Anoppi suosii aikuista tytärtään

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 10:39"]Minä olen anoppi ja olipa sitten suosimista tai ei, tuen sitä lapsistani eniten, joka eniten tukeani tarvitsee. Niiden lasteni, jotka eivät tukeani tarvitse, kohdalla olen onnistunut kasvatuksessa paremmin ja siitä olen iloinen. Yhtä rakkaita kaikki lapseni minulle kuitenkin ovat. 
[/quot

Minä taas äitinä ja anoppina pidän tärkeänä sitä, että kaikkia lapsia ja lasten lapsia kohtelen tasapuolisesti. Jos autan yhtä, on mielestäni oikeudenmukaista, että toiset saavat yhtälaisesti. Minusta on törkeää osoittaa huomiota, rahallista tai aikaa vain sille, joka sitä eniten tarvitsee. Tähän lisään vielä että yksi lapsistani on erityislapsi, joka pakolla vaatii enemmän huomiota. Yritän silti varmistaa että muut lapset eivät ole jääneet tuntemaan itseään varjoon.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 09:37"]

Useimmat anopit suosivat omaa tytärtään enemmän kuin miniäänsä, se on luonnonlaki, onhan elettyä elämää paljon enemmän kuin miniän kanssa, myös niitä onnellisia ja yhteenkuuluvuuden hetkiä. Miniä on tullut perheen ja sukuun vain avo/avioliiton kautta.

Kyllä minunkin oma tytär ja hänen lapsensa ovat kaikki kaikessa ja olemme tosi läheisiä, toisin kuin poikani nykyinen vaimo - välit ovat ihan ok. mutta viileät ja miniä sanelee milloin voi tavata lastenlapsiani ja syövätkö he pullaa luonani vai ei ja juuri miniän vuoksi, poikani lapsiin on paljon etäisempi suhde. 

Olisin niin toivonut poikani valitsevan toisin, entisen, niin kultaisen miniäehdokkaan vaimokseen, jonka kanssa pidän edelleen yhteyttä ja olen sanonutkin hänelle olevan kuin oma tyttäreni. Onneksi sain pitää hänen ystävänä ja viettämme paljon aikaan yhdessä ja hän myös tyttäreni perheen kanssa. Ja siitä ei nykyinen miniäni tykkää yhtään, vaan pitää sitä kiusanteko. 

[/quote]Ei anopin ja miniänkään kemiat aina kohtaa. Minulla itselläni on ihan mukava anoppi, mutta ei niin hirveästi olla tekemisissä. Anoppi on kyllä aina minun puolella jos miehen(siis hänen poikansa) kanssa tulee jostain vääntöä. Silti anopilla on ihan toisenlaiset välit ainoaan tyttäreensä kuin yhteenkään meistä miniöistä(3 miniää). Anoppia en siitä osaa moittia, on kyllä aina kiltti meille . Mutta oma tytär on oma tytär. Ja jos ajattelen omaa aitiäni, niin kyllä ne miniät hänelle aika vieraiksi jäivät vaikka niille aina ystävällinen oli. Kyllähän me omat tyttäret oltiin paljon läheisempiä joka asiassa. Mutta ei äiti kyllä veljien perheitä mitenkään syrjinyt, vaikka miniät vieraiksi jäikin. Samoten oma anoppi ei kyllä mitenkään syrji poikiensa perheitä, vaikka oma tytär selvästi läheisin onkin.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:48"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:33"]   Harvassa on nykyään ne miniät, jotka hoitavat iäkästä anopiaan tai käyvät hoitokodissa vierailulla. Kyllä ne ovat tyttäriä. Samoin hautausjärjestelyt jäävät tyttären harteille. Se tietää jokainen joka on paljon vanhusten kanssa tekemisissä esim. hoitokodissa, eipä siellä juuri miniöitä näy. [/quote] Poikienko ei edes oleteta käyvän vanhojen vanhempiensa luona? Miniänkö se miehensä äitisuhde pitää hoitaa?

[/quote]Tässä molemmat kirjoittajat ovat oikeassa. Vanhat vanhemmat jää yleensä tyttärien vastuulle, pojilta ei juuri kukaan odota mitään. Ja jos tyttäriä ei ole vastuu siirretään miniöille.  Miehiä  ei asiasta syyllistetä.

Kyllä nyt on ls ilmotuksen paikka ja heti koska vanhus on lasten yksinhuoltaja. Jopa soittaisin poliisille vanhuksen hyväksikäytöstä ja riistosta! Omassa suvussa oli lähes identtinen tilanne ja kaikenlisäksi köyhä eläkeläinen pantiin ottamaan pankkilaina kun tytär ei suostunut itse maksamaan kulutusluottojaan!! Yritin vihjailla silloin jo. Pian vanhus sai syövän mutta velkojen maksu jatku. Aikinen tytär on samanlainen paska yhä edelleen ja varataminen vielä paheni. ryösti äitinsä kuolinpesänkin!!! Tuo on jo rikollista vanhuksen riistoa. Soita poliisit paikalle noutamaan lapset huostaan!!

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 13:03"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 12:54"] [quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:51"][quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 11:27"] Ihan mielenkiinnosta kysyn, mistä anoppina ja äitinä päättelet jonkun lapsistasi "tarvitsevan eniten tukeasi"? Mitkä ovat ne merkit, josta voit tällaisen päätelmän tehdä? Otatko huomioon esim. lastesi luonne-erot: joku lapsista saattaa liioitella asioitaan ja joku taas salaa ne? Esim. oma mieheni on luonteeltaan sellainen, ettei kerro ongelmiaan kenellekään, ei erityisesti vanhemmilleen, vaan haluaa loppuun saakka tulla omillaan toimeen. Ongelmat ovat olleet todella suuria, mutta kukaan ei tiedä niistä kun mies puree hammasta ja vaikenee taakkansa alla. On ollut terveysongelmia, on ollut talousongelmia, on ollut työttömyyttä, ollaan jouduttu myymään asunto ja muuttamaan pienempään jne. Haluaa pärjätä ja auttaa aina muita. Kun taas mieheni siskolla menee kaikki loistavasti. On hyväpaikkainen työ ja yläluokkainen elämä, jota anoppi tukee kaikilla tavoilla. Ainoana erona se, että tämä sisko valittaa ja narisee jatkuvasti äidilleen elämänsä pieniäkin ongelmia, tästä syystä anoppi yksinkertaisena kansanihmisenä kai olettaa hänen "tarvitsevan apua eniten". Tytär on kuin ahne, kyltymätön käenpoikanen, joka sysää veljensä pesästä ulos huutamalla kovimpaan ääneen.    [/quote] En ole tuo anoppi, mutta kasvatettuani lapsiani noin 18v olen kyllä aika lailla tutustunut heihin ja tiedän, kuka heistä on heikoin, kuka vahvoin, kuka pärjää missä vain ja kuka epäröi. Ei me vanhanaikaiset itse lapsemme hoitaneet äidit olla niin sinisilmäisiä kuin oletetaan. [/quote] Vaikka kuvittelet olevasi kaiken manipuloinnin yläpuolella, niin et sinä ole. Ja tuossa yllä annettiin esimerkki miten se usein menee. Sori vaan. [/quote] Ja sinä sinisilmäisesti uskot, ettei äiti tiedä, kuka lapsista manipuloi? Ja että se alkaa vasta aikuisena? Kuule lastensa kanssa paljon olevat äidit kyllä tietävät. Heillä on jopa hyvinkin varhain aavistus siitä, kuka lapsista alkoholisoituu tai kuka opiskelee pitkälle, mutta ei koskaan varsinaisesti menesty elämässään. Ja he tietävät senkin, kuka lapsista saa isän aina antamaan rahaa, vaikka muille ei heru euroakaan. Kyllä se manipulointi alkaa jo varhain ja siihen mukaan mennyt äiti tietää, että se jatkuu. Sinä vain et tajua, että pieniin ongelmiin (tuossa esimerkissä tyttären) on helpompi tarttua kuin typeryyttään itseaiheutettuihin (esimerkissä poika), koska jos on lapselleen sanonut, että älä tee näin ja tämä sittenkin tekee, niin ei ole mitään halua auttaa! Esimerkissä kyse ei ole manipuloivasta tyttärestä vaan kerran toisensa jälkeen vastoin vanhempien neuvoja toimivasta pojasta ja tämän vaimosta. [/quote] No voin myöntää, etten todellakaan tajunnut, että se "eniten apua tarvitseva" onkin se pienemmissä ongelmissa oleva tytär. Hyvin kyllä osoitat perusteluillasi, että vanhemmat joskus todellakin suosivat jotain lastaan ja sitten kirkkain silmin väittävät, että hän on se eniten apua tarvitseva. Kun siitähän tässä puhuttiin, jos vielä muistat.

[/quote]

"Esimerkissä ei ole kyse manipuloivasta tyttärestä  vaan kerran toisensa jälkeen vastoin vanhempien neuvoja toimivasta pojasta".

No tämäpä oli mielenkiintoinen tulkinta eräältä tytärtään selvästikin suosivalta äiti-anopilta, kiitos. Paljastit enemmän omasta tilanteestasi ja asenteestasi kuin ehkä itsekään ymmärsit. Olen tuon elävän elämän esimerkin kirjoittaja enkä tiedä, miten esim. aivokasvain on itseaiheutettu ja seurausta vastoin vanhempien neuvoja elämisestä. Mutta sinä sen sellaiseksi saat käännettyä, pääasia että yhtä tiettyä lasta suositaan ihan millä perusteella tahansa.

Käsittämätön logiikka myös se, että autetaan sitä vähiten apua tarvitsevaa. Siis mitä ihmettä?! Eniten apua tarvitseva onkin lopulta parhaimmassa tilanteessa oleva ja se, jolla objektiivisestikin tarkasteltuna menee huonoiten ja jolla on vaikeinta, saa pärjätä ilman äitinsä tukea ja apua?  Käsittämätön logiikka ja todella kaukana omista kasvatusmetodeistani.

Itse tulevana anoppina ja jonakin päivänä aikuisten lasteni äitinä olen kyllä itse ajatellut auttaa ihan jokaista lastani, en vain sitä parhaimmassa tilanteessa ja asemassa olevaa.

Anna olla, anoppisi katsoo maailmaa omanlaistensa silmälasien läpi, eikä se tule muuttumaan.

Asia jolle et voi mitään.

Tytär lapsineen varmasti hoitaa myös äitinsä vanhuksena ja hautaan saakka ilman veljiensä apua.

Veljet itseasiassa ovat taloudellisesti tukeneet äitiään aikaisemmin, kun tarvetta on ollut. Tyttärelle ei rahaongelmista saanut kertoa. Itse olen myös aina ollut käytettävissä anopin apuna. Asumme ihan lähellä.
Näemme joka viikko.

Mieheni äiti siis jo luokiteltaisiin kyllä ikänsä puolesta vanhukseksi, on vain vielä ihan hyvässä kunnossa. Kohta 80v tulee mittariin. -ap

Ap, olet hyvin lähellä kääntää jutun itseäsi vastaan, marttyyrikello jo kilahtaa.

Kuulostaa kurjalle ja on oikeastaan tuttua minullekin jossain määrin. Itse olen kysellyt itseltäni, haluaisinko olla samanlaisissa suhteissa anoppiin? En. Jos lapset olisivat suuressa määrin hänellä hoidossa, en voisi estää tiettyjen juttujen tapahtumista (osittain epäterve suhde ruokaan, asenteellisuus, negatiivinen suhtautuminen toisiin ihmisiin, pahan puhminen jne). Toisaalta ahdistaa, kun en saa häneltä apua niin kuin miehen muut sisarukset saaavat. Annan tunteiden tulla ja mennä. Eniten auttaa omissa oloissa oleminen, en ota hirveästi yhteyttä.

Uskon anopin kyllä tietävän totuuden tyttärestään. Se äidinrakkaus vaan saa selittämään tyttären käytöksen parhain päin. Tottakai mummo kiintyy niihin lapsiin ja lapset mummoon. Mummo on lasten elämässä ainut pysyvä ja vakaa asia.

Minkä ikäisiä lapset ovat? Eivätkö he kaipaa vanhempiaan?

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:18"]

Ap, olet hyvin lähellä kääntää jutun itseäsi vastaan, marttyyrikello jo kilahtaa.

[/quote]

Juu, tämä tuli myös mulle mieleen.

Onkos teillä marttyyrikellon kilistäjillä omaa kokemusta vastaavista tilanteista ja miten olette klaaranneet ne? Olisin oikeasti kiinnostunut selviämään ap:n kuvaileman tyylisestä tilanteesta.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:22"]

Onkos teillä marttyyrikellon kilistäjillä omaa kokemusta vastaavista tilanteista ja miten olette klaaranneet ne? Olisin oikeasti kiinnostunut selviämään ap:n kuvaileman tyylisestä tilanteesta.

[/quote]Mitä selviämistä siinä on? Ap:llä on asiat omassa elämässään hyvin, mitä nyt anoppi on tyttäreensä takertunut. 

Miten täällä onkin niin paljon näitä anoppinsa hyväksyntää hakeavia naisia? Miksi miehen siskolle ollaan kateellisia, toisinaan jopa mustasukkaisia?

Tuo järjestely sopii heille. Lapsilla on aikuinen elämässä ja anoppi saa hoivata.

Mitä selvittävää tuossa on. Antaa äidin ja tyttären elää elämäänsä, kuten tahtoo. Anna anopin höpötysten mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai vähennä tapaamisia.

Tarkoitus ei ole olla marttyyri. Minulla on omaan äitiini hyvät välit ja mekin saamme hoitoapua tarvittaessa. En kiellä etteikö tilanne joskus tuntuisi epäreilulta, kun itsellä pieniä lapsia, vuorotyötä, oman läheiseni sairaus jne. ja toinen vaan viilettää pitkin poikin ja mamma hoitaa vastuut. Ja hyvin kyllä hoitaakin! Lapset viihtyvät.

Eniten minua mieheni puolesta hämmentää, huomaan, että hän tuntee olonsa ulkopuoliseksi. Ennen olivat paremmissa väleissä. Miehen veljestä en tiedä, mitä ajatuksia hänellä on. Myös kälyni lapset huolettavat, ovat läheisiä meille ja tuntuu, että vähän kärsivät tilanteesta kuitenkin. Vanhempi on jutellut aikoinaan minulle, että "ei koskaan pääse kotiin". Nyt ovat varmaankin jo sopeutuneet. Tilannetta on jatkunut yhteensä noin viitisen vuotta. Lapset ovat 10v ja 6v.
-Ap

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:25"]

[quote author="Vierailija" time="14.08.2015 klo 08:22"]

Onkos teillä marttyyrikellon kilistäjillä omaa kokemusta vastaavista tilanteista ja miten olette klaaranneet ne? Olisin oikeasti kiinnostunut selviämään ap:n kuvaileman tyylisestä tilanteesta.

[/quote]Mitä selviämistä siinä on? Ap:llä on asiat omassa elämässään hyvin, mitä nyt anoppi on tyttäreensä takertunut. 

[/quote]

Näinpä. Niinhan se näyttäytyy sellaiselle, jolla vastaavaa ongelmaa ei ole. So What, niin yritän itse ajatella ja usein se onnistuukin. Ongelmana on se, että koen itseni toisinaan esimerkiksi syrjityksi/ulkopuoliseksi/vääränlaiseksi miehen suvun silmissä, kun touhu on oikeasti aika räikeää.

nro 11