Lue keskustelun säännöt.
Lapsi ei ole isänsä kanssa yhtään samalla aaltopituudella. Mitä tehdä?
11.03.2022 |
Ei ole koskaan ollut, heiltä on aina puuttunut sellainen yhteys, että ymmärtäisivät toisiaan. Olemme tavallinen perhe, ei siis mikään eroperhe eikä mieheni tee edes pitkiä työmatkojakaan, muutaman päivän vain ja nekin harvoin. Eli jakavat arjen, mutta yhteyttä eivät löydä eivätkä samaa aaltopituutta. Lapsi on viisi, mutta muistan ajatelleeni tätä jo hänen ollessa vauva. Mitä tehdä? Mies sanoo asian harmittavan, mutta ei suostu kuuntelemaan mitään neuvojani, toisaalta en tiedä olisiko niistä edes hyötyä.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
ApOn. Annat sen miehen ihan itse luoda suhdetta lapseensa. Ei miehesi ole pikkulapsi, joka tarvitsee opastusta kaikessa. Eikä sinun pidä olla kaikessa suuna päänä.
Olen minä antanut hänen luoda itse suhdetta, tietenkin. Jos olen muutaman kerran antanut vinkkejä näiden viiden vuoden aikana niin ei kai se ole suuna päänä olemista. Yritin vain auttaa, kun huomasin että näköjään ei itse saa asioita aikaiseksi. Mutta tokihan lopetan, jos se on kaikkien muiden mielestä väärin ja huonosti. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
ApOn. Annat sen miehen ihan itse luoda suhdetta lapseensa. Ei miehesi ole pikkulapsi, joka tarvitsee opastusta kaikessa. Eikä sinun pidä olla kaikessa suuna päänä.
Olen minä antanut hänen luoda itse suhdetta, tietenkin. Jos olen muutaman kerran antanut vinkkejä näiden viiden vuoden aikana niin ei kai se ole suuna päänä olemista. Yritin vain auttaa, kun huomasin että näköjään ei itse saa asioita aikaiseksi. Mutta tokihan lopetan, jos se on kaikkien muiden mielestä väärin ja huonosti. Ap
Muutaman kerran... Juupa juu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
ApOn. Annat sen miehen ihan itse luoda suhdetta lapseensa. Ei miehesi ole pikkulapsi, joka tarvitsee opastusta kaikessa. Eikä sinun pidä olla kaikessa suuna päänä.
Olen minä antanut hänen luoda itse suhdetta, tietenkin. Jos olen muutaman kerran antanut vinkkejä näiden viiden vuoden aikana niin ei kai se ole suuna päänä olemista. Yritin vain auttaa, kun huomasin että näköjään ei itse saa asioita aikaiseksi. Mutta tokihan lopetan, jos se on kaikkien muiden mielestä väärin ja huonosti. Ap
Teetkö kaikessa aina niin kuin av-mammat sanovat?
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pienen lapsen vastuulla ollenkaan luoda tuota yhteyttä. Se on isän tehtävä ja miehelläsi on ihan eri käsitys siitä mitä isyys on kuin sulla ap. "eivät keksi mitään yhteistä tekemistä" höpö höpö, tämäkin on isän eikä lapsen vastuulla ja kuka vaan keksii mitä voi tehdä 5-vuotiaan kanssa jos vaan viitsii.
Itsehän olen samaa mieltä tästä. Että aaltopituuden löytäminen ja yhteisen tekemisen keksiminen on aikuisen vastuulla, ei lapsen, eikä sen edes pitäisi olla kovin vaikeaa, jos yhtään viitsii yrittää. Mieheni vaikuttaa vastuuttavan lasta asiassa :( . Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pienen lapsen vastuulla ollenkaan luoda tuota yhteyttä. Se on isän tehtävä ja miehelläsi on ihan eri käsitys siitä mitä isyys on kuin sulla ap. "eivät keksi mitään yhteistä tekemistä" höpö höpö, tämäkin on isän eikä lapsen vastuulla ja kuka vaan keksii mitä voi tehdä 5-vuotiaan kanssa jos vaan viitsii.
Itsehän olen samaa mieltä tästä. Että aaltopituuden löytäminen ja yhteisen tekemisen keksiminen on aikuisen vastuulla, ei lapsen, eikä sen edes pitäisi olla kovin vaikeaa, jos yhtään viitsii yrittää. Mieheni vaikuttaa vastuuttavan lasta asiassa :( . Ap
Lopeta vinkuminen ja ota ero, jos tyyli ei miellytä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
ApOn. Annat sen miehen ihan itse luoda suhdetta lapseensa. Ei miehesi ole pikkulapsi, joka tarvitsee opastusta kaikessa. Eikä sinun pidä olla kaikessa suuna päänä.
Olen minä antanut hänen luoda itse suhdetta, tietenkin. Jos olen muutaman kerran antanut vinkkejä näiden viiden vuoden aikana niin ei kai se ole suuna päänä olemista. Yritin vain auttaa, kun huomasin että näköjään ei itse saa asioita aikaiseksi. Mutta tokihan lopetan, jos se on kaikkien muiden mielestä väärin ja huonosti. Ap
Teetkö kaikessa aina niin kuin av-mammat sanovat?
Miten niin? En tietenkään. Toivon saavani täältä eri näkökulmia. Mutta ajattelin, että jos kaikki lukuisat kommentoijat tuomitsevat tapani ihan vääräksi, niin täytyyhän minun miettiä olisiko siinä totuuden siemen.
P.S. Ei tuo yksi kirjoittaja välttämättä ollut mikään mamma, vaan saattoi olla vaikka lapseton sinkkumieskin.
Ap
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Esimerkiksi meillä isä käy pojan kanssa pyöräilemässä. Onnistuu myös kerrostaloasukilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Esimerkiksi meillä isä käy pojan kanssa pyöräilemässä. Onnistuu myös kerrostaloasukilta.
Joo onnistuuhan se, jos yhtään kiinnostaa. Alan ajatella, että ehkä ei kiinnosta. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Joo-o. Mistähän olisin osannut tämän ennustaa, kun ennen lasta minun asioihin osallistui, oli läsnä yhteisessä tekemisessä, halusi lapsen ja puhui usein miten osallistuva isä aikoo olla. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Joo-o. Mistähän olisin osannut tämän ennustaa, kun ennen lasta minun asioihin osallistui, oli läsnä yhteisessä tekemisessä, halusi lapsen ja puhui usein miten osallistuva isä aikoo olla. Ap
Niinhän ne aina teillä Porvoon mammoilla ovat ennen lasta olleet niin ihania ja hoivaavia isähahmoja :D Jännä juttu, kun vain Porvoossa yhtäkkiä sitten muuttuvat k¨sipäisiksi itsekkäiksi äijiksi, joita lapsi ei kiinnosta paskaakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Joo-o. Mistähän olisin osannut tämän ennustaa, kun ennen lasta minun asioihin osallistui, oli läsnä yhteisessä tekemisessä, halusi lapsen ja puhui usein miten osallistuva isä aikoo olla. Ap
Ja sinulla on kestänyt 5 vuotta huomata, ettei niin olekaan?
Ap, voisiko miehesi olla autisminkirjolla? Kysyn tätä siksi, että omani on, ja tajusin vasta vuosien päästä, mihin kaikkeen tuo onkaan vaikuttanut. Lasten kanssa oleminen on yksi juttu, johon vaikutti erityisesti.
Kun lapset olivat ihan pieniä, eli vauvoja ja taaperoita, mies otti nämä mielellään lähelleen ja esim. piti sylissä, kantoi rintarepussa jne. mutta silloinkaan ei osannut leikittää tai miettiä kehityskaarta puuhissaan. Minulle jäi sitten niiden juttujen opettaminen lapsille. Kun lapset kasvoivat, mies vietti heidän kanssaan aina vaan vähemmän ja vähemmän aikaa, kunnes lopulta lähinnä vain tervehti näitä ja otti satunnaisesti viereensä nukkumaan pikkukoululaisina. Koitin keskustella tästä rakentavasti miehen kanssa kymmeniä kertoja, eikä mies koskaan nähnyt vikaa omassa toiminnassaan: jos huomautin, ettei mies ollut tehnyt yhtään mitään ekaluokkalaisen kanssa koko päivänä vaikka oli kotona vapaalla, hän saattoi vastata "Kyllä mä moikkasin sitä kun se tuli koulusta"- ja olla aivan tosissaan. Monet itkut itkin ja mies vastaavasti suuttui tai loukkaantui yhtä usein. Ei auttanut, vaikka joskus suutuin itsekin ja sanoin suoraan, että tunnen oloni yksinhuoltajaksi, kun mies ei mihinkään osallistunut. Muuten oli (ja on edelleen) loistava mies sekä lempeä lapsia kohtaan, joten en eronnut vaan purin hammasta.
Nykytilanne on se, että meillä on kaksi murrosikäistä lasta, joiden elämästä mies on enemmän tai vähemmän pihalla. Hän väsyy nopeasti ihan tavallisesta arjesta, emmekä ole pitkään aikaan esim. käyneet perheenä missään, koska se ei vaan toimi. Mies ottaa näissä tilanteissa ulkopuolisen roolin, mm. kävelee edellämme omaan tahtiinsa ja ärtyy helposti, ei puhu sanaakaan jne. En jaksa tällä käytöksellä enää itseäni saati lapsia kiusata, joten suunnittelen reissut niin, että minä teen ja toteutan kaiken. Mies osallistuu maksamalla ainakin osan kuluista sekä antaa autokyydin jos sellaista tarvitaan. Tämä on ollut todella vaikea asia sietää, koska olen rikkinäisestä perheestä ja haaveilin pitkään yhteisistä perhejutuista. Mutta, kuten amerikkalaiset sanovat, "it is what it is". Puhuminen hyvällä tai pahalla ei tilannetta muuta, joten näillä mennään.
Lapset rakastavat isäänsä mutta ne vähäiset asiat, joita he tekevät hänen kanssaan, ovat aina jotain miehen mielenkiinnonkohteisiin liittyviä juttuja. Siksi olen erityisen herkkäkorvainen lasten oikeiden mielijuttujen suhteen, ja pyrin ottamaan niistä selvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Joo-o. Mistähän olisin osannut tämän ennustaa, kun ennen lasta minun asioihin osallistui, oli läsnä yhteisessä tekemisessä, halusi lapsen ja puhui usein miten osallistuva isä aikoo olla. Ap
Niinhän ne aina teillä Porvoon mammoilla ovat ennen lasta olleet niin ihania ja hoivaavia isähahmoja :D Jännä juttu, kun vain Porvoossa yhtäkkiä sitten muuttuvat k¨sipäisiksi itsekkäiksi äijiksi, joita lapsi ei kiinnosta paskaakaan.
Mikähän sinunkin ongelmasi oikein on? Jos ei ketjun aihe kiinnosta niin ei kannata lukea vaan pysyä muissa ketjuissa. En tunne sinua enkä ole sinua mitenkään loukannut. Miksi haluat pahoittaa mieleni v itt uilemalla minulle ja väittämällä minua provoilijaksi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi 5-vuotias nyt on todella helppo ottaa mukaan omiin touhuihin. Mitä se isä yleensä puuhaa, kai muutakin kun istuu sohvalla ja roikkuu netissä?
Käy töissä, istuu sohvalla, roikkuu netissä, käy pari kertaa viikossa salilla ja myös tapaamassa kavereitaan. Asutaan uudessa kerrostalossa, joten ei täällä ole mitään nikkarointeja tai pihatöitä, joita tehdä yhdessä. Mies tekee kyllä osuutensa kotitöistä, mutta haluaa tehdä ne yksin ja rauhassa, ei niin että lapsi olisi siinä lähellä (”häiritsemässä ja hidastamassa”). Ap
Eikä mitenkään voi mennä, vaikka sinne kerrostalon pihalle lapsen kanssa touhuamaan? Tai sisällä ottaa vaikka lasten Aliaksen ja pelata sitä. Noin yksi esimerkki tuhansista vaihtoehdoista.
En minäkään ymmärrä miksi ei voi. Minustakin yhteistä tekemistä on helppo keksiä. Mutta tässähän se onkin, kun mitään yhteistä aaltopituutta ei ole, niin ei näytä tapahtuvan tuollaiset. Mies saattaa ehdottaa lapselle, että mennään potkimaan palloa, mutta lapsi tulee itku kurkussa pian takaisin kotiin että isä ei suostunutkaab lähtemään läheiselle kentälle vaan olusi pitänyt vain kerrostalon pihalla potkia ja siinäkin isä vain istui penkillä eikä osallistunut. Ap
Harvinaisen paskan miehen olet itsellesi valinnut. Onnea vaan valitsemallasi tiellä!
Joo-o. Mistähän olisin osannut tämän ennustaa, kun ennen lasta minun asioihin osallistui, oli läsnä yhteisessä tekemisessä, halusi lapsen ja puhui usein miten osallistuva isä aikoo olla. Ap
Ja sinulla on kestänyt 5 vuotta huomata, ettei niin olekaan?
Ei tietenkään. Johan jo kirjoitin, että olen miettinyt tätä asiaa pitkään, ottanut puheeksi miehen kanssa ja päätynyt siihen että en toista lasta tee. Ap
Ei ole pienen lapsen vastuulla ollenkaan luoda tuota yhteyttä. Se on isän tehtävä ja miehelläsi on ihan eri käsitys siitä mitä isyys on kuin sulla ap. "eivät keksi mitään yhteistä tekemistä" höpö höpö, tämäkin on isän eikä lapsen vastuulla ja kuka vaan keksii mitä voi tehdä 5-vuotiaan kanssa jos vaan viitsii.