Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi ei ole isänsä kanssa yhtään samalla aaltopituudella. Mitä tehdä?
11.03.2022 |
Ei ole koskaan ollut, heiltä on aina puuttunut sellainen yhteys, että ymmärtäisivät toisiaan. Olemme tavallinen perhe, ei siis mikään eroperhe eikä mieheni tee edes pitkiä työmatkojakaan, muutaman päivän vain ja nekin harvoin. Eli jakavat arjen, mutta yhteyttä eivät löydä eivätkä samaa aaltopituutta. Lapsi on viisi, mutta muistan ajatelleeni tätä jo hänen ollessa vauva. Mitä tehdä? Mies sanoo asian harmittavan, mutta ei suostu kuuntelemaan mitään neuvojani, toisaalta en tiedä olisiko niistä edes hyötyä.
Kommentit (84)
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eipä sille mitään voi tehdä. Jos ei ole yhteyttä, ei ole. Kaikista ei vain ole läheisiksi isähahmoiksi.
Minusta meidän perhe-elämä tuntuu… aika oudolta. Minä ja lapsi ollaan koko ajan samalla aaltopituudella ja ymmärretään toisiamme puolikkaasta sanasta ja ilmeestä (kuten mielestäni yleensä vanhemmilla ja lapsilla asia on). Mutta mies ja lapsi ei ymmärrä toisiaan yhtään, ymmärtävät usein aivan väärin eivätkä keksi mitään yhteistä tekemistä tai puhuttavaa. Haluaisin, että tilanne muuttuisi, koska onhan tämä aika kummallista. Ap
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menneinä vuosina oli ihan tavallista, että isällä ei ollut yhteyttä lapsiinsa. Se on miehesi asia rakentaa niitä välejä. Sä et voi muuta kuin hoitaa omat välisi lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ollut aina ohjaamassa ja valvomassa heidän yhteistä aikaa?
En todellakaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
No sitten hän on vaan laiska ja välinpitämätön isä. Ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Menneinä vuosina oli ihan tavallista, että isällä ei ollut yhteyttä lapsiinsa. Se on miehesi asia rakentaa niitä välejä. Sä et voi muuta kuin hoitaa omat välisi lapseen.
Mieheni on tosiaan isänä kuin mikä oli yleistä joskus 40- ja 50-luvulla. Minulle se on ongelma, ja ennen perheen perustamista mies puhui miten läsnäoleva ja läheinen isä hän aikoo olla. Oltiin alunperin haluttu kaksi tai kolmekin lasta, mutta minulla jäi yhteen osin tämän takia. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me saatiin kaksoset jotka syntymästä asti tosi erilaiset keskenään. Minä bondasin välittömästi toisen kanssa ja toinen kolahti mieheen kuin veitsi voihin. Ristiin on huomattavasti vaikeampaa, ei todellakaan aina ymmärretä sitä "toisen" lasta vaikka tahtoa olisi. Ei se ole kuulemma yhtään harvinaista. Meidän kohdalla vaan korostuu kun on kaksi saman ikäistä ja näin erilaiset. Paljon yhteistä aikaa yhteyden luomiseen, kyllä se siitä.
Kaikilla isillä ei ole sitä kiinnostusta. Isäni oli saman tyylinen, hänellä paloi pinna minun kanssani nopeasti. En ollut kai sellainen kuin hän oli toivonut, reipas ja käytännöllinen.
Luulin valinneeni ihan toisenlaisen puolison, mutta ei hänkään osannut muodostaa yhteyttä lapseensa, kun tämä oli pieni. Minäkin yritin saada häntä lukemaan lapselleen iltasadun. Miehestä se oli niin tylsää, että hän luki sanat niin nopeasti, ettei niistä saanut mitään selvää. Niin lapsemme ei sitten halunnut isän lukevan hänelle iltasatua.
Tilanne alkoi muuttua, kun lapsi kasvoi. Nyt kun lapsi on aikuinen, he tulevat toimeen aika hyvin, sikäli kuin ymmärrän tilanteen.
Minusta tämä on kiinnostava aihe, että mikä tämän aiheuttaa. En jaksa uskoa, että syy olisi vain äidin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me saatiin kaksoset jotka syntymästä asti tosi erilaiset keskenään. Minä bondasin välittömästi toisen kanssa ja toinen kolahti mieheen kuin veitsi voihin. Ristiin on huomattavasti vaikeampaa, ei todellakaan aina ymmärretä sitä "toisen" lasta vaikka tahtoa olisi. Ei se ole kuulemma yhtään harvinaista. Meidän kohdalla vaan korostuu kun on kaksi saman ikäistä ja näin erilaiset. Paljon yhteistä aikaa yhteyden luomiseen, kyllä se siitä.
Kiitos mielenkiintoisesta kommentista, kiinnostava pointti tuo. Voihan tosiaan olla, että jotkut persoonat vain kolahtaa yhteen ja jotkut sitten taas millään ei. Minusta kuitenkin tuntuu, että mieheni ei edes yritä, jos ei heti onnistu ja heti kolahda. Ap
Isän aktiivisuus vauva-aikana on tosi merkittävä juttu. Mieheni on ihan alusta asti halunnut viettää kahdenkeskeistä aikaa tyttäremme kanssa ja ovat aina olleet todella läheisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla isillä ei ole sitä kiinnostusta. Isäni oli saman tyylinen, hänellä paloi pinna minun kanssani nopeasti. En ollut kai sellainen kuin hän oli toivonut, reipas ja käytännöllinen.
Luulin valinneeni ihan toisenlaisen puolison, mutta ei hänkään osannut muodostaa yhteyttä lapseensa, kun tämä oli pieni. Minäkin yritin saada häntä lukemaan lapselleen iltasadun. Miehestä se oli niin tylsää, että hän luki sanat niin nopeasti, ettei niistä saanut mitään selvää. Niin lapsemme ei sitten halunnut isän lukevan hänelle iltasatua.Tilanne alkoi muuttua, kun lapsi kasvoi. Nyt kun lapsi on aikuinen, he tulevat toimeen aika hyvin, sikäli kuin ymmärrän tilanteen.
Minusta tämä on kiinnostava aihe, että mikä tämän aiheuttaa. En jaksa uskoa, että syy olisi vain äidin.
Kiitos kun kommentoit. Tuollaista se meillä juuri on. Jos ehdotan vaikka iltasatua miehelle, niin joka hän sanoo että ei tykkää saduista (ööh, lasta vartenhan se satu on ja yhdessäoloa) tai sitten ei viitsi ottaa selvää mistä kirjasta lapsi tykkäisi vaan nappaa hyllystä ekan joka osuu käsiin (vaikka se olisi suunnilleen vauvoille tarkoitettu ja vaikka lapsi sanoo ettei halua sitä) tai sitten lukee niin kiireellä ja nopeasti ettei kukaan saa mitään selvää. Eli tosiaan, lapsi ei halua isältä iltasatua enää ollenkaan eikä mies halua lukea lapselle (”koska ei lapsi halua”). En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla isillä ei ole sitä kiinnostusta. Isäni oli saman tyylinen, hänellä paloi pinna minun kanssani nopeasti. En ollut kai sellainen kuin hän oli toivonut, reipas ja käytännöllinen.
Luulin valinneeni ihan toisenlaisen puolison, mutta ei hänkään osannut muodostaa yhteyttä lapseensa, kun tämä oli pieni. Minäkin yritin saada häntä lukemaan lapselleen iltasadun. Miehestä se oli niin tylsää, että hän luki sanat niin nopeasti, ettei niistä saanut mitään selvää. Niin lapsemme ei sitten halunnut isän lukevan hänelle iltasatua.Tilanne alkoi muuttua, kun lapsi kasvoi. Nyt kun lapsi on aikuinen, he tulevat toimeen aika hyvin, sikäli kuin ymmärrän tilanteen.
Minusta tämä on kiinnostava aihe, että mikä tämän aiheuttaa. En jaksa uskoa, että syy olisi vain äidin.
Kiitos kun kommentoit. Tuollaista se meillä juuri on. Jos ehdotan vaikka iltasatua miehelle, niin joka hän sanoo että ei tykkää saduista (ööh, lasta vartenhan se satu on ja yhdessäoloa) tai sitten ei viitsi ottaa selvää mistä kirjasta lapsi tykkäisi vaan nappaa hyllystä ekan joka osuu käsiin (vaikka se olisi suunnilleen vauvoille tarkoitettu ja vaikka lapsi sanoo ettei halua sitä) tai sitten lukee niin kiireellä ja nopeasti ettei kukaan saa mitään selvää. Eli tosiaan, lapsi ei halua isältä iltasatua enää ollenkaan eikä mies halua lukea lapselle (”koska ei lapsi halua”). En tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Ap
Sinä olet valinnut lapsellesi itsekkään mieslapsen isäksi. Nyt sitten elät sen tosiasian kanssa ja keskityt ihan vain omaan suhteeseesi lapseen. Mies hoitaa omansa ihan itse ilman sinun neuvojasi ja puuttumisiasi, jos haluaa. Jos ei, sille ei voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ensinnäkin jätä heidät rauhaan. Ei auta yhtään että tarkkailet ja neuvot vieressä. Joku yhteinen juttu isälle ja lapselle. Meillä isä lukee lapsille iltasadun ja juttelevat makuuhuoneessa ennen nukkumaanmenoa. Mä en mene sinne häiritsemään.
Ei, en neuvo vieressä. Enkä tarkkaile vaan yritän olla muualla, pois kotoa tai eri huoneessa usein. Olen yrittänyt antaa miehelle neuvoja kun ollaan kahden kesken puhuttu siitä että hänellä ei ole yhteyttä lapseen. Olen ehdottanut mm. tuota että lukisi iltasadun mutta ei ota neuvojani kuuleviin korviinsa ollenkaan. Ap
Huomaatko yhtään, mikä ristiriita tuossa on?
En huomaa ristiriitaa. Onko siinä jotain väärin sitten, että en ole vieressä neuvomassa mutta olen miehen janssa kahden kesken ottanut puheeksi tilannetta ja yrittänyt antaa vinkkejä yhteyden löytymiseen?
Ap
On. Annat sen miehen ihan itse luoda suhdetta lapseensa. Ei miehesi ole pikkulapsi, joka tarvitsee opastusta kaikessa. Eikä sinun pidä olla kaikessa suuna päänä.
Miehesi kuulostaa teinipojalta, joka uhittelee, kun äiti mäkättää. Lopeta mäkätys niin tilanne todennäköisesti helpottuu.
Alue: Aihe vapaa
No eipä sille mitään voi tehdä. Jos ei ole yhteyttä, ei ole. Kaikista ei vain ole läheisiksi isähahmoiksi.