Hinnat nousee mutta tuet ei

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Kerropa mitenkä elävät itsesi kun tuet on niin pienet että fyysinen terveys kärsii kun joutuu säännösteleen syömistäkin että ei ole varaa syödä kunnolla kuin kerran viikossa ja töihin vaaditaan fyysistä kuntoa?

Tähän joutuu kyllä korjaamaan, että tuet itseasiassa ovat liiankin korkeita, ei pieniä.

Ei olekaan tarkoitus, että tuilla pystyt elämään samalla lailla, kuin palkkatöissä 5000€/kk, vaan tuet ovat lyhytaikaisia.

Miten 500e voi olla liian iso tuki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Eli et ole itsekään onnistunut pyytämään riittävää palkkaa kun sanot että "sitä rahaa ei ole meillä muillakaan". Varo ettet joudu työttömäksi ja putoa halveksimaasi paarialuokkaan. Siinä on se vaara että muutut empatiakykyiseksi ja inhimilliseksi.

Työttömäksi ei vaan "jouduta".

Töiden loppumisesta kyllä ilmoitetaan etukäteen ja sen jälkeen voi etsiä uuden työpaikan, tai jäädä vaikka vähäksi aikaa ansiosidonnaiselle lepäilemään ja mennä töihin sen jälkeen.

Eli ei siinä tule välttämättä mitään katkosta töissä oloon.

Tervetuloa todellisuuteen! Ei se nyt ihan noinkaan ehkä mene.

Voit palata asiaan jossain vaiheessa kertomaan miten meni.

No niin, palasin asiaan.

Kyllä, noin juuri se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Sama periaate itsellänikin mutta kun ikääntyneenä töitä ei saa, niin minkäs teet? Päiväraha (arkipäivisin) on 34,50 ja siitä pitää maksaa kaikki laskut. Näiden jälkeen jää 10 euroa viikossa ruokaan ja elämiseen. Ei tuosta paljoa voi enää pienentää.

voihan tuosta vielä laskea 34,5e (arkipäivisin). miksi yleensäkään oletat, että työntekijöiden pitäisi maksaa elämisesi. ota pikavippejä tai myy munuaisesi.

Kun on vaikka tuoksuyliherkkä, se aiheuttaa kuluja.  Ajateltu tosiaan harvemmin peseytymistä kun pyykinpesuaine ja muut kalliimpia.  

Niinhän niiden tukien pitääkin olla _minimissä_. Et kai nyt tosissasi Ap ja muut täällä ajattele, että meidän työssä käyvien pitäisi maksaa jotain ekstraa ja luksusta teille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Kerropa mitenkä elävät itsesi kun tuet on niin pienet että fyysinen terveys kärsii kun joutuu säännösteleen syömistäkin että ei ole varaa syödä kunnolla kuin kerran viikossa ja töihin vaaditaan fyysistä kuntoa?

Tähän joutuu kyllä korjaamaan, että tuet itseasiassa ovat liiankin korkeita, ei pieniä.

Ei olekaan tarkoitus, että tuilla pystyt elämään samalla lailla, kuin palkkatöissä 5000€/kk, vaan tuet ovat lyhytaikaisia.

Miten 500e voi olla liian iso tuki?

Siten, että me töissäkäyvät maksamme sen tuen ja me emme halua maksaa sinulle. Olet meille täysin turha loinen. Miksi me haluaisimme elättää sinua työllämme. Me emme edes tunne sinua, emmekä tosin halua edes tutustua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Mitäs jos hakisit niitä töitä.

Mikä ihme on taas vialla, kun pitää aikuisia ihmisiä neuvoa elämään omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Kerropa mitenkä elävät itsesi kun tuet on niin pienet että fyysinen terveys kärsii kun joutuu säännösteleen syömistäkin että ei ole varaa syödä kunnolla kuin kerran viikossa ja töihin vaaditaan fyysistä kuntoa?

Tähän joutuu kyllä korjaamaan, että tuet itseasiassa ovat liiankin korkeita, ei pieniä.

Ei olekaan tarkoitus, että tuilla pystyt elämään samalla lailla, kuin palkkatöissä 5000€/kk, vaan tuet ovat lyhytaikaisia.

Miten 500e voi olla liian iso tuki?

No kerro sitten muutkin tuet mitä saat, tuossa vaan yksi.

Vau. Mahtaa ketjuun kirjoittelijoilla olla hirvittävät työpaikat, kun ne eivät pysty kauniina vapaapäivänä(?) tekemään mitään muuta kuin haukkumaan ihmisiä netissä anonyymeina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Niin oli minullakin kaikki samat. Siltikin töissä nyt ja mielenterveyskin voi paljon paremmin. Toki tarvitsin ensin aikaa toipua ja rauhoittua ja hoitaa itseäni kuntoon, mutta jos minä, joka meinasin ahdistuksissani kuolla kylpyhuoneen lattialle ja jollain ihmeellä sain raahattua itseni monta kertaa päivystykseen, pystyn nyt normaaliin elämään niin niin pysty kuka vain.

Suomelle tulee pian vaikeat ajat. Valtio ei ehkä pysyy enää kannattamaan kaikkia. Itse en aio olla mukana haukkumassa muita, vaan yritän auttaa läheisiä ja tuntemattomiakin kykyni mukaan. Mikään ei helpota oloakaan yhtä tehokkaasti kuin taakan jakaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Kerropa mitenkä elävät itsesi kun tuet on niin pienet että fyysinen terveys kärsii kun joutuu säännösteleen syömistäkin että ei ole varaa syödä kunnolla kuin kerran viikossa ja töihin vaaditaan fyysistä kuntoa?

Tähän joutuu kyllä korjaamaan, että tuet itseasiassa ovat liiankin korkeita, ei pieniä.

Ei olekaan tarkoitus, että tuilla pystyt elämään samalla lailla, kuin palkkatöissä 5000€/kk, vaan tuet ovat lyhytaikaisia.

Miten 500e voi olla liian iso tuki?

Jos se ei kerran ole liikaa niin sopiiko että laitan sinulle tilinumeroni ja sinä maksat sen minulle joka kuukausi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Mitäs jos hakisit niitä töitä.

Mikä ihme on taas vialla, kun pitää aikuisia ihmisiä neuvoa elämään omillaan.

Olen hakenut, en ole saanut.

Olen 39v ja joka suunnasta tulee laumoittain reilusti nuorempia ja paremmin koulutettuja ohi niihin työpaikkoihin, mikä on ihan ymmärrettävää.

Tai siis minä ymmärrän miksi, mutta sinä et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Niin oli minullakin kaikki samat. Siltikin töissä nyt ja mielenterveyskin voi paljon paremmin. Toki tarvitsin ensin aikaa toipua ja rauhoittua ja hoitaa itseäni kuntoon, mutta jos minä, joka meinasin ahdistuksissani kuolla kylpyhuoneen lattialle ja jollain ihmeellä sain raahattua itseni monta kertaa päivystykseen, pystyn nyt normaaliin elämään niin niin pysty kuka vain.

Sä olet siis saanut apua, tukea, aikaa ja ymmärrystä?

Minä en ole saanut. Minä en ole sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vau. Mahtaa ketjuun kirjoittelijoilla olla hirvittävät työpaikat, kun ne eivät pysty kauniina vapaapäivänä(?) tekemään mitään muuta kuin haukkumaan ihmisiä netissä anonyymeina.

Eihän tuossa muutamalla olekaan työpaikkaa, siitähän tässä juuri on puhuttu.

Kun ei ole halua mennä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni tukia tulisi pienentää. Periaate, että jokainen elättäisi itse itsensä.

Kerropa mitenkä elävät itsesi kun tuet on niin pienet että fyysinen terveys kärsii kun joutuu säännösteleen syömistäkin että ei ole varaa syödä kunnolla kuin kerran viikossa ja töihin vaaditaan fyysistä kuntoa?

Tähän joutuu kyllä korjaamaan, että tuet itseasiassa ovat liiankin korkeita, ei pieniä.

Ei olekaan tarkoitus, että tuilla pystyt elämään samalla lailla, kuin palkkatöissä 5000€/kk, vaan tuet ovat lyhytaikaisia.

Miten 500e voi olla liian iso tuki?

Aika monen tunnin työ tulee tehtyä tuon eteen…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Niin oli minullakin kaikki samat. Siltikin töissä nyt ja mielenterveyskin voi paljon paremmin. Toki tarvitsin ensin aikaa toipua ja rauhoittua ja hoitaa itseäni kuntoon, mutta jos minä, joka meinasin ahdistuksissani kuolla kylpyhuoneen lattialle ja jollain ihmeellä sain raahattua itseni monta kertaa päivystykseen, pystyn nyt normaaliin elämään niin niin pysty kuka vain.

Ja oli aikoja, jolloin sain työhaastatteluissa paniikkikohtauksia, mutta en luovuttanut. Tiedän kyllä, mitä on olla työttömänä terveysongelmien takia, siksipä voinkin puhua asiasta kokemuksen syvällä rintaäänellä. Työttömänä sitä tosiaan ajatteleekin, että tuet ovat liian matalia ja että ansaitsisi enemmän. Sitten kun pääsee töihin kiinni niin muutamassa vuodessa ei pysty tunnistamaan tuota ajatusmaailmaa.

Muistettakoon, että toimeentulotuki aikoinaan laadittiin kestämään max 3kk. Nykyään sillä elell’än vuosikymmeniä.

Mikä meni vikaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kannattaa miettiä että mikä mahtaa olla itsessä pielessä ja väärin jos ei onnistu työpaikkaa löytämään tai pyytämään sellaista palkkaa työstään että joutuu siten häpeällisesti ja nolosti elämään muiden rahoilla. Varsinkin tällaisena aikana kun valtion taloudella menee huonosti ja verokassa tyhjenee on äärimmäisen typerää kinuta ja kerjätä korotuksia tukiin kun sitä rahaa ei ole meillä muillakaan jolloin ainoa vaihtoehto olisi ottaa lisää valtionlainaa ja rahoittaa sosiaaliturvaa veljarahoilla.

Kyllä mä tiedän jo mikä itsessäni on pielessä:

Traumoja, ahdistusta, paniikkikohtauksia, unettomuutta.

Noin, nyt on mietitty mikä minussa on pielessä.

Mitäs seuraavaksi?

Niin oli minullakin kaikki samat. Siltikin töissä nyt ja mielenterveyskin voi paljon paremmin. Toki tarvitsin ensin aikaa toipua ja rauhoittua ja hoitaa itseäni kuntoon, mutta jos minä, joka meinasin ahdistuksissani kuolla kylpyhuoneen lattialle ja jollain ihmeellä sain raahattua itseni monta kertaa päivystykseen, pystyn nyt normaaliin elämään niin niin pysty kuka vain.

Sä olet siis saanut apua, tukea, aikaa ja ymmärrystä?

Minä en ole saanut. Minä en ole sinä.

Uhriutuminen. Tuttua sekin minulle. Kuitenkaan mikään ei tule korvaamaan sitä tunnetta, kun huomaat jonain päivänä toipuneensa ja voit ottaa ohjakset omiin käsiisi.