Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työssä heitetään inhottavaa herjaa poissaoloista
11.03.2022 |
Työkaveri tietää, että lapsellani on sairauden takia hoitokäyntejä eri paikoissa. Silti kun niiden takia joutuu olemaan poissa töistä, joutuu kuulemaan suunsoittoa tyyliin "joo joo, olet pois töistä, koska kännäät kuitenkin himassa".
En saa edes sanoin kuvailtua mitä tekisi mieli tehdä tällaisia ns. hupikommentteja toistuvasti kuulemaan joutuvana. Näen punaista. Täysi työ hillitä itsensä, ettei tilanne pahene entisestään.
Kommentit (165)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tapa ilmaista itseään on jotenkin vittuileva. Ehkä siitä johtuu tapa, jolla hänelle töissä puhutaan.
Johtuisiko saaduista kommenteista? Kenellä tahansa tulee mitta täyteen, kun riittävän pitkään joutuu kuuntelemaan asiatonta ilkeilyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
Olen ihan totaalisen uupunut työpaikan ilmapiiriin. Mitään kehityksellisiä ongelmia lapsilla ei tunnu ihmisten mielestä edes oikeasti olevan olemassa, vaikka niistä olisi tehty diagnooseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
En mä kannata kuritusväkivaltaa. Olen vain väsynyt kuulemaan noita lapsijuttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
Olen ihan totaalisen uupunut työpaikan ilmapiiriin. Mitään kehityksellisiä ongelmia lapsilla ei tunnu ihmisten mielestä edes oikeasti olevan olemassa, vaikka niistä olisi tehty diagnooseja.
Miksi niistä pitää puhua töissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
En mä kannata kuritusväkivaltaa. Olen vain väsynyt kuulemaan noita lapsijuttuja.
Ymmärrän. Ihmiset eivät kuitenkaan valitse elämäänsä vaikeuksia. Usein vanhemmat ovat todella yksin lasten ongelmien kanssa. Tarve tuelle voi olla suuri, jos arki on hyvin kuormittavaa.
Käytännössä suurin osa puhuu omasta elämästään, koska se on tuttua. Eivät toisten harrastuksetkaan ole yleensä muille erityisen kiinnostavaa kuultavaa. Silti ihmisillä on usein tarve jakaa muille jotakin omasta elämästään, jos on jonkun kanssa säännöllisemmin tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
Olen ihan totaalisen uupunut työpaikan ilmapiiriin. Mitään kehityksellisiä ongelmia lapsilla ei tunnu ihmisten mielestä edes oikeasti olevan olemassa, vaikka niistä olisi tehty diagnooseja.
Miksi niistä pitää puhua töissä?
Ehkä siksi, ettei tarvetta poissaoloille pitäisi (ideaalitilanteessa) joka kerran selitellä erikseen? Kuntoutus voi viedä vuosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
Olen ihan totaalisen uupunut työpaikan ilmapiiriin. Mitään kehityksellisiä ongelmia lapsilla ei tunnu ihmisten mielestä edes oikeasti olevan olemassa, vaikka niistä olisi tehty diagnooseja.
Miksi niistä pitää puhua töissä?
Ehkä siksi, ettei tarvetta poissaoloille pitäisi (ideaalitilanteessa) joka kerran selitellä erikseen? Kuntoutus voi viedä vuosia.
Ellei työntekijän elämäntilannetta mitenkään huomioida töissä, ei tuollaisella työpaikalla ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin jatkuvasti etsiä uusia työntekijöitä. Ihmisten elämäntilanteet voivat muuttua nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kenenkään poissaolot ja poissaolon syyt kuuluisi kenellekään. Kerrot pomolle jos kysyy muuten ilmoitat että olet pois ja se siitä. Jos joku siitä valittaa se on hänen oma ongelmansa. Aloittajan mainitsemassa tilanteessa veisin asian liittoon, koska kyseessä on epäasiallinen käytös. Katso, että on muita kuulemassa puheet.
Meillä yksi etätyöntekijä ei vastaa ollenkaan puhelimeen, luuleeko hän että muut ei muka ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä työsuojeluvaltuutettua tai luottamushenkilöä? Jos et koe hyväksi puhua asiasta heti tilanteen ollessa päällä, niin eikö kyse kuitenkin ole työsuojeluasiasta. Epäasiallinen käytös työpaikalla.
En ole ikinä ymmärtynyt, miksi jotkut kadehtivat sairastuneen lapsen vanhempia. Ilmeisesti heillä itsellään ei ole kokemusta asiasta.
Ehkä siksi, että sairastunutta lasta sureva ja hoitava saa niin paljon ymmärrystä? Jollain voi olla muu läheinen, joka tarvii sairauden takia apua, mitä sillä ei saa vapaata eikä emooatiaa.
Ai mitä empatiaa lasten kehityksellisten ongelmien takia saa töissä? Ei yhtään mitään.
Meillä saa. Mammat juoksee koulupalavereissa, vie lapsiaan neuropsykiatriseen valmennukseen ym ym. myös kesken työpäivän. Täyttävät kahvitunnit sitä koskevalla puheella.
Ei vaikuta saavan sinulta. Oletko välittömästi naama norsunvitulla, kun kuulet sanan kehitykselliset ongelmat?
Enimmäkseen vaan poistun paikalta. Olen tosi väsynyt olemaan ihmisten kanssa, joiden puheenaiheet ei liippaa elämääni. Työpaikan ei pitäisi olla mikään äitien vertaisryhmä kuitenkaan.
Onpa harmillinen tilanne kannaltasi, ettei työpaikallasi kukaan valitse keskustelunaiheita sen perusteella, mikä sinua parhaiten viihdyttäisi.
Eiköhän se ihan käytöstapoihin kuuluu valita aiheet niin, että kaikkia kiinnostaa. Sitten on teitä, jotka kälättää loputtomasti omasta elämästään.
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.
Olen yrittänyt vaihtaa puheenaihetta, vaan nopeasti se kääntyy takaisin lapsiin. Olen luovuttanut jo, otan nykyään vaan kupin mukaan ja poistun työpisteelleni, kun vertaistukiryhmä pääsee vauhtiin.
Mahdollisesti saattaisit viihtyä minun työpaikallani. Jos keskustelu jossain vaiheessa kääntyy lapsiin, aina joku ehtii silloin todeta ennen huonon käytöksen poistuneen selkäsaunalla.
En mä kannata kuritusväkivaltaa. Olen vain väsynyt kuulemaan noita lapsijuttuja.
Ymmärrän. Ihmiset eivät kuitenkaan valitse elämäänsä vaikeuksia. Usein vanhemmat ovat todella yksin lasten ongelmien kanssa. Tarve tuelle voi olla suuri, jos arki on hyvin kuormittavaa.
Käytännössä suurin osa puhuu omasta elämästään, koska se on tuttua. Eivät toisten harrastuksetkaan ole yleensä muille erityisen kiinnostavaa kuultavaa. Silti ihmisillä on usein tarve jakaa muille jotakin omasta elämästään, jos on jonkun kanssa säännöllisemmin tekemisissä.
Mulla on muistisairas omainen, jonka käytös on haastavaa. Se kuormittaa mua paljon ja olen aika yksin asian kanssa myös. Ja päälle työkaverit, joista vain heidän ongelmansa ovat oikeita. Pakko vetäytyä, että jaksaa.
Miksi työttömistä puhutaan työpaikalla työllistetty. 170 cm miestä kutsutaan tästä lähtien työpaikalla pikkumieheksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi työttömistä puhutaan työpaikalla työllistetty. 170 cm miestä kutsutaan tästä lähtien työpaikalla pikkumieheksi.
Hei pikkumies, kysyisin neuvoa.
Ja sitten voidaan ottaa työpaikan kahvihuoneessa puhekierros, jotta tiedetään työpaikan nolot naiset eli ne jotka seurustelee pikku miehien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi etätyöntekijä ei vastaa ollenkaan puhelimeen, luuleeko hän että muut ei muka ymmärrä.
Miten tämä liittyy aloitukseen? Tuliko kommentti väärään ketjuun?
Jos kysytään pariskuntien naisilta kaupassa että miltä tuntuu seurustella pikkumiehen kanssa ja sitten naurun remakka päälle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä yksi etätyöntekijä ei vastaa ollenkaan puhelimeen, luuleeko hän että muut ei muka ymmärrä.
Miten tämä liittyy aloitukseen? Tuliko kommentti väärään ketjuun?
Ei. Sairaalassa sanottiin että ne kenellä on mielenterveysongelmia pitävät tunnin kahvitauot ja heillä on maksimi sairaslomat, eivät jaksa töissä.
Myös ylipaino viittaa mielenterveys ongelmiin sanottiin sairaalassa.
Alue: Aihe vapaa
Mistä sinä haluat töissä keskustella? Säästä? Aloita silloin reippaasti juttu siitä aiheesta.