Miten voi samaan aikaan ymmärtää toista ja oikeuttaa omat tunteet?
Aina sanotaan, että toisia pitää ymmärtää. Ei saa olla niin musta valkoinen. Pitää nähdä asia myös toisten kannalta.
Samaan aikaan sanotaan, että jokaisella on oikeus tunteisiinsa. Jokainen vastaa omasta elämästään.
Jos vaikka koen kokevani vääryyttä jonkun toisen ihmisen toimesta, niin miten voin samaan aikaan olla helvetin vihainen ja ymmärtää toista? Jos yritän ymmärtää toista, koen että oma vihani ei ole oikeutettua.
Miten pitää tasapaino?
Kommentit (29)
Voihan ymmärtää toisten motiivit, vaikka ei niitä hyväksyisikään tai olisi valmis auttamaan niiden toteutuksessa. Vaikka jos Ilpo-Jonne on vittuuntunut perhetilanteestaan ja kiusaa Jessiinaa helpottaakseen oloaan, niin voit ymmärtää mikä vituttaa, ja silti paheksua kiusaamista.
Hengittämällä syvään ja rauhallisesti.
Kun joutuu olemaan tukena haavoitetuille, jotka voivat olla samaan aikaan myös haavoittajia, niin oppii ymmärtämään että musta voi olla myös valkoinen, tai valkoinen voi olla joskus musta.
Minusta tuo on ihan selkeää. Ne on kaksi eri asiaa.
Toinen on vihainen minulle, koska ymmärsi väärin/tulkitsee väärin. Minulla on oikeus olla surullinen, kun toisenen huutaa.
Ei ne minusta ole ristiriidassa keskenään. Vai mitä osuutta et ymmärrä?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 15:56"]Minusta tuo on ihan selkeää. Ne on kaksi eri asiaa.
Toinen on vihainen minulle, koska ymmärsi väärin/tulkitsee väärin. Minulla on oikeus olla surullinen, kun toisenen huutaa.
Ei ne minusta ole ristiriidassa keskenään. Vai mitä osuutta et ymmärrä?
[/quote] En ymmärrä sun viestiäs!
Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii.
Ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:20"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti. [/quote] Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii. Ap
[/quote]
Ap sulla menee kaksi asiaa nyt ihan sekaisin: toisen ymmärtäminen ja omien emotionaalisten tarpeiden puolustaminen. Ovat erillisiä asioita. Olet yksilö, joka voi vain tiettyyn pisteeseen asti "ymmärtää" toisia. Esimerkki:
X on loukannut sinua sydänjuuriaan myöten loukkauksilla ja teoilla, joten olet surullinen ja vihainen tälle henkilölle. Ottaessasi asian esiin X kertoo miten oli tällöin pahassa elämäntilanteessa ja 'ei ole ollut oma itsensä'. Se, että kuulet taustasta saa sinut ymmärtämään toisen tunteita ainakin jollain tasolla, mutta nuo seikat eivät saa vaikuttaa siihen, että
1) sinulla ei olisi ollut oikeutta tuntea olosi loukkaantuneeksi.
2) ei poista toisen vastuuta tuntea ja toimia omalla tavallaan.
Teillä molemmilla on omat oikeudet tuntea ja toimia. Samalla tavalla kumpikin on itsestään vastuussa, kuten aikuiset kypsät ihmiset ovat. Jos ei pysty pitämään erillään emotionaalisia raja-aitoja tulee joko alistaneeksi muita, tai alistetuksi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti.
[/quote]
Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii.
Ap
[/quote]
Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
Kuulostat siltä, että sinulla on kiltin tytön syndrooma. Kokeile joskus ajatella omilla aivoilla.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti. [/quote] Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii. Ap [/quote] Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
[/quote]
minä ymmärrän toisen ihmisen näkökulman. Ymmärrän, osoitan ymmärrystä. Mutta ei minua silti saa kohdella miten tahansa. minun pitää loppupeleissä olla itselleni tärkeämpi kuin toinen ihminen.
Minkälainen tilanne?
Sekä sinulla että sillä toisella on oikeus omiin tunteisiin ja nyt te vain tunnette näin.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:39"]Kuulostat siltä, että sinulla on kiltin tytön syndrooma. Kokeile joskus ajatella omilla aivoilla.
[/quote]
Eikö sitä nimenomaan ajattele pitkälle, jos ymmärtää toistakin osapuolta kiistatilanteessa? Jos molemmat pystyisi siihen, asiat saataisiin ratkaistua rauhallisemmin ja ehkä oikeudenmukaisemmin.
-kynnysmattomies (olisiko hei hyvä nimimerkki tänne!)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"]Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
[/quote]
Ongelma on siinä, että me opetamme toisille miten meitä kuuluu kohdella. Se, että olet muille luotettava ja kunnioittava ei automaattisesti saa muita olemaan sinulle luotettavia ja kunnioitettavia jos itse siedät esim. valehtelua, ohareita, epäkunnioittavaa tai suorastaan kusipäämäistä käyttäytymistä.
Maailma kun on lopulta täynnä ihmisiä, jotka ovat enemmän kuin valmiita ottamaan kaikki vähääkään vapaaehtoiset omiksi kynnysmatoikseen.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti. [/quote] Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii. Ap [/quote] Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
[/quote]
minä ymmärrän toisen ihmisen näkökulman. Ymmärrän, osoitan ymmärrystä. Mutta ei minua silti saa kohdella miten tahansa. minun pitää loppupeleissä olla itselleni tärkeämpi kuin toinen ihminen.
[/quote]
Mistä sen erottaa, milloin kohdellaan väärin? Joskus tilanteet ei ole kovin mustavalkoisia. Harmaan sävyt hämää.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:40"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"] [quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:20"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:08"]Itse olen tuollainen. Se on vaikeaa, kun siinä on sitten puolikas muakin sen toisen puolella. Olen kynnysmatto. Ihmiset kävelee mun yli, koska ymmärrän, enkä halua olla lapsellinen ja tapella jokaisesta pikkujutusta. Olisi helpompaa olla vaan itsensä puolella, mutta en pysty, kun ymmärrän sitä toista liian hyvin ja tajuan, mitä se ajaa takaa. Olisi kivaa, jos muutkin pystyisi tähän, mutta sellaiset ihmiset tuntuu olevan harvassa. Hiton paha juttu sekin, että olen mies. Pidetään pehmeänä nyhverönä aika helposti. Sanotaan, että pitäisi olla kovempi, mutta kun hitto en voi mennä järkeä vastaan. Mähän saatan aina itse olla väärässä, ja toisella voi olla hyviä pointteja. En halua olla päällepäsmäri idiootti, joka jyrää kaikki, vaikkei tiedä mistään mitään tai osaa mitään. Eikä ihmisten mielipiteet edes muutu väittelemällä kovin usein. Faktat harvoin ratkaisee kiistatilanteita oikeasti. [/quote] Juuri tätä tarkoitan! Kun puolet itsestä on myös sen toisen puolella, en pysty oikeuttamaan enää omia tunteitani. Terveellistä olisi kuitenkin pystyä ilmaisemaan ne tunteet. En kuitenkaan voi, koska ajattelen ymmärtäväni, miksi toinen toimii kuten toimii. Ap [/quote] Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa. [/quote] minä ymmärrän toisen ihmisen näkökulman. Ymmärrän, osoitan ymmärrystä. Mutta ei minua silti saa kohdella miten tahansa. minun pitää loppupeleissä olla itselleni tärkeämpi kuin toinen ihminen. [/quote] Mistä sen erottaa, milloin kohdellaan väärin? Joskus tilanteet ei ole kovin mustavalkoisia. Harmaan sävyt hämää.
[/quote]
Esimerkki jostain tilanteesta, jossa et olisi varma tuletko kohdelluksi oikein?
Yleisesti ottaen jos itsetuntosi on kunnossa ja tunnet, ettei sinua kohdella hyvin olet varmasti oikeassa. Tosi usein kuitenkin jos asian ottaa sanallisesti esille vastapuoli tulee kuitenkin asian kiistämään ja vetoaa esimerkiksi eri selityksiin perustellakseen toimintaansa.
No esim. minä tiedän nykyään MIKSI eksäni oli kusipää suhteessamme. Ymmärrän ne syyt ja blaablaa, vika ei ollut minussa. JA samaan aikaan olen todella vihainen siitä miten hän kohteli minua. Ei ne sulje toisiaan pois. Vaikka olisi mitkä syyt, niin toista ei saa kohdella huonosti ja itsekkäästi. Lähinnä se tieto toisen motiiveista helpottaa omaa pahaa oloani.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:44"]
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"]Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
[/quote]
Ongelma on siinä, että me opetamme toisille miten meitä kuuluu kohdella. Se, että olet muille luotettava ja kunnioittava ei automaattisesti saa muita olemaan sinulle luotettavia ja kunnioitettavia jos itse siedät esim. valehtelua, ohareita, epäkunnioittavaa tai suorastaan kusipäämäistä käyttäytymistä.
Maailma kun on lopulta täynnä ihmisiä, jotka ovat enemmän kuin valmiita ottamaan kaikki vähääkään vapaaehtoiset omiksi kynnysmatoikseen.
[/quote]
Tosi hyvin sanottu. Opin tuon itse kantapään kautta. Me todellakin opetamme itse muille miten meitä saa kohdella!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:44"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 16:37"]Mulla ei juuri ole vastauksia. Mä pyrin vaan itse noudattamaan sitä aatetta, että kohtelen muita niin kuin haluaisin itseäni kohdeltavan, koska siinä on teoriassa järkeä. Ja miten voi odottaa ihmisiltä vastaavaa, jos itse alkaisi jotenkin päsmäröidä? Koitan vaan ajatella, ettei se ole mun vika, jos toinen ei halua kuunnella oikeasti. Yllättävän usein sitä kuitenkin huomaa toimittavansa taas kynnysmaton virkaa.
[/quote]
Ongelma on siinä, että me opetamme toisille miten meitä kuuluu kohdella. Se, että olet muille luotettava ja kunnioittava ei automaattisesti saa muita olemaan sinulle luotettavia ja kunnioitettavia jos itse siedät esim. valehtelua, ohareita, epäkunnioittavaa tai suorastaan kusipäämäistä käyttäytymistä.
Maailma kun on lopulta täynnä ihmisiä, jotka ovat enemmän kuin valmiita ottamaan kaikki vähääkään vapaaehtoiset omiksi kynnysmatoikseen.
[/quote]
No, tuo on yksi syy siihen, että elän aika erakkona. En siedä huonoa kohtelua pitkään, ellei henkilö ole jotenkin peruuttamattomasti muhun sidoksissa. Menen pois. Ja kun muutenkin olen aika introvertti, ei tähän jää ketään. Oma vika kai se lopulta on. Vaikutan liin alistuvalta. Isäkin sanoi joskus, että jos kyyristyy lyötäväksi, joku tulee ja lyö. Totta kai se on. En vaan osaa sokeana pitää puoliani, vaan haluan ymmärtää tilanteet kokonaisuudessaan. Oma näkökanta on aina kuitenkin aika suppea, jos nyt ei ole kysymys tiukasta faktasta, jolloin vastaus löytyy oikeasti jostain tietokirjasta.
Olenko ainut, joka asiaa miettii vai onko liian sekavaa?