Psykologiaa opiskeleva ystävä - hermot menee
Pakko päästä avautumaan tästä jonnekin, koska kenellekään tutulle en kehtaa. Meillä on iso ja tiiviisti yhteyttä pitävä kaveripiiri, enkä halua, että muut kokevat minun haukkuvan ketään.
Eräs ystäväni pääsi jokunen vuosi sitten opiskelemaan unelma-alaansa psykologiaa, ja on sen jälkeen leijunut aika tavalla omassa pilvessään. Kaikki ajatukset liittyvät psykologiaan, koko maailma nähdään psykologilasien läpi ja mistään muusta ei osata puhua, kun omasta opintomenestyksestä. Olen katsonut tätä läpi sormien, koska jokaisella meillä on mielenkiinnon kohteemme, eikä siinä sinänsä mitään...
Nyt olen kuitenkin alkanut ärsyyntyä ystäväni tarpeesta jatkuvasti analysoida muita ihmisiä. Hän epäilee kaikkea, mitä muut sanovat. Hän vaanii haukkana kavereidensa kertomuksia, ja etsii niistä ristiriitoja tai merkkejä mielen ongelmista. Analyysin kohteeksi joutuu helposti, enkä siksi jaksa tälle ihmiselle enää kertoa asioistani.
Annan esimerkin. Jos kerron olevani töissä väsynyt, koska sairaslomien ja irtisanoutumisten takia teen useamman ihmisen työt, hän kuulustelee minua: onko asenteessani ongelma, olenko masentunut, mitä minun pitäisi tehdä piristyäkseni uudelleen. Tiedänhän minä, mitä pitäisi tehdä - palata kahdeksan tai maksimissaan yhdeksän tunnin työpäiviin ja nukkua kunnolla yöt. Nämä vastaukset eivät kelpaa, vaan päädymme vatvomaan minun pääni sisäisiä asioita, niistä kun kuulemma löytyy vastaus ongelmiin.
Ystäväni suurin ongelma on se, että hänelle kaikki ikävä elämässä on korjattavissa psykologin asiantuntemuksella. Ystäväpiirimme on hänen silmissään moniongelmainen, kaikilla on "huonot kiintymyssuhteet" ja suurin osa olisi ammattiavun tarpeessa. Hän on vasta opiskelija, mutta äärimmäisen kiivas tekemään kotidiagnooseja myös ei-niin-läheisistä ihmisistä. Hän ei osaa olla näkemyksistään hiljaa, vaan töksäyttää toiselle kesken yhteisen illanvieton, että voiskohan sulla olla kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Toisin kuin voisi luulla, tämä kaverini ei tosiaan ole tuore opiskelija. Hän kirjoittaa gradua, ja on menestynyt erinomaisesti opinnoissaan. Hän on myös muissa asioissa fiksu, ja siksi tämä käytös hieman ihmetyttää.
Kertokaa nyt joku muu psykanopiskelijoita tunteva, onko tämä tavanomaistakin opiskelijoilla, vai onko minulla osunut ystäväksi totaalisen yli-innostunut tapaus?
Kommentit (108)
Voi ei... En kyllä oikein kestäisi moista. Ei tosiaan ole ammatillista touhua!
Mulla on ystävänä kasvatustieteiden maisteri. Voi sitä arvostelun määrää, mitä tulee ystävien ja tuttujen lastenkasvatukseen. Itsellekin tulee suorastaan suorituspaineita. Ei pysty kuuntelemaan.
Eli tiedän tunteen ap.
Kerrot nätisti ystävällesi, että et tarvitse psykologia vaan ystävää. Varmasti ystäväsi on hyväntahtoinen, mutta mielenkiinnonkohde ja tarve puhua siitä on hänellä vähän karannut käsistä.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:21"]
No miksi sinulle on niin iso ongelma että psykologi yrittää auttaa mielisairasta porukkaa ja myös sinua? Kiellät ongelmat? Olen itsekin herkkä näkemään mielisairauksia lähipiirissä ja moni heistä syökin salaa muilta psyykelääkeitä. Moni ollut pakkohoidossakin salaa. Sulla on asennevamma. Tunnen kaltaisesi kaiken maton alle lakaisija tyypin. Itse hän luulee olevansa jotain. Sulla tuntuu olevan herkkä ärsytyskynnys.mitähän seksuaalista hyväksikäyttöä sieltä takaa löytyy?
[/quote]
:D Tää on jo julmaa.
Voisitko ihan suoraan kertoa hänelle, että onko hän huomannut käyttäytymisessään tuollaista piirrettä.
No mulla oli samanlainen pomo. Tosin sosiaalipsykaa opiskellut. Syytti mua välttelykäyttäytymisestä kun kiireissäni joskus skippasin kahvitunnin välistä jotta ehdin saada päivän työt tehtyä. Samoin kyttäsi koko ajan ihmisten käyttäytymistä ja teki pika-analyyseja hyvin hatarin tiedoin. Narsismidiagnoosejakin heitteli aika kevyin perustein.
Kuinkahan hyvä tällainen yli-innokas ylianalysoija on työssään? Pitäisi kai omata myös tilannetajua ja kykyä lukea ihmistä muutenkin kuin niiden psykologin lasien läpi.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:28"]
Kerrot nätisti ystävällesi, että et tarvitse psykologia vaan ystävää. Varmasti ystäväsi on hyväntahtoinen, mutta mielenkiinnonkohde ja tarve puhua siitä on hänellä vähän karannut käsistä.
[/quote]
Tuo on hyvä lause. Käytä sitä.
-ohis
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:21"]
No miksi sinulle on niin iso ongelma että psykologi yrittää auttaa mielisairasta porukkaa ja myös sinua? Kiellät ongelmat? Olen itsekin herkkä näkemään mielisairauksia lähipiirissä ja moni heistä syökin salaa muilta psyykelääkeitä. Moni ollut pakkohoidossakin salaa. Sulla on asennevamma. Tunnen kaltaisesi kaiken maton alle lakaisija tyypin. Itse hän luulee olevansa jotain. Sulla tuntuu olevan herkkä ärsytyskynnys.mitähän seksuaalista hyväksikäyttöä sieltä takaa löytyy?
[/quote]Ehkä olet olevinasi hauska mutta minusta epäonnistut totaalisesti. En ole ap.
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:21"]
No miksi sinulle on niin iso ongelma että psykologi yrittää auttaa mielisairasta porukkaa ja myös sinua? Kiellät ongelmat? Olen itsekin herkkä näkemään mielisairauksia lähipiirissä ja moni heistä syökin salaa muilta psyykelääkeitä. Moni ollut pakkohoidossakin salaa. Sulla on asennevamma. Tunnen kaltaisesi kaiken maton alle lakaisija tyypin. Itse hän luulee olevansa jotain. Sulla tuntuu olevan herkkä ärsytyskynnys.mitähän seksuaalista hyväksikäyttöä sieltä takaa löytyy?
[/quote]Ookko sekasin?
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:28"]
Voisitko ihan suoraan kertoa hänelle, että onko hän huomannut käyttäytymisessään tuollaista piirrettä.
[/quote]Voisit vaikka ensin analysoida häntä ja pohtia mikä siellä taustalla onkaan mikä saa hänet käyttämään tuollaista defenssiä selvitäkseen kaveriporukassanne..
Sitähän sanotaan että (moni) ihminen hakeutuu alalle jossa hänellä itsellään on käsittelemättömiä asioita/haavoja. Mielenkiintoista etä se innostus on noin voimakasta ja pitkäkestoista.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että sosiaali- ja/tai terveysalaa opiskeleva hurahtaa omaan juttuunsa noin täysin. Ja analysoi ja diagnosoi kaikkea ympärillään olevaa ihan hullun tavalla. Yksi osa ammatillisuutta on myös se, että löytää myös sen normaalin ja vapaa-ajallaan pystyy pistämään ammattiminän sivuun. Tämä sinun ystäväsi on niin raakile vielä.
Jos oikein ilkeäksi rupeaisi, niin voisi kertoa tutkimuksesta, jonka mukaan psykologiaa hakeutuu opiskelemaan ihmiset, jotka pyrkivät hoitamaan itsessään jotain rikkimennyttä.
Oikeasti tässä ketjun ekan neuvo oli todella hyvä, itse toimisin varmasti noin. "Ammattilaisena" hänen pitäisi hyvin kestää tämmöinen keskustelu. Samoin lause "en tarvitse psykologia vaan ystävää" on hyvä ja pysäyttävä. Voimia!!!!
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:21"]
No miksi sinulle on niin iso ongelma että psykologi yrittää auttaa mielisairasta porukkaa ja myös sinua? Kiellät ongelmat? Olen itsekin herkkä näkemään mielisairauksia lähipiirissä ja moni heistä syökin salaa muilta psyykelääkeitä. Moni ollut pakkohoidossakin salaa. Sulla on asennevamma. Tunnen kaltaisesi kaiken maton alle lakaisija tyypin. Itse hän luulee olevansa jotain. Sulla tuntuu olevan herkkä ärsytyskynnys.mitähän seksuaalista hyväksikäyttöä sieltä takaa löytyy?
[/quote]
Sori, unohdin, että tällä palstalla meno on tällaista... :) Vakavasti: voihan se olla, että olen sairas. Voi olla, että ystäväpiirimme ihmisistä 95 % on sairaita. Pointtini on kuitenkin se, että kun kaikki ystäväni tapaamat ihmiset ovat vinksahtaneita, mikä on hänen mielestään normaalia? Ei ihan kaikkea tavalliseen elämään kuuluvaa voi diagnosoida.
-Ap
Minä veikkaisin, että aloittajan kaveri vaan ei ole vielä päässyt "oikeisiin" töihin, tapaamaan oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Niimpä hän tavallaan "ihan oikein" voi jaellakin niitä diagnooseja sun muuta -ainoa ongelma vaan on se, että normaalissa ihmisessä löytyy kutakuinkin kaikkia "epänormaaleja" piirteitä enemmän tai vähemmän. Ongelmaksi ne muodostuvat vasta, kun ovat täysin persoonaa hallitsevia.
Oma veikkaukseni on, että menee ohi kunhan pääsee niihin oikeisiin töihin ja tajuaa harmaan sävyt :)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:21"]
Sano ystävälle ihan suoraan, että "minua loukkaa tuo, että pyrit tekemään pikadiagnooseja ihmisistä. Oikea ammattilainen tietäisi olla sortumatta pikajohtopäätöksiin. Lisäksi minua ei oikeasti kiinnosta tuollaiset johtopäätökset: jos kerron väsymyksestä, sinun kuuluu osoittaa empatiaa eikä tyrkytää puolivillaisia pikadiagnooseja. Tuollainen toisten mielenterveyden ruotiminen on todella huonoa tilannetajua!"
Kannattaa ymmärtää, että ystäväsi jatkaa tuota ihan niin kauan kuin te muut annatte. Pankaa sille stoppi!
Ei siinä mitään, osa ihmisistä on todella mustavalkoisesti ajattelevia ja innostuvia. Kun heitä kiinnostaa jokin asia, he tulkitsevat kaiken sen kautta. Oma asperger-lapseni on juuri tuollainen. Aika rasittavaa välillä.
[/quote]
Kiitos hyvästä vastauksesta. Olen ajatellut jonkinlaista väliinmenoa ja kommentointia, mutta olen toistaiseksi pidättäytynyt siitä, koska kyseinen ystävä on aika herkkä loukkaamaan tunteensa. Toisaalta tällä hetkellä välttelen hänen seuraansa kyllästymisen takia, eikä sekään ole mukavaa häntä kohtaan. Pitäisi ryhdistäytyä ja nostaa kissa pöydälle.
- Ap
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:43"]
Minä veikkaisin, että aloittajan kaveri vaan ei ole vielä päässyt "oikeisiin" töihin, tapaamaan oikeasti apua tarvitsevia ihmisiä. Niimpä hän tavallaan "ihan oikein" voi jaellakin niitä diagnooseja sun muuta -ainoa ongelma vaan on se, että normaalissa ihmisessä löytyy kutakuinkin kaikkia "epänormaaleja" piirteitä enemmän tai vähemmän. Ongelmaksi ne muodostuvat vasta, kun ovat täysin persoonaa hallitsevia.
Oma veikkaukseni on, että menee ohi kunhan pääsee niihin oikeisiin töihin ja tajuaa harmaan sävyt :)
[/quote]
Oletko sinä tuon alan "oikeissa töissä"? Kuulostat asiantuntevalta. Tämän oli tarkoitus olla siis ihan ystävällinen utelias kysymys, ei mikään piikki. (täällä netissä kun ei näe ilmeitä...)
[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 14:25"]
Mulla on ystävänä kasvatustieteiden maisteri. Voi sitä arvostelun määrää, mitä tulee ystävien ja tuttujen lastenkasvatukseen. Itsellekin tulee suorastaan suorituspaineita. Ei pysty kuuntelemaan.
Eli tiedän tunteen ap.
[/quote]
Siskoni on kasvatustieteen maisteri, eikä puhu tai puutu muitten ongelmiin.
Sano ystävälle ihan suoraan, että "minua loukkaa tuo, että pyrit tekemään pikadiagnooseja ihmisistä. Oikea ammattilainen tietäisi olla sortumatta pikajohtopäätöksiin. Lisäksi minua ei oikeasti kiinnosta tuollaiset johtopäätökset: jos kerron väsymyksestä, sinun kuuluu osoittaa empatiaa eikä tyrkytää puolivillaisia pikadiagnooseja. Tuollainen toisten mielenterveyden ruotiminen on todella huonoa tilannetajua!"
Kannattaa ymmärtää, että ystäväsi jatkaa tuota ihan niin kauan kuin te muut annatte. Pankaa sille stoppi!
Ei siinä mitään, osa ihmisistä on todella mustavalkoisesti ajattelevia ja innostuvia. Kun heitä kiinnostaa jokin asia, he tulkitsevat kaiken sen kautta. Oma asperger-lapseni on juuri tuollainen. Aika rasittavaa välillä.