onpa jollain tapaa musertavaa tajuta, että parisuhdemarkkinoilla arvo on nolla

Samaistun täysin. Jos sitten vaik ens elämäs, kuten joku tokaisikin jo..

No miks?

Se on meidän joidenkin kohdalla ihan se ja sama onko sitä katkera ja epätoivoinen vai ei. Ei mitään merkitystä. Samoin on ihan sama etsiikö sitä kumppania vai antaako olla. Ei tule silloin vastaan kun sitä vähiten odottaa eikä myöskään silloin kun odottaa eniten. Kaverit pariutuu oikealta ja vasemmalta ja yht'äkkiä sitä onkin jäänyt yksin. Nyt sitä sitten saakin ihmetellä, kun muut jo viettää parisuhde- ja perhe-elämää että oikeastiko sitä tästä eteenpäin saa kaiken tehdä yksin. Sanotaanko näin, ettei tilanne ainakaan lisää mahdollisuuksia kumppanin löytymiseen.

Parempi vaan hyväksyä kohtalonsa ja antaa olla. Ja mitä pikemmin sen parempi. Turha sitä on päätään seinään hakata loputtomiin.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 02:05"]

Se on meidän joidenkin kohdalla ihan se ja sama onko sitä katkera ja epätoivoinen vai ei. Ei mitään merkitystä. Samoin on ihan sama etsiikö sitä kumppania vai antaako olla. Ei tule silloin vastaan kun sitä vähiten odottaa eikä myöskään silloin kun odottaa eniten. Kaverit pariutuu oikealta ja vasemmalta ja yht'äkkiä sitä onkin jäänyt yksin. Nyt sitä sitten saakin ihmetellä, kun muut jo viettää parisuhde- ja perhe-elämää että oikeastiko sitä tästä eteenpäin saa kaiken tehdä yksin. Sanotaanko näin, ettei tilanne ainakaan lisää mahdollisuuksia kumppanin löytymiseen.

Parempi vaan hyväksyä kohtalonsa ja antaa olla. Ja mitä pikemmin sen parempi. Turha sitä on päätään seinään hakata loputtomiin.

[/quote]Kerropa, mitä olet käytännössä tehnyt saadaksesi kumpanin. Muuten joudumme pitämään sinua tyhjästä valittajana.

Joo ne rinssit ja rinsessat ei kotia tule

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 01:21"]

onpa jollain tapaa musertavaa tajuta, että parisuhdemarkkinoilla arvo on nolla

[/quote]

Moi. Ymmärrän tuskasi, kun sitä kaipaa rakkautta ja läheistä ihmistä! Mutta samalla haluaisin rohkaista sinua, että olet arvokas ja rakas ihminen aivan joka hetki, vaikka sinulla ei (vielä) olisikaan läheistä ihmistä rinnallasi :) Toivon, että nämä pienet videot kertovat sinulle juuri siitä, että olet rakastettu ihminen suhteen kanssa tai ilman; kuuntele tarkkaan tuon biisin (2. linkki) ja myös ekan videon sanoja :)

>öinen purkaus

Heh. Mutta tosissaan, ehkä sun pitäisi syödä vähän enemmän sieniä. Ei me täällä voida sulle kertoa miten asiat on, niin että uskot. Voisit ite oivaltaa. Kauheeta katsoa tuollaista itsesäälissä pyörimistä ihan turhaan.

Se on vapauttavaa. Sen jälkeen voi huoletta unohtaa ajatukset parisuhteen löytymisestä ja keskittyä pornoon, runkkaamiseen, politiikkaan ja muihin tärkeisiin asioihin.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 02:08"][quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 02:05"]

Se on meidän joidenkin kohdalla ihan se ja sama onko sitä katkera ja epätoivoinen vai ei. Ei mitään merkitystä. Samoin on ihan sama etsiikö sitä kumppania vai antaako olla. Ei tule silloin vastaan kun sitä vähiten odottaa eikä myöskään silloin kun odottaa eniten. Kaverit pariutuu oikealta ja vasemmalta ja yht'äkkiä sitä onkin jäänyt yksin. Nyt sitä sitten saakin ihmetellä, kun muut jo viettää parisuhde- ja perhe-elämää että oikeastiko sitä tästä eteenpäin saa kaiken tehdä yksin. Sanotaanko näin, ettei tilanne ainakaan lisää mahdollisuuksia kumppanin löytymiseen.

Parempi vaan hyväksyä kohtalonsa ja antaa olla. Ja mitä pikemmin sen parempi. Turha sitä on päätään seinään hakata loputtomiin.

[/quote]Kerropa, mitä olet käytännössä tehnyt saadaksesi kumpanin. Muuten joudumme pitämään sinua tyhjästä valittajana.
[/quote]

En ole 4. vaan AP, mutta vastaan silti. Itse olen ainakin koittanut perinteiset baarit, harrastukset ja nettideittaukset. Väittäisin olleeni aktivisuudessani ainakin keskitasoa. Mutta toisaalta ajan myötä se yrittämisen tahtikin laantuu jatkuvien pettymisien ja torjumisien johdosta.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 03:15"]Se on vapauttavaa. Sen jälkeen voi huoletta unohtaa ajatukset parisuhteen löytymisestä ja keskittyä pornoon, runkkaamiseen, politiikkaan ja muihin tärkeisiin asioihin.
[/quote]
...jonka seurauksena voit hyvinkin huomata päätyneesi yhtäkkiä odottamattomaan parisuhteeseen. Hampaat irvessä etsiminen ei auta. Tee juttuja jotka kiinnostavat juuri sinua!

Mä ap tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoitat. Olisin itse voinut kirjoittaa saman viestin. Ei mulla mitään lohduttavia sanoja ole, mutta  tiedoksesi että meitä on siis muitakin. Ehkä sitten seuraavassa elämässä on meidän vuoro.

Ei ole mitään markkina-arvoa. Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 03:22"]

 En ole 4. vaan AP, mutta vastaan silti. Itse olen ainakin koittanut perinteiset baarit, harrastukset ja nettideittaukset. Väittäisin olleeni aktivisuudessani ainakin keskitasoa. Mutta toisaalta ajan myötä se yrittämisen tahtikin laantuu jatkuvien pettymisien ja torjumisien johdosta.

[/quote]

Onko jotain tiettyä syytä mikset ole kelvannut, mitä on sanottu pakkien syyksi? Monellako treffeillä olet ollut? Oletko itse pyytänyt ihmisiä ulos? Jos olet oikeasti päässyt jo 100 eri ihmisen kanssa treffeille ja tullut aina torjutuksi on sussa itsessäsi jotain vikaa, epäilemättä sosiaalisissa taidoissa useimmiten jos ulkomuoto on OK. Olit sitten mies tai nainen.

Muistakaamme hyvä ohje elämään... "Insanity: doing the same thing over and over again and expecting different results."

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 06:33"]

Ei ole mitään markkina-arvoa. Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta

[/quote]Täsmälleen näin. Jos ei arvosta itseään niin se näkyy kauas ja sen ihmiset myös muistavat kauan.

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 06:33"]

Ei ole mitään markkina-arvoa. Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta

[/quote]Täsmälleen näin. Jos ei arvosta itseään niin se näkyy kauas ja sen ihmiset myös muistavat kauan.

[/quote]

Mutta miten arvostetaan itseä? Mitkä tekijät vaikuttavat itsensä arvostuksessa? Onko se ylpeyttä jostakin, kuten oletan sen olevan, vaiko jotain vieläkin epämääräisempää, kuten henkistä kypsyyttä?

Ne joiden arvo on minulle 0, heille haluan olla 0. Näitä nollia on yhtä henkilöä lukuunottamatta kaikki muut maailman ihmiset.

Voi olla että ympärillä on toisilleen nollat pariutuneet keskenään joten se yksin jäänyt on parhaimmassa asemassa, hän on vapaa kun kohtaa sen kympin. Surullisin tuntemani tapaus jäi leskeksi 85+ ikäisenä ja vasta silloin oli vapaa olemaan sen kymppinsä kanssa, koko elämänsä oli uhrannut nollan kanssa olemiseen nollana =(

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 08:04"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 07:46"]

[quote author="Vierailija" time="12.08.2015 klo 06:33"]

Ei ole mitään markkina-arvoa. Kaikki lähtee itsensä arvostamisesta

[/quote]Täsmälleen näin. Jos ei arvosta itseään niin se näkyy kauas ja sen ihmiset myös muistavat kauan.

[/quote]

Mutta miten arvostetaan itseä? Mitkä tekijät vaikuttavat itsensä arvostuksessa? Onko se ylpeyttä jostakin, kuten oletan sen olevan, vaiko jotain vieläkin epämääräisempää, kuten henkistä kypsyyttä?

[/quote]

Arvostaa itseään: kokee, että on ihmisarvo, oikeus tulla kohdelluksi hyvin (esim. ei siedä sellaisia ihmisiä, jotka eivät pidä lupauksiaan), kokee olevansa ainutlaatuinen ja välittämisen arvoinen. Omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen realistisesti. Jokainen on hyvä ja huono jossain, mutta se että oletko vaikkapa hyvä koulussa ei lisää tai alenna arvoasi tärkeänä ja sellaisena, jolla on arvoa. Jos omantunnonarvoaan haluaa kohottaa tulee tehdä aika paljon töitä jos tilanne on niin paha mitä ap:n. Kukaan vähääkään itsetuntoa omaava ei kuvaile itseään 0-luokituksella, ei vaikka olisi kuinka pettymyksiä takana. Jos on epäonnistunut jossain, kuten ap parisuhteeseen pääsemisessä tulee muuttua ja yrittää uudelleen - ei lannistua ja sättiä itseään. 

Jos kokee olevansa täydellinen, upea ja epäinhimillisen korvaamaton kaikille on kyse täysin muusta kuin normaalista itsearvostamisesta - pikemminkin harhainen käsitys omasta täydellisyydestä on syvällä olevan epävarmuuden piilottamista ja egon pönkitystä.

Jos kerran koolla, näyllä tai luonteella ei ole väliä niin minkä takia sinä et sitten kelpaa? Ehkä kyse on nyt ihan jostain muusta. Koska miehiä ja naisia on suurinpiirtein saman verran niin kaikille löytyy pari.

on juu. mutta onneksi on tiennyt aina,että oma ihmisarvo on nolla, niin ei tuon tajuaminen yllättänyt.

No kuulostaapas nyt surkealta. :( Uskotko ap (ja te muut) ihan oikeasti, että "markkina-arvonne" on nolla? Oletteko todella niin mitättömyyksiä omissa silmissänne, vai voiko olla kyse vain siitä, ettei sitä sopivaa ole löytynyt? Onko teillä ystäviä ja harrastuksia, sukulaisia yms. jotka antavat kuitenkin sisältöä, ettei elämä ihan yksinäistä ole, vaikkei kumppania siinä olekaan?

Olen itsekin tällä hetkellä yksin, tosin kaksi pitkää suhdetta takana, mutta eihän niistä voi mitään päätellä, että tuleeko kolmatta. Olen vielä semmoinen, että ihmisen pitää kolahtaa pian ja kovaa, että viitsisin tuhlata kummankaan aikaa, en usko sellaiseen hitaaseen lämpiämiseen, mieluummin olen yksin kuin hohhailen että alkaakohan tää tuntua joskus joltain. Näin siksi, kun tiedän, että joku todellakin voi kolahtaa pian ja kovaa.

Sen vuoksi minusta on juuri oikea vaihtoehto pysytellä yksin, kuten joku edellä selitti, mieluummin kuin "nollan" kanssa. Ja se että joku on nolla minulle, ei todellakaan ole mikään ehdoton arvo tälle ihmiselle, hän ei ole nolla ihmisenä (minunkaan silmissäni). Mutta näin mulla on täysi vapaus kohdata se täyskymppi, JOS sellaista vielä on mun kohdalle tulossa. Ei tarvitse mitään hämärää tutustumista toisen selän takana, pettämistä, ihastumista kiellettyyn. Ei, minä pysyn yksin niin kauan, kunnes se kymppi tulee kohdalle. Jos ei tule, niin mun elämäni on hyvää näinkin, muutakin sisältöä on, kuin potentiaalinen parisuhde.

Eli lähtötilanteeni tällä hetkellä on aika sama kuin sinulla, mutta minusta se on jännittävää ja kutkuttavaa ennemmin kuin surullista. Tosin, en pidä markkina-arvoani nollana yleensäkään, se on mitä on, mutta jollekin minäkin uskon olevani vielä kymppi. :)