Is syyllistävä juttu univaikeuksista kärsivistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!

Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍

Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.

Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.

Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.

Ja voiko sille terapeutille sit soitella iltaisin ja pitkin yötä kun ei saa nukuttua ja heräilee?

Ei ne terapeutitkaan lässytä kuin samoja asioita stressinhallinnasta, kyselee liikunnasta ja alkoholista ja kofeiinista ja samat pskaneuvot kuten "tuuleta iltaisin" ja "kyllä se uni sieltä tulee kun olet tarpeeksi väsynyt". Entä jos ei tule?

Eli luulet, että terapeutti käy läpi unihygieniaohjeet ja se siitä? Kun sulla ei ole mitään käsitystö unihäiriöiden hoidosta, älä tule väittämään mitään. Terapeutit/psykologit ovat ammattilaisia, jotka eivät valista sua tuulettamisesta.

Mulla on semmonen kokemus, että he ei osaa tehdä mitään. Lääkärikin on katsellut mitä kaikkea on kokeiltu ja todennut, että tuon kanssa täytyy sitten varmaan vaan pärjätä.

Mitä ne sit tekee?

Vastaanotollani on moni uneton saanut avun. Tervetuloa

Laita toki nimi ja himnastosi, eihän sinne muuten osaa hakeutua.

Kuinka monta vastaanottokertaa tarvitaan, ennenkuin unettomuus paranee?

Hyvää terapeuttia kehuu yleensä muuten ne asiakkaat joiden myötä hyvä maine leviää, ei itse terapeutti yksinään 😂 ei järin vakuuttavaa, mutta hyvä jos uskottelet itsellesi niin.

Mainostaminen on kiellettyä, mutta googlaa unettomuuden hoitoon erikoistuneet terapeutit. Siten löytyy ne asiakkaiden arviotkin.

Ei minun tai asiakkaideni tarvitse mainostaa, kunhan totesin, että on melko paksua väittää ettei terapiasta ole apua unihäiriöissä. Se on ihan hoitosuosituksessakin, eikä todellakaan turhaan. Parempaa jatkoa.

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, etteikö siitäkin voisi olla joissain tapauksissa apua.

Aika moni on vaan sitäkin koittanut ilman tuloksia ja kärsii unettomuudesta edelleen.

Ja ne ihan oikeat unikoulut ja uniterapiat on niin tolkuttoman kalliita, että harvalla on oikeasti mahdollisuutta. Silti ei vähävaraisiltakaan saisi ryövätä mahdollisuutta nukkua.

On myös idiopaattista unettomuutta, jolle ei vaan oikeasti voi mitään vaikka kuinka psyykettä kaivelisi ja unettomuutta, joka johtuu elimellisistä syistä.

On melko paksua väittää, että terapiasta hyötyy jokainen tapaus.

Ja se käypähoito: https://www.kaypahoito.fi/hoi50067

Tässä ei tullut mitään uusia keinoja, joita ei olisi jo kokeiltu.

Ja jo alussa sanotaan: Pitkäkestoinen unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua.

Ei varmman niin, kun siinä ei ollut mitään keinoja vaan hoitolinjat. Jos todells olet kokeillut kaikki terapiat ja lääkkeet, kuulut siihen 10%, joka ei hoidosta apua saa. Vaikea uskoa, ettö he kaikki on täällä.

Tosiasia on, että lääkkeetön hoito on ensisijainen, ei sitä kannata henk.koht. loukkauksena ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.

Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä. 

En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä. 

Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.

Ah. En edes jaksanut lukea koko kommenttiasi loppuun mutta kerrotaanpa tämäkin:

Itse koin traumaattisen tapahtuman nuorempana ja olin nippanappa 18v kun sain ekat nukahtamislääkkeet, joita pidettiin "koukuttavina" lääkkeinä. Uusin ko. lääkkeet hyvin harvoin sitä seuraavina vuosina. Välillä minulta kysyttiin "tarvitsenko varmasti lääkkeitä" kun käytän niitä kuulemma niitä niin harvoin. Joukkoon mahtui lääkäri joka ei suostunut uusimaan ko.lääkettä (eika tuntenut minua ennestään) siksi kun ne ovat riippuvuutta aiheuttavia ja määräsi sen sijaan minulle tuntematonta valmistetta, joka oli masennuslääke (kysymättä lainkaan oliko minulla masennusta tai muita mt-häiriöitä tai lääkityksiä) eikä suostunut kertomaan mihin lääkettä yleensä käytetään. Lopetin sen käytön heti parin pillerin jälkeen koska tuli outoja oireita ja sen jälkeen oli selkeää ettei masennuslääke sovi sellaiselle jolla ei ole edes masennusta. Tämän jälkeen onneksi parikin lääkäriä uusi ko. reseptin ja edellinen pakkaus vanhentui kaappiin 5v . sitten. Mitään päihdetaustaa minulla ei ole enkä käytä mitään päihteitä siis koskaan. Kyseisiä valmisteita käytin aina mahdollisimman pienellä annoksella ja mahdollisimman lyhyen aikaa. :) ainiin ja minulla on ollut toistakin valmistetta ahdistukseen joka oli samaa tavaraa ja sen kanssa sama juttu (ei mitään riippuvuuksia ja erittäin harvoin käyttänyt) sekä sama periaate. Sekin vanheni lopulta kaappiin.

Joskus toivoisi että otettaisiin huomioon myös se ettei me kaikki ihmiset olla samanlaisia. Jotkut meistä on erittäin tarkkoja lääkkeiden oikeasta käytöstä ja siitä ettei mitään sivuvaikutuksia/riippuvuuksia aiheutuisi.

Ja mitä tulee aiheeseen yleensä nii kyllä, syyllistämistä sain nuorena kuulla varsinkin omilta läheisiltä jotka ei tajunneet miten streessaavaa aikaa tuo oli. Ainakin yksi näistä tosin alkoi itsekin kärsiä unettomuudesta työttömäksi joutuessaan eikä sen jälkeen kestänyt puhua nukkumiseen liittyvistä asioista varsinkaan ennen nukkumaanmenoa. En edes viitsinyt kiusata että mitä minä sanoin.... tämän jälkeen on toinenkin hlö alkanut valittaa unettomuudesta. Joten kaikille syyllistäjille ja surkeiden neuvojen antajille tiedoksi että ei ole mitenkään kiveen kirjoitettua etteikö nää samat mukavat empatiaa opettavat kokemukset vois tulla teillekin tutuksi. ;) mut onneks meillä muilla on jo taskussa vähän parempia neuvoja.

Vaikuttaa siltä, että sinulta jäi itseltäsi täysin huomioimatta, että myös kirjoittaja kertoi kärsivänsä ajoittain unettomuudesta ja nimenomaan stressin vuoksi myös. Stressi voi olla eri syistä johtuvaa kuin sinun, mutta oireet syystä johtumatta stressaantuneena yleisesti ottaen meillä kaikilla samat. Stressin ja unettomuuden käsittelykeinot vaikuttaa sitten olevan erit, ei välttämättä silti yhtään huonommat ja heikommat kuin sinun. Eikä ollut kirjoittanut kirjoitustaan mitenkään henkilökohtaisesti sinua kohtaan.

Tämän ketjun luettuaan vahvistuu ajatus siitä, että on totta, että on olemassa joukko unettomuudesta kärsiviä, jotka turvautuvat mieluimmin lääkkeisiin, kuin koittaisivat mitään muita keinoja. Vaikka olisi kuinka tuotu faktaa esille unettomuuteen ja sen hoitoon liittyen, tuotu esille pitkäaikaisen unilääkkeiden käytön haittoja jne. niin vain lääke on ainoa keino ja mikä auttaa. Kaikki muut keinot on huuhaata ja empatiakyvyttömyyttä univaikeuksista kärsiviä kohtaan, syyllistämistä yms. Tulee vaikutelma, että asenne on jo valmiiksi vastaan kaikkia muita keinoja kohtaan. Sanotaan kyllä, että kukapa niitä ei ole koittanut, mutta "ei niistä mitään apua ole". Nykyään on olemassa esim. uniklinikoita, missä nimenomaan hoidetaan unettomuudesta kärsiviä neurologien ohjauksessa. Siellä varmasti on ammattilaiset hoitamassa ja käytettävät keinot eivät ole huuhaata, varmasti alkuun myös lääkitystä käytetään, josta pyritään eroon jossain vaiheessa.

Ja nyt en puhu teistä, jotka olette saaneet unihäiriö diagnoosin tai kärsitte unettomuudesta jonkin vakavan sairauden/vammautumisen tms. vuoksi. Useampi kirjoittaja myös mainitsee unihäiriön taustalla olevan psyykkistä oirehdintaa (paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, psykoositaipumus jne.). Tällöin unettomuuden juurisyy on vahvasti kytköksissä myös psyykkeeseen, eikä ole kyse yksistään vain unettomuudesta. Unettomuus voi aiheuttaa psykoosialttiutta niillä ihmisillä, joilla on herkkyys/alttius psykooseille. Samoin psykoosioirehdinta aiheuttaa unettomuutta. Paniikki- ja ahdistuneisuushäiriöistä kärsivät ovat herkempiä myös unihäiriöille, mikä liittyy psyykkiseen jännittyneisyyteen/ahdistuneisuuteen/levottomuuteen ja kykenemättömyyteen rauhoittua psyykkisten oireiden vuoksi esim. nukkumaan. Eli ei ole kyse puhtaasti unettomuudesta vaan johtuu myös psyykkisestä voinnista. Usein siis myös psyyke ja unettomuus kulkevat käsi kädessä, joten silloin pitäisi hoitaa nimenomaan myös sitä juurisyytä, joka unettomuutta aiheuttaa. Vain lääkkeen määrääminen ei voi olla ainut keino, eikä se myöskään voi olla ainut keinoa asiaa hoitaa. Aika usein unettomuuden taustalla on siis myös psyykkistä herkkyyttä, eikä kyse ole vain puhtaasti unettomuudesta ja tiedetään myös se, että ahdistusherkillä ihmisillä on suurempi alttius turvautua lääkkeisiin. Nämä eivät siis ole mutua, syyllistämistä tai ilkeilyä unettomia kohtaan vaan vain tietoon perustuvaa faktaa.

Mä olen koko ikäni kärsinyt unettomuudesta. Tai siis kärsin niin kauan kuin yritin sopeutua muiden rytmiin ja ajattelin että on pakko nukkua kahdeksan tuntia yössä, aina samaan aikaan. Lääkkeitä on kokeiltu, masennuslääkkeitä vahvimpiin unilääkkeisiin, ja olen todennut ne myrkyiksi jotka vain pahentavat asioita.

Mun onneni oli kohdata hyvä lääkäri, joka totesi, että mulla on epätyypillinen unirytmi, ja parasta on etten stressaa asiasta. Jos en nuku yöllä niin olen päivällä väsyneempi, mutta nukun sitten kun nukuttaa, otan vaikka päiväunet aina kun voin. Tää on ollut paras neuvo jonka olen saanut. Suomalaisessa protestanttisessa työkeskeisessä kulttuurissa päiväunet ovat laiskuuden merkki, ja on hyve mennä aikaisin nukkumaan ja herätä viideltä aamulypsylle. Minä sain helpotuksen kun luovuin tuosta ajattelutavasta. Nukun vaikka kahdet päivätorkut jos on mahdollisuus. Nykyään teen myös epäsäännöllistä kolmivuorotyötä, joka sopii epäsäännölliseen unirytmiini. Aamuvuorot ovat tuskaa edelleen, mutta niissä on se hyvä puoli että niiden jälkeen pääsee päikkäreille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!

Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍

Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.

Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.

Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.

Ja voiko sille terapeutille sit soitella iltaisin ja pitkin yötä kun ei saa nukuttua ja heräilee?

Ei ne terapeutitkaan lässytä kuin samoja asioita stressinhallinnasta, kyselee liikunnasta ja alkoholista ja kofeiinista ja samat pskaneuvot kuten "tuuleta iltaisin" ja "kyllä se uni sieltä tulee kun olet tarpeeksi väsynyt". Entä jos ei tule?

Eli luulet, että terapeutti käy läpi unihygieniaohjeet ja se siitä? Kun sulla ei ole mitään käsitystö unihäiriöiden hoidosta, älä tule väittämään mitään. Terapeutit/psykologit ovat ammattilaisia, jotka eivät valista sua tuulettamisesta.

Mulla on semmonen kokemus, että he ei osaa tehdä mitään. Lääkärikin on katsellut mitä kaikkea on kokeiltu ja todennut, että tuon kanssa täytyy sitten varmaan vaan pärjätä.

Mitä ne sit tekee?

Vastaanotollani on moni uneton saanut avun. Tervetuloa

Laita toki nimi ja himnastosi, eihän sinne muuten osaa hakeutua.

Kuinka monta vastaanottokertaa tarvitaan, ennenkuin unettomuus paranee?

Hyvää terapeuttia kehuu yleensä muuten ne asiakkaat joiden myötä hyvä maine leviää, ei itse terapeutti yksinään 😂 ei järin vakuuttavaa, mutta hyvä jos uskottelet itsellesi niin.

Mainostaminen on kiellettyä, mutta googlaa unettomuuden hoitoon erikoistuneet terapeutit. Siten löytyy ne asiakkaiden arviotkin.

Ei minun tai asiakkaideni tarvitse mainostaa, kunhan totesin, että on melko paksua väittää ettei terapiasta ole apua unihäiriöissä. Se on ihan hoitosuosituksessakin, eikä todellakaan turhaan. Parempaa jatkoa.

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, etteikö siitäkin voisi olla joissain tapauksissa apua.

Aika moni on vaan sitäkin koittanut ilman tuloksia ja kärsii unettomuudesta edelleen.

Ja ne ihan oikeat unikoulut ja uniterapiat on niin tolkuttoman kalliita, että harvalla on oikeasti mahdollisuutta. Silti ei vähävaraisiltakaan saisi ryövätä mahdollisuutta nukkua.

On myös idiopaattista unettomuutta, jolle ei vaan oikeasti voi mitään vaikka kuinka psyykettä kaivelisi ja unettomuutta, joka johtuu elimellisistä syistä.

On melko paksua väittää, että terapiasta hyötyy jokainen tapaus.

Ja se käypähoito: https://www.kaypahoito.fi/hoi50067

Tässä ei tullut mitään uusia keinoja, joita ei olisi jo kokeiltu.

Ja jo alussa sanotaan: Pitkäkestoinen unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua.

Ei varmman niin, kun siinä ei ollut mitään keinoja vaan hoitolinjat. Jos todells olet kokeillut kaikki terapiat ja lääkkeet, kuulut siihen 10%, joka ei hoidosta apua saa. Vaikea uskoa, ettö he kaikki on täällä.

Tosiasia on, että lääkkeetön hoito on ensisijainen, ei sitä kannata henk.koht. loukkauksena ottaa.

Ihan höpönlöpöä että lääkkeetön hoito olisi ensisijainen. Ehkä paperilla muttei käytännössä. Unettomuudessa ja mielenterveyspalveluissa se on pillerit kouraan ja onnea matkaan. Molemmissa lääkkeetkin on samat mikä on tosi typerää kun eri vaivoista kyse. 

Sain kerran oikein lähetteen uniklinikalle tai johonkin sellaiseen. Parin viikon päästä tuli kirje ettei tässä pienessä kaupungissa ole sellaista. Mitään muuta hoidon jatkamista ei ollut kuin mennä ruinaamaan lääkkeitä. Se nimittäin meni ruinaamiseksi kun unilääkkeitä alettiin rajusti vähentää. Siksi lopetin kokonaan niiden käytön yli vuodeksi kun v...ti millaiseksi se toiminta meni.

En yhtään ihmettele kun monet tilaa omalla luvalla lääkkeet sieltä mistä sattuvat saamaan. Niin surkeaksi unettomuuden hoito on mennyt suomessa.

En ole ennen kirjoittanut tähän ketjuun, mutta nyt vähän myöhässä pitää omia kokemuksia kertoa. Minulle siis tuttua myös unettomuus. Tosin aiemmin olen nukkunut melko hyvin. Kaikki alkoi vuosi sitten, kun en saanut enää talvella nukuttua. Uni väheni ja en pystynyt nukkumaan kuin muutamia tunteja. Silloin kävin lääkärissä ja sain melatoniinia ja mirtatsapiinia. Käytin ensin melatotiinia ja se auttoi vähän nukahtamisessa. Heräilin silti. Myöhemmin pienen murun mirtsaa ja ehkä se auttoi. Onneksi kevään tullen unen laatu parani ja nukuin melko hyvin aina viime marraskuuhun. Silloin opiskeluissa stressiä, muuta sairastelua, loukkasin jalkani yms. Silloin unettomuus alkoi taas pahana. En pystynyt rauhoittumaan. Unet jäivät pariin tuntiin ja heräilin. Mieliala huono. Tämä kaikki jatkuu edelleen.

Lääkärissä olen käynyt monta kertaa, mutta en oikein uskalla käyttää niitä vahvoja unilääkkeitä. Nyt olenkin vaan yrittänyt pärjätä. Yöt menevät niin, että maksimissaan nukun yhtäjaksoisesti 4 tuntia. Monesti vaan 2 tai 3. Lopun yötä voin torkkua. Samalla kestää nukahtaa monesti 2 tuntia. Jos nukun kerrankin "hyvin" eli 5 tuntia putkeen niin sitten seuraava yö on yhtä heräilyä. Minulla unirytmi myös mennyt siihen (tosin omaakin syytä, kun olen valvonut ennen), että nukahdan vasta aamuyöllä joskus 4 tai viiden aikaan. Silloin voin pystyä nukkumaan edes muutamia tunteja putkeen. Näin ne lääkärin neuvot mennä esim klo 22 sänkyyn eivät oikein auta. Viime vuonna oli parempi tilanne ja sain aikaistettu nukahtamista. Nyt on paljon pahempi tilanne taas.

Kaiken tämän lisäksi minua vähän pelottaa se, kun en koe väsymystä oikein lainkaan. Moni kirjoittaa kuinka on väsynyt jos nukkuu huonosti. Itse taas käyn ylikierroksilla ja en ole väsynyt. Mieliala tosin on huono ja on esim heikko olo, mutta en väsynyt ole. Tätä yritin lääkärissäkin selittää. Pelkään esim maniaa, mutta olen toisaalta kaikesta huolimatta ihan "tavallisesti" käyttäytyvä. Kukaan lääkäri ei ole tarttunut tuohon, kun olen yrittänyt kertoa etten koe väsymystä. Yksikin kirjoitti vaan kantaan, että olen väsynyt vaikka kerroin muuta. Mietin vaan miten tässä käy jos en ole juurikaan väsynyt vaan mieluummin levoton kaikesta huolimatta. Lääkäriin en enää asian myötä menisi, kun sieltä en oikein apua saa. Mietin vaan onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa. Miten jos on esim hypomaniaa niin mitä sitten. Muuten olen ihan ns normaali, mutta levoton olo ja tuo väsymyksen tunne hävinnyt paljon. "Turhaan" en itsestäni viitsisi sairasta tehdä ja voi olla ettei hätää ole, mutta mieluummin olisin varmaan uneton ja väsynyt kuin uneton ja silti liiankin vireä. Alkaa miettiä kaikkea. Kiitos jos joku vastaisi ja kertoisi mitä tästä ajattelee tai omia kokemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen kirjoittanut tähän ketjuun, mutta nyt vähän myöhässä pitää omia kokemuksia kertoa. Minulle siis tuttua myös unettomuus. Tosin aiemmin olen nukkunut melko hyvin. Kaikki alkoi vuosi sitten, kun en saanut enää talvella nukuttua. Uni väheni ja en pystynyt nukkumaan kuin muutamia tunteja. Silloin kävin lääkärissä ja sain melatoniinia ja mirtatsapiinia. Käytin ensin melatotiinia ja se auttoi vähän nukahtamisessa. Heräilin silti. Myöhemmin pienen murun mirtsaa ja ehkä se auttoi. Onneksi kevään tullen unen laatu parani ja nukuin melko hyvin aina viime marraskuuhun. Silloin opiskeluissa stressiä, muuta sairastelua, loukkasin jalkani yms. Silloin unettomuus alkoi taas pahana. En pystynyt rauhoittumaan. Unet jäivät pariin tuntiin ja heräilin. Mieliala huono. Tämä kaikki jatkuu edelleen.

Lääkärissä olen käynyt monta kertaa, mutta en oikein uskalla käyttää niitä vahvoja unilääkkeitä. Nyt olenkin vaan yrittänyt pärjätä. Yöt menevät niin, että maksimissaan nukun yhtäjaksoisesti 4 tuntia. Monesti vaan 2 tai 3. Lopun yötä voin torkkua. Samalla kestää nukahtaa monesti 2 tuntia. Jos nukun kerrankin "hyvin" eli 5 tuntia putkeen niin sitten seuraava yö on yhtä heräilyä. Minulla unirytmi myös mennyt siihen (tosin omaakin syytä, kun olen valvonut ennen), että nukahdan vasta aamuyöllä joskus 4 tai viiden aikaan. Silloin voin pystyä nukkumaan edes muutamia tunteja putkeen. Näin ne lääkärin neuvot mennä esim klo 22 sänkyyn eivät oikein auta. Viime vuonna oli parempi tilanne ja sain aikaistettu nukahtamista. Nyt on paljon pahempi tilanne taas.

Kaiken tämän lisäksi minua vähän pelottaa se, kun en koe väsymystä oikein lainkaan. Moni kirjoittaa kuinka on väsynyt jos nukkuu huonosti. Itse taas käyn ylikierroksilla ja en ole väsynyt. Mieliala tosin on huono ja on esim heikko olo, mutta en väsynyt ole. Tätä yritin lääkärissäkin selittää. Pelkään esim maniaa, mutta olen toisaalta kaikesta huolimatta ihan "tavallisesti" käyttäytyvä. Kukaan lääkäri ei ole tarttunut tuohon, kun olen yrittänyt kertoa etten koe väsymystä. Yksikin kirjoitti vaan kantaan, että olen väsynyt vaikka kerroin muuta. Mietin vaan miten tässä käy jos en ole juurikaan väsynyt vaan mieluummin levoton kaikesta huolimatta. Lääkäriin en enää asian myötä menisi, kun sieltä en oikein apua saa. Mietin vaan onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa. Miten jos on esim hypomaniaa niin mitä sitten. Muuten olen ihan ns normaali, mutta levoton olo ja tuo väsymyksen tunne hävinnyt paljon. "Turhaan" en itsestäni viitsisi sairasta tehdä ja voi olla ettei hätää ole, mutta mieluummin olisin varmaan uneton ja väsynyt kuin uneton ja silti liiankin vireä. Alkaa miettiä kaikkea. Kiitos jos joku vastaisi ja kertoisi mitä tästä ajattelee tai omia kokemuksiaan.

Mitä vahvoja unilääkkeitä käytit kun mirtsa ja melatoniini eivät niitä ole. Mirtsa ei edes ole uni vaan mielialalääke.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen kirjoittanut tähän ketjuun, mutta nyt vähän myöhässä pitää omia kokemuksia kertoa. Minulle siis tuttua myös unettomuus. Tosin aiemmin olen nukkunut melko hyvin. Kaikki alkoi vuosi sitten, kun en saanut enää talvella nukuttua. Uni väheni ja en pystynyt nukkumaan kuin muutamia tunteja. Silloin kävin lääkärissä ja sain melatoniinia ja mirtatsapiinia. Käytin ensin melatotiinia ja se auttoi vähän nukahtamisessa. Heräilin silti. Myöhemmin pienen murun mirtsaa ja ehkä se auttoi. Onneksi kevään tullen unen laatu parani ja nukuin melko hyvin aina viime marraskuuhun. Silloin opiskeluissa stressiä, muuta sairastelua, loukkasin jalkani yms. Silloin unettomuus alkoi taas pahana. En pystynyt rauhoittumaan. Unet jäivät pariin tuntiin ja heräilin. Mieliala huono. Tämä kaikki jatkuu edelleen.

Lääkärissä olen käynyt monta kertaa, mutta en oikein uskalla käyttää niitä vahvoja unilääkkeitä. Nyt olenkin vaan yrittänyt pärjätä. Yöt menevät niin, että maksimissaan nukun yhtäjaksoisesti 4 tuntia. Monesti vaan 2 tai 3. Lopun yötä voin torkkua. Samalla kestää nukahtaa monesti 2 tuntia. Jos nukun kerrankin "hyvin" eli 5 tuntia putkeen niin sitten seuraava yö on yhtä heräilyä. Minulla unirytmi myös mennyt siihen (tosin omaakin syytä, kun olen valvonut ennen), että nukahdan vasta aamuyöllä joskus 4 tai viiden aikaan. Silloin voin pystyä nukkumaan edes muutamia tunteja putkeen. Näin ne lääkärin neuvot mennä esim klo 22 sänkyyn eivät oikein auta. Viime vuonna oli parempi tilanne ja sain aikaistettu nukahtamista. Nyt on paljon pahempi tilanne taas.

Kaiken tämän lisäksi minua vähän pelottaa se, kun en koe väsymystä oikein lainkaan. Moni kirjoittaa kuinka on väsynyt jos nukkuu huonosti. Itse taas käyn ylikierroksilla ja en ole väsynyt. Mieliala tosin on huono ja on esim heikko olo, mutta en väsynyt ole. Tätä yritin lääkärissäkin selittää. Pelkään esim maniaa, mutta olen toisaalta kaikesta huolimatta ihan "tavallisesti" käyttäytyvä. Kukaan lääkäri ei ole tarttunut tuohon, kun olen yrittänyt kertoa etten koe väsymystä. Yksikin kirjoitti vaan kantaan, että olen väsynyt vaikka kerroin muuta. Mietin vaan miten tässä käy jos en ole juurikaan väsynyt vaan mieluummin levoton kaikesta huolimatta. Lääkäriin en enää asian myötä menisi, kun sieltä en oikein apua saa. Mietin vaan onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa. Miten jos on esim hypomaniaa niin mitä sitten. Muuten olen ihan ns normaali, mutta levoton olo ja tuo väsymyksen tunne hävinnyt paljon. "Turhaan" en itsestäni viitsisi sairasta tehdä ja voi olla ettei hätää ole, mutta mieluummin olisin varmaan uneton ja väsynyt kuin uneton ja silti liiankin vireä. Alkaa miettiä kaikkea. Kiitos jos joku vastaisi ja kertoisi mitä tästä ajattelee tai omia kokemuksiaan.

Mitä vahvoja unilääkkeitä käytit kun mirtsa ja melatoniini eivät niitä ole. Mirtsa ei edes ole uni vaan mielialalääke.

Mitza on yleisesti käytetty pienellä annoksella unettomuuden hoitoon vaikka ei ole unilääke. Ihan p.ska, yhtään ei auttanut, aineenvaihdunta vain sekosi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole ennen kirjoittanut tähän ketjuun, mutta nyt vähän myöhässä pitää omia kokemuksia kertoa. Minulle siis tuttua myös unettomuus. Tosin aiemmin olen nukkunut melko hyvin. Kaikki alkoi vuosi sitten, kun en saanut enää talvella nukuttua. Uni väheni ja en pystynyt nukkumaan kuin muutamia tunteja. Silloin kävin lääkärissä ja sain melatoniinia ja mirtatsapiinia. Käytin ensin melatotiinia ja se auttoi vähän nukahtamisessa. Heräilin silti. Myöhemmin pienen murun mirtsaa ja ehkä se auttoi. Onneksi kevään tullen unen laatu parani ja nukuin melko hyvin aina viime marraskuuhun. Silloin opiskeluissa stressiä, muuta sairastelua, loukkasin jalkani yms. Silloin unettomuus alkoi taas pahana. En pystynyt rauhoittumaan. Unet jäivät pariin tuntiin ja heräilin. Mieliala huono. Tämä kaikki jatkuu edelleen.

Lääkärissä olen käynyt monta kertaa, mutta en oikein uskalla käyttää niitä vahvoja unilääkkeitä. Nyt olenkin vaan yrittänyt pärjätä. Yöt menevät niin, että maksimissaan nukun yhtäjaksoisesti 4 tuntia. Monesti vaan 2 tai 3. Lopun yötä voin torkkua. Samalla kestää nukahtaa monesti 2 tuntia. Jos nukun kerrankin "hyvin" eli 5 tuntia putkeen niin sitten seuraava yö on yhtä heräilyä. Minulla unirytmi myös mennyt siihen (tosin omaakin syytä, kun olen valvonut ennen), että nukahdan vasta aamuyöllä joskus 4 tai viiden aikaan. Silloin voin pystyä nukkumaan edes muutamia tunteja putkeen. Näin ne lääkärin neuvot mennä esim klo 22 sänkyyn eivät oikein auta. Viime vuonna oli parempi tilanne ja sain aikaistettu nukahtamista. Nyt on paljon pahempi tilanne taas.

Kaiken tämän lisäksi minua vähän pelottaa se, kun en koe väsymystä oikein lainkaan. Moni kirjoittaa kuinka on väsynyt jos nukkuu huonosti. Itse taas käyn ylikierroksilla ja en ole väsynyt. Mieliala tosin on huono ja on esim heikko olo, mutta en väsynyt ole. Tätä yritin lääkärissäkin selittää. Pelkään esim maniaa, mutta olen toisaalta kaikesta huolimatta ihan "tavallisesti" käyttäytyvä. Kukaan lääkäri ei ole tarttunut tuohon, kun olen yrittänyt kertoa etten koe väsymystä. Yksikin kirjoitti vaan kantaan, että olen väsynyt vaikka kerroin muuta. Mietin vaan miten tässä käy jos en ole juurikaan väsynyt vaan mieluummin levoton kaikesta huolimatta. Lääkäriin en enää asian myötä menisi, kun sieltä en oikein apua saa. Mietin vaan onko kukaan muu ollut tälläisessä tilanteessa. Miten jos on esim hypomaniaa niin mitä sitten. Muuten olen ihan ns normaali, mutta levoton olo ja tuo väsymyksen tunne hävinnyt paljon. "Turhaan" en itsestäni viitsisi sairasta tehdä ja voi olla ettei hätää ole, mutta mieluummin olisin varmaan uneton ja väsynyt kuin uneton ja silti liiankin vireä. Alkaa miettiä kaikkea. Kiitos jos joku vastaisi ja kertoisi mitä tästä ajattelee tai omia kokemuksiaan.

Mitä vahvoja unilääkkeitä käytit kun mirtsa ja melatoniini eivät niitä ole. Mirtsa ei edes ole uni vaan mielialalääke.

Kirjoitin etten ole käyttänyt vielä mitään. En haluaisi joutua unilääke kierteeseen. Tiedän toki ettei se mirtsaa ole unilääke ja en ole sitäkään nyt enää käyttänyt.

Varmasti on oikeita tapauksia, joilla on vaikea nukahtaminen ja nukkuminen....

Mutta uskon että suurimmalla osalla ne univaikeudet on ihan itse aiheuttamia ja halutaan vain joku nopea lääke auttamaan nukkumisessa sen sijaan, että tehdään ne isot muutokset nukahtamisen suhteen ja niitä pitää ylläpitää ainakin 2-3kk ennen kuin ne alkavat tehoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on oikeita tapauksia, joilla on vaikea nukahtaminen ja nukkuminen....

Mutta uskon että suurimmalla osalla ne univaikeudet on ihan itse aiheuttamia ja halutaan vain joku nopea lääke auttamaan nukkumisessa sen sijaan, että tehdään ne isot muutokset nukahtamisen suhteen ja niitä pitää ylläpitää ainakin 2-3kk ennen kuin ne alkavat tehoamaan.

Saat uskoa vaikka joulupukkiin. Ei se totuutta ihmisten univaikeuksista miksikään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on oikeita tapauksia, joilla on vaikea nukahtaminen ja nukkuminen....

Mutta uskon että suurimmalla osalla ne univaikeudet on ihan itse aiheuttamia ja halutaan vain joku nopea lääke auttamaan nukkumisessa sen sijaan, että tehdään ne isot muutokset nukahtamisen suhteen ja niitä pitää ylläpitää ainakin 2-3kk ennen kuin ne alkavat tehoamaan.

No mä ainakin kärvistelin vuosia ja yritin tehdä kaiken jokaikisen unioppaan ja neuvojen mukaan, ei auttanut. Oli todella vaikeaa lähteä lääkäriin asian takia. Olen läpikäynyt niin monta lääkettä ja hoitometodia, että tiedän mikä ainoana toimii.

Ja ihan tosissaan, jos ihminen kärsii muutenkin unettomuudesta niin eikö ole aika kohtuutonta sanoa, että "tee nyt tätä ja noudata näitä pari kuukautta vähintään, sitä ehkä saat nukuttua"? Se tarviis kuitenkin sitä unta NYT eikä vasta parin kuukauden kuluttua.

Kyllä suurin osa oikeasti unettomista on kokeillut ihan kaikki keinot, ennenkuin myöntyvät lääkäriin. Se on ainakin itselle häpeän aihe, että en osaa edes niin yksinkertaista ja helppoa asiaa niinkuin nukkuminen normaalisti enkä tosiaan haluaisi tarvita lääkkeitä siihen. Mä en vaan onnistu siinä ilman. Joskus oikeasti tekis mieli lopettaa päivänsä kokonaan tuon takia kun tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi ihmiseksi.

Univaikeuksista kärsivät täällä vaikuttaa jotenki ärtyneeltä jos joillain on eriäviä näkemyksiä. Uniin vaikuttavista jutuistakaan ei sais kertoo ku kaikki on jo tiedossa. Ootteko kärttysiä ku ette saa nukuttua tarpeeks, vai mistä se johtuu? :D

Vierailija kirjoitti:

Univaikeuksista kärsivät täällä vaikuttaa jotenki ärtyneeltä jos joillain on eriäviä näkemyksiä. Uniin vaikuttavista jutuistakaan ei sais kertoo ku kaikki on jo tiedossa. Ootteko kärttysiä ku ette saa nukuttua tarpeeks, vai mistä se johtuu? :D

No vttu oon!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti on oikeita tapauksia, joilla on vaikea nukahtaminen ja nukkuminen....

Mutta uskon että suurimmalla osalla ne univaikeudet on ihan itse aiheuttamia ja halutaan vain joku nopea lääke auttamaan nukkumisessa sen sijaan, että tehdään ne isot muutokset nukahtamisen suhteen ja niitä pitää ylläpitää ainakin 2-3kk ennen kuin ne alkavat tehoamaan.

Saat uskoa vaikka joulupukkiin. Ei se totuutta ihmisten univaikeuksista miksikään muuta.

Ja se totuus ei ole lääkkeet. Oikeastiko ajattelet, että kaikki lääkärit ja ammattilaiset on väärässä ja sä oikeassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!

Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍

Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.

Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.

Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.

Ja voiko sille terapeutille sit soitella iltaisin ja pitkin yötä kun ei saa nukuttua ja heräilee?

Ei ne terapeutitkaan lässytä kuin samoja asioita stressinhallinnasta, kyselee liikunnasta ja alkoholista ja kofeiinista ja samat pskaneuvot kuten "tuuleta iltaisin" ja "kyllä se uni sieltä tulee kun olet tarpeeksi väsynyt". Entä jos ei tule?

Eli luulet, että terapeutti käy läpi unihygieniaohjeet ja se siitä? Kun sulla ei ole mitään käsitystö unihäiriöiden hoidosta, älä tule väittämään mitään. Terapeutit/psykologit ovat ammattilaisia, jotka eivät valista sua tuulettamisesta.

Mulla on semmonen kokemus, että he ei osaa tehdä mitään. Lääkärikin on katsellut mitä kaikkea on kokeiltu ja todennut, että tuon kanssa täytyy sitten varmaan vaan pärjätä.

Mitä ne sit tekee?

Vastaanotollani on moni uneton saanut avun. Tervetuloa

Laita toki nimi ja himnastosi, eihän sinne muuten osaa hakeutua.

Kuinka monta vastaanottokertaa tarvitaan, ennenkuin unettomuus paranee?

Hyvää terapeuttia kehuu yleensä muuten ne asiakkaat joiden myötä hyvä maine leviää, ei itse terapeutti yksinään 😂 ei järin vakuuttavaa, mutta hyvä jos uskottelet itsellesi niin.

Mainostaminen on kiellettyä, mutta googlaa unettomuuden hoitoon erikoistuneet terapeutit. Siten löytyy ne asiakkaiden arviotkin.

Ei minun tai asiakkaideni tarvitse mainostaa, kunhan totesin, että on melko paksua väittää ettei terapiasta ole apua unihäiriöissä. Se on ihan hoitosuosituksessakin, eikä todellakaan turhaan. Parempaa jatkoa.

Ei kai täällä kukaan ole väittänyt, etteikö siitäkin voisi olla joissain tapauksissa apua.

Aika moni on vaan sitäkin koittanut ilman tuloksia ja kärsii unettomuudesta edelleen.

Ja ne ihan oikeat unikoulut ja uniterapiat on niin tolkuttoman kalliita, että harvalla on oikeasti mahdollisuutta. Silti ei vähävaraisiltakaan saisi ryövätä mahdollisuutta nukkua.

On myös idiopaattista unettomuutta, jolle ei vaan oikeasti voi mitään vaikka kuinka psyykettä kaivelisi ja unettomuutta, joka johtuu elimellisistä syistä.

On melko paksua väittää, että terapiasta hyötyy jokainen tapaus.

Ja se käypähoito: https://www.kaypahoito.fi/hoi50067

Tässä ei tullut mitään uusia keinoja, joita ei olisi jo kokeiltu.

Ja jo alussa sanotaan: Pitkäkestoinen unettomuus suurentaa monien sairauksien ja tapaturmien riskiä, heikentää toimintakykyä ja huonontaa elämänlaatua.

Ei varmman niin, kun siinä ei ollut mitään keinoja vaan hoitolinjat. Jos todells olet kokeillut kaikki terapiat ja lääkkeet, kuulut siihen 10%, joka ei hoidosta apua saa. Vaikea uskoa, ettö he kaikki on täällä.

Tosiasia on, että lääkkeetön hoito on ensisijainen, ei sitä kannata henk.koht. loukkauksena ottaa.

Ihan höpönlöpöä että lääkkeetön hoito olisi ensisijainen. Ehkä paperilla muttei käytännössä. Unettomuudessa ja mielenterveyspalveluissa se on pillerit kouraan ja onnea matkaan. Molemmissa lääkkeetkin on samat mikä on tosi typerää kun eri vaivoista kyse. 

Sain kerran oikein lähetteen uniklinikalle tai johonkin sellaiseen. Parin viikon päästä tuli kirje ettei tässä pienessä kaupungissa ole sellaista. Mitään muuta hoidon jatkamista ei ollut kuin mennä ruinaamaan lääkkeitä. Se nimittäin meni ruinaamiseksi kun unilääkkeitä alettiin rajusti vähentää. Siksi lopetin kokonaan niiden käytön yli vuodeksi kun v...ti millaiseksi se toiminta meni.

En yhtään ihmettele kun monet tilaa omalla luvalla lääkkeet sieltä mistä sattuvat saamaan. Niin surkeaksi unettomuuden hoito on mennyt suomessa.

Se on suuri ongelma, että unihöiriöihin erikoistuneita yksiköitä on vain isoissa kaupungeissa. Ehkä alueeltasi löytyisi niihin erikoistunut terapeutti? Ongelma kuin ongelma, itse joutuu liikaa näkemään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua myös syyllistettiin nuorena kun hain apua uniongelmiin. Sain Imovanea ja apteekeissa suhtauduttiin kuin olisin ollut viihdekäyttöön sitä hakemassa. Nyt kun olen 15 vuotta tuota vanhempi saan mirtatzapiinit, ketipinorit yms. pitkäaikaisella kuurilla kunhan vain uusin reseptin.

Itselleni ei edes toimi bentsot tai tuo Imovane/Zopinox enää. On sellainen keho ettei esim. kolmiolääkkeetkään oikein väsytä. Tämä on ihan suvussa. Tuohon päälle jos heitetään kova stressi niin voin ottaa vaikka 4 x 1,9 mg melatoniini + 100 mg ketiapiini + 15 mg mirtatsapiini ja tuijottaa seinää koko yön. En edes valehtele. Oikeasti ymmärrän huonosti nukkuvia, se stressitila on jotain kaameaa.

Kun taas en stressaa niin nukun hyvin ilman mitään melatoniineja yms. Olen myös aina ollut urheilullinen ja sanoisin noille lääkäreille, että tuohon kovaan stressiin ei se urheilukaan aina auta.

Mikä itselläni auttaa on hyväksyä tämä asia. Teen töitä esimerkiksi mieluummin pätkissä ja rentoudun välillä. Työputken aikana valvon jos valvottava, katson teeveetä yömyöhään ja luen jotain roskaa puhelimesta. Kirkkauden säädän vain alas yöllä.

Minulle ei toimi mikään pakollinen rentoutuskylpy tai -suihku, ei kirjan lukeminen tms. vaan jokin täysin aivoton rentoutus. Suhtaudun niin ettei kahdeksan tunnin uni ole mikään pakko vaan mennään vaikka nukkumatta jos ei nukuta ja ollaan puolivaloilla töissä seuraava päivä. Jos päiväunia täytyy nukkua niin nukun ja juuri niin pitkään kuin nukuttaa.

Noissa ip-lehtien jutuissa on aina tuo sävy, että pitää yöllä saada kaikkien se 8 h unta ja pitää rentoutua ja ties mitä. Ei ole mitään yksilöllisyyttä olemassa ja tässäkään ketjussa eivät lääkäreiksi oletetut osaa sanoa, että miten sitten pitäisi toimia jos tulee se stressikierre kun vanhana urheilijana tiedän ettei siihen auta se urheilukaan.

Mitä kannattaa myös kokeilla on magnesium ja tietysti muut lisäravinteet joista ei haittaakaan ole. Noita mirtaa, melatoniinia ja ketipinoria itse vaihtelen tarvittaessa niin ei tule toleranssia. Minua ainakin auttaa se myös jos tiedän, että lääkkeitä on kaapissa tarpeeseen. Sekin vähentää stressiä.

Sanot itsekkin että stressi valvottaa. Parannuskeino ei ole napit vaat stressitekijän poistaminen. Jos se on työ niin vaihda työpaikkaa jne.

Ja ihan yleisesti, moni mieluummin vetää "ihme"lääkkeitä kuin hoitaa juurisyytä. Näin on monessa vaivassa. Parannuskeino pitää saada kunhan ei itse tarvitse tehdä mitään sen eteen.

Stressaan työstä, koulusta tms. asiasta joka on seuraavana päivänä tehtävä. En oikein voi jättäytyä työttömäksikään koko iäksi. Ehkä en stressaisi jos tekisin etätöitä, mutta minulla ei ole sellaista koulutusta jolla se onnistuu. Paras olisi osa-aikatyö, mutta tuntuu ettei se onnistu oikein missään ja työkkäri mm. painostaa kokopäivätyöhön.

Jotkut vain ovat sellaisia, että stressaavat asioista ja ne jäävät pyörimään mieleen eikä siihen auta oikein mikään. Puhutte aina noista juurisyihin paneutumisista yms. mutta ette tiedä millä tavalla toinen henkilö edes ajattelee tai toimii.

Stressin aiheuttajia on kaikilla, stressinhallinta on se millä on merkitystä. Parantamalla stressinhallintaa, opettelemalla keinoja sen käsittelyyn, pääsee paitsi stressistä, myös sen aiheuttamista ongelmista. Omituista, että ihmiset oikeasti syövät mielummin lääkkeitä ja irtisanoutuvat töistä kuin hoitavat ja kehittävät itseään.

Teillä ei ole ikinä vastausta siihen miten parannetaan stressinhallintaa. Ei, eivät ne keinot toimi joita ip-lehdet jakavat. Minulla auttaisi pysyvästi lähinnä eläminen täysin yhteiskunnan ulkopuolella maataloudessa jossain mummonpirtissä muttei se ole mahdollista. Nykymaailma on hel*etti ja siihen ei ole olemassa mitään stressinhallintaratkaisua!!!!

Helppoa se varmaan on jollekin jolta puuttuu empatiakyky täysin syyllistää unettomia jossain palstalla ja nukkua itse hyvin. Sillä välin joku toinen käyttää lääkkeitä silloin tällöin ja näemmä se on sinusta ikävää. No koita nyt vain selvitä sen tosiasian kanssa 😂👍

Kukaan täällä ei voi sanoa mitä keinoja just sun pitäisi ottaa käyttöön. Tuliko mieleen, että palstalla on näiden asioiden ammattilaisia? Todella fiksua heti alkaa valittamaan ja väittää kanssakeskustelijoita empatiakyvyttömiksi, kun joku kertoo, että apua (muutakin kuin lääkkeitä) on saatavilla.

Etsi itsellesi terapeutti, hän niitä keinoja sitten kanssasi käy läpi.

Anteeksi, millä rahalla? Terapia on järkyttävän kallista.

Lääkkeetkö on ilmaisia? Terapia ei ole kallista, toki, jos on pienituloinen, terapiarahat on jostain pois. Itse päätät haetko apua vai kärvisteletkö asian kanssa yksin.

Mulla ainakin kuukauden unilääkkeet maksaa alle 5e ja pysyn niiden avulla työkykyisenä.

Ja oikeasti, missä on unihäiriöihin erikoistunut terapeutti ja paljonko luulet sellaisen kustantavan?

Hyvin monessa paikassa jo, toki Helsingissä ja Turussa eniten. Hinta vaihtelee 90-180€/h.

Voisko täällä nyt joku kertoa jotain uusia tapoja miten onnistua nukkumisesta kun tähän asti tulleet ei riitä, eikä muu auta kuin lääkkeet ja terapiaa on käyty vuosikaudet?

Tuntuu olevan alan ammattilaisia niin paljon paikalla.

Huom!

Jos et saa unta siksi että päässäsi pyörii kaikenlaista turhaa tai masentavaa, niin kannattaa ehdottomasti alkaa suitsimaan sitä pyörimistä siellä päässä. Terapiaa, meditointia, mikä nyt auttaakin. 

Tännekin on näköjään eksynyt näitä "ota ittees niskasta kiinni" -tyyppejä.

Tiedättekö kuinka ylimielisiltä ja typeriltä kuulostatte itsestäänselvine neuvoinenne, jotka eivät toimi.

Eiköhän jokainen, joka kärsii kroonisesta unettomuudesta ole jo kokeillut sadetanssista lähtien kaikkea ennenkuin pyytää nukahduslääkkeitä.

Teidän unettomuutenne on sitä, kun alatte nukkumaan mennessä miettiä miten pahasti se työpaikan Pirkko-Liisa sanoikaan, ei sitä, että olette nukkuneet muutaman tunnin koko viikon aikana ja senkin huonosti, jos edes sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Itse koen asian kaksipiippuisena. Nukun itsekin välillä todella huonosti ja stressaantuneena herään säännöllisesti aamuyöllä tai keskellä yötä ja asiat alkavat pyöriä välittömästi mielessä. Uneen uudelleen pääseminen on mahdotonta. Saatan sitten nukahtaa aivan lähellä kellon soimista uudelleen ja silloin yleensä vaivun erittäin syvään uneen nopeasti. Kun kello soi niin en meinaa päästä ylös ja päivä menee usein aivan aivosumussa.

Silti melatoniinia vahvempaa en ole koskaan unettomuuteen ottanut, sehän onkin vain unihormonia. Olen hoitanut pitkään potilaita erilaisilla osastoilla sekä myös pitkään psyykkisistä vaivoista kärsiviä ihmisiä. Pitkän hoitajan uran aikana olen nähnyt lääkkeiden koukuttavuuden. Etenkin menneinä vuosikymmeninä on tunnuttu kirjoitettavan todella lepsusti niin rauhoittavia kuin unilääkkeitäkin. Olipa pitkään unilääkkeitä käyttäneillä sairastelua mistä syystä tahansa, olen heissä nähnyt jonkinlaisen yhteneväisen piirteen, mikä on saanut itseni olemaan käyttämättä mitään unilääkkeitä. Ihmiset ovat oppineet ottamaan helposti lääkkeen nukahtamiseen heti, kun uni ei tule. Unen kanssa taistelusta on tullut jonkinlainen kierre, joka ruokkii itseään: kun uni ei tule, alkaa hermostuminen siitä, jolloin uni ei varmasti tule. Vaikuttaa, että elimistö on jo ehdollistunut siihen, että tietynlainen stressireaktion ketju lähtee liikkeelle siitä, kun uni ei heti tulekaan, eikä sitä pysäytä enää mikään keino (joita ei ehkä koskaan ole kunnolla kokeiltukaan). Ainoastaan unilääke on ainoa lääke siihen. Pitkään käytettynä käytössä saattaa olla iltaisin melkoinen kombo pahimmillaan, jossa on unilääkettä, rauhoittavaa ja lisänä mielialalääkettä. Siitä huolimatta uni voi olla lyhyttä ja katkonaista. Tiedetään, että toleranssi kasvaa ko. lääkkeitä pitkään käyttämällä. 

En väitä, ettei unilääkkeille ole koskaan tilausta tai ettei niitä kannata ikinä kenenkään ottaa. Mutta pitkään ja säännöllisesti käytettynä ei varmasti kannata. Vielä kun ei ole totuttanut elimistöään ja itseään nukkumaan ainoastaan kemiallisten aineiden alaisena, pyrkisin kokeilemaan mitä keinoja tahansa, jotta uneen pääsemiseksi oppisi myös muita keinoja kuin lääkkeen ottamisen. Etenkin ahdistusherkillä ihmisillä kynnys ottaa lääkkeitä ahdistaviin tilanteisiin, nukahtamisen helpottamiseksi jne. madaltuu selkeästi ja jos se on ainoa keino, jolla itseään "auttaa", niin tie on kovin huono. Siinä lääkitään vain oiretta, ei niitä juurisyitä, jotka olon aiheuttavat. Päivän aikana olisi esim. hyvä rasittaa itseään mahdollisuuksien mukaan myös fyysisesti sen verran, että se edesauttaisi nukahtamista ja nukkumaan pääsyä. 

Jokainen meistä nukkuu välillä huonommin, välillä paremmin. Se on ihan normaalia.En esitä olevani yhtään sen parempi ihminen, kun en unilääkkeitä käytä, mutta koitan kannustaa oppimaan myös muita keinoja nukkumisen parantamiseen, koska kemiallinen apu ei voi olla pitkäaikainen ja lopullinen ratkaisu tilanteeseen. Olen sitä mieltä, että "nykylääkärit" ovat ihan oikealla tiellä siinä, ettei uni-yms. lääkkeitä määrätä enää yhtä heppoisin perustein ja isoina määrinä kuin aiemmin. Tutkimustieto puhuu sen puolesta, että unilääkkeiden pitkäaikainen käyttö aiheuttaa sekä riippuvuutta sekä ko.lääkkeiden "pakonomaista" käyttöä. Niiden tiedetään tätä nykyä myös altistavan vakaville sairauksille sekä pahimmillaan pahentavan unettomuutta. Se ei ole siis mikään nykylääkäreiden "mielipide" vaan ihan tutkittua tietoa ja sen mukaanhan lääketieteen pitääkin toimia.

Tämä. Ennemmin kannattaa vaikka mahdollisuuksien mukaan järjestellä joksikin aikaa tai tarvittaessa pysyvästikin työt uusiksi, että voi nukkua silloin kun saa nukuttua.