Milloin lemmikkieläimistä tuli "tuntematonta ihmistäkin arvokkaampia"?
Todella usein törmää nykyään ajatusmalliin, että monien mielestä oma lemmikki on tärkeämpi kuin joku tuntematon ihminen. Jos pitäisi valita, antaisiko vaikka paikan väestönsuojassa omalle lemmikille (jos lemmikkejä saisi ottaa mukaan) vai tuntemattomalle lapselle, moni valitsisi sen oman lemmikin. Tai jos palavasta talosta voisi pelastaa vain naapurin mummon tai kissansa, niin moni jättäisi mummon taloon ja poistuisi talosta kissa kainalossa. Oma lemmikki nähdään vierasta ihmistä arvokkaampana. Jos oma lemmikki eläisi 10 vuotta, sitä pidetään arvokkaampana kuin tuntemattoman vauvan elämää, vaikka vauvasta kasvaisi aikanaan yhteiskunnalle veronmaksaja ja yhteisön jäsen.
Missä vaiheessa meno on muuttunut tällaiseksi?
Kommentit (301)
Kumpiko on pahempi rikos? Ettet pelasta esim vauvaa, lasta? Vai ettet pelasta eläintä?.
No just, että se kuvitteellinen veronmaksuarvo on jokin mittari? Sanos tuo vaikka vaikeavammaisen vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Nää ihmiset on yleensä persoonallisuushäiriöisiä misantrooppeja jotka ovat katkeroituneet ihmisille kun eivät tule niiden kanssa toimeen. Eläimet kun ei tuomitse eikä osaa ottaa kantaa siihen oletko helvetin rasittava tyyppi. Voit olla ihan täysi hullu mut jos annat ruokaa ja käytät pihalla niin koira jumaloi.
Tulen erittäin hyvin myös ihmisten kanssa toimeen, tohtori Freud 😂
Minä en välitä tippaakaan kenenkään tuntemattomista lapsista tai mummoista. Rakastan kissaani yli kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lemmikkieläimeni ovat lapsesta saakka olleet minulle tuntemattomia ihmisiä tärkeämpiä ja tulee aina olemaan.
Minun ei tätä tarvitse selitellä eikä puolustella kenellekään.
Ne toki saa sinulle olla, ja kun rakennat omilla rahoillasi oman väestösuojan, voit ottaa sinne lemmikkisi mukaan, eikä tarvi antaa suojaa ihmisille. Mutta niin kauan kun käytät sitä väestönsuojaa, joka on maksettu verovaroin/taloyhtiön jäsenten yhteistä pussista, joudut pelaamaan muiden kanssa sovituilla säännöillä.
Miettikääpäs miten moni koira on palvellut ihmistä ja pelastanut ihmishenkiä.? Monelle eläin vaikuttaa positiivisesti myös mielenterveyteen ja tuo paljon onnea ja iloa. Miten helppoa luulet että nämä kaverit on hylätä jonkun tuntemattoman tyypin takia joka voi olla todellisuudessa täysi k***ipää? Mieti sitä jos pystyt.
Minulla on enemmän sympatiaa eläimiä kuin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Eläimet ovat viattomia kun taas ihmiset ovat saaneet KAIKEN kurjan aikaiseksi täällä maapallolla.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on enemmän sympatiaa eläimiä kuin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Eläimet ovat viattomia kun taas ihmiset ovat saaneet KAIKEN kurjan aikaiseksi täällä maapallolla.
Samaa mieltä.
Milloin eläimet eivät olisi olleet arvokkaita? Ja tietenkin pitäisin ”omaa laumaani”arvossa, mutta ei se sulje pois sitä, ettenkö auttaisi muita, esim. sitä ihmisvauvaa.
Sinunlaisesi ihmiset sen sijaan ajattelevat vain omaa napaansa ja miten turvata oma selustansa. Minun bukkerissa olisit ekassa linassa tarpomassa miinoja, koska sinunlaisia ihmisiä ei sietäisi kukaan…
OMA KISSA ON TÄRKEIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sorry, suominaiset, mutta kissani menee HEITTÄEN teidän edelle.
Mitä nämä väestönsuoja-kommentit ovat?? Ei hyvänen aika te olette sekaisin.
99% maailman eläimistä on miellyttävämpiä kuin 99% maailman ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on enemmän sympatiaa eläimiä kuin tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Eläimet ovat viattomia kun taas ihmiset ovat saaneet KAIKEN kurjan aikaiseksi täällä maapallolla.
Tiesitkö, että seepraorit usein kohdatessaan vieraan, tiineenä olevan tamman pyrkii ahdistelemaan ja sattuttamaan tammaa, että tämä saisi keskenmenon? Haluaa nääs itse päästä parittelemaan. Saukot saattaa hukuttaa naaraan ja paritella tämän kuolleen raadon kanssa jopa viikkoja.
Laittaisin mielummin kaikki kehitysapurahat vaikka uhanalaisten lintujen suojeluun. Ei kiinnosta ollenkaan ihmiseläinten auttaminen.
Esimerkiksi koirat ja kissat ovat ylipäätänsä arvokkaampia itselleni kuin tuntemattomat ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtä aiheellisesti voisi kysyä, miksi ihmisen pitäisi olla jotenkin itsestään selvästi arvokkaampi kuin muut eläimet.
Niin voit miettiä sitä väestönsuojan ulkopuolella, kun olet luovuttanut paikkasi jonkun toisen koiralle.
Silloin kun ihmisten kommunikointitaidot ja käytöstavat romahti. Eläimen kanssa on kivempi olla kuin useimpien ihmisten.
minä ajattelen tätä asiaa suhteellisuuden kautta. Jos on tiedossa, että väestönsuojassa ei olla kovinkaan pitkään (vaikkapa joku pommitukselta suojautuminen tai kokoonnutaan odottamaan evakuointikuljetuksia), niin mielestäni silloin oman lemmikkieläimen voi ottaa mukaan, jos se ei vie tilaa toiselta. Itsellä kaksi kissaa ja pysyvät ihan kiltisi omassa kuljetuskopassaan, joten en osaa ajatella miten kissani veisivät keneltäkään tilaa pois. Asiaa voi ajatella siten, että vaikka olisin ilman kissoja siellä, niin ei kukaan tulisi niin lähelle minua etteikö siihen väliin mahtuisi kaksi kuljetusboksia päällekäin. Jos sitten pitäisi olla väestönsuojassa pidempi aika, niin sitten asiasta voisi tulla ongelmallisempi, jos vaikka ajateltaisiin, että kaikki muutkin olisivat ottaneet lemmikkinsä mukaan. Voisi tulla ahdasta ja eläimiltäkin katketa pinna. allergiset voivat olla ongelma, mutta monet allergiset pärjäävät antihistamiineilla eläinhilsettä vastaan. Sitten tietysti voisi ajatella, että väestönsuojat jaettaisiin kahtia: lemmikittömille ja lemmikillisille. Toisaalta tämän koko aiheen pohdinta on turhaa, koska suomessa ei oikein enää ole mitään yleisiä väestönsuojia. Kaupunkien asukkaat voivat tätä asiaa pohtia sitten omien taloyhtiöidensä kanssa ja se pohdinta kannattaisi tehdä etukäteen.
Että tässä mielessä voisin sekä sallia lemmikkien mukaan ottamisen kuin kieltää: ratkaisu pitäisi tehdä tilannekohtaisesti.
Me asumme tosin maalla ja meillä on oma väestönsuojaksi kelpaava rakennus, joten meidän perheen kaikki jäsenet pääsevät sinne mukaan.
Likaisinko käteni venäläisen vereen auttaakseni venäläistä?