Kympin poika on nero, kympin tyttö suorittaja

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:23"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 09:30"]Jos peruskoulua ajatellaan, niin menestyäkseen siellä on pakko ahkeroida numeroiden eteen ainakin jossain määrin (lukuun ottamatta matematiikkaa). Sellainen menestyminen jossa 10 voi saada vain sillä, että pärjää kokeissa vain osallistumalla opetukseen ja päättelee onnistuu vasta lukiosta eteenpäin. Itse en oikein muista, että kukaan olisi koskaan erikseen hehkuttanut menestymistäni, vaikka olin juuri se perinteinen stereotyyppi opiskeluissa loistaneesta tytöstä. Hyvä menestys kun on aina lytättävissä siihen oletukseen ettei koulumenestys ole kuin pänttäämistä...  [/quote] Minä olen eri mieltä. Olen siis kommentin numero 24 kirjoittaja. En peruskoulussa tehnyt läksyjä (tosin joskus tein läksytehtävät oppitunnilla lisätehtävinä saatuani muut tehtävät valmiiksi) enkä lukenut kokeisiin, joten mielestäni en mitenkään ahkeroinut arvosanojeni eteen. Osan oppiaineista sisällöt opin ihan lehtiä lukemalla ja telkkaria katsomalla, esimerkiksi äidinkieli, historia ja englanti olivat tälläisia. Loppujen oppimiseen minulla riitti opettajan kuunteleminen ja tuntitehtävien tekeminen. Minulla oli usein sellainen tunne, että kun jotain asiaa opetettiin, sanotaan vaikka maanjäristysten synty tai toisen maailmansodan kulku, osasin asian jo etukäteen. Englannissa en juuri joutunut käyttämään sanastoa kappaleita suomentaessa, vaan pystyin suomentamaan tekstit tunneilla kylmiltään. Vasta lukiossa tuli eteen asioita, jotka olivat oikeasti uusia ja joiden ymmärtäminen vaati paneutumista.

[/quote]

Ah, kaipa riippuu opettajistakin. Meillä esim. historiassa yläasteella oli täysi mahdottomuus saada hyvää arvosanaa, ellei nyhrännyt koealuetta läpi tarkkaan ja muistanut kaikkia pieniä yksityiskohtia... Muutoinkin mielikuvat yläasteesta on sitä, että tietty koealue tuli päntätä ja muistaa joka helvetin nippelitieto. Ihan kummallista, joskohan nykyisin on jo eri meininki.

Sen sijaan lukioaikoina itselle riitti tunneilla kuunteleminen ja omilla aivoilla ajattelu, joten selvisi vähemmällä ajankäytöllä. Kokeissa riitti asioiden ymmärtäminen ja laajojen kokonaisuuksien hahmottaminen sen sijaan, että olisi pitänyt päntätä samalla tyylillä mitä yläasteella.

Suomen suurin ongelma on tasapäistävä koulujärjestelmä, jossa älykkään oppilaan (sukupuolesta viis) ei tarvitse tehdä paljoakaan duunia pärjätäkseen. Tuloksena valtavasti hukkaan heitettyä älyllistä potentiaalia ja alisuoriutumista. Tähän pitäisi keskittyä, ei typerään sukupuolisotaan.

Noiden joille hyvät numerot tulevat itsestään koulussa on usein vaikeaa tai mahdotonta oppia kovaa puurtamista, työntekoa ja sinnikkyyttä kun sitä vaaditaan vaativissa opiskelupaikoissa tai työelämässä.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 08:13"]

Mä olin koulussa tuollainen tyttö, joka veteli ysejä ja kymppejä ilman sen kummempaa suorittamista. Esim. lukiossa jaksettiin ihmetellä, kun sain kymppejä muutaman aineen kokeista ilman varsinaista lukemista. En tosin ollut huippu jokaisessa aineessa, parista sain pitkälti seiskaa. En osannut samaistua siihen kuivakkaan suorittajatytön stereotypiaan, kun olin aika rento ja käytin paljon aikaa kaverien kanssa hengailuun, harrastamiseen ja vapaaehtoistyöhön.

Vastaaja 13 pohti, miten kympin tytöt sijoittuvat työelämään. Pitää sanoa, että oman kokemuksen perusteella monet ovat hämmentävän epäkunnianhimoisia. Lähes poikkeuksetta lahjakkaat pojat näyttäisivät menevän yliopistoihin tai ainakin ammattikorkeakouluihin. Sen sijaa minun lukiovuosikurssilaisistani jopa kolme lahjakasta ja älykästä tyttöä (keskiarvo siinä ysin paikkeilla) päätyivät menemään amikseen lukion jälkeen. Yksi perusteli valintaa sillä, ettei opiskelu oikeasti kiinnosta paljoa (ilmeisesti vanhemmat aina vain odottivat puurtamista ja suorittamista, eikä tyttöä enää kiinnostanut miellyttää heitä), toinen halulla perustaa perhe nuorena ja kolmas sillä, että hän ei jaksa pääsykoerumbaa, vaan hakee johonkin varmaan paikkaan.

[/quote]

Outo aihe jotenkin. Poikkeuksetta jokaisella luokallani ne parhaita arvosanoja saaneet pojat olivat todellisia suorittajia - vieläpä niin sanottuja nuoleskelijoita jotka olivat mielistelemässä opettajia (ja keittiön tätejä jne) minkä ehtivät. Heidän harmikseen (ja ehkä opettajienkin) luokan paras oppilas olin minä, vuodesta toiseen (tämä julistettiin aina keväällä todistusten jaossa kunniakirjan kanssa). Voisi sanoa myös aineesta toiseen koska ns. heikkoa kohtaa ei ole vielä löytynyt, vaikka olin kaikkea muuta kuin suorittaja ja opettajien kanssa aina napit vastakkain eli pärstäkertoimella en saanut yhtäkään numeroa.

Ja totta, kunnianhimoa minulla ei ole pätkääkään. Menin lukion jälkeen amikseen ja opiskelin itse asiassa kaksikin toisen asteen tutkintoa. Jostain syystä kolmannen asteen tutkinnon hankkiminen ei ole käynyt mielessäkään, en missään tapauksessa elä työnteolle (ja kuten sanottu, en ole suorittaja). Korkeakoulutusta ei meillä kotona odotettukaan. Meidän perheessä ollaan aina oltu rehellisiä veronmaksajia, pienipalkkaisia työntekijöitä, ei pomoja (eikä sossun elättejä).

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:39"]

Suomen suurin ongelma on tasapäistävä koulujärjestelmä, jossa älykkään oppilaan (sukupuolesta viis) ei tarvitse tehdä paljoakaan duunia pärjätäkseen. Tuloksena valtavasti hukkaan heitettyä älyllistä potentiaalia ja alisuoriutumista. Tähän pitäisi keskittyä, ei typerään sukupuolisotaan.

[/quote]

Voisin kommentoida tähän oppilaan näkökulmasta. Yläasteen alussa olin kiinnostunut matematiikasta. Lahjakkuudesta en tiedä, en varmaan ole lahjakas, mutta sain aina kympin kokeesta koska pidin aineesta. Yläasteen aikana kiinnostus kuoli ja aloin jopa inhota koko ainetta.

Käytäntö oli jos oli laskenut kirjan tehtävät piti lähteä luokasta tai istua hiljaa. Jos kysyin lisää tehtäviä vastaus oli että ei ole. Eteenpäin kirjassa ei open mukaan saanut laskea koska koko ryhmän on edettävä samaan tahtiin. Jos kysyin jotain syventävää vastaus oli "tuota ei tarvi vielä tietää". Opettaja oli opetussuunnitelman orja. Ymmärrän toki että ryhmämme oli vaikea ja oli paljon epämotivoituneita vitosen-kutosen oppilaita. Ymmärrän että sellaiselle joka halusi oppia ei ollut aikaa, vaan piti keskittyä saamaan kaikki läpi oppiaineesta. 

Silti mielestäni se miten kovasti aloin inhota matematiikkaa opettajan nuivan asenteen syiden matematiikan takana selittämiseen takia oli jotenkin sääli. Hain jo amikseenkin sen takia ettei lukiossa ollut mitään kiinnostavaa, en tosin päässyt ja päädyin (onneksi) lukioon. 

Lukiossa opettajat ovat ihan toisenlaisia. He antavat aina vaikeampia tehtäviä jos pyytää eivätkä pelkää selittää jotain asiaa joka ei ole aivan lukion opetussuunnitelman rajoissa. Yksi opettaja jopa antoi minulle materiaalia differentiaaliyhtälöiden (aihe joka ei ole lukion OPSissa lainkaan) opiskeluun koska halusin oppia aiheesta. Olen taas kiinnostunut matematiikasta ja saan edelleen kymppejä, sillä erotuksella että nautin jokaisesta matematiikan tunnista ja pyrin ymmärtämään miksi asiat ovat matematiikassa kuin ne ovat sen sijaan että sovellan samaa kaavaa samalla tavalla 20 kertaa kuten peruskoulussa. 

Jos sattuu huono ope se tappaa kaiken kiinnostuksen aiheeseen. En toki syytä opettajaani, ymmärrän että luokka oli vaikea, mutta minusta myös oppimishaluisia pitäisi tukea. 

Miehissä on naisia enemmän sellaisia "yhden asian ihmisiä" kuin naisissa. Esimerkiksi matematiikassa ollaan ihan huippuja, mutta siihen ne taidot jäävätkin. Fiksukaan ei pärjää ilman lukemista (ja mitä hienoa on muka siknä, ettei lue ja ota asioista selvää???), ehkä vain vähemmällä lukemisella. Minulla on kohtalainen näkömuisti ja lisäksi olen matemaattisestikin kohtalaisen lahjakas. Tämä auttoi koulussa paljon. Ahkeruus on hyve siinä missä älykin. Itse arvostan ahkeraa oikeastaan enemmän. 

Meillä matikan ryhmä jaettiin kahteen osaan tason perusteella. Valtava ongelma tuossa oli se että arvosana-asteikko oli molemmillle sama ns. väärällä tavalla, eli jos oppi oman ryhmänsä tasoon nähden hyvin sai hyvän arvosanan, ja jos huonosti sai huonon arvosanan. Eli ns. kympin oppilas saattoi osata 100% opetussuunnitelman mukaisesta tasosta (parempien ryhmässä), tai vaikka vain 40% (huonompien ryhmässä). Ja näistä ei ollut todistuksessa mitään merkintää. Epäreilua - varsinkin jatkokoulutuspaikan hakemista ajatellen...

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:05"]

Miehissä on naisia enemmän sellaisia "yhden asian ihmisiä" kuin naisissa. Esimerkiksi matematiikassa ollaan ihan huippuja, mutta siihen ne taidot jäävätkin. Fiksukaan ei pärjää ilman lukemista (ja mitä hienoa on muka siknä, ettei lue ja ota asioista selvää???), ehkä vain vähemmällä lukemisella. Minulla on kohtalainen näkömuisti ja lisäksi olen matemaattisestikin kohtalaisen lahjakas. Tämä auttoi koulussa paljon. Ahkeruus on hyve siinä missä älykin. Itse arvostan ahkeraa oikeastaan enemmän. 

[/quote]

Sekä ahkerana että älykkäänä minä arvostan älyä kyllä paljon enemmän kuin ahkeruutta. Luonteeseensa voi vaikuttaa, potentiaaliinsa ei niinkään... Toisin sanoen laiskasta mutta älykkäästä voi tulla ahkera ja älykäs - ahkerasta mutta typerästä ei tule ahkeraa ja älykästä vaikka päällään seisoisi.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:39"]

Suomen suurin ongelma on tasapäistävä koulujärjestelmä, jossa älykkään oppilaan (sukupuolesta viis) ei tarvitse tehdä paljoakaan duunia pärjätäkseen. Tuloksena valtavasti hukkaan heitettyä älyllistä potentiaalia ja alisuoriutumista. Tähän pitäisi keskittyä, ei typerään sukupuolisotaan.

[/quote]

Sinä olet tietysti joko itse tällainen nero tai sitten sen nerolapsen vanhempi? Todellisuudessa sinä ja lapsesi olette kuitenkin ihan keskinkertaisia ja haluatte vain tärkeillä ja olla spesiaaleja. Itse olen käynyt kaikki peruskoulut lukiota myöten todella huonomaineisella alueella, jolla moni tosiaan päätyi alkkariksi, narkkariksi tms... Minullekin suositeltiin kovasti lähihoitajan ammattia lääkärin sijaan, vaikka todistukseni oli erinomainen. Nyt opiskelen lääkiksessä ja pääsin sisään toisella yrittämällä. 

Johanna Tukiainen oli kymppien oppilas. That tells a lot. 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:14"]

Mitä älykästä dieselin keksimiseen tarvitaan. Suhteellisen yksinkertainen laite

[/quote]

Tajuatko mitään mäntien suhteen, sekä sen palosuhteen. Sitä oli erittäin vaikea saada alussa toimimaan juuri tuon sytytyksen takia.

[/quote]Heh, just tosi vaikeeta. Oikeen huippuälyä vaatii. Juupa juu. Ei täälät pallolta kyllä koskaan pois päästä jos mäntien miettiminen ottaa noin koville

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:15"]Johanna Tukiainen oli kymppien oppilas. That tells a lot. 
[/quote][quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:15"]Johanna Tukiainen oli kymppien oppilas. That tells a lot. 
[/quote]

Johanna oli lukiossa fiksu vielä. Sittemmin juonut aivonsa.

Epäilen suuresti juttusi todenperäisyyttä. Jos on suomalaisessa peruskoulussa jatkuvasti opettajien kanssa napit vastakkain, ei todistuksessa komeile kymppejä, eikä tipu stipendejä kevätjuhlassa. Sen verran pikkusieluista porukkaa siellä luokan edessä on, etteivät varmasti katso vain oppilaan osaamista numeroita antaessaan.

Yläasteen aikana kävi aika monta kertaa niin, että vaikka kokeista sai ysin tai kympin, saattoi todistuksessa olla kuutonen tai seiska. Perusteluna se, ettei osaa käyttäytyä tai ole läsnä tunneilla. Liikunnassakaan ei riittänyt se, että oli paras useimmissa lajeissa. Opettaja leimasi asennevammaiseksi ja antoi todistukseen viitosen. Silloin kiinnosti niin vähän, etten jaksanut valittaa numeroistani. 

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:37"]

Epäilen suuresti juttusi todenperäisyyttä. Jos on suomalaisessa peruskoulussa jatkuvasti opettajien kanssa napit vastakkain, ei todistuksessa komeile kymppejä, eikä tipu stipendejä kevätjuhlassa. Sen verran pikkusieluista porukkaa siellä luokan edessä on, etteivät varmasti katso vain oppilaan osaamista numeroita antaessaan.

Yläasteen aikana kävi aika monta kertaa niin, että vaikka kokeista sai ysin tai kympin, saattoi todistuksessa olla kuutonen tai seiska. Perusteluna se, ettei osaa käyttäytyä tai ole läsnä tunneilla. Liikunnassakaan ei riittänyt se, että oli paras useimmissa lajeissa. Opettaja leimasi asennevammaiseksi ja antoi todistukseen viitosen. Silloin kiinnosti niin vähän, etten jaksanut valittaa numeroistani. 

[/quote]

Ei tarvitse uskoa jollet halua, sinun oletuksesi eivät voisi minua vähempää kiinnostaa. Itse tiedän totuuden (ja toki kaikki muutkin paikalla olleet). En nyt viitsi alkaa luetella kaikkia stipendejä ja koko koululle avointen kilpailujen voittoja tähän ettei joku vahingossa tunnista...

Meillä oli muuten käytösnumero erikseen.

Mulla on kotona tyttö, jolla kaikki ysejä ja kymppejä. Minusta on käsittämätöntä tai oikeastaan surullista, että hänen kykyään tehdä työtä ja menestyä mollataan ja vähätellään. 

Hän tietää, että me vanhemmat ei olla asetettu hänelle mitään vaatimuksia siitä, että kymppejä pitää tulla. Ainoa vaatimus on se, että työtä on tehtävä ja pinnisteltävä. Sluibaillen hän olisi varmaan seiskan - kasin tyttö, mutta minusta on hyvä oppia tekemään ikäviäkin asioita jo nuorena. Nyt kun hän vähän tekee kouluhommien eteen töitä, niin tulos on pelkkää erinomaista.

Tyttö on myös kunnianhimoinen urheilija, aikaa kouluhommiin on todella vähän, mutta laji on hänen rakkautensa. Jotenkin hän onnistuu pärjäämään mainiosti sekä lajissaan että koulussaan. Itse asiassa nyt kun aattelen, niin luulen että nimenomaan toi urheilu on myös opettanut sietämään epäonnistumisia ja luonut sitkeyttä ja työn tekemisen kulttuuria. Ihan mahtavimpiahan on ne hetket, kun se työ kantaa hedelmää. Esim. ne kympit todistuksessa.

Tietty vanhempien kiinnostus yleensä asioita ja oppimista kohtaan on merkittävä tekijä. Tilanne ois ihan toinen varmaan, jos lapsen kysyessä "äiti miten sähköä tehdään" mä vastaisin vaan, että en tiiä, kysy opelta. Nyt oli monen viikon mittainen keskustelunaihe, kun käytiin voimalaitoksen osat ja sähköntuotannon vaiheet läpi.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 12:20"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:17"]

[quote author="Vierailija" time="15.08.2015 klo 11:14"]

Mitä älykästä dieselin keksimiseen tarvitaan. Suhteellisen yksinkertainen laite

[/quote]

Tajuatko mitään mäntien suhteen, sekä sen palosuhteen. Sitä oli erittäin vaikea saada alussa toimimaan juuri tuon sytytyksen takia.

[/quote]Heh, just tosi vaikeeta. Oikeen huippuälyä vaatii. Juupa juu. Ei täälät pallolta kyllä koskaan pois päästä jos mäntien miettiminen ottaa noin koville

[/quote]

mä komppaan. sama juuttu titokoneet. Ei zen keksiminen mitää neroo vaadi. painaa sitä nabbulaa missä on se ympyrä ja viiva ja zit klikkaa exploreria. Turhaa pidetää neroina tietokoneiden kekzijöitä.

[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 17:11"]

Kympin poika ei ole koskaan nero. 

Albert Ainstainkin oli alisuorittaja. Älykäs ymmärtää ettei tarvitse ylisuorittaa.

T: Nero

[/quote]

Juu, tietysti näin on. Taas "hieno" argumentti sen puolesta, että kympin tyttö on suorittaja, ei nero. Poika taas on onnekseen nero, vaikka saisi hylättyjä ja hylätyn rajamailla olevia arvosanoja. Amiksessa onkin varmaan paljon neropoikia.

Miehet on neroja ja keksivät kaikki keksinnöt mitkä vaativat enemmän ajattelua. Tämö on faktaa, sry naiset. Jos otetaan 100 miestä ja naista ja he ovat neroja niin kyllä miesten nerous on suurempaa:)

Eihän kukaan ulkopuolinen tiedä, paljonko toinen opiskelee. Itse kympin tyttönä en juuri läksyjä lukenut, mutta hikarina minua aina pidettiin. Myöhemmin se alisuoriutuminen on kyllä kostautunut. Mutta omassa nuoruudessani pojilta oli kokonaan kiellettyä olla hyvä koulussa, joten jos joku meidän koulussa oli nero, se jäi huomaamatta :)

Minä olin ja olen yhä edelleenkin sellainen pakkomielteinen kympin tyttö, joka itkee saadessaan kokeesta arvosanaksi ysi puolen (kun odotti täyttä kymppiä). MUTTA. Minusta on ihan turhaa halveerata "kympin tyttöjä" hikipingoiksi tai suorittajiksi - minä esimerkiksi olen rehellisesti sanottuna ihan helvetin kunnianhimoinen. Haluan lääketieteelliseen ja suuntauta sitten hallinnolliselle alalle, esimerkiksi johtamaan sairaalaa tai peräti sairaanhoitopiiriä. Jos en tekisi töitä sen eteen, että olen paras, en pääsisi tavoitteisiini. Enkä yhtään häpeä myöntää, että minua motivoivat sekä raha että valta.

Ne kutosen oppilaat, jotka peruskoulussa naureskelivat minulle, eivät todennäköisesti tule koskaan pääsemään niin pitkälle kuin minä. Jos pääsevät, hyvä heille. Mutta silloin pitääkin tehdä sitä kuuluisaa työtä - ja silloin saa itse nähdä, kuinka rankkaa on olla paras ja vieläpä pitää tasonsa.

On ylipäänsä absurdia, että koulussa ei arvosteta enemmän niitä, jotka toteuttavat sen tavoitteet. Mielestäni jokaista oppilasta pitäisi piiskata kohti parempia arvosanoja.

Anteeksi, jos teksti on hiukan sekavaa. Tämä aihe käy minulla aika pahasti tunteisiin. Olen vain NIIN kyllästynyt siihen "kympin tyttö-pakkosuorittaja-hellitä vähän" -lässytykseen.

T. 15-vuotias, jonka lukuaineiden KA oli peruskoulun päättötodistuksessa tasan 10.