Lue keskustelun säännöt.
Keksikää jokin hyvä näpäytys sellaselle joka nauraa
11.08.2015 |
kun katsoo minua. Usein siis kuulen ilkeitä kommentteja, niihin saatan osata vastata, mutta miten nauruun vois reagoida, niin että vois antaa takasin?
Kommentit (74)
Todella huonoja neuvoja. Keskity itseesi ja jätä noi asiat omaan arvoonsa. Hyvä itsetunto näkyy ihmisestä, eikä tarvi selitellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:10"]
Usko nyt ihmeessä tämä, eli todennäköisesti/mahdollisesti näytät liian kiltiltä ja liian helposti haavoitettavalta, joten sitä kautta voit lähteä muuttamaankin tilannetta osaltasi, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Minä olen hionut habitustani siten, ettei todellakaan kukaan enää käyttäydy sopimattomasti minua kohtaan lyhyissä kohtaamisissa, päin vastoin minä saan esim. loistavaa palvelua ja minua kohtaan osoitetaan aika useinkin kiinnostusta ja ylimääräistä ystävällisyyttä. [/quote] Miten teit sen?
[/quote]
Ihan murrosikäisen juttuja tämä. Huh Huh... Näytä ilkeämmältä? Epäaitous naurattaa kaikista eniten.
Mulla on ruusufinniä ja näin kesällä naama on punakirjava ja näppyläinen, vaikka hoitaisin sitä millä (ja kyllä, jopa otsoniöljyt on kokeiltu, mutta apua ei näin kesällä ole mistään). Työni on todella fyysinen, enkä meikkaa töihin. Yksi päivä olin käymässä kaupassa ennen töitä ja siellä pari parikymppistä poikaa tuijotteli minua. No en välittänyt tästä, koska 99% tapauksista kun kuvittelee että joku tuijottaa, on tilanne kuvitelmaa. Siinä vaiheessa kun kävelin heidän ohitseen, ja toinen noista pojista yökkäsi, siis sillä tavalla että olevinaan laittaa sormet kurkkuun, sävähdin. Menin luultavasti punaisemmaksi kuin pitkään aikaan, mutta totesin kuivasti pojalle että tiedätkös että bulimiaan kannattaa hakea apua, kannattaa aloittaa vaikka puhumalla äiskälle, ja kävelin pois.
Tuon jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että millaisia ihmiset oikeasti ovat. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota muiden ihmisten ilmeisiin ja eleisiin tavatessani heitä ja kun olen meikittömänä, moni mies ei edes katso minua. Naiset taas kokevat iho-ongelmani ilmeisen hyvänä juttuna, koska moni nainen on minulle todella ystävällinen.
Ei siinä, en minä miesseuraa tarvitse, olen naimisissa (ja minua päin katsomattomuus ei johdu sormuksista, en käytä niitä työpäivän aikana, ovat turvallisuusriski), mutta on ollut hassua huomata, kuinka paljon joku noinkin pieni asia kasvoissa tekee ihmisestä "alemman" kuin muut.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]Mulla on ruusufinniä ja näin kesällä naama on punakirjava ja näppyläinen, vaikka hoitaisin sitä millä (ja kyllä, jopa otsoniöljyt on kokeiltu, mutta apua ei näin kesällä ole mistään). Työni on todella fyysinen, enkä meikkaa töihin. Yksi päivä olin käymässä kaupassa ennen töitä ja siellä pari parikymppistä poikaa tuijotteli minua. No en välittänyt tästä, koska 99% tapauksista kun kuvittelee että joku tuijottaa, on tilanne kuvitelmaa. Siinä vaiheessa kun kävelin heidän ohitseen, ja toinen noista pojista yökkäsi, siis sillä tavalla että olevinaan laittaa sormet kurkkuun, sävähdin. Menin luultavasti punaisemmaksi kuin pitkään aikaan, mutta totesin kuivasti pojalle että tiedätkös että bulimiaan kannattaa hakea apua, kannattaa aloittaa vaikka puhumalla äiskälle, ja kävelin pois.
Tuon jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että millaisia ihmiset oikeasti ovat. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota muiden ihmisten ilmeisiin ja eleisiin tavatessani heitä ja kun olen meikittömänä, moni mies ei edes katso minua. Naiset taas kokevat iho-ongelmani ilmeisen hyvänä juttuna, koska moni nainen on minulle todella ystävällinen.
Ei siinä, en minä miesseuraa tarvitse, olen naimisissa (ja minua päin katsomattomuus ei johdu sormuksista, en käytä niitä työpäivän aikana, ovat turvallisuusriski), mutta on ollut hassua huomata, kuinka paljon joku noinkin pieni asia kasvoissa tekee ihmisestä "alemman" kuin muut.
[/quote]
En mäkään katso kaikkia ihmisiä enkä pidä heitä mitenkään alempiarvoisena tai muuta vastaavaa , en vain jaksa reagoida jokaiseen vastaantulijaan kun olen ajatuksissani.
-ohis
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:10"] Usko nyt ihmeessä tämä, eli todennäköisesti/mahdollisesti näytät liian kiltiltä ja liian helposti haavoitettavalta, joten sitä kautta voit lähteä muuttamaankin tilannetta osaltasi, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Minä olen hionut habitustani siten, ettei todellakaan kukaan enää käyttäydy sopimattomasti minua kohtaan lyhyissä kohtaamisissa, päin vastoin minä saan esim. loistavaa palvelua ja minua kohtaan osoitetaan aika useinkin kiinnostusta ja ylimääräistä ystävällisyyttä. [/quote] Miten teit sen? [/quote] Ihan murrosikäisen juttuja tämä. Huh Huh... Näytä ilkeämmältä? Epäaitous naurattaa kaikista eniten.
[/quote]
No epäaitouttahan se ei edes ole, vaan täyttä totta omalla tavallaan. Sanoinko että tekisin sen jotenkin tökerösti? Korostin taidolla tehtyä. En siis tietenkään neuvo ketään näyttelemään huonosti jotain mitä ei ole, vaan omaksumaan uuden kovemman osan itsestään aivan aidosti, jos kerran vanhalla meiningillä tulee kurjia tilanteita turhan usein koettavaksi. Se on kuule ihan puppua että toista poskea vaan esille, jos toiseen jo nauraen lyötiin. Tyhmien kanssa ei kannata edes yrittää, senkin oppii kyllä näkemään, eli kannattaa pistää puolustusaidat kuntoon tiettyihin suuntiin ja huom. säästää se hyvä ja aito itsestään niille toisenlaisille. Minä ainakin poimin heidät joukoista melko heti kättelyssä. Et nyt siis täysin ymmärtänyt nyansseja täsä kohdin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]Mulla on ruusufinniä ja näin kesällä naama on punakirjava ja näppyläinen, vaikka hoitaisin sitä millä (ja kyllä, jopa otsoniöljyt on kokeiltu, mutta apua ei näin kesällä ole mistään). Työni on todella fyysinen, enkä meikkaa töihin. Yksi päivä olin käymässä kaupassa ennen töitä ja siellä pari parikymppistä poikaa tuijotteli minua. No en välittänyt tästä, koska 99% tapauksista kun kuvittelee että joku tuijottaa, on tilanne kuvitelmaa. Siinä vaiheessa kun kävelin heidän ohitseen, ja toinen noista pojista yökkäsi, siis sillä tavalla että olevinaan laittaa sormet kurkkuun, sävähdin. Menin luultavasti punaisemmaksi kuin pitkään aikaan, mutta totesin kuivasti pojalle että tiedätkös että bulimiaan kannattaa hakea apua, kannattaa aloittaa vaikka puhumalla äiskälle, ja kävelin pois. Tuon jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että millaisia ihmiset oikeasti ovat. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota muiden ihmisten ilmeisiin ja eleisiin tavatessani heitä ja kun olen meikittömänä, moni mies ei edes katso minua. Naiset taas kokevat iho-ongelmani ilmeisen hyvänä juttuna, koska moni nainen on minulle todella ystävällinen. Ei siinä, en minä miesseuraa tarvitse, olen naimisissa (ja minua päin katsomattomuus ei johdu sormuksista, en käytä niitä työpäivän aikana, ovat turvallisuusriski), mutta on ollut hassua huomata, kuinka paljon joku noinkin pieni asia kasvoissa tekee ihmisestä "alemman" kuin muut. [/quote] En mäkään katso kaikkia ihmisiä enkä pidä heitä mitenkään alempiarvoisena tai muuta vastaavaa , en vain jaksa reagoida jokaiseen vastaantulijaan kun olen ajatuksissani. -ohis
[/quote]
Kirjoitin ehkä epäselvästi, mutta en todellakaan tarkoittanut jokaista vastaantulijaa, vaan niitä, joiden kanssa keskustelen joko töissä, ennen töitä tai töiden jälkeen. Töissäni on myös aika paljon asiakaspalvelua, mutta ala on sellainen ettei minulta odoteta/vaadita meikkiä tai siisteyttä. =) Ihmisiä tulee tavattua päivän aikana paljon, niin töissä kuin lapsia hakiessa ja viedessäkin.
Joidenkin päivittäin tapaamieni ihmisten käytös minua kohtaan on ollut jopa erillaista silloin kun minulla on ollut meikkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:10"] Usko nyt ihmeessä tämä, eli todennäköisesti/mahdollisesti näytät liian kiltiltä ja liian helposti haavoitettavalta, joten sitä kautta voit lähteä muuttamaankin tilannetta osaltasi, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Minä olen hionut habitustani siten, ettei todellakaan kukaan enää käyttäydy sopimattomasti minua kohtaan lyhyissä kohtaamisissa, päin vastoin minä saan esim. loistavaa palvelua ja minua kohtaan osoitetaan aika useinkin kiinnostusta ja ylimääräistä ystävällisyyttä. [/quote] Miten teit sen? [/quote] Ihan murrosikäisen juttuja tämä. Huh Huh... Näytä ilkeämmältä? Epäaitous naurattaa kaikista eniten.
[/quote]
No epäaitouttahan se ei edes ole, vaan täyttä totta omalla tavallaan. Sanoinko että tekisin sen jotenkin tökerösti? Korostin taidolla tehtyä. En siis tietenkään neuvo ketään näyttelemään huonosti jotain mitä ei ole, vaan omaksumaan uuden kovemman osan itsestään aivan aidosti, jos kerran vanhalla meiningillä tulee kurjia tilanteita turhan usein koettavaksi. Se on kuule ihan puppua että toista poskea vaan esille, jos toiseen jo nauraen lyötiin. Tyhmien kanssa ei kannata edes yrittää, senkin oppii kyllä näkemään, eli kannattaa pistää puolustusaidat kuntoon tiettyihin suuntiin ja huom. säästää se hyvä ja aito itsestään niille toisenlaisille. Minä ainakin poimin heidät joukoista melko heti kättelyssä. Et nyt siis täysin ymmärtänyt nyansseja täsä kohdin.
[/quote]
Olet lapsi.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]Mulla on ruusufinniä ja näin kesällä naama on punakirjava ja näppyläinen, vaikka hoitaisin sitä millä (ja kyllä, jopa otsoniöljyt on kokeiltu, mutta apua ei näin kesällä ole mistään). Työni on todella fyysinen, enkä meikkaa töihin. Yksi päivä olin käymässä kaupassa ennen töitä ja siellä pari parikymppistä poikaa tuijotteli minua. No en välittänyt tästä, koska 99% tapauksista kun kuvittelee että joku tuijottaa, on tilanne kuvitelmaa. Siinä vaiheessa kun kävelin heidän ohitseen, ja toinen noista pojista yökkäsi, siis sillä tavalla että olevinaan laittaa sormet kurkkuun, sävähdin. Menin luultavasti punaisemmaksi kuin pitkään aikaan, mutta totesin kuivasti pojalle että tiedätkös että bulimiaan kannattaa hakea apua, kannattaa aloittaa vaikka puhumalla äiskälle, ja kävelin pois. Tuon jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että millaisia ihmiset oikeasti ovat. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota muiden ihmisten ilmeisiin ja eleisiin tavatessani heitä ja kun olen meikittömänä, moni mies ei edes katso minua. Naiset taas kokevat iho-ongelmani ilmeisen hyvänä juttuna, koska moni nainen on minulle todella ystävällinen. Ei siinä, en minä miesseuraa tarvitse, olen naimisissa (ja minua päin katsomattomuus ei johdu sormuksista, en käytä niitä työpäivän aikana, ovat turvallisuusriski), mutta on ollut hassua huomata, kuinka paljon joku noinkin pieni asia kasvoissa tekee ihmisestä "alemman" kuin muut. [/quote] En mäkään katso kaikkia ihmisiä enkä pidä heitä mitenkään alempiarvoisena tai muuta vastaavaa , en vain jaksa reagoida jokaiseen vastaantulijaan kun olen ajatuksissani. -ohis
[/quote]
Kirjoitin ehkä epäselvästi, mutta en todellakaan tarkoittanut jokaista vastaantulijaa, vaan niitä, joiden kanssa keskustelen joko töissä, ennen töitä tai töiden jälkeen. Töissäni on myös aika paljon asiakaspalvelua, mutta ala on sellainen ettei minulta odoteta/vaadita meikkiä tai siisteyttä. =) Ihmisiä tulee tavattua päivän aikana paljon, niin töissä kuin lapsia hakiessa ja viedessäkin.
Joidenkin päivittäin tapaamieni ihmisten käytös minua kohtaan on ollut jopa erillaista silloin kun minulla on ollut meikkiä.
[/quote]
Kuvittelet. Nämä jutut on sun päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:30"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"] [quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:10"] Usko nyt ihmeessä tämä, eli todennäköisesti/mahdollisesti näytät liian kiltiltä ja liian helposti haavoitettavalta, joten sitä kautta voit lähteä muuttamaankin tilannetta osaltasi, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Minä olen hionut habitustani siten, ettei todellakaan kukaan enää käyttäydy sopimattomasti minua kohtaan lyhyissä kohtaamisissa, päin vastoin minä saan esim. loistavaa palvelua ja minua kohtaan osoitetaan aika useinkin kiinnostusta ja ylimääräistä ystävällisyyttä. [/quote] Miten teit sen? [/quote] Ihan murrosikäisen juttuja tämä. Huh Huh... Näytä ilkeämmältä? Epäaitous naurattaa kaikista eniten. [/quote] No epäaitouttahan se ei edes ole, vaan täyttä totta omalla tavallaan. Sanoinko että tekisin sen jotenkin tökerösti? Korostin taidolla tehtyä. En siis tietenkään neuvo ketään näyttelemään huonosti jotain mitä ei ole, vaan omaksumaan uuden kovemman osan itsestään aivan aidosti, jos kerran vanhalla meiningillä tulee kurjia tilanteita turhan usein koettavaksi. Se on kuule ihan puppua että toista poskea vaan esille, jos toiseen jo nauraen lyötiin. Tyhmien kanssa ei kannata edes yrittää, senkin oppii kyllä näkemään, eli kannattaa pistää puolustusaidat kuntoon tiettyihin suuntiin ja huom. säästää se hyvä ja aito itsestään niille toisenlaisille. Minä ainakin poimin heidät joukoista melko heti kättelyssä. Et nyt siis täysin ymmärtänyt nyansseja täsä kohdin. [/quote] Olet lapsi.
[/quote]
Jaa. No sinä olet yksinkertainen.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:35"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:28"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]Mulla on ruusufinniä ja näin kesällä naama on punakirjava ja näppyläinen, vaikka hoitaisin sitä millä (ja kyllä, jopa otsoniöljyt on kokeiltu, mutta apua ei näin kesällä ole mistään). Työni on todella fyysinen, enkä meikkaa töihin. Yksi päivä olin käymässä kaupassa ennen töitä ja siellä pari parikymppistä poikaa tuijotteli minua. No en välittänyt tästä, koska 99% tapauksista kun kuvittelee että joku tuijottaa, on tilanne kuvitelmaa. Siinä vaiheessa kun kävelin heidän ohitseen, ja toinen noista pojista yökkäsi, siis sillä tavalla että olevinaan laittaa sormet kurkkuun, sävähdin. Menin luultavasti punaisemmaksi kuin pitkään aikaan, mutta totesin kuivasti pojalle että tiedätkös että bulimiaan kannattaa hakea apua, kannattaa aloittaa vaikka puhumalla äiskälle, ja kävelin pois. Tuon jälkeen olen monta kertaa miettinyt, että millaisia ihmiset oikeasti ovat. Tuon jälkeen olen kiinnittänyt enemmän huomiota muiden ihmisten ilmeisiin ja eleisiin tavatessani heitä ja kun olen meikittömänä, moni mies ei edes katso minua. Naiset taas kokevat iho-ongelmani ilmeisen hyvänä juttuna, koska moni nainen on minulle todella ystävällinen. Ei siinä, en minä miesseuraa tarvitse, olen naimisissa (ja minua päin katsomattomuus ei johdu sormuksista, en käytä niitä työpäivän aikana, ovat turvallisuusriski), mutta on ollut hassua huomata, kuinka paljon joku noinkin pieni asia kasvoissa tekee ihmisestä "alemman" kuin muut. [/quote] En mäkään katso kaikkia ihmisiä enkä pidä heitä mitenkään alempiarvoisena tai muuta vastaavaa , en vain jaksa reagoida jokaiseen vastaantulijaan kun olen ajatuksissani. -ohis
[/quote]
Kirjoitin ehkä epäselvästi, mutta en todellakaan tarkoittanut jokaista vastaantulijaa, vaan niitä, joiden kanssa keskustelen joko töissä, ennen töitä tai töiden jälkeen. Töissäni on myös aika paljon asiakaspalvelua, mutta ala on sellainen ettei minulta odoteta/vaadita meikkiä tai siisteyttä. =) Ihmisiä tulee tavattua päivän aikana paljon, niin töissä kuin lapsia hakiessa ja viedessäkin.
Joidenkin päivittäin tapaamieni ihmisten käytös minua kohtaan on ollut jopa erillaista silloin kun minulla on ollut meikkiä.
[/quote]
Ymmärsin väärin. Jotkut ihmiset ovat niin pinnallisia tai eivät ole nähneet erinäköisiä ihmisiä jolloin eivät osaa suhtautua normaalisti. Mullakin on piirre joka ei ole "normaali" eikä ihmiset osaa aina suhtautua siihen tai vaikuttavat uteliailta, mutteivat kehtaa kysyä. Olen ottanut sen asenteen etten välitä siitä, se on osa minua ja jos joku kysyisi niin vastaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:30"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:21"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:10"] Usko nyt ihmeessä tämä, eli todennäköisesti/mahdollisesti näytät liian kiltiltä ja liian helposti haavoitettavalta, joten sitä kautta voit lähteä muuttamaankin tilannetta osaltasi, mikäli koet sen tarpeelliseksi. Minä olen hionut habitustani siten, ettei todellakaan kukaan enää käyttäydy sopimattomasti minua kohtaan lyhyissä kohtaamisissa, päin vastoin minä saan esim. loistavaa palvelua ja minua kohtaan osoitetaan aika useinkin kiinnostusta ja ylimääräistä ystävällisyyttä. [/quote] Miten teit sen? [/quote] Ihan murrosikäisen juttuja tämä. Huh Huh... Näytä ilkeämmältä? Epäaitous naurattaa kaikista eniten.
[/quote]
No epäaitouttahan se ei edes ole, vaan täyttä totta omalla tavallaan. Sanoinko että tekisin sen jotenkin tökerösti? Korostin taidolla tehtyä. En siis tietenkään neuvo ketään näyttelemään huonosti jotain mitä ei ole, vaan omaksumaan uuden kovemman osan itsestään aivan aidosti, jos kerran vanhalla meiningillä tulee kurjia tilanteita turhan usein koettavaksi. Se on kuule ihan puppua että toista poskea vaan esille, jos toiseen jo nauraen lyötiin. Tyhmien kanssa ei kannata edes yrittää, senkin oppii kyllä näkemään, eli kannattaa pistää puolustusaidat kuntoon tiettyihin suuntiin ja huom. säästää se hyvä ja aito itsestään niille toisenlaisille. Minä ainakin poimin heidät joukoista melko heti kättelyssä. Et nyt siis täysin ymmärtänyt nyansseja täsä kohdin.
[/quote]No minun täytyy sanoa että olen hionut mun sanavalmiutta, ja puhun luonnostani rosnkisti. Mutta se on ristiriidassa mun fysiikkani kanssa. Olen heiveröinen joten en ole uskottava. Tästä huolimatta sanon vastaan, en kuitenkaan naisille koska se ei minua hyödytä mutta tunnen hyvää oloa kun ilkeille miehille sanon vastaan. Olen kylläkin joutunut potentiaalisiin väkivaltatilanteisiin tämän vuoksi, ja olen kokoa 32-34. -ap
Olen kirjoittanut tapahtuneesta tänne aiemminkin ja saanut useita neuvoja tilanteeseen.
Sain syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joten turposin kuukaudessa yli 15 kiloa. Turpoaminen muutti vartaloani törkeästi eli näytin gorillalta niskakyttyrän ja turvonneen ylävartalon vuoksi. Silmiäni ei erottanut kasvoista turpoamisen vuoksi ja kaulani katosi.
Menetin solumyrkkyjen vuoksi pitkät vaaleat hiukseni ja tilalle kasvoivat (siinä vaiheessa hyvin lyhyet) tummat kiharaiset hiukset. Olin tyytyväinen siitä, että olin huonosta ennusteestani huolimatta vielä elossa, mutta näytin kamalalta.
Useimmat ihmiset eivät tietenkään reagoineet mitenkään ulkonäkööni.
Istuin bussissa ja kaksi nuorta naista tuijotti minua. Toinen heistä kääntyi useita kertoja tuijottamaan minua. Olimme lähestymässä päätepysäkkiä eikä bussissa ollut muita matkustajia. Olen pitkällä sairauslomalla ja istuin omissa ajatuksissani, kunnes kuulin jatkuvan tirskunnan ja huomasin heidän nauravan minulle. Menin noloksi, koska tiesin, miltä näytän.
Odotin, että he poistuvat - minua nauraen ja tuijottaen - bussista ja laskeuduin bussista kaiteen avulla, koska reisilihakseni olivat heikentyneet kortisonin vuoksi. He tuijottivat minua edelleen ja nauroivat minulle ilkeästi. En yleensä reagoi tuollaiseen, mutta kortisoni tekee myös ilkeäksi, joten totesin jälkimmäiselle tytölle ivallisesti HUORA.
En koskaan nimittele ketään noin, mutta suutuin nauramisesta.
En katsonut enää kumpaankaan heistä, vaan kävelin - tai laahustin - kotiin. Tyttö raivostui ja jäi huutamaan perääni ja vaati saada tietää, nimitinkö häntä huoraksi. En vastannut mitään. Seuraavaksi tuli jo odottamani sikaporsas-kommentti. Jatkoin matkaa kommentoimatta.
Häpesin myöhemmin käytöstäni. En ole heidän ikäisensä tai onneksi heidän taustaisensa, mutta minun olisi pitänyt käyttäytyä paremmin.
Ystäväni totesi, että puhuin heidän kieltään ja hyvä niin. Usempi henkilö selitti minulle jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt selittää heille sairaudestani. Olen edelleen sitä mieltä, että minun ei kuulu kertoa kenellekään tilanteestani.
Heidän (ja minun) olisi pitänyt käyttäytyä sivistyneemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:54"]Olen kirjoittanut tapahtuneesta tänne aiemminkin ja saanut useita neuvoja tilanteeseen.
Sain syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joten turposin kuukaudessa yli 15 kiloa. Turpoaminen muutti vartaloani törkeästi eli näytin gorillalta niskakyttyrän ja turvonneen ylävartalon vuoksi. Silmiäni ei erottanut kasvoista turpoamisen vuoksi ja kaulani katosi.
Menetin solumyrkkyjen vuoksi pitkät vaaleat hiukseni ja tilalle kasvoivat (siinä vaiheessa hyvin lyhyet) tummat kiharaiset hiukset. Olin tyytyväinen siitä, että olin huonosta ennusteestani huolimatta vielä elossa, mutta näytin kamalalta.
Useimmat ihmiset eivät tietenkään reagoineet mitenkään ulkonäkööni.
Istuin bussissa ja kaksi nuorta naista tuijotti minua. Toinen heistä kääntyi useita kertoja tuijottamaan minua. Olimme lähestymässä päätepysäkkiä eikä bussissa ollut muita matkustajia. Olen pitkällä sairauslomalla ja istuin omissa ajatuksissani, kunnes kuulin jatkuvan tirskunnan ja huomasin heidän nauravan minulle. Menin noloksi, koska tiesin, miltä näytän.
Odotin, että he poistuvat - minua nauraen ja tuijottaen - bussista ja laskeuduin bussista kaiteen avulla, koska reisilihakseni olivat heikentyneet kortisonin vuoksi. He tuijottivat minua edelleen ja nauroivat minulle ilkeästi. En yleensä reagoi tuollaiseen, mutta kortisoni tekee myös ilkeäksi, joten totesin jälkimmäiselle tytölle ivallisesti HUORA.
En koskaan nimittele ketään noin, mutta suutuin nauramisesta.
En katsonut enää kumpaankaan heistä, vaan kävelin - tai laahustin - kotiin. Tyttö raivostui ja jäi huutamaan perääni ja vaati saada tietää, nimitinkö häntä huoraksi. En vastannut mitään. Seuraavaksi tuli jo odottamani sikaporsas-kommentti. Jatkoin matkaa kommentoimatta.
Häpesin myöhemmin käytöstäni. En ole heidän ikäisensä tai onneksi heidän taustaisensa, mutta minun olisi pitänyt käyttäytyä paremmin.
Ystäväni totesi, että puhuin heidän kieltään ja hyvä niin. Usempi henkilö selitti minulle jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt selittää heille sairaudestani. Olen edelleen sitä mieltä, että minun ei kuulu kertoa kenellekään tilanteestani.
Heidän (ja minun) olisi pitänyt käyttäytyä sivistyneemmin.
[/quote]
Ei todella auta mitään alentua samalle tasolle. Ymmärrän tuon neuvon kertoa sairaudesta, koska tuossa iässä ei vielä ymmärrä kaikkea. Mutta ei todellakaan ole sun velvollisuus kertoa henkilökohtaisia asioitasi. Tuossa tilanteessa ehkä paras näpäytys olisi ollut sanoa tytäille että toivottavasti eivät itse sairastu vakavasti sillä pääsevät itse kokemaan miltä oma käytöksensä tuntuu.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:54"]Olen kirjoittanut tapahtuneesta tänne aiemminkin ja saanut useita neuvoja tilanteeseen.
Sain syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joten turposin kuukaudessa yli 15 kiloa. Turpoaminen muutti vartaloani törkeästi eli näytin gorillalta niskakyttyrän ja turvonneen ylävartalon vuoksi. Silmiäni ei erottanut kasvoista turpoamisen vuoksi ja kaulani katosi.
Menetin solumyrkkyjen vuoksi pitkät vaaleat hiukseni ja tilalle kasvoivat (siinä vaiheessa hyvin lyhyet) tummat kiharaiset hiukset. Olin tyytyväinen siitä, että olin huonosta ennusteestani huolimatta vielä elossa, mutta näytin kamalalta.
Useimmat ihmiset eivät tietenkään reagoineet mitenkään ulkonäkööni.
Istuin bussissa ja kaksi nuorta naista tuijotti minua. Toinen heistä kääntyi useita kertoja tuijottamaan minua. Olimme lähestymässä päätepysäkkiä eikä bussissa ollut muita matkustajia. Olen pitkällä sairauslomalla ja istuin omissa ajatuksissani, kunnes kuulin jatkuvan tirskunnan ja huomasin heidän nauravan minulle. Menin noloksi, koska tiesin, miltä näytän.
Odotin, että he poistuvat - minua nauraen ja tuijottaen - bussista ja laskeuduin bussista kaiteen avulla, koska reisilihakseni olivat heikentyneet kortisonin vuoksi. He tuijottivat minua edelleen ja nauroivat minulle ilkeästi. En yleensä reagoi tuollaiseen, mutta kortisoni tekee myös ilkeäksi, joten totesin jälkimmäiselle tytölle ivallisesti HUORA.
En koskaan nimittele ketään noin, mutta suutuin nauramisesta.
En katsonut enää kumpaankaan heistä, vaan kävelin - tai laahustin - kotiin. Tyttö raivostui ja jäi huutamaan perääni ja vaati saada tietää, nimitinkö häntä huoraksi. En vastannut mitään. Seuraavaksi tuli jo odottamani sikaporsas-kommentti. Jatkoin matkaa kommentoimatta.
Häpesin myöhemmin käytöstäni. En ole heidän ikäisensä tai onneksi heidän taustaisensa, mutta minun olisi pitänyt käyttäytyä paremmin.
Ystäväni totesi, että puhuin heidän kieltään ja hyvä niin. Usempi henkilö selitti minulle jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt selittää heille sairaudestani. Olen edelleen sitä mieltä, että minun ei kuulu kertoa kenellekään tilanteestani.
Heidän (ja minun) olisi pitänyt käyttäytyä sivistyneemmin.
[/quote]
Todella typerää käytöstä sinulta. Olet aikuinen ja he olivat kaksi teiniä joilla nuoruuden tyhmyys oli vaan tiivistymässä. Äksyilysi ja lapsellisen kateellinen huorittelusi ei heitä kasvattanut - päinvastoin he nyt tajusivat että olet ulkoisen olemuksesi lisäksi myös sisäisesti ruma. Oppivat sinulta että noin saa käyttäytyä kun on vanhempi ja sairaampi.
Ja lääkkeiden syyttely kaikesta on todella lapsellista ja selkärangatonta.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:27"]
kun katsoo minua. Usein siis kuulen ilkeitä kommentteja, niihin saatan osata vastata, mutta miten nauruun vois reagoida, niin että vois antaa takasin?
[/quote]
ei näpäyttämisessä ole järkeä. kokeile asiallista ja rauhallista, ihmettelevää lähestymistapaa niin ymmärtäisivät nämä tyypit oman tökeryytensä jos ovat ymmärtääkseen.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 13:09"]
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:54"]Olen kirjoittanut tapahtuneesta tänne aiemminkin ja saanut useita neuvoja tilanteeseen. Sain syöpähoitona suuren määrän kortisonia, joten turposin kuukaudessa yli 15 kiloa. Turpoaminen muutti vartaloani törkeästi eli näytin gorillalta niskakyttyrän ja turvonneen ylävartalon vuoksi. Silmiäni ei erottanut kasvoista turpoamisen vuoksi ja kaulani katosi. Menetin solumyrkkyjen vuoksi pitkät vaaleat hiukseni ja tilalle kasvoivat (siinä vaiheessa hyvin lyhyet) tummat kiharaiset hiukset. Olin tyytyväinen siitä, että olin huonosta ennusteestani huolimatta vielä elossa, mutta näytin kamalalta. Useimmat ihmiset eivät tietenkään reagoineet mitenkään ulkonäkööni. Istuin bussissa ja kaksi nuorta naista tuijotti minua. Toinen heistä kääntyi useita kertoja tuijottamaan minua. Olimme lähestymässä päätepysäkkiä eikä bussissa ollut muita matkustajia. Olen pitkällä sairauslomalla ja istuin omissa ajatuksissani, kunnes kuulin jatkuvan tirskunnan ja huomasin heidän nauravan minulle. Menin noloksi, koska tiesin, miltä näytän. Odotin, että he poistuvat - minua nauraen ja tuijottaen - bussista ja laskeuduin bussista kaiteen avulla, koska reisilihakseni olivat heikentyneet kortisonin vuoksi. He tuijottivat minua edelleen ja nauroivat minulle ilkeästi. En yleensä reagoi tuollaiseen, mutta kortisoni tekee myös ilkeäksi, joten totesin jälkimmäiselle tytölle ivallisesti HUORA. En koskaan nimittele ketään noin, mutta suutuin nauramisesta. En katsonut enää kumpaankaan heistä, vaan kävelin - tai laahustin - kotiin. Tyttö raivostui ja jäi huutamaan perääni ja vaati saada tietää, nimitinkö häntä huoraksi. En vastannut mitään. Seuraavaksi tuli jo odottamani sikaporsas-kommentti. Jatkoin matkaa kommentoimatta. Häpesin myöhemmin käytöstäni. En ole heidän ikäisensä tai onneksi heidän taustaisensa, mutta minun olisi pitänyt käyttäytyä paremmin. Ystäväni totesi, että puhuin heidän kieltään ja hyvä niin. Usempi henkilö selitti minulle jälkeenpäin, että minun olisi pitänyt selittää heille sairaudestani. Olen edelleen sitä mieltä, että minun ei kuulu kertoa kenellekään tilanteestani. Heidän (ja minun) olisi pitänyt käyttäytyä sivistyneemmin. [/quote] Todella typerää käytöstä sinulta. Olet aikuinen ja he olivat kaksi teiniä joilla nuoruuden tyhmyys oli vaan tiivistymässä. Äksyilysi ja lapsellisen kateellinen huorittelusi ei heitä kasvattanut - päinvastoin he nyt tajusivat että olet ulkoisen olemuksesi lisäksi myös sisäisesti ruma. Oppivat sinulta että noin saa käyttäytyä kun on vanhempi ja sairaampi. Ja lääkkeiden syyttely kaikesta on todella lapsellista ja selkärangatonta.
[/quote]
En ole itse joutunut tuollaiseen tilanteeseen, mutta kyseiset nuoret naiset olisivat mielestäni ansainneet vähintäänkin tuntuvan läimäytyksen kasvoilleen, mieluiten jotakin pysyvämpää. Niin ansaitsisit sinäkin todella typerine johtopäätöksinesi. Ja ota huomioon se, että minä en ole koskaan läimäyttänyt ketään enkä ole väkivaltainen edes ajatuksiltani.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:57"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:55"]
Jospa pistät AP vaikka kuvan itsestäsi tänne niin pääsemme kärryille että mitä tässä nauretaan ja tuhistaan, ja voitko asialle mitään. Ei ylipainoisille ja vammaisillekaan noin vaan naureta kadulla, luulen että sinussa on kyllä jotain mihin hyvin voisit vaikuttaa.
[/quote]Siis naamalle ne nauraa -ap
[/quote]
Suulakihalkio?
[/quote]
Huhhuh. Miten ilkeämielinen mulkku voi ollakaan jos nauraa suulakihalkiolle? Kertoo susta aika paljon, näköjään pään sisällä halkio jo ennen syntymää.
kaikkein paras näpäytys kiusaavalle on täydellinen välinpitämättömyys. Reaktioitahan se haluaa.
[quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 12:18"][quote author="Vierailija" time="11.08.2015 klo 11:27"]
kun katsoo minua. Usein siis kuulen ilkeitä kommentteja, niihin saatan osata vastata, mutta miten nauruun vois reagoida, niin että vois antaa takasin?
[/quote]Sano hymyillen "hulluilla on halvat huvit"
[/quote]
Idiootilla ilmaiset