Lue keskustelun säännöt.
Aikuinen ihminen asuu vanhempiensa kanssa
10.08.2015 |
Lähipiirissä tämä tapaus. Melkein 40v nainen asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Käy töissä mutta ei maksa mitään asumiskustannuksia ym, ei ruokamenoja ellei joskus osta karkkia. Ei käy koskaan ulkona syömässä vaan haluaa aina kotiin äidin ruokapatojen äärelle. Ei osaa itse tehdä mitään ruokaa, ei ole koskaan edes keittänyt itse kahvia. Ei siivoa muuta kuin oman huoneensa, muuten äitinsä siivoaa. Vanhemmat ovat eläkkeelle ja passaavat tätä kaikessa, joskus mietin osaakohan edes takapuolensa itse pyyhkiä. Kuitenkaan kyse ei ole kehitysvammaisesta ihmisestä, vaan aivan tavallisesta, pilalle hemmotellusta naisesta. Mitä sitten kun vanhemmat kuolevat? Mitä tällaisille ihmisille tapahtuu?
Kommentit (29)
Mun äiti asuu mun luona. Iso kämppä, ja tytölle seuraa kun oon töissä. Äitiä hänellä ei ole, onneksi mummi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On asunut aina kotona, ei ole missään kohtaa itsenäistynyt. Kavereita hänellä ei ole, paitsi työkaverit, koska hän viettää kaiken vapaa-aikansa isänsä ja äitinsä kanssa, käyvät aina jopa yhdessä kaupassa. Eihän tämä nainen voisi edes yksin mennä ruokaostoksille, koska ei yhtään tiedä mitä ruuanlaittoon yms tarvitsee. Käy siis kaupassa yksin vaan herkkuostoksilla. Miestä hänellä ei ole koskaan ollut.
Ja EN OLE TODELLAKAAN KATEELLINEN!! Tunkekaa toi kommentti jo johonkin. Vaan mä en tajua miten joku voi elää tuollaista elämää? Aika moni täällä tuntuu elelevän mamman helmoissa kun niin huudellaan kateelliseksi ja sanotaan että normaaliahan tuo on. No ei ole.
Miksi se sun persettä kutittaa miten joku toinen elää? Ja ootko oikeasti kunnolla perillä sen elämästä ja tekemisistä?
Mitä hittoa se sulle kuuluu miten muut elämisensä ja asumisensa, siivoamisensa ja ruoanlaittonsa, kaupassakäyntinsä ja sosiaalisen elämänsä järjestävät?
Jos et olekaan kade - niin pirunmoinen kyylä ainakin olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 17:46"]
On asunut aina kotona, ei ole missään kohtaa itsenäistynyt. Kavereita hänellä ei ole, paitsi työkaverit, koska hän viettää kaiken vapaa-aikansa isänsä ja äitinsä kanssa, käyvät aina jopa yhdessä kaupassa. Eihän tämä nainen voisi edes yksin mennä ruokaostoksille, koska ei yhtään tiedä mitä ruuanlaittoon yms tarvitsee. Käy siis kaupassa yksin vaan herkkuostoksilla. Miestä hänellä ei ole koskaan ollut. Ja EN OLE TODELLAKAAN KATEELLINEN!! Tunkekaa toi kommentti jo johonkin. Vaan mä en tajua miten joku voi elää tuollaista elämää? Aika moni täällä tuntuu elelevän mamman helmoissa kun niin huudellaan kateelliseksi ja sanotaan että normaaliahan tuo on. No ei ole.
[/quote]
Jotenkin mä epäilen että tuo juttu on vähän väritettyä. Aikuinen työssäkäyvä ihminen on muka henkisesti ja elämänhallintataitojensa puolesta lapsen tasolla vain siksi että asuu vanhempiensa kanssa.
Tunnen miehen joka asuu vanhempiensa kanssa, työssäkäyvä fiksu nuori mies, ei varmasti ole millään tavalla avuton, kuvio varmaan jo niin päin että tämä avustaa vanhempiaan erilaisissa hommissa. Harmi vain että suomalaisessa kulttuurissa tuota pidetään niin omituisena että varmasti vaikeuttaa akan hankintaa jonkin verran, sitä en tiedä onko sillä ollu suhteita mutta sen tiedän että hakee kyllä suhdetta.
Aloittajan asenteessa on jotain samaa kuin tyypillä joka oli hirveän "huolissaan" mun sinkkuudestani. Oikeasti vain kierolla tavalla kade tai ei oikeastaan kateudesta ollut kyse, en nyt jaksa selvittää sen kummemmin, omista ongelmistaan johtuen kuitenkin koki tarpeelliseksi vähätellä minua kelvottomaksi...
Tietynsortin ihmiset eivät voi ikinä ymmärtää, jos joku elää elämäänsä eri tavalla kuin hän, sitä pitää sitten voivotella, kauhistella ja mouruta joka kylänmiehen kanssa joka kohdalle osuu. Kaikki kyylät ja juoruakat/-ukot, hävetkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyypillinen ikkunaankoputtelija :D
Joka perheessä tuntuu löytyvän joku sukulainen tai perheeseen naitu, joka puhuu pahaa muusta perheestä niin kauan kuin löytyy joku kuuntelemaan. Joopajoo näitä muiden tilanteista huolestuneita...