Aikuinen ihminen asuu vanhempiensa kanssa

Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:48"]

Lähipiirissä tämä tapaus. Melkein 40v nainen asuu isänsä ja äitinsä kanssa. Käy töissä mutta ei maksa mitään asumiskustannuksia ym, ei ruokamenoja ellei joskus osta karkkia. Ei käy koskaan ulkona syömässä vaan haluaa aina kotiin äidin ruokapatojen äärelle. Ei osaa itse tehdä mitään ruokaa, ei ole koskaan edes keittänyt itse kahvia. Ei siivoa muuta kuin oman huoneensa, muuten äitinsä siivoaa. Vanhemmat ovat eläkkeelle ja passaavat tätä kaikessa, joskus mietin osaakohan edes takapuolensa itse pyyhkiä. Kuitenkaan kyse ei ole kehitysvammaisesta ihmisestä, vaan aivan tavallisesta, pilalle hemmotellusta naisesta. Mitä sitten kun vanhemmat kuolevat? Mitä tällaisille ihmisille tapahtuu?

[/quote]

Tai mitä tapahtuu, kunv anhemmat ensin muuttuvat huonompikuntoisiksi ja eivät pysty enää ilmn apua tulemaan toimeen. Onko tästä lapsesta sitten heille auttaja.  Liialla passaamisella saadaan tällainen aikaiseksi. 

Yleensä pärjäävät pakon edessä sitten ihan ok:sti. Tiedän yhden tällaisen tapauksen myös suvussa. Vanhemmat asuivat maalla, eikä tytär halunnut mihinkään lähteä, ei ennen kuin ehkä jos joku mies tulee ja vie mennessään. Miestä hän ei koskaan löytänyt, ehkä koska tosiaan asui siellä pienellä paikkakunnalla eikä käynyt missään. Eikä yksin halunnut mihinkään muuttaa. Ajan kanssa oli sekin, että vanhenevat vanhemmat tarvitsivat apua joten siihen se tytär jäi tilan hommissa auttamaan ja vanhempia hoitamaan myöhemmin. Tosiaan vaikka hän oli alkuun täysin passattava, niin sitten kun äidin kunto huononi niin hän alkoi kyllä autella ja laittaa ruokaa kotona. 

Nyt häneltä on jo äiti kuollut ja isä muuttanut palvelutaloon. Asuu kotitilaansa lähinnä olevassa pienessä kaupungin vuokra-asunnossa itsekseen ja käy osapäivätöissä kaupassa. Pärjäilee ihan ok:sti vaikka yksinäinen onkin.

Sairashan tuon täytyy jotenkin olla. Ei käy kateeksi :D

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä.
[/quote]

Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:53"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä.
[/quote]

Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.
[/quote]

Ysin= täysin

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä. [/quote] Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.

[/quote]

No ja mitä tämän ihmisen elämä sinua sitten kaivelee? Et sinä sitä elä.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä. [/quote] Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.

[/quote]

Tämä on hassua että nykyään tuollaista niin ihmetellään ja jopa epäillään mt-ongelmiksi heti, vaikka oikeastaan on historiassa aika uutta tällainen että ihmiset muuttaa ihan yksin johonkin. Ja vieläkin esim. Etelä-Euroopassa on tavallista ettei tytöt eikä pojat muuta mihinkään ennen kuin sitten kun menevät naimisiin. Hyvin voivat asua sitten koko ikänsä vanhempien kanssa jos ei puolisoa löydy. Ei sitä siellä kukaan ihmeellisenä pidä tai ongelmana, vaan taloudellisestikin järkevänä ratkaisuna.

No jos selviää töissä, niin varmaan selviää ihan hyvin vanhempien kuoltuakin. Ehkä on vain jotenkin kiintynyt siihen lapsen rooliin, mikä aina on vanhempien kanssa, eikä halua myöntää itselleen olevansa jo lähes keski-ikäinen?

Siinähän elävät keskenään niinkuin haluavat...suomi on vapaa maa! Vanhemmat saa passata ja palvella aikuista lasta jos haluavat ja aikuinen lapsi saa olla lapsuudenkodissa ikuisesti jos haluaa.

Itse tosin tulisin hulluksi jo viikossa vanhempien nurkissa ;)

Asuuhan Suomessa moni muka omillaan, mutta kaikki tulot tulee yhteiskunnalta. Lapsiperheitä, maahanmuuttajia, mitään ei tienata itse.

Reilumpaa olisi asua vanhempiensa luona, kuin rasittaa työssäkäyviä, asioitansa hoitavia ihmisiä. Lapsilisä, kotihoidontuki, asumistuki, toimeentulotuki...ei ole muuta kuin peräkammarin tytön ja/tai pojan elämää. naamioituna muka itsellisenä elämänä.

Naapurustossa asuu liki 60 v mies äitinsä kanssa,ei ole koskaan asunut yksin tai omillaan. Naissuhteita on ollut, omistaa asunnon, jossa asuu äitinsä kanssa. Sivusta seuranneen äiti määräilee, poika sekä hyötyy että käyttää hyväkseen äitiään.
Normaalia?

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:53"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä.
[/quote]

Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.
[/quote]

No kyllähän tuollainen on mielenterveysongelma. Diagnoosi voi olla mahdotonta löytää mutta jotain ongelmaa varmaan on. Mutta joku ruuanlaitto tai kotitaloustyöt ei totisesti oo niin vaikeita ettei vanhempien kanssa asuvat aikuiset ihmiset ne osais tarvittaessa tehdä, tietysti roolit voi olla vähän semmoset että ne vanhemmat tekee niitä enemmän.

Onko hänellä ollut miessuhteita? Jos ei, ei ole varmaan edes henkisesti irtautunut vanhemmistaan. Surullista.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:55"][quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 13:51"]Hänellähän voi olla esim. mielenterveysongelmia. Vanhempien kuoleman jälkeen Siperia opettaa jos ei ennen sitä ymmärrä muuttaa elämäänsä. [/quote] Ei ole mielenterveysongelmia, ei ainakaan sellaisia jotka estäisivät elämästä omaa elämää. Tämä henkilö ei vaan ole koskaan itsenäistynyt, eikä tunnu kokevan tarvetta siihen. Niin kuin sanoin, ysin normaali hän on pohjimmiltaan, "vain" tämä omituinen riippuvuus vanhemmistaan.

[/quote]

No ja mitä tämän ihmisen elämä sinua sitten kaivelee? Et sinä sitä elä.
[/quote]

En niin mutta lähipiirissä elän ja joudun tilannetta katselemaan. Ihan vaan mielenkiinnosta mietin, mitä tosiaan sitten kun vanhemmat kuolevat. Yksi täällä jo kertoikin esimerkin että ihan hyvin kävi, mutta mietin mahtaako sitä tytär kuolla ikävään? Tiedän tapauksen jossa aikuinen mies asui äidillään loppuun asti, molemmat oli jo iäkkäitä. Äiti kun kuoli, parin kk:n päästä poika kuoli.

Oletko kateellinen kun joku pääsee elämässää helpolla. Ennen tuo oli ihan normaalia että lapset asu kotona niin kauan kun menivät naimisiin tai siten kokoikänsä. Monessa maassa se on edelleenkin tapana. Joten älä yhtään taivastele. Jossain vaiheessa tilanne muuttuu niin että vanhemmat tarvitsevat häntä hoitamaan heitä ja silloin apu on lähellä. Joten mitäpä tuo meille muille kuuluu.

Voi hyvänen aika, mikä tuossa nyt on niin kamalaa? Todennäköisesti nainen pärjäisi varsin hyvin yksinkin ja todennäköisesti käy ravintolassa syömässä, mutta ei ap:n kanssa, koska ei viihdy tämän seurassa. Kavereitakin voi olla vaikka miten paljon, mutta niistä ei tehdä tiliä ap:lle.

Jos isä ja äiti on kotona ja tytär töissä, niin mikä ihmeen itseisarvo on se, että työpäivän jälkeen tytär ryhtyy laittamaan ruokaa itselleen ja vieressä äiti ja isä laittavat omaa ruokaansa. Tai jos äiti on hyväkuntoinen ja siivoaa, niin miksi hän ei saisi siivota? Tuntuu siltä, että yksin eläminen on jotenkin kamalan arvostettua ja ihanaa, mutta jos asuu itseään vanhempien ja nuorempien kanssa, niin se onkin ihan kamalaa ja outoa ja mielenterveysongelmaista.

Olen asunut kohta 23 vuotta anopin kanssa samassa taloudessa. Mieheni oli tuollainen ap:n halveksima peräkamarinpoika, joka sitten otti sinne kamariinsa vaimon ja pari lastakin syntyi. Olemme siis varsinainen peräkamarinperhe, jolla tosin on asuttavana 7 huonetta, anopilla on omaa tilaa 3 huoneen verran. Minä ja mies käymme töissä, anoppi rakastaa puutarhanhoitoa ja huushollaamista ja saa tehdä niitä niin paljon kuin sielu sietää. Kotona on lapsilla koulun jälkeen aina joku aikuinen ja me olemme saaneet miehen kanssa yhteistä parisuhdeaikaa ihan niin paljon kuin olemme halunneet.

Varmaan ap puhuisi minusta, että se ei osaa edes ruokaa laittaa tai siivota. Totta - taidot ruostuvat, jos niitä ei käytä, mutta eiköhän se lihapullien tekeminen palaudu mieleen, kun on taas aika ryhtyä kokkaamaan.

Hyvinpä tunnut olevan perillä yksityiskohdista? Onko nainen asunut siis aina vanhempiensa kanssa vai onko tuo väliaikainen ratkaisu? Hassua taas miten ihmiset ovat "huolissaan" muista ja jotenkin tuntuu että jopa tuosta tilanteesta ollaan  kateellisia? Mistä sinä tiedät tarkalleen mikä heidän järjestelynsä on, jospa vanhemmat nimenomaan haluavat aikuisen ihmisen kotiinsa seuraksi ja turvaksi?

Asun myös väliaikaisesti kotona ja siivoan vain oman huoneeni. Tuntuu kuin olisin vain vieraisilla ja miellän, että se on enemmän vanhempieni koti kuin minun, tai että kotini on vain se mun huoneeni. Kokkaan kyllä, mutta vain siksi, että olen eri ruokavaliolla kuin vanhempani, muutoinhan olisi järkevämpää syödä samaa ruokaa kuin tuhlata sähköä kokkaamalla monta ateriaa.

Miten voit tietää, ettei hän osaa tehdä mitään kotona? Ei ole uskottavaa. Tulee mieleen setäni vaimo, joka puhui pahaa vähän jokaisesta. Yhdestä serkustani sanoi näin: Kun menette sinne kylään, ottakaa eväät mukaan, koska tämä nainen ei osaa laittaa ruokaa ; ))) Serkkuni on kiva tyyppi. Toivottavasti ei ole kuullut tuota pähkähullua toteamusta tai olisihan sille voinut nauraa. Serkullani on myös perhe, joten en usko, ettei hän ole koskaan ruokaa laittanut. Sedän vaimo on taatusti levittänyt myös minusta kaikenlaista kuraa.