En ole eläinrakas - miksi tämä on ongelma?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen seurannut mielenkiinnolla palstalla keskustelua siitä, kuinka Suomessa eläimiä ei saa ottaa mukaan väestönsuojaan. Tämä on ollut osalle järkytys ja aika moni on ilmoittanut, että jäisi kotiin eläintensä kanssa.

Tajuan, että eläimet ovat monille tärkeitä perheenjäseniä ja niitä ei haluta hylätä, mutta miksi ajatellaan, että väestönsuojissa olisi tilaa eläimille? Eihän noita tiloja ole kaikille ihmisillekään. 

Ihmiset tuntuvat olevan lähes täysin tietämättömiä, miten poikkeustilanteissa toimitaan. Enkä nyt tarkoita vain tätä eläinten ottamista väestönsuojiin vaan yleensäkin. Olen tänäänkin linkittänyt useamman kerran valmiuslain erinäisiin ketjuihin, jotta ihmiset voivat ihan itse sieltä lukea mm sosiaalitukien maksusta, työvelvoitteesta jne. Samoin eilen linkitin tietoa evakuoinneista. Joillain kun tuntui eräässä ketjussa olevan käsitys, että viranomaisia riittäisi käymään jokaisen vanhuksen, pyörätuolissa tai täysin vuodepotilaana olevan kotona ja kuskata näitä ihmisiä evakuointipaikoille. 

monelle tulee yllätyksenä se, että se musti ei ole prioriteettilistan kärkipäässä, kun pelastetaan porukkaa.

Ei minusta oo väärin, ettei eläimet herätä mitään suurempia tunteita, pääasia että kohtelee niitä hyvin. En näe siten miten pahaa siinä, ettei pidä eläimistä. Vain sillä on väliä, miten sä niitä kohtelet. En minäkään pidä kaikista eläimistä, enkä todellakaan kaikista ihmisistä, mutta pyrkimys on kohdella kaikkia eläviä olentoja hyvin ja oikeudenmukaisesti. Moni eläinrakkaaksi itseään kutsuvakin ihminen pitää vain tietyistä eläinlajeista ja saattaa jopa inhota tai pelätä jotakin muita. 

En koe olevani eläinrakas vaikka lemmikit on ihan ok. Enkä (ikinä) haluaisi itselleni omaa lemmikkiä täyspäiväisesti.

Tämä on monissa herättänyt todella negatiivisia ja vihamielisiä tunteita.

Mä pidän eläimistä paljon. Mutta ymmärrän pointtisi täysin. Mulla on sama lasten kanssa,en hyväksy kaltoinkohtelua mutta en mä niistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi teeskennellä kiinnostunutta, jos ei ole? Ei lemmikkien palvontaan ole pakko osallistua. Sanoo vain, ettei ole mun juttu. Ei sitä sen huonompi ihminen ole, vaikkei toisten eläimet kiinnostaisikaan.

Tämän jos sanoo niin saa paheksuntaa osakseen. Monien eläinrakkaiden on mahdoton ymmärtää, miksi joku ei ole kiinnostunut eläimistä eikä se heidän lemmikkinsä muuta asiaa. Vähän sama kuin monien vanhempien mielestä oma lapsi on maailman ihanin, mutta ei se muiden silmissä samalla tavalla ole.

Minäkään en ymmärrä miksi kaikkien pitäisi rakastaa eläimiä. Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa että ehdottomasti eläimiä pitää kohdella hyvin mutta miten se vaikuttaa jonkun muun elämään, että itse en varsinaisesti pidä eläimistä? Itselleni tutut eläimet (kavereiden lemmikit) on minulle ihan ok ja vanhempien koirasta voisin jopa sanoa että tykkään mutta muuten lähinnä pelkään ja olen arka eläinten lähettyvillä. Juontaa varmasti juurensa nuoruuteeni kun iso koira lähti kävelyllä ollessani yhden talon pihasta hyökkäämään kimppuuni mutta viime hetkellä omistaja näki tilanteen ja sai huudettua koiran takaisin pihalle. Mitä olisikaan käynyt jos ei olisi omistaja huomannut tilannetta. En mitenkään osaa luottaa yhteenkään eläimeen koska niillä tosiaan on eläimen vaistot. Useamman kerran on myös iso koira yrittänyt lähteä perääni juoksemaan kaupungissa pyörätiellä kun omistaja on pitänyt laittomasti koiraa irti. Koira haluaisi selvästi juosta mutta kun omistajansa vain kävelee. Nämä tilanteet vaan lisäävät pelkoani ja tunnetta etten missään nimessä halua olla eläinten lähellä. Ei ole oikeasti niin vaikeaa pitää koiraa kytkettynä niin kuin ihan Suomen laki vaatii. 

Mikäli ap on sekasyöjä, hän todennäkösesti pitää jollain tasolla tietyistä eläimistä.

Kyllä sä vielä muutat mielipiteesi, kun tapaat mun koiran ja näät, miten vastustamaton se on!

Eihän kaikki ihmisetkään ole lapsirakkaita vaikka heillä olisi omiakin lapsia.

Eläimiään perheenjäseninä pitävien mielestä kaikki kuuluu rakastaa heidän kultamussukkaansa. Itseä ei voisi vähempää kiinnostaa jotkut karvakasat, mutta yritän kohteliaasti esittää kiinnostunutta, kun niiden tekemisistä kerrotaan ja esitellään "ihania" kuvia. 

Vierailija kirjoitti:

Eihän kaikki ihmisetkään ole lapsirakkaita vaikka heillä olisi omiakin lapsia.

Olen huomannut, että sen saa sanoa huoletta ääneen, jos ei ole lapsirakas. Mutta ans olla, jos sanot, että eläimet ei kiinnosta pätkääkään. Johan alkaa taivastelu. "Miten kukaan voi olla tykkäämättä ihanista pörröisistä kissan pennuista" tai "Miksi vihaat eläimiä?" tai muuta yhtä hölmöä. 

Vierailija kirjoitti:

Valitettavan useat ihmiset eivät pysty enää olemaan ihmisrakkaita -siksi he hankkivatkin eläimen tyydyttämään läheisyydentarvettaan. Ihmisen seura on kuitenkin ihmiselle tärkeintä, lemmikit ovat vain korvikkeita.

Hyvin sanottu! Mulla on siis itselläni koira, ja harrastan hevosia. Teen myös osa-aikaisesti tallihommia työkseni. Mulla on sellaisia heppakavereita, joiden kanssa on aivan mahtava ja syvä suhde. Pohdin usein, jätänkö emotionaalisia tarpeitani liikaa hevosille. 

Ihminen on ihminen, ihminen tarvitsee lajitoverinsa seuraa. Tätä on ihan tutkittukin, muistaakseni Hesarissa oli ihan vasta juttu tästä. Vaikka yksinäisyys (tai pelkästään eläinten seura) houkuttaisi, se saa silti ihmisen voimaan huonosti. Aivan kuten muutkin laumaeläimet, ihmisetkin tarvitsevat lajitovereidensa seuraa.

Joskus tekisi aina mieli perua ihmisten kanssa sovittuja menoja hevosmenojen tieltä, esim. silloin, jos joku vaikka soittaa ja kysyy, lähtisinkö ratsastamaan. Yritän välttää tuon tekemistä.

Aloittajalle, mua ärsyttää ihan sama. En ymmärrä, miksi nykyään kaikkien pitäis olla eläinrakkaita. Esim. mun paras ystävä ei ole ollenkaan eläinrakas.

Älä välitä Ap. Tunnen useamman eläinrakkaan, jotka kohtelevat ihmisiä kuin p*skaa. En siis todellakaan väitä, että kaikki eläinrakkaat ovat samanlaisia, mutta metsään mennään, jos eläinrakkauden perusteella tehdään päätelmiä ihmisen hyvyydestä.

Ei kukaan pakota olemaan eläinrakas. Itse olen aina ollut mutta esimerkiksi vanhempani ja veljeni ei. Tietysti viihdyn paremmin ihmisten kanssa jotka myös tykkää eläimistä koska se on meitä yhdistävä tekijä. Tavallaan kyseessä on elämäntapa.

Ehkä kyse on siitä tulkintaerosta, että jos joku sanoo ettei ole eläinrakas, niin toinen ihmisrakas tulkitsee, että se toinen inhoaa tai vihaa eläimiä. Eihän se niin ole juuri koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä tulkintaerosta, että jos joku sanoo ettei ole eläinrakas, niin toinen ihmisrakas tulkitsee, että se toinen inhoaa tai vihaa eläimiä. Eihän se niin ole juuri koskaan. 

Pöh, tarkoitin tietysti että eläinrakas, mistä edes tuon ihmisrakkaan tuohon sotkin. :O sorry

Vierailija kirjoitti:

Eläinrakas tai eläimiä julmasti kohteleva?

Onko se eläimiä julmasti kohtelevat, joka ei ole eläinrakas vai miksi tämä piti esiin nostaa?

Ihan vain siksi, koska hän on törmännyt paljon ajatukseen: "Et ole eläinrakas => vihaat eläimiä, ja kannatat eläinten kaltoinkohtelua".

Olen itse aikalailla samanlainen suhteessa eläimiin, kuin AP. Tiedän, miten minusta moni ajattelee. Olenkin alkanut käyttämään ilmausta: "Olen introvertti suhteessa eläimiin." Eli en halua eläimille mitään pahaa, mutta en mielelläni myöskään kommunikoi eläinten kanssa. Se on minulle varsin kuormittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kaikki ihmisetkään ole lapsirakkaita vaikka heillä olisi omiakin lapsia.

Olen huomannut, että sen saa sanoa huoletta ääneen, jos ei ole lapsirakas. Mutta ans olla, jos sanot, että eläimet ei kiinnosta pätkääkään. Johan alkaa taivastelu. "Miten kukaan voi olla tykkäämättä ihanista pörröisistä kissan pennuista" tai "Miksi vihaat eläimiä?" tai muuta yhtä hölmöä. 

Tämä. On ihan okei sanoa, että "En tykkää lapsista yhtään. Ne metelöi, sotkee, niiden eritteet haisee ja ne on vaan rasittavia sählätessään. Haluan elää rauhassa aikuisen kodissa, jossa elämä ei pyöri jonkun pikkukaverin ehdoilla." Menepä sanomaan noin vaikka koirista, niin saat vihat niskaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän kaikki ihmisetkään ole lapsirakkaita vaikka heillä olisi omiakin lapsia.

Olen huomannut, että sen saa sanoa huoletta ääneen, jos ei ole lapsirakas. Mutta ans olla, jos sanot, että eläimet ei kiinnosta pätkääkään. Johan alkaa taivastelu. "Miten kukaan voi olla tykkäämättä ihanista pörröisistä kissan pennuista" tai "Miksi vihaat eläimiä?" tai muuta yhtä hölmöä. 

No tämä on kyllä erikoista että se kiinnostumattomuus lapsia tai eläimiä kohtaan koetaan niiden vihaamisena. Esimerkiksi itse olen aina pitänyt eläimistä, mutta en halua lapsia. Jo lapsena sanoin että en aio koskaan hankkia lapsia ja se on myös pitänyt. Niinpä olen saanut kuulla olevani lapsivihaaja. Huoh.. Kuitenkin olen aina ollut läheinen veljeni lasten kanssa, läheisempi kuin hän itse. Hän nimittäin ei viettänyt lastensa kanssa aikaa ollenkaan ja siksi heillä vaimonsa kanssa tulikin ero. Eron jälkeen hän vain maksoi elareita mutta ei tavannut lapsiaan ollenkaan. Minä olin lapsille se kiva täti, jolla oli paljon eläimiä. He olivat usein viikonloppuisin ja lomilla mun luona. Että sellainen lapsivihaaja minä olen. Veljeäni ei kukaan syytä lapsivihaajaksi vaikka hän käytännössä hylkäsi lapsensa.

Mutta mua ei vaan kiinnosta lapset sillä tavalla että haluaisin omia. Ei mulla mitään lapsia vastaan ole, mutta mieluummin hankin lemmikkejä. Hyvähän se on itse tietää mitä haluaa. Ihan liikaa on lapsia tai eläimiä ihmisillä joilla niitä ei pitäisi olla koska eivät niistä huolehdi asiallisesti.

"Oletko koiraihminen vai kissaihminen?" Jos vastaan: "En kumpaakaan." on seuraava kysymys: "Miksi vihaat eläimiä?"

t. eläinintrovertti