Ärsyttävimmät lohduttelu sanat?

"Aina voisi olla asiat pahemminkin" ja "olisit tyytyväinen niistä asioista jotka on hyvin".

Juu, asiat voisivat mennä vielä huonomminkin, mutta jos on joku kriisi meneillään, niin nuo tuntuu tunteiden mitätöinniltä. Toki on esimerkiksi vakavammin sairastuessa hyvä, että on vielä hengissä ja läheiset pysyy vierellä, mutta kyllä se silti on suuri kriisi.

Mun mielestä taas otan osaa on parempi kuin miten sulla on mennyt. En mä ainakaan surussani olis jaksanu kaikille puolitutuille alkaa selittämään että päin vittuahan tässä.

Ärsyttävintä on se, että jos hyvää hyvyyttäsi koitat lohdutella ja olla ystävällinen, niin kohde ylenkatsoo sinua ja tekee asiasta keskustelun nettiin.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 02:10"]

Ärsyttävää on, jos sen kuulee, ettei henkilö aidosti tarkoita niitä sanomiansa sanoja. Oli miten kauniita sanoja ja viisaita oivalluksia hyvänsä, mutta jos se aito myötätunto puuttuu, ne ovat yhtä tyhjän kanssa.

[/quote]

Sepä harmi. Harmin paikka.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 02:42"]

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 01:53"]"Mä voin vaan kuvitella, miltä susta tuntuu." Useimmiten tulee vaan sellanen fiilis että njaah enpä usko [/quote] Tämä. Mä niin vihaan tätä.

[/quote]

Ymmärrän miltä susta tuntuu ..

Pahin on aika parantaa haavat. Kun juuri SILLÄ hetkellä on paha olla, ei pysty ajattelemaan tulevaa. Otan osaa on sopiva silloin, kun ei itse tuntenut vainajaa. Mutta se, kun kerron ystävälle jonkun ikävän asian ja tämän reaktio on spontaani ja lohduttava, on tärkeintä. Sanoilla ei silloin ole merkitystä.

Kyllä ihmiset on vaikeita.

En mä koskaan sano "voin vain kuvitella miltä sinusta tuntuu". Jos jotain oikeasti pahaa tapahtuu, sanon "en voi edes kuvitella miltä sinusta tuntuu". Sillä fakta on, etten ole esim. menettänyt perheenjäsentä eikä perheenjäsenilleni tai itselleni ole sattunut mitään todella vakavaa. On siis vaikea kuvitella niitä tunteita mitä ihminen käy läpi, jos on menettänyt vaikka lapsensa tai puolisonsa.

Tuttavalle sanon "otan osaa" suru-uutisen kohdatessa, mutta ihan läheisille ystäville ja sukulaisille sanat ovat jotain ihan muuta. En tiedä mikä tuon otan osaa -sanonnan sijasta voisi sanoa.

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 01:53"]

"Mä voin vaan kuvitella, miltä susta tuntuu." Useimmiten tulee vaan sellanen fiilis että njaah enpä usko

[/quote]Siis tuohan tarkoittaa sitä, että sanoja ei edes sano tietävänsä vaan voi ainoastaan yrittää kuvitella, miltä toisesta tuntuu. Jos vaan-sanan jättää pois, niin sitten voi kyseenalaistaa tämän lauseen.

Äidilläni oli tapana "lohduttaa", kun lapsi loukkasi itseään: Huomenna siinä on kovempi paikka. 

(Ei muuten yhtään lohduttanut.)

Onpa outoa ajattelua. Monille ihmisille on oikeasti aika vaikea lähestyä ihmistä, joka on kokenut suuren menetyksen tai joka on todella murheissaan. Ihmiset eivät usein oikein tiedä, mitä sanoa. He eivät tee sitä ilkeyttään tai välinpitämättömyyttään. Siksi tärkeämpää minusta on se, että on läsnä, on ihan sama mitä sanotaan, esim. Otan osaa ei ole mikään tunteeton loukkaus, vaan ihminenhän haluaa ilmaista, että on tietoinen toisen murheesta ja on läsnä.

Tuskin kovin moni, joka täällä vaahtoaa, kuinka ärsyttäviä nämä fraasit ovat, osaa keksiä yhtään parempaa sanottavaa sellaiselle, joka on kokenut kovia, koska sanat eivät sitä oloa paranna. Ainoa, mitä voi tehdä on kuunnella ja ilmaista halunsa auttaa. Sekin ärsyttää toisia.

Enimmäkseen tämä ärsyynnys tulee varmaan siitä, että kun on tarpeeksi paha olo, ei OLE olemassa mitään sanoja, joilla se olo korjaantuu. Aika ja pienet askeleet uuteen elämään sen tekevät. On ihan hölmöä suruissaan kiukutella muille siitä, etteivät heidän sanansa paikkaa koloa sydämessä kun ei sitä oikeasti sillä hetkellä tee mikään.

Mitä ihmettä teille valittajat oikein sitten pitäisi sanoa? Kertokaa nyt suoraan, niin seuraavan kerran osaan valita oikean fraasin. Ei meinaan oo helppo homma kohdata surevaa, sitten lukee täältä että päin vittua meni tämäkin hyvä yritys.

"Kyllä sä vielä jonkun löydät" Aha. Mistä SINÄ sen muka tiedät? 

[quote author="Vierailija" time="10.08.2015 klo 06:29"]

Äidilläni oli tapana "lohduttaa", kun lapsi loukkasi itseään: Huomenna siinä on kovempi paikka. 

(Ei muuten yhtään lohduttanut.)

[/quote]

No ei tuon sanonnan tarkoitus kyllä olekaan lohduttaa, vaan yrittää keventää tilannetta. Opettaa lapselle ettei jokaikinen kolhu ole niin vaarallinen että sitä pitäisi hirveästi itkeä. Näitä lapsiahan on, jotka tekevät joka kopsauksesta ja pikkuhaavasta suunnilleen suuronnettomuuden veroisen asian...