Minkä ikäinen olet ja minkälaisessa elämäntilanteessa?
Kysyy 25v. naimisissa oleva, esikoistaan odottava nainen.
Kommentit (141)
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 12:44"]
17v yksinasuva lukio-opiskelija, valmistaudun syksyn kirjoituksiin (biologia ja A-tason englanti) ja ahdistun tulevaisuudesta.
[/quote]Älä ahdistu, tee jotain mikä tekee sut onnelliseksi :)
18v, asun 21v poikaystävän kanssa yhdessä. Opiskelen, ensi keväänä valmistun. Sit muutetaan toiseen kaupunkiin kunnon kämppään ja rupean paiskimaan duunia tai aloitan opiskelut AMK:ssa
44v nainen, naimisissa miehen kanssa, molemmilla vakkarityö ja asutaan kivassa taajamassa omakotitalossa. Lapset ovat jo yläasteella.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:00"]Mä en tajua miten täällä kaikki on jotain 25v
omistusasunnossa asuvia perheenäitejä... ??? Itse olen saman ikäinen ja elän parasta hurvitteluvaihetta. Haaveilen matkustelusta ja nautin vapaudesta. Opinnot on kesken ja valmistun ehkä 28-29 vuotiaana :D erinäisiä töitä tosin olen tehnyt koko opintoajan. Tällä hetkellä mietin lähdenkö palkattomaan työharjoitteluun ulkomaille silläkin uhalla, että
se hidastaa opintoja ja rahallisesti köyhdyttää
enemmän kuin rikastaa... vai olenko
kunnollinen aikuinen ja jään Suomeen
palkalliseen harjoitteluun ja saan jalan
järkevästi oven väliin. Taidan kallistua
ulkomaille lähdön puoleen, koska mikään ei
kalva enempää kuin elämättä jäänyt elämä ja
jossittelu. Välillä vaan koen painetta siitä, että olenko jotenkin epäonnistunut ja jäänyt junasta...
[/quote]
Nämä olisi kivoja ketjuja, mielenkiintoista lukea, millaisessa tilanteessa minkäkin ikäiset ovat, mutta AINA jossain vaiheessa tänne paukkaa joku, joka ihmettelee "siis mitä ihmettä, miksi teette näin?? Siis minä teen näin, eikö kaikki muut olekaan niinkuin minä??! Siis miten miksi missä?? Ihmettelen vain", jonka jälkeen loppuketju onkin tappelemista lapset nuorena vs. lapset vanhempana, koska on sopiva aika matkustaa, bailata, perustaa perhe, opiskella, luoda uraa. Sitten kaikki kertoo esimerkkejä, miten itse teki ja miten se oma valinta on kaikista parhain valinta. Ärgh.
Juu, luultavasti on aivot ryypätty, muttei niin pahasti, että kuvittelisin että tässä maailmassa on olemassa vain niitä "oikeita valintoja" ---> 30-vuotias äiti on paras äiti. Tiedän surkeita kohtaloita, niitä, jotka odottivat 10 v, että pääsevät lisääntymään miehensä kanssa, että kaikki polut on jo juostu - ja kuinka ollakkaan, ero tuli sitten vauvavuotena, ne korkeasti koulutetut eivät jaksaneet sitä perhe-elämän tuomaa tylsyyttä ja rutiinia :D Että joo, oli ilo ryypätä aivot pilalle 16 veenä, nyt tää perhe-elämä on varmaan just sen takia niin mukavaa kun ei ole aivosoluja ;) Ja Ps. en ole hoitsu, vaan AMK:ssa! Tsihhihhh!
20v, just aloitin uudessa työssä.
Ei kumppania, eikä tule, näyttää vakavasti
siltä.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:59"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 10:31"]
Itse biletin 16-18 veenä niin paljon, etten enää käynyt 19 veenä ollenkaan baareissa
muutin jo 16-vuotiaana pois kotoa
asuin yksin äitini omakotitalossa sen ryypätessä muualla
[/quote]
Eli kun muutit kotoa, ryhdyit ryyppäämään ja bilettämään kuten äitisi, jota et arvosta?
[/quote]
Juu, just näin ;) En kuitenkaan, vaan tein töitä siinä samalla kun elin nuoruutta ;)
22 vuotias, naimisissa, opiskelen lähihoitajaksi jonka jälkeen yritän päästä opiskelemaan sairaanhoitajaksi.
Omakotitalo ja lapset on haaveissa tässä 5-10 vuoden sisällä :)
42v nainen vakityö, kolmio, 16v anorektikko teinin kanssa, miesystävä ja kissa. Tulevaisuudelta odotan terveyttä ja itselleni jaksamista.
22v opiskelija, ahdistunut ja itsetuhoinen. Elämä pelottaa. Käyn psykoterapiassa josta ei ole mitään apua. Tälläistäkö elämän kuuluu olla?
41v, 11 ja 13-vuotiaat lapset ja aviomies. Osa-aikatyö, valitettavasti. Koetan keskittyä positiiviseen, vaikka tuntuu syrjäytyneeltä. Olen terve ja hyväkuntoinen ja kaikki hyvin paitsi työkuviot.
26-vuotias nainen, odotan toista lasta, olen naimisissa ihanan miehen kanssa ja meillä on koira sekä rivitalon pätkästä oma asunto. Tällä hetkellä olen äitiyslomalla, mutta työpaikka on olemassa. Ihan hyvin menee, tavallista arkea. :)
Täällä taitaa ne 30-vuotiaat elämään ja bilettämiseen väsyneet mammat kiukutella nuoremmille :D Kyllä kuulkaas se terveys tuhoutuu ihan yhtä tehokkaasti, jos ryyppäät 20 veestä 30 veeksi ja alat vasta sitten leikkiä äitiä, kuin että 16-18 vee juo pussikaljaa ja tulee känniin muutamasta juomasta!
Minä ainakin käsitin, ettei tuo 16-vuotiaana maailmalle lähtenyt alkanut kuitenkaan alkoholistiksi, jos kerta töitä ja opiskeluja on riittänyt!
Senkin vanhat haaskattimet!
Hahhah, voi vitsi, ei kyllä käy kateeksi kun 10 vuoden päästä itse keräilee noita työpaikkoja niiltä, jotka väsyneinä ja vanhoina alkavat leikkiä äitejä :) Silloin ei enää ole naputtamista kun ns. vaihdetaankin näiden kanssa puolia! Silloin nämä hakevat sympatiaa selittämällä kuinka rankkaa onkaan näin vanhana valvoa koliikkivauvan kanssa ja pelätä, että nuoret ja hyvännäköiset vievät miehet ja työpaikat :D Sit saattaa kolahtaa!
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:37"][quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:37"]20v, just aloitin uudessa työssä.
Ei kumppania, eikä tule, näyttää vakavasti
siltä.
[/quote]luuseri
[/quote]samaa mieltä kanssasi.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:47"]Hahhah, voi vitsi, ei kyllä käy kateeksi kun 10 vuoden päästä itse keräilee noita työpaikkoja niiltä, jotka väsyneinä ja vanhoina alkavat leikkiä äitejä :) Silloin ei enää ole naputtamista kun ns. vaihdetaankin näiden kanssa puolia! Silloin nämä hakevat sympatiaa selittämällä kuinka rankkaa onkaan näin vanhana valvoa koliikkivauvan kanssa ja pelätä, että nuoret ja hyvännäköiset vievät miehet ja työpaikat :D Sit saattaa kolahtaa!
[/quote]
Niiiin totta! Ja tiesittekö, että vanhana valvominen johtaa useammin psykooseihin ja masennukseen ja psykoosi tuhoaa aivosoluja, joten auttttttsssssshhh!
21-vuotias sinkkunainen. "Opiskelen" yliopistossa ja teen osa-aikatöitä. Opinnot ei oikeen suju. Olen hyvin masentunut, joten ei ole motivaatiota tai ylipäätään kiinnostusta opiskella. Hoitoon täytyisi hakeutua, mutten ole saanut aikaiseksi. En pysty puhumaan asioistani ja tunteistani, etenkään ventovieraalle. Ainoa asia, joka tuo onnea elämääni on kissani. Kuinka säälittävää tämäkin.. Mikään muu ei saa minua tuntemaan mitään.
30 v., asun Saksassa jossa myös suoritin vuosia sitten maisterinopinnot. Täkäläinen avomies, ei lapsia. Vakityöt molemmilla ja hakusessa suurempi asunto. Olen tyytyväinen elämääni, kahdeksan vuoden ulkosuomalaisena elon jälkeen en ikävöi Suomeen kuin vain välillä kesäisin. Koen että minulla on kaksi kotimaata joissa molemmissa tasaisesti ne hyvät ja huonot puolensa.
[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 13:45"]
Täällä taitaa ne 30-vuotiaat elämään ja bilettämiseen väsyneet mammat kiukutella nuoremmille :D Kyllä kuulkaas se terveys tuhoutuu ihan yhtä tehokkaasti, jos ryyppäät 20 veestä 30 veeksi ja alat vasta sitten leikkiä äitiä, kuin että 16-18 vee juo pussikaljaa ja tulee känniin muutamasta juomasta! Minä ainakin käsitin, ettei tuo 16-vuotiaana maailmalle lähtenyt alkanut kuitenkaan alkoholistiksi, jos kerta töitä ja opiskeluja on riittänyt! Senkin vanhat haaskattimet!
[/quote]
Noh ensinnäkin olen vasta 25-vuotias, enkä ryyppää. Mutta on se vaan ihan eri asia olla Lontoon tai New Yorkin hienoimmalla klubilla tanssimassa kuin jossain Suomen Onnelassa, saati sitten jossain puskassa juomassa. Näiltä jotka luulevat jo nuorena nähneensä kaiken jää oikeasti paljon näkemättä.
Toisaalta jos eivät itse sitä tiedosta, niin voi hyvin olla että ovatkin ihan tyytyväisiä taviselämäänsä kotona vaihtaen vaippoja 22-vuotiaana. Mutta jos tajuavatkin häviönsä myöhemmin, niin siitä kärsivät ensisijaisesti lapset.
Yhteiskunnalle olisi parempi jos hankkisivat ensin varallisuutta ennen lapsia, niin ei tulisi verorahojen tuhlaajia enempää.
26 v sinkku, tai no yks friends with benefits -säätö. Opiskelen ulkomailla.