Lue keskustelun säännöt.
Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?
Mistä asioista sinulle on oltu niin kateellisia, että olet huomannut toisten katkeruuden?
Minulla ainakin nämä:
- koulu- ja opiskelumenestys
- viulunsoittotaito
- tanssitaito
- seurustelusuhteeni (josta tuli myöhemmin avioliitto)
- hyvä työpaikka
- saavutukseni erään yhdistyksen toiminnassa
Kateus on tullut esiin piikittelynä/haukkumisena, saavutusten vähättelynä, syrjintänä ja porukasta ulkopuolelle jättämisenä. Itse en ole ikinä tuntenut kateutta toisten saavutuksista, niin minusta on erittäin outoa ollut aina, että tällaiset tunteet ovat niin tavallisia ja että monet eivät pysty näitä tunteita yhtään hallitsemaan.
Kaikki näistä asioista (paitsi seurustelusuhteen löytyminen) ovat asioita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä ja uskoisin olevan jokaisen saavutettavissa. On vissiin vain helpompi sorsia muita kuin kääriä omat hihat...
Kommentit (1269)
Mieheni on sairas ja jouduin ottamaan palkatonta vapaata hoitaakseni häntä. Oli siis täysin vuodepotilas. Hoidin 24/7, nukkuminen jäi vähälle.
Työkaverit kateellisia, koska olin "lomalla"!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen työpaikalla koulutetumpi kuin useammat muut. En mikään tohtori ole, mutta aika moni muu suorittanut opintonsa pienessä samassa paikallisessa oppilaitoksessa.
Rahoistani ja mustavalkoisesta telkkaristani, siksi olen rikas en kerskakuluttaja.
Huvipuistohullu kirjoitti:
Ei tuu mieleen muutaku se, kun äiti joskus sanoi olevansa melkein kateellinen siitä, ku oon aina niin hyvällä tuulella.
Olin just tulossa kirjoittamaan, että pitkäaikainen ystävä, jolla on objektiivisesti kaikkea paljon enemmän kuin minulla, vaikuttaa olevan minulle kateellinen siitä, että olen onnellinen ja tyytyväinen vähempään. Tiedän että se kuulostaa käsittämättömältä, mutta muuta selitystä ei näytä olevan ja muutkin ihmiset ovat sanoneet hänen olevan kateellinen. Oikeesti. Ajatella, että joku voi olla kateellinen ihmiselle siitä, että hänellä on kaikkea vähemmän, mutta onnellinen ja tyytyväinen. Absurdia.
Aina kun on ollut vähänkin aihetta riemuun elämässäni, niin jotain ihme kommentteja naama nurinpäin on satanut jostain suunnasta. Vaikka ne tyypit ei olisi itse edes halunneet samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus on kalvava tauti, vaikka mistä voi olla kateellinen, nimimerkki kokemusta on!
Mahdollisuudesta sekä lukupään, että elämäntilanteen puolesta opiskella ja päästä pois raskaalta matalapalkka-alalta. Vapaudesta: ei ole lapsia, jotka sitoisivat minut vuosikausiksi exään.
Kateuteen se yläasteella alkanut "ystävyys" sitten kaatuikin näin keski-iässä, kun emme olleetkaan samalla viivalla mahdollisuuksien suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sellainen, joka ei ole erityisen hyvä missään, eikä myöskään erityisen kaunis (nainen). Lisäksi olen ollut vähän sellainen miellyttäjätyyppi. Siksipä harvemmin minua on varmaankaan kadehdittu.
Olen päätynyt pari kertaa kaveriksi henkilöille (naisille), joka etsivät läheisistään jatkuvasti itsetuntonsa pönkittäjää ja minä olen ollut parhaan kaverin rooliin hyvä, kun en ole mikään suuri uhka kenenkään itsetunnolle.
Huomasin tämän, kun minulla oli ystävä, jonka saavutuksista olin vuosikausia vilpittömän iloinen. Sitten minä aloin seurustella ensimmäistä kertaa lähes 30-vuotiaana mukavan ja hyvännäköisen miehen kanssa (on nykyisin eksä, mutta olemme edelleen ystäviä). Samantien tämä ystäväni ilmaisi suoraan kadehtivansa minua, koska hänellä ei juuri sillä hetkellä ollut ketään, vaikka oli seurustellut jo useita kertoja. Lopulta tämä "ystävä" muuttui minua kohtaan aika vihamieliseksi ja ilmaisi, ettei halua olla enää kanssani tekemisissä.
Tämän seurustelusuhteen vuoksi lensi pari muutakin ystävyyttä/kaveruutta roskikseen, kun eivät osanneet hallita kateuden tunteitaan ja kohtelivat minua huonosti.
Nykyisin olen todella tarkka ystävistäni ja kadehtimiseen taipuvaisia ihmisiä en siedä lähipiiriini ollenkaan. En, vaikka se kadehtiminen kohdistuisi muihin kuin minuun, esim. somejulkkiksiin.
Tällaisia kokemuksia minullakin on. On ihmisiä, jotka mielessään asettavat joitain muita läheisiä alempaan, huonompaan asemaan. Sitten he suuttuvat ja muuttuvat vihamielisiksi, jos se ihminen ei pysy siinä hänelle määritellyssä huonossa asemassa. Se voi ilmetä miten vain - rumaksi leimattu saakin vaikka kauniit hiukset, tyhmäksi leimattu pärjääkin elämässä, ikisinkuksi leimattu saakin puolison ja perheen, tai se huonompaa elämää eläväksi leimattu henkilö vain kehtaa olla onnellinen. Kadehtijan mielestä toisella kuuluu olla selvästi hänemmän kuin hänellä. Siten hän voi olla polttavan kateellinen siitä, että se toinen saa palkankorotuksen 2000 -> 2500 euroa, vaikka hänen oma palkkansa olisi 12000 euroa. Näin olen sen päätellyt, sillä mitään muuta logiikkaa ei voi siinä olla, että joku on niin kateellinen huono-osaisemmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen suku on aivan äärettömän kateellista porukkaa. Ovat olleet kateellisia oikeasti jopa ala-asteikäisten lasten koulumenestyksestä ja esim soittotaidoista. Ja tietenkin ovat kateellisia meidän pitkästä parisuhteesta joka heidän harhoissaan on jotenkin täydellinen, kun ovat kaikki itse eronneet. Ajattelevat että ollaan varakkaitakin, kun tulot ovat tasoa Sari-sairaanhoitaja ja Pekka-putkimies.
Toisaalta sitten oikein hykertelevät tyytyväisyyttään kun joku (lapsikin!) vaikka sairastuu ja siitä seuraa epäonnea kuten vaikkapa lomamatkan peruuntuminen. Olen todistanut tällaisia reaktioita ihan toistuvasti. Että tällaisia ihmisiä ympärillämme oikeasti on!
Tämä mua ihmetyttää. Että ollaan kateellisia aivan tavallisista asioista. Siitä että joku on parisuhteessa, tai asuu jossain. Välillä tuntuu että pitäisi vain kadota olemattomiin, koska jo pelkkä elossaoleminen on joillekin kateutta aiheuttavaa.
Mulla oli menestynyt, hyvä ystävä, jossain vaiheessa jopa ihan paras ystävä. Hänellä oli "kaikki", eli pitkä parisuhde nuoruuden rakkaan kanssa, oma talo, josta kohta just lainat maksettu, 2 tervettä lasta, 3 autoa pihassa, elossa sukua vaikka miten paljioin, ja läheiset suhteet omiin sisaruksiin ja sukuun. Vakityö, ja miehellä hyvä esimiestyö myös, rahasta ei puutetta, ulkomaanmatkat 2x/vuodessa jne.
Minä olin yh, miessuhteet epäonnistuivat jo alkuvaiheessa. Olen itse terveysrajoitteinen, ja lapseni sairastui myöhemmin vakavasti. Vuokralla asuttiin niin että minä nukuin olohuoneessa. Vanhempiini välit huonot, koska olion se epätoivottu lapsi, sisaruksen kanssa en juuri tekemisissä. Työttömyyttä lapsen j aoman sairastelun vuoksi jne.
Kun sitten mieheni kanssa löydettiin toisemme, ostettiin talo, ja parisuhde kukoistaa, niin mitäpä tapahtuu? No se kateus. Nyt vuosien jälkeen emme ole tämän ystävän kanssa enää missään tekemisissä.
Täällä täysin samanlainen kokemus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä ihmiset tietää näin ihmeellisen selvästi, mistä asioista heille ollaan oltu kateellisia?
Olisko kuitenkin enemmän niin, että olet ylpeä näistä asioista, ja luulet jonkun olevan sen takia kateellinen?
Se ainoa kerta, kun eräs ystäväni kertoi minulle olleensa minulle jostain kateellinen, oli itselleni täysi yllätys. Ne asiat, joita hän oli kadehtinut, olivat sellaisia, joita en ollut osannut ajatellakaan.
Minä tiedän, koska hänen poikaystävänsä kertoi. Samoin olin hyvin yllättynyt tuosta, koska en pidä itseäni niin paljon häntä kauniimpana. Oli siis kysellyt kumpi meistä on kauniimpi ja puhunut pahaa minusta. Kun tuli ryppyjä rakkauteen, niin tämä poikaystävä tuli minulle kertomaan näistä. Siinä vaiheessa kyllä osasin ynnätä yhteen yhden ja toisenkin asian aiemmasta ystävyydestämme, kun hän esimerkiksi iski poikaystäväni yhdeksi yöksi ja tuli muka katuvana sen tunnustamaan. Sai pitkän nenän, koska olimme jo eronneet.
Ihmeellisiä touhuja tuo kateus teettääkin. Se ystävyys jäi taakse, koska ko. henkilöllä oli muitakin ongelmia.
Onpa täällä tutun kuuloisia tapauksia.
Minulla kävi samoin, että ystävä, jonka kateuden ymmärsin vasta vuosien päästä, yritti iskeä poikaystävääni. Sain kuulla siitä jälkikäteen muilta, joille hän oli sillä kehuskellut. Jotenkin surullista. Lisäksi hänellä on itsellään hyvä elämä, eikä hänellä pitäisi todellakaan olla mitään tarvetta kadehtia muita. Ehkä joillekin 'ei mikään riitä'.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jotkut ovat niin kateellisia ihan kaikesta, toisella ei saisi olla mitään ja itsellä pitäisi olla kaikki. En jaksa välittää, riittää että itse suoriudun elämästäni hyvin, kyllä tänne maailmaan länkyttäjiä mahtuu ja aika nopeasti nuo kateellisest kaverit ovat entisiä kavereita.
'Toisella ei saisi olla mitään ja itsellä kaikki.'
Tämä. Puit sen hyvin sanoiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En usko, että mistään. En itse ole kadehtinut ketään, tunne on minulle vieras. Ehkä siksi en tunnistaisi sitäkään, jos minulle olisi oltu kateellisia.
Vierailija kirjoitti:
Siitä että olen kansanedustaja ja nautin kaikista eduista jotka minulle työni vuoksi on suotu mutta en silti käy Arkadianmäellä koskaan.
Kuulostaa siltä, että tuo kansanedustaja on oikeasti tuttusi ja olet hänelle jäätävän kateellinen. 😂 Juuri noin se kateus ilmenee, tarpeena lytätä ja vähätellä kateudenkohdetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukulaiseni kuoli ja meille sisaruksille ja sisarukseni keski-ikäiselle lapselle tuli pieni perintö. Sisarukseni lapsi on kateellinen, koska hän ei saanut koko perintöä itselleen. Luulee, että jos hän olisi kutsunut tämän sukulaisen luokseen käymään, niin tämä olisi tehnyt testamentin hänelle. Hänen puolisonsa on samaa mieltä asiasta. Eli kateus syö kalatkin vedestä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kukaan kadehdi köyhää ja rumaa.
Kyllä kadehtii. Se kadehtija voi nähdä siinä köyhässä ja rumassa esimerkiksi sellaisen kuvitteellisen kateudenaiheen, että se toinen on tyytyväinen eläämänsä tai hän kadehtii sitä, että se toinen on hyväsydäminen luonteeltaan.
EIKÖ KATEUS OLE SITÄ,
ETTÄ TAHTOO ESIM: -tavarat -ulkonäön -puolison -talon -taidon jne..
ITSELLEEN ?
Vierailija kirjoitti:
En ainakaan tiedä,että minulle olisi kukaan koskaan ollut kateellinen. Olen niin mitätön ihminen,että hyvä vaan. Olen ruma, yksinäinen ja minulla ei ole korkeakoulututkintoa, ei perhettä, eikä lapsia.Miehille olen näkymätön. Ei ole siis yhtään asiaa elämässäni,josta minulle voitaisiin olla kateellisia.
Onpa hyvinkin. Kuulostat nimittäin vaatimattomalta ja sitä yleensä pidetään arvostettuna piirteenä.
Lisäksi jos tulisit onnelliseksi ja alkaisit nauttia elämästä noilla spekseillä, joku voisi olla myrkyllisen kateellinen, koska et hänen mielestään ansaitsisi onnellisuutta.
Yllättävän moni on ollut kateellinen siitä, että olen päässyt/joutunut sairaseläkkeelle 22-vuotiaana. Moni kadehtii myös saamiani Kelan kuntoutuksia sekä etuuksia kuten taksikortti.
MITEN JOS ESIM: JOKU SANOO -olisipa minullakin tuo -taito, -pusero jne..
ONKO KATEUTTA SE ?
EI MINUSTA, VAAN IHAILUA SE ON !
En tiedä, oliko kyseessä kateus. Olimme tuolloin parikymppisiä. Minulla oli kaunis tyttöystävä (nykyinen vaimo). Hän oli tyttöporukalla ravintolassa. Itse en viitsinyt lähteä. Aamuyöllä kolmen aikaan tuli pari kaveria asiasta tehden ähättelemään, että siellä se tanssi jonkun tyypin kanssa.