Mistä asioista sinulle on oltu kateellisia?

Puolisoni takia olen kokenut joukosta pois sulkemisen.

Ulkomaille muutosta laman iskiessä 90-luvulla. Elämästäni täällä.

Olen kuullut olevani maanpetturi. Pari ihmistä katkaissut välit kokonaan vihoissaan. Toiseen yrittänyt yhteyttä ja hänen veljensä kanssa yhteyksissä olemmekin. 

Paljon pahaa puhuttu ja haukuttu tämän takia.

En olisi saanut haluta parempaa elämää itselleni, en olisi saanut pyrkiä elämässäni eteenpäin koska hekään eivät sitä ole tehneet. Ja kaikki tämä alkoi heti kun lähdin, jo lähtöni aiheutti kateutta ja närää teityissä henkilöissä. 

Kuitenkin kaiken mitä olen saavuttanut olen tehnyt sen omalla työlläni ja sisullani. Ketään en hyväksi käyttänyt.  Eteenpäin pyrkivää ihmistä kadehditaan, vaikka tie on auki jokaiselle. Samaan ei tarvitse pyrkiä kuin joku toinen, mutta omaa elämäänsä parentaa voi ihan jokaiselle sopivalla tavalla. Kadehtimalla se ei ainakaan parane.

Minulle on oltu kateellisia perhe-eläkkeestä, mitä sain mieheni kuoleman jälkeen (50e/kk) ja siitä, että lapset saivat myös perhe-eläkettä. Kadehdittiin meidän hyväosaisuutta, kun saadaan "ilmaista" rahaa mieheni kuoleman jälkeen. Kenellekään ei tullut mieleen, että jäi vai yksi huoltaja, joka ansaitsee rahaa, ei elatusmaksuja eikä mitään. 

Liiallisesta asiantuntemuksestani töissä, eli esimieheni ei voinut sietää että tiesin enemmän ja osasin ennakoida esim. uudistusten riskit.

Tietämykseni johtui tietenkin siitä, että olin ollut häntä pitempään noissa hommissa.

Myös esimiestyöstä saamani alaisteni antamat arviot olivat hänelle liikaa ja lopultahan koronan varjolla

hän onnistui lomauttamaan minut määräämättömäksi ajaksi.

Luulen sen olleen kateutta, sillä aiemmin olimme suunnilleen samalla tasolla hierarkiassa ja mielestäni

meillä oli ihan hyvät työtoveruusvälit.

Ehdottomasti eniten varakkuudesta ja vanhempien tuesta, toisen ylemmän korkeakoulututkinnon tekemisestä, sitten vähemmän merkittäviä kateuden kohteita: hoikkuus, lapsi, mies, työ.

Kykyni haltioitumiseen on ollut eniten pilkkaa aiheuttavaa, ja haltioitumisiani on siksi peiteltävä; Haltioitumiskykyni on myös kateuden aihe, joka taas aiheuttaa pilkkaa. Kykyä haltioitumiseen ei välttämättä saa edes rahalla.

Aikoinaan olin tutustunut erääseen naiseen harrastuksen parissa, kävimme kahviloissa parantamassa maailmaa. Sitten tämä ihminen tuli käymään minun kotonani ja käyttäytyi aivan eri tavalla kuin aiemmin. Ajattelin, että hänelle tuli vain jokin väsymys tai muu, kun juttua ei enää tullut entiseen tapaan. Ei muistanut edes kiittää kahvista ja lähti melko nopeasti pois. Sen jälkeen ei enää käyty kahvilla harrastusten jälkeen. Jutut olivatkin kovin hyvääpäivääkirvesvartta-tyylisiä. Jotain siinä tapahtui, toivottavasti ei kateus kuitenkaan? Mutta en oikein muutakaan keksi. Oliko minulla väärän väriset kaapinovet :D 

Onpas myrkyllinen ketju. Miksi tällaisia pitää edes ruotia? Lopulta ei kukaan voi oikeasti tietää onko joku ollut kateellinen ellei tätä suoraan ole myönnetty. Ei kaikki käytös ole kateutta.

Miehestäni ensiksi. Naapurin daami innostui aivan liikaa miehestäni,vieraili liikaa ja kerran torppasin sen sanoen " Nyt ei sovi ". Työntyi kotiini ohitseni ,seisoin kamarin oven edessä, puski siitäkin ohitseni kamariin.Siinä vasta heräsi ,kun mieheni katsoi häntä kummastuneena.

Kysyin mieheltäni,että jos minua ei olisi,ottaisitko hänet. Mies nauroi.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan huomannut, että joku olisi ollut mulle kateellinen.

Ja vastasit tähän ketjuun koska...? Kysymyshän ei ollut, onko sinua kadehdittu vai ei.

Tanssipaikalla silloinen ystäväni oli seinäruusuna koko illan. Minulla sensijaan oli vientiä. Olin iloinen mutta harmitti kun naisystäväni joutui katselemaan toisten tanssia koko illan. Hän tokaisi vain illan päätteeksi että sinä loistit tuolla lavalla. En ottanut kehuna koska hän sanoi sen ilottomalla äänellä.

Exä oli katkera siitä, että minä pienikokoinen nainen, en lihonut siitä huolimatta, että söin/syön kuin hevonen. Samoja ruokia syötiin ja minä vielä lisäksi herkuttelin usein. Hänellä nousi paino, minulla ei. 

Siitä, miten helposti olen aina päässyt opiskelemaan (AMK ja kaksi eri yliopistoa) ja töihin. Ulkonäöstä nuorena, nykyään ei 😁 Ehkä hyvästä taloudellisesta tilanteestamme nykyisin. Nuorempana yksi kaveri sanoi suoraan että on kateellinen ja jossain vaiheessa katkaisi täysin välit.

Itse olen kateellinen jaksaville ja ahkerille monen lapsen äideille. Myös niille, joilla on elossa olevat vanhemmat jotka auttavat lasten hoidossa.

Niin pölhöstä asiasta kuin hiukset, minulla on niitä ilmeisesti enemmän kuin yleensä suomalaisilla. Enpä ole lähtenyt nyppimään niitä poiskaan.

työttömyydestä kun olin työtön ja sitten sama ihminen siitä, että sain (liian hyvän?) työpaikan.

Harmistus hänellä ehkä pohjimmiltaan kuitenkin siitä, että olen tyytyväinen elämääni sekä töissä että työttömänä, koska en anna tällaisten määritellä itseäni.

Ajattelevat minun olevan jotenkin maailman etuoikeutetuimmassa asemassa kai.

Minulle on oltu aikanaan kateellisia opiskelujen aikaan rahankäytöstäni. Olin silloin töissä yövuorossa eri alalla ja sain kuittailuja siitä, mihin käytän tienestejäni. Ihan itse p ruvella tein duunia, lainaa ei tarvinnut siksi ottaa ja saatoin ostaa hieman laadukkaampaa tai enemmän asioita. Ns. ystäväni jaksoivat päivitellä rahankäyttöäni ja aina (oikeasti aina) löysivät syyn v****illa ruokailustani, vaatteistani ja asusteistani aivan absurdeilla tavoilla. En keksinyt muuta syytä kuin kateus.

Myöhemmin puolestaan aloin seurustelemaan ja sittemmin avioiduin miehen kanssa, joka ilmeisesti oli liian tasokas. Öh, enpä tiennyt, että kaikki muutkin salaa olivat hänestä kiinnostuneita - tämä ilmeni itseni arvosteluna ja ulkopuolelle jättämisenä sekä mieheni jalustalle nostamisena ja takaliston nuolemisena. Olen vieläkin hämmästynyt, miten ihmiset oikeasti voivat käyttäytyä

Casio Duro "ökyrannekellosta" :D Sukulaiset ei vissiin tajunnu kyseessä olevan 100€ kello vaan luulivat sitä joksikin 20k€ maksavaksi Rolexiksi.

https://www.vuodenmies.com/paras-100e-kello.html

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaille muutosta laman iskiessä 90-luvulla. Elämästäni täällä.

Olen kuullut olevani maanpetturi. Pari ihmistä katkaissut välit kokonaan vihoissaan. Toiseen yrittänyt yhteyttä ja hänen veljensä kanssa yhteyksissä olemmekin. 

Paljon pahaa puhuttu ja haukuttu tämän takia.

En olisi saanut haluta parempaa elämää itselleni, en olisi saanut pyrkiä elämässäni eteenpäin koska hekään eivät sitä ole tehneet. Ja kaikki tämä alkoi heti kun lähdin, jo lähtöni aiheutti kateutta ja närää teityissä henkilöissä. 

Kuitenkin kaiken mitä olen saavuttanut olen tehnyt sen omalla työlläni ja sisullani. Ketään en hyväksi käyttänyt.  Eteenpäin pyrkivää ihmistä kadehditaan, vaikka tie on auki jokaiselle. Samaan ei tarvitse pyrkiä kuin joku toinen, mutta omaa elämäänsä parentaa voi ihan jokaiselle sopivalla tavalla. Kadehtimalla se ei ainakaan parane.

Niin totta tuo, mitä sanot lopuksi. Olen itsekin ollut aina eteenpäin pyrkivä ja tiennyt suurin piirtein, mitä elämältäni haluan, ja se on herättänyt joissain kateutta kouluajoista asti. Lukion jälkeen pääsin opiskelemaan kotikaupunkiini, mutta ala ei tuntunut minulle oikealta ja päätin vaihtaa yliopistoon Helsinkiin. Tein tämän eteen valtavasti töitä, luin puoli vuotta hulluna pääsykokeisiin ja jätin monia kivoja illanviettoja ja muita tapahtumia väliin. Pääsin kuin pääsinkin opiskelemaan, ja se herätti närää monissa tutuissani. Eräs tyyppi, jota olin pitänyt ystävänä, katkaisi tämän takia kokonaan välit; sain myös jatkuvasti kuittailua siitä, että mikään ei näköjään riitä tai kelpaa minulle. Kerran eräs toinen ystävä syyllisti minua siitä, että minä vain "saan aina kaiken mitä haluan tuosta vain". Se tuntui tosi loukkaavalta, koska olen aina joutunut näkemään paljon vaivaa saavutusteni eteen.

Näitä kadehtivia ihmisiä on sitten riittänyt työelämässä ja sukulaisissakin, ja se näkyy muun muassa vähättelynä. En ymmärrä lainkaan tuollaisia ihmisiä, pyrkisivät tosiaan mieluummin parantamaan omaa elämänlaatuaan, jos siinä vaivaa jokin. Ja jos tähän ei syystä tai toisesta pysty, niin pakkoko sitä on purkaa toisiin ihmisiin?

Normitapaus; Ostamastani uudesta autosta. Isän kohdalla aikoinaan sama tilanne, mutta 40 vuotta aikaisemmin. Uuden auton ostamisen jälkeen naapureiden ja kavereiden yhteydenpito loppui vähitellen kokonaan. Uudesta autosta ei saanut puhua mitään. Jos puhui, ei saanut mitään kommenttia tai vastausta.

Monet miehet tuntuvat tarvitsevan ystävää jolla menee taloudellisesti huonommin kuin miehellä itsellään. Kun taloustilanne kääntyy toisinpäin, ystävyys lakkaa saman tien. Ehkä ystävyys luuseriksi kokemansa kanssa palauttaa arjen realiteetit mieleen tai jotain. Ystävyyssuhteita on eriarvoisia. On läheisimpiä ja kaukaisempia ystäviä kuten planeettoja jotka kiertävät aurinkoa. Salaisuuksien kertominen läheisimmäksi luulemalleen ystävälle on riski, koska ystävyyssuhteet eivät välttämättä ole samanarvoisia molempiin suuntiin.