Lapsi ulkoillut alta 10 kertaa koko kesäloman aikana.

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 08:38"]

Lapsi ei tykkää mistään ulkoilusta, kun hän ei ole vielä löytänyt sitä mieluista lajia. Monenlaista pitäisi siis kokeilla.

Ulkoilmaa vihaavan aspergerinkin on pakko opetella sietämään ulkoilmaa ja aurinkoa, mikäli mielii elää ilman riisitautia.

[/quote]

aspergerille suosittelisin jotain tiesikkakerhoa tai elektronikkakerhoa jossa voi rakennella toimivia laitteita. Tarvittaessa kysytään ohjaajalta apua. Porukassa jokainen tekee vähän omaa juttuaan. Uinti voi olla hyvä juttu tai jos sietää vähän sosiaalisuutta voi partiokin olla kiva. Yksi kaveri aloitti 15-vuotiaana partion joten on sekin mahdollista. Jalkapallo ja jääkiekko ei sovi hiljaiselle ja rauhalliselle pojalle.

Mun veli on juuri tuollainen introvertti asperger-tyyppinen "nörtti". Ei ollut kavereita, harrastuksena tietokoneet, joista tuli sitten työkin. Ei ollut kunnon murrosikää, kunhan vaan nyhjäsi, ei liikuntaharrastuksia (huono motoriikka). Vanhemmat piti kilttinä ja ihanana, kun ei hillunut kylillä. Nyt on sitten nelikymppinen masentunut ja ollut pitkillä sairauslomilla. Itse olin lapsena ja nuorena aina menossa, ja koen välillä syyllisyyttä, että olisiko minun pitänyt enemmän ottaa veljeä mukaan menoihini (meillä on pieni ikäero). En kyllä ottanut, kun oli niin eri jutut ja menot ja kaverit. Mutta kyllä se "persauksille ja ulkomaailmaan potkiminen" on vanhemman tehtävä. Pidä huolta pojastasi ja keksikää joku kiva harrastus, jossa saa onnistumisen elämyksiä ja ehkä niitä kavereitakin. Miten lapsella menee koulussa eli onko siellä kuitenkin kavereita?

Kaverittomuus on oikeasti iso ongelma ja estää lasta oppimasta sosiaalisia taitoja joita työelämässä ja kaikkiallla tarvitaan.
Ikävä kyllä vanhemmat näyttävät mallia. Jos vanhemmilla ei itsellään ole elämäntapaa johon kuuluu kyläilyä, ystäviä, kodin ulkopuolista tekemistä ja kiinnostuksen kohteita, ei lapsiaan niitä opi.

Ap, mitä jos menisit mukaan lapsesi tietokonetouhuihin? Pyytäisit oppituntia pelaamisesta, tai näyttämään jotain häntä kiinnostavia juttuja? Avoimin mielin tutustuisit lapsesi kiinnostuksen kohteisiin, sitä kautta rakentaisit hiljalleen uudestaan kontaktia ja vuorovaikutusta. Ilman kiirettä ja pakottamista.

Kun aito kontakti on syntynyt, niin ehkä sitten olisikin taas helpompi innostaa lasta lähtemään kotiovesta uloskin vanhemman kanssa?

[quote author="Vierailija" time="09.08.2015 klo 17:38"]

Ihan käsittämätön ketju. Aivan kuin täällä olevien varhaisteinien vanhemmat eivät koskaan itse olisi olleet lapsia ja nuoria .... 

90

[/quote]

Ollaan oltu itsekin lapsia ja nuoria, ja muistan oikein hyvin ne teinivuosien sisällä nyhjäämisen seuraukset. Mm. Univaikeudet alkoi silloin, kun päivässä ei ollut mitään rytmiä, vaan makasin omassa huoneessa kaikki päivät, ja ne ongelmat jatkui useita vuosia, ennen kuin sain kierteen katkaistua harrastamalla riittävästi ulkoilua ja liikuntaa päivisin. Ja tämä vain siis yksi seuraus, masennuksesta ja ahdistuksesta puhumattakaan.

Tästä syystä omat teinit ei istu sisällä ympäri vuorokauden. 10-17-vuotiailla ei ole tarpeeksi ymmärrystä siitä mikä on hyväksi terveydelle ja mikä ei, vaan tarvitsevat vielä aikuisen apua.