Oletteko tunteneet joskus järjetöntä kemiaa jonkun kanssa?
Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?
Kommentit (132)
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?
[/quote][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:32"]Siis sellaista, että kaikki toisen olemuksessa miellyttää ja haluaa vaan kokoajan olla lähellä. Ja se tunne ei mene ohi ensihuuman tai ihastuksen laannuttua vaan aina toisen lähellä alkaa vatsassa pyöriä perhosia? Oletko sellaisen ihmisen kanssa suhteessa? Jos ei, niin etkö kaipaa sitä? Onko tällainen kemia vai järkiargumentit painavampia parinvalinnassa?
[/quote]
Menin naimisiin sellaisen miehen kanssa. Ei ole vielä laantunut ja onnea on riittänyt muutenkin. Sielunkumppanit ovat erikseen ja kavereiden kanssa voi analysoida asioita, parisuhde perustuu seksiin.
olen. Ei koskaan alettu seurustella, ei siitä olisi tullut mitään. 19 vuotta ollaan oltu parhaita kavereita ja lähellä ollessa kipinät lyö yhä.... Tällä hetkellä minä pitkässä parisuhteessa + lapsia, kaveri sinkkuna. Osaamme käyttäytyä, vaikka aina välillä päädymme tilanteisiin joissa se on ollut koetuksella.
Kyllä, juuri tällä hetkellä työkaverin kanssa. Ihan ihmeellistähän tämä on, olemme tunteneet jo neljä vuotta ja silti se sähkö ja katseet ja kiusalliset tilanteet tapahtuvat joka kerta, kun näemme. Vaihdan onneksi ensi keväänä muualle nykyisestä työpaikastani (mies naimisissa). Seksuaalisesta kemiasta tässäkin tapauksessa on kyse, sillä en tunne "sielunkumppanuutta" hänen kanssaan ja joskus tuntuu, että hänen kanssaan on vaikea puhua ihan "helpoistakin" aiheista. En tiedä johtuuko se juuri siitä jännitteestä - samaan aikaan tekisi mieli hypätä hänen kaulaansa ja samaan aikaan juosta pois. Ainoa tapa miten osaan kuvailla tätä on se, että olemme kuin yö ja päivä. Jollain tavalla todella erilaisia, vaikka jaammekin monia yhteisiä kiinnostuksenkohteita. Silti tämä himo ja halu on aivan mieletöntä! Toivon, että tuntisin näin tulevaisuudessa jotain ihanaa ja vapaata miestä kohtaan.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 23:33"]Olen tuntenut. Hän seurusteli ja nyt naimisissa, joten ei ollut mahdollisuus oikeasti tutustua. Mutta sama tunne jatkui vuosia.
[/quote]
Minulla vähän sama. Tai oltiin lapsena ihastuneita toisiimme, kaukaa ihailu loppui kun poika meni yläasteelle. Aikuisena kun kohdattiin niin oltiin molemmat parisuhteessa, mutta molempien katseissa oli sellainen palo että jos ei olisi molemmilla moraali kohdallaan niin olisi annettu kemialle valta. Istuttiin yhdessä iltaa ja kemian huomasi kyllä muutkin, koska miehen ystävä kehotti miestä soittamaan naisystävälleen ja kertomaan miten menee jne. Meidän välillä oli sellainen vetovoima että koko muu maailma hävisi. Ei olla sen illan jälkeen nähty. Löysin kyllä miehen joka saa perhoset vatsaan vielä vuosien jälkeenkin ja rakkaus on jotenkin vain vuosien varrella moninkertaistunut joten en ole yhtään pettynyt tai haikailevainen. :)
Olen tuntenut ja tunnen edelleen. Seurustelimme 2,5vuotta, mutta meillä oli hyvin paljon ongelmia joten päädyimme erilleen. Yhteisen lapsen takia näämme viikottain ja välillämme on ihan uskomatonta vetovoimaa. Suhde ei vaan onnistu eli yritämme pitää tunteet kurissa.
En koskaan. Mistä sen edes huomaa itsestään, että nyt on " kolahtanut ". Muutenkin naiset näyttää kaikki aika samanlaisilta, joten mikä tekisi eron toiseen?
m40+
Kyllä. Yhden ihmisen kanssa jo 30 vuotta. Emme ole edelleenkään pari, valitettavasti
olen ja olen nyt naimisissa hänen kanssaan. Tiesin ensimmäisen kerran kun hänet näin että tuosta miehestä tulee minulle ongelma tai jotain muuta... no tuli aviomies. olimme ikävä kyllä molemmat varattuja joten ihan helpolla ei yhteen päästy.
Pari kertaa olen kokenut valtavaa vetovoimaa. Toisen kanssa päädyttiin petiinkin ja mieskin sanoi, että tämä oli jotain aivan ainutlaatuista. Minulla oli kuitenkin silloin elämässä paljon haasteita ja niin tavallaan työnsin tuon miehen pois elämästäni.
Kyllä. Ja olen sen ihmisen kanssa erittäin onnellisesti naimisissa. Sen tiesi aivan heti ensitapaamisella, että tuon kanssa vietän loppuikäni. Ei sitä oikein osaa edes kuvailla, kaikki on vain niin.. oikein ja luontevasti. Haluamme toisiamme aivan mielettömästi aina vaan ja emme saa tarpeeksemme toistemme seurasta,en voi vieläkään uskoa, että niin jumalattoman komea, ihana, hauska, sopivan herkkä ja seksikäs mies voi olla edes olemassa ja joka on kiinnostunut samoista asioista kuin minäkin, niin sängyssä kuin muutenkin. Silti osaamme elää erillämmekin ja omia elämiemmä tukahtumatta, olemme juuri sopivasti erilaisia, mutta silti tuntuu kuin olisi aina tuntenut. Emme kumpikaan osaa kuvitella elämää enää ilman toista,ei vain voi.
On yksi mies, johon olen tutustunut harrastuksen parissa n. 10 vuotta sitten. Hän on mielestäni sietämättömän komea ja mukava. Asumme samoilla kulmilla, törmäämme silloin tällöin kaupassa ja viimeksi lentoasemalla. Hänen kanssaan on ihana jutella, mutta luulen että ihastus on yksipuolista. Ajattelen häntä usein. Luulen hänen olevan vapaa.
Olen. Emme ole suhteessa. Yritimme hetken saada juttua toimimaan, mutta siihen liittyviä ongelmia oli liikaa. Sydän verta vuotaen päätin antaa hänen mennä. Tapahtuneeseen liittyi pitkään tietty katkeruus. Nyt olen suhteessa toisen kanssa, ja kaveri/ystävä tämän ensimmäisen kanssa. Edelleen tunnen sen vetovoiman, mutta samalla tiedän ettei meistä koskaan olisi pysyvään suhteeseen :(
Kyllä! Näitä ihmisiä on ollut elämäni aikana kolme. Yksi oli voimakas henkinen "yhteys", toinen fyysinen ja kolmas näitä molempia. Mikä siinä oikeesti on, että tällaisia voi tuntea niin voimakkaana jonkun kohdalla? Mihin se perustuu? :D
Kyllä. Työkaverini on mies, jonka seurassa aika pysähtyy ja muu maailma lakkaa olemasta. Välillämme ritisee sellaista sähköä, että sen energiamäärä riittäisi valaisemaan pohjoisen pallonpuoliskon. Hänen katseensa saa perhosparven lentämään vatsassani.
Ikävä vaan, että olemme tahoillamme naimisissa.
95 tässä vielä jatkaa, että en tiennyt tuollaista voivan olla olemassakaan. Kumpikaan meistä ei tilannut tätä ja nyt kärvistellään kuin madot koukussa, kun emme voi olla aidosti yhdessä.
Olen tuntenut hiljattain yhteisessä muutaman päivän kestävässä tilaisuudessa missä oli muutaman osallistujia. Melkein heti tunsin että jotakin jännää väreili tämän entuudestaan vieraan miehen ja minun välillä. En ihastu helpolla mutta tämä.... En osaa selittää. Molemmat naimisissa ja olemme jo keski-ikäisiä. Ei näköjään katso ikää. Vakutti
molemmin puoliselta mutta en sitten tiedä. Tapaamme vielä samoissa merkeissä talvella.
Olen. Nykyistä miestäni kohtaan.
Kyllä omaan mieheeni. Hän on vaan niin!
Up