Ahdistaako muita nuorempana tehdyt asiat?
Säännöllisin väliajoin tulee mieleen asiat mitkä ovat jo kymmenen vuotta vanhoja, mutta hävettää ja nolottaa ihan hirveästi ja ahdistus tulee pintaan ja pelkää että muut saavat tietää niistä asioista vielä näinkin pitkän ajan jälkeen. Sanokaa etten ole ainoa, tää on hirveää.
Kommentit (16)
elettyä elämää, kaikenlaista tullut tehtyä, muistelen lämmöllä eli ei kaduta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:25"]No jos et ole tappanut tai raiskannut ketään niin ei ole syytä olla ahdistunut. Näitäkin ihmisiä löytyy. Ja nuo asiat ovat melkein ainoita joita kannattaakin hieman jälkeenpäin murehtia.
[/quote]en, mutta tehnyt jotain niin alhaista että minua pidettäisiin likaisena lutkana vieläkin, vaikka olen ollut pari vuptta vakaassa parisuhteessa.
Ahdistaa vähän se, että olin aina kotona ja luin kirjoja ja katsoin kaikki elokuvat telkkarista. Enkä tehnyt muuta.
[quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:32"][quote author="Vierailija" time="07.08.2015 klo 18:25"]No jos et ole tappanut tai raiskannut ketään niin ei ole syytä olla ahdistunut. Näitäkin ihmisiä löytyy. Ja nuo asiat ovat melkein ainoita joita kannattaakin hieman jälkeenpäin murehtia.
[/quote]en, mutta tehnyt jotain niin alhaista että minua pidettäisiin likaisena lutkana vieläkin, vaikka olen ollut pari vuptta vakaassa parisuhteessa.
[/quote]tämä ei ollut ap.
Kyllä ahdistaa.. nuorena panin pakettiautossa jotain tuntematonta, sitten puhuin panostani bussissa kovaan ääneen kännissä. Hävetys on vielläkin ihan tosi iso. Kaikki pahimmat morkkikset hiipii vielläkin välillä mieleen.. oon nykyään aikuinen vastuuntuntoinen ihminen, enkä juo enään humalaan itseäni, mutta ihan hirveä ajatella millainen olin nuorena ja mitä kaikkea tein...
Miksi alapeukku viime kommentista?
No joo, mutta se kuuluu elämään. Jos mitään ei kadu, ei ole elänyt eikä kasvanut.
Täällä yksi, joka myös saa hassuja "ahdistus kohtauksia", jos tulee mieleen jtkn teiniajan noloudet. Esim. minulla oli suhde itseäni huomattavasti vanhempaan mieheen ja näin kolmekymppisen näkövinkkelistä sitä ymmärtää, että ei se mies tainnuttaa minussa muuta nähdä kuin tiukan teinipillun, vaikka itse luulin silloin toki muuta. On vaikea tulla sinuiksi tiettyjen asioiden kanssa, jotka kaduttavat ja/tai hävettävät näin jälkikäteen...
Enemmänkin ne tekemättä jätetyt. Olin kiltti nyhverö.
Olin tosi vauhdikas tapaus nuorena ja kaikenlaista tuli tehtyä. Lopetin menneiden murehtimisen n.kolmikymppisenä, enkä suostu enää niitä miettimään ja katumaan.
Edelleen kolmikymppisenä harmittelen joskus jopa peruskouluajoilta asti mieleen palaavia idioottimaisuuksia ja toisten haukkumisia. Ja paljon mokia vielä edessäkin varmasti! Täytyy vaan koettaa ottaa oppia kaikesta.
En mä nyt välttämättä kaikkia tekemisiäni kauheen tarkasti nuorena harkinnut, mutta ei kaduta. Miksipä kaduttais? Nyt ollaan tässä ja kaikki hyvin.
Kyllähän sitä olis voinut monia asioita jättää kokematta. Mut eipä niitä auta jäädä katumaan, tehty mikä tehty.
No jos et ole tappanut tai raiskannut ketään niin ei ole syytä olla ahdistunut. Näitäkin ihmisiä löytyy. Ja nuo asiat ovat melkein ainoita joita kannattaakin hieman jälkeenpäin murehtia.