44-v nainen: miltä tuntuu rupsahtaminen?
Itselläni hienoinen ikä/ulkonäkökriisi. Sisäisesti tuntee itsensä nuoreksi, mutta ulkonäössä alkaa olla (onneksi lieviä) muutoksia ja sellainen ”hehku” on kadonnut. Jos olisi rahaa niin juuri nyt voisi tehdä kasvoille jonkin kevyemmän face-liftin tai ottaa pistoksia. Puoliso yhä sitä mieltä, että olen hyvännäköinen ja se tietysti vähän lohduttaa, mutta itsellä kuitenkin olo, että on alkanut rupsahtaa. Mainittakoon, että olen aina ollut ikäistäni nuoremman näköinen, mutta nyt mielestäni ihan ikäiseni näköinen.
Miltä teistä muista samanikäisistä tuntuu ulkonäön vanheneminen?
Kommentit (79)
Jos on ollut nätti niin ikääntyminen on usein haastavaa. Vähitellen sitä vaan oppii hyväksymään nämä jatkuvat muutokset. Vaihdevuosien jälkeen muutokset on isoja.
Kyllähän jotkut vanhenee kauniisti, mutta se on vain muutama prosentti. Kuvittelin kuuluvani heihin mutta enpä kuulunutkaan.
Näillä mennään
T. 50++
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perseestä, mutta eipä sille mitään voi. Muuta kuin aloittaa väsytystaistelun noilla kohotuksilla, pistoksilla, kiristyksillä jne. En taida jaksaa, jossain vaiheessa se lopullinen rupsahdus tulee kuitenkin. Toki itsestään voi ja pitää muuten huolehtia, ettei ole sänkypotilas kuusikymppisenä.
Mitä turhaan. Ei ne tee yhtään hedelmällisemmäksi.
Hedelmälliseksi? Sen takia on pistetty johdot poikki jo 10 vuotta sitten, että ei lisää rasitteita tule.
En ole menettänyt mitään hehkuani.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 44-v? miksi ei 45-v tai 50-v?
Itse en ole onneksi rupsahtanut, auringon välttely jo lapsesta saakka sekä hyvä ihonhoito (rasvaaminen, silmänympärysvoiteet yms.) jo 17-vuotiaasta saakka ovat tuottaneet tulosta. Täytän ensi viikolla 45 ja ihoni on edelleenkin pehmeä ja sileä. ^_^
Niin, siis itse olen 44v niin kysyin samanikäisten ajatuksia. Vilpittömästi hieno homma, että olet pysynyt kuosissa noin hyvin, mutta tosiaan, olet nähnyt vaivaakin sen eteen, että ei se ihan itsestään ole tullut. Itse olen ollut paljon välinpitämättömpi auringon ja ihonhoidon kanssa, mutta en nyt onneksi sentään ole vielä kuitenkaan ihan kauheasti rupsahtanut.
-Ap
Koska olen (ollut) hyvännäköinen on haastavaa hyväksyä muutoksia. Siispä en taida vielä hyväksyä vaan haen apuja.
Oon aina ollut ruma, niin 45-vuotissynttäreiden lähestyessä ryppyyntyminen tuntuu vaan armolliselta - kun on aina ollut ruma, niin parit vauhtiraidat eli vuosirenkaat ei naamassa enää haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi 44-v? miksi ei 45-v tai 50-v?
Itse en ole onneksi rupsahtanut, auringon välttely jo lapsesta saakka sekä hyvä ihonhoito (rasvaaminen, silmänympärysvoiteet yms.) jo 17-vuotiaasta saakka ovat tuottaneet tulosta. Täytän ensi viikolla 45 ja ihoni on edelleenkin pehmeä ja sileä. ^_^
Ootapas kun saat vaihdevuodet
Noo, ihan varmasti olen vanhentunut, mutta ajattelen, ettei se haittaa. On siis ihan ok näyttää ikäiseltään, miksi sitä peittelemään. Uskon, että "hehkua" voi vanhanakin, hehku on vain muuta kuin ns. nuoruudenhehkua.
Urheilen paljon, joten pysyn kunnossa, ja energiaa riittää. Syön kollageenia (osin myös urheilemisen takia), ja se pitää ihon, hiukset, nivelet yms. kunnossa. Syön hyvin ja terveellisesti. Nukun hyvin. Harrastan asioita, joista saan energiaa. Näistä asioista syntyy oma hehkuni, vaikkei enää nuoruudenhehkua olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Otin nuoremman rakastajan, ei ahdista.
Ei varsinaisesti vaikuta rupsahtamiseen.
Anti age tuotteita tosiaan kuuluu alkaa käyttää jo 16 vuotiaana eikä sitten kun on jo vahinko sattunut. Ne ehkäisee, ei korjaa jo syntyneitä vahinkoja.
Ei miltään. Olen tyytyväinen elämääni.
Ulkonäön vähetessä itsetunto lisääntyy 💕
Kasvoni ovat kulmikkaammat. Terävöityneet. Pidän tuosta muutoksesta.
Kuulun niihin, joiden mielestä ikä tekee kasvoista mielenkiintoisemmat. Ei kasvoja voi erottaa muusta persoonasta.
Ulkonäkö edelleen ok, ei valittamista. Ihonhoidossa vannon laadun nimeen. Elämäntavat kihdillaan.
Älä nyt ainakaan haaveile mistään pistoksista ym. Vanheta voi arvokkaasti.
Minä rupsahdan juuri nyt. Olen 53 v. Tämä on kauheaa. Kun käännän päätä, niin kaulaan tulee rypyt. Ekaa kertaa on viitteitä hamsterinpusseista. Jotta ilme olisi neutraali, niin pitää koko ajan hymyillä - silloin suu on suorassa eikä suupielet alaspäin.
Katson kaiholla valokuvia, jolloin olin 47-48-vuotias. Niin freesi.
Niin, ja nyt on tullut selluliittiä. Ennen ei ollut.
Psst...
Se "nuoruuden hehku" on kadonnut jo kauan sitten, mutta vasta nyt olet huomannut sen itsekin.
Kukaan ei ole pitänyt sinua nuorekkaana n. 15 vuoteen.
Sori, mutta tämä oli kerrottava.
Näkymättämyys on vapauttavaa, ei tarvitse enää stressata ulkonäöstä kun ketään ei kuitenkaan kiinnosta.
N47
Mulla on ihan samat fiilikset kuin Ap:llä. Yirtän kuitenkin olla olla paras mahdollinen versio itsestäni tällä hetkellä. Turhaa verrata siihen, mitä olin (ulkonäöllisesti) 20 vuotta sitten. Mutta mulla on tarkoitus olla arvokkaasti kaunis aina. Ei mitään epätoivoista nuoruudessa roikkumista, mutta itsestä huolta pitämistä (myös ihan vaan ulkoisesti) en ajatellut lopettaa koskaan.