Lue keskustelun säännöt.
Saako ystävyyssuhteesta pitää taukoa? - ystävä suuttui ehdotuksestani
08.03.2022 |
Minulla on ystävä, joka on pitkään kärsinyt mt-ongelmista. Olen yrittänyt tukea ja ymmärtää jo useamman vuoden ajan. Tilanne on mennyt haastavammaksi viimeisen vuoden aikana. Ystävällä on ollut vaikeaa ja hän on usein ollut pahalla tuulella ja ilkeillyt minulle. On sanonut tämän ilkeilyn johtuvan siitä, että hänellä on paha olla itsensä kanssa. Jos minulle on tapahtunut jotain hyvää, on ystävä suhtautunut asiaan ivallisesti tai jopa suoraan pilkannut asiasta. Ystävän kanssa on jo kauan saanut olla varpaillaan ja miettiä sanansa tarkkaan, kun ystävä on herkästi suuttunut. Omassa elämässäni on tapahtunut paljon, eikä minulla ollut enää tuossa hetkessä jaksamista ystävän tukemiselle. Energia on mennyt omasta elämäntilanteesta selviämiseen.
Ystävän ehdottaessa näkemistä sanoin, että kaipaisin pientä taukoa yhteydenpidosta ja näkemisestä. Ehdotin, että pitäisimme pari kuukautta taukoa yhteydenpidosta ja katsottaisiin sitten, olisiko jaksaminen molemmilla parempaa sen jälkeen. Ystävä suuttui ja tokaisi, ettei hänen kanssaan ole pakko tekemisissä jos kerta on niin vaikeaa eikä hänestä enää tuon jälkeen kuulunut. Parin kuukauden tauon jälkeen otin häneen yhteyttä ja kysyin kuulumisia. Ystävä vastasi viestiini lyhyesti, ei vastavuoroisesti kysynyt kuulumisiani eikä hänestä ole enää tuon jälkeen kuulunut.
Olinko aivan hirveä, kun ehdotin ystävyyssuhteessa tauon pitämistä? Ystävä selvästi pahoitti mielestä tuosta, kun sanoin, että tarvitsen hänestä taukoa.
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Tässähän ei kai ollut kysymys välien lopullisesta katkaisusta hankalaksi koettuun ihmiseen. Sehän oikeastaan ihan helppoa. Sen sijaan ehdottelu tauosta, jonka jälkeen toivotaan palattavan normaaleihin väleihin, on paljon vaikeampi, ehkä jopa mahdoton tehtävä.
Kylmä sota -vertaus on kyllä ihan osuva. Meneehän tuollaisesta taukoehdotuksesta pilalle se vähäkin, mitä ystävyydestä on jäljellä.
Vaikea kyllä kuvitella, että itse ehdottaisin kenelläkään, että pidetään vähän taukoa ja jatketaan sen jälkeen entiseen malliin. Kun kyse on siis ystävyyssuhteesta, jossain vaikeassa parisuhteessa voisi kuvitella tarvitsevansa ja pyytävänsä taukoa, jos ei olisi valmis lopullisesti eroamaan.
Ystävän kanssa tekisin ennemminkin niin, että en vaan tapaisi häntä vähään aikaan (aina voi sanoa, että nyt ei sovi), ja vastaisin yhteydenottoihin harvakseltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tauon sijaan olisin puhunut reilusti ja suoraan siitä ilkeilystä. Kaverilla olisi ollut mahdollisuus parantaa tapansa.
Olen puhunut tuosta ilkeilystä, mutta ystävä ei ole muuttanut käytöstään. Hän sanoo, että hän on yrittänyt parhaansa ja hänellä on vain niin paha olla itsensä kanssa. Käytös ei kuitenkaan muuttunut.
Ap
Just joo. Ystävän puolelta vaan seliseli.
Vaikka itselläni on ollut kuinka paska olo tahansa, en lyttää muita. En halua tehdä niin, en halua levittää pahaa oloani muihin.
Ystäväsi käytti mielenterveysongelmia selityksenään pahalle käytökselleen, ja näin sai käytettyä sinua sylkykuppina.
Minulla on tuttavia joilla on mt-ongelmia. Yksikään heistä ei väitä että hänellä on sillä perusteella oikeus olla ilkeä muille. Jos joku sellaista väittäisi, sanoisin että vai niin, mutta minullakin on oikeuteni, minulla on oikeus kieltäytyä ilkeästä kohtelusta ja lopettaa yhteydenpito välttyäkseni sinun ilkeydeltäsi. Joku voi olla mt-ongelmien vuoksi väsynyt, hajamielinen, haluton tai hermot kireällä, ja se on ymmärrettävää. Mutta suoranainen ilkeys on jotain ihan muuta ja aivan eri asia.
Sinä et menettänyt tuossa "ystävässä" yhtään mitään.
Minäkään en ehkä tuossa tilanteessa ehdottaisi taukoa enkä sanoisi että lopetan ystävyyden. Sen sijaan vain välttelisin kontakteja ja keksisin tekosyitä ettei tarvitse tavata. Vetoaisin kiireisiin ja selittäisin että juu juu olis kiva nähdä mutta kun mutta kun.
Mutta en ole tästä ollenkaan ylpeä enkä suosittele sellaista kenellekään. Minähän olen yksinkertaisesti raukkis ja pelkuri joka pelkää konflikteja eikä uskalla puhua suoraan ja olla rehellinen. En imartele itseäni uskottelemalla että olen vain kiltti ja hienotunteinen. Paskanmarjat, minähän olen miellyttämishaluinen nössö joka ei kestä epäsuosiota eikä sitä että joku suuttuu hänelle. En uskaltaisi sanoa asiaa niin kuin se on. Ap. uskalsi. Nostan hattua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on vain ap:n näkemys asiasta. Vain hänen kertomuksensa ja tulkintansa ystävänsä käytöksestä. Mutta kyllä aloituksesta tulee vahvasti tunne, että tässä kumpikin on toiselleen ilkeä ja kuormittava, ei vain ap:n ystävä. Yleensä ihmiset selittelevät omaa tökeröä käytöstään syyttelemällä toista osapuolta.
Ap, ei tarvitse väkisin olla toisen ystävä. Mutta kyllä sinä ystävääsi loukkasit. Hienotunteisemminkin olisit voinut toimia.
Eli olisi pitäyt valehdella ja keksiä tekosyitä????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluaisin pitää taukoa jonkun ihmisen näkemisestä ja haluaisin sen suoraan tälle ihmiselle kertoa, niin yrittäisin perustella sen loukkaamatta. Kertoisin että minulla on elämässäni asioita x ja y ja sen vuoksi en oikein jaksa olla sosiaalinen tai tavata. Perustelisin asian ITSENI kautta, en siten että en halua nähdä koska SINÄ olet sitä tai tätä. Olisi kohteliaampaa ja voi kuitenkin olla rehellinen.
Tietenkin ap kertoi asian omalta kannaltaan! Mitä muuta hän voisi? Ei ole hänen tehtävänsä esittää sitä vastapuolen kannalta. Ei hän siihen edes pystyisi: sehän edellyttäisi että hänellä olisi pääsy suoraan sen toisen aivoihin ja ajatuksiin. Miten hän voisi tietää miten se toinen tilanteen koki? Eikä hänellä ole edes oikeutta puhua jonkun toisen suulla, sellainen on hävytöntä.
En ylipäänsä ymmärrä sitä, että kun joku kertoo miten hän tietyn vaikean asian tai tilanteen sen koki, häntä syyllistetään siitä ettei hän samaan syssyyn kerro sitäkin, miten joku toinen asianosainen sen koki. Miten hän sen muka pystyisi tekemään? Toisen sulla puhuminen on mahdotonta ja sitä paitsi äärimmäinen loukkaus.
Minulle ei tullut ap:n tekstistä sellaista tunnetta että "kumpikin oli toiselle ilkeä". En ymmärrä mitä sellaista ap:n tekstissä oli josta olisi syntynyt tuollainen käsitys.
Minulle tuli ihan toisenlainen käsitys. Tuli sellainen tunne että ap on kiltti ja ylihuolehtivainen ihminen, joka tuntee (aiheetonta ja tarpeetontakin) vastuuta toisista ihmisistä ja luulee että hänen kuuluu loputtomasti tukea ja ymmärtää muita, niellä oma paha olonsa ja olla likasankona. Tai että hän on ainakin ennen on ajatellut noin. Hyvä jos hän nyt tajuaa että hänelläkin on oikeus kunnioittavaan ja ystävälliseen kohteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ystävääsi. En minäkään jatkaisi ystävyyttä tuollaisen jälkeen. Minulle tärkeintä ystävyydessä on luottamus, ja luottamuksen tärkein aspekti ei minulle on salaisuuksien pitäminen tai edes rehellisyys, vaan luottamus siihen ettei toinen hylkää. Kun se on menetetty, ei ystävyyttä enää ole.
Toki on sitten eri juttu, onko hylkääminen ollut oikeutettua vai ei. Joskus se on varmaan ihan perusteltua ja ehkä tämä kuuluu niihin. Ei siitä siinäkään tapauksessa kuitenkaan yli pääse. Jotkut asiat on sellaisia, että ne vaan tuhoaa ihmissuhteen lopullisesti, eikä ne mitätöidy sillä että toisella oli mielestään hyvä syy. Minulle ne totaaliset deal breakerit on väkivalta, uskottomuus (parisuhteessa) ja hylkääminen. Jollekin toiselle jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin ap kertoi asian omalta kannaltaan! Mitä muuta hän voisi? Ei ole hänen tehtävänsä esittää sitä vastapuolen kannalta. Ei hän siihen edes pystyisi: sehän edellyttäisi että hänellä olisi pääsy suoraan sen toisen aivoihin ja ajatuksiin. Miten hän voisi tietää miten se toinen tilanteen koki? Eikä hänellä ole edes oikeutta puhua jonkun toisen suulla, sellainen on hävytöntä.
En ylipäänsä ymmärrä sitä, että kun joku kertoo miten hän tietyn vaikean asian tai tilanteen sen koki, häntä syyllistetään siitä ettei hän samaan syssyyn kerro sitäkin, miten joku toinen asianosainen sen koki. Miten hän sen muka pystyisi tekemään? Toisen sulla puhuminen on mahdotonta ja sitä paitsi äärimmäinen loukkaus.
Minulle ei tullut ap:n tekstistä sellaista tunnetta että "kumpikin oli toiselle ilkeä". En ymmärrä mitä sellaista ap:n tekstissä oli josta olisi syntynyt tuollainen käsitys.
Minulle tuli ihan toise
Niin, hän esitti asian noin. Todellisuus voi kuitenkin olla jotain muuta, onhan meillä vain toisen osapuolen näkemys. Se on hyvä huomioda, kun kommentoi toisten ihmissuhteita palstalla. Varsinkaan kovin kärkevästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain ap:n näkemys asiasta. Vain hänen kertomuksensa ja tulkintansa ystävänsä käytöksestä. Mutta kyllä aloituksesta tulee vahvasti tunne, että tässä kumpikin on toiselleen ilkeä ja kuormittava, ei vain ap:n ystävä. Yleensä ihmiset selittelevät omaa tökeröä käytöstään syyttelemällä toista osapuolta.
Ap, ei tarvitse väkisin olla toisen ystävä. Mutta kyllä sinä ystävääsi loukkasit. Hienotunteisemminkin olisit voinut toimia.
Ei tarvitse väkisin olla kenenkään ystävä, mutta ei tarvitse myöskään odottaa paluuta entiseen. Ihmissuhteita ei voi laittaa yksipuolisesti paussille. Se on aina katkaisu, ja se on toisen osapuolen päätös haluaako alkaa rakentamaan katkon jälkeen uutta ihmissuhdetta. Monesti on helpompi etsiä elämäänsä vaan uusia ihmisiä, joiden kanssa ei tule tuollaista painolastia.
Ihmiset ei ole mitään leluja, jotka voi änkeä kaapinpohjalle odottamaan seuraavaa käyttöä. Kun ihmisen heittää pois, se yleensä jatkaa matkaansa eikä tule enää takaisin.
Miksi Ap teki tämän aloituksen? Tunteeko hän syyllisyyttä käytöksestään ja hakee nyt hyväksyntää täältä palstalta haukkumalla entistä ystäväänsä? Ja saadakseen muutkin haukkumaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteissa pätee mielestäni samat lainalaisuudet kuin parisuhteessakin. Pidetään taukoa = ero. Et sinä kuitenkaan mitään väärin ole tehnyt, et jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Mutta lopeta yhteydenpito.
Minä lopetin yhteydenpidon pitkäaikaiseen ystävääni, kun huomasin, ettei hän pitänyt minua niin läheisenä ystävänä kuin minä häntä. Kamelin selän katkaisi hänen käytöksensä viimeisellä laivamatkallamme. Minua haettiin tanssimaan ja tämä ystävä ponkaisi vihaisena ylös. Ei tullut takaisin enää, oli mennyt joidenkin tuttujensa kanssa heidän hyttiinsä juopottelemaan. Seuraavana päivänä halusi makailla vain hytissä, mutta minä halusin lähteä katsomaan muutakin laivalla. Häneltä tuli vain happamia lauseita minulle, joten totesin, että nyt riitti. Laitoin eston hänen soitoilleen, siitä on kohta jo kolme vuotta. Emme ole enää nuoria, olisi ollut kiva vanhanakin soitella ja joskus piipahtaa toistemme luona, mutta hänen käytöksensä antoi ymmärtää, ettei välitä seurastani enää, joten miksi jatkaa. Jo olisi pyytänyt anteeksi käytöstään, niin olisin hyväksynyt, mutta sitä oli turhaa odottaa. En tiedä mitä miettii, sillä emme todellakaan ole tuon jälkeen keskustelleet asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystävyyssuhteissa pätee mielestäni samat lainalaisuudet kuin parisuhteessakin. Pidetään taukoa = ero. Et sinä kuitenkaan mitään väärin ole tehnyt, et jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Mutta lopeta yhteydenpito.
Minä lopetin yhteydenpidon pitkäaikaiseen ystävääni, kun huomasin, ettei hän pitänyt minua niin läheisenä ystävänä kuin minä häntä. Kamelin selän katkaisi hänen käytöksensä viimeisellä laivamatkallamme. Minua haettiin tanssimaan ja tämä ystävä ponkaisi vihaisena ylös. Ei tullut takaisin enää, oli mennyt joidenkin tuttujensa kanssa heidän hyttiinsä juopottelemaan. Seuraavana päivänä halusi makailla vain hytissä, mutta minä halusin lähteä katsomaan muutakin laivalla. Häneltä tuli vain happamia lauseita minulle, joten totesin, että nyt riitti. Laitoin eston hänen soitoilleen, siitä on kohta jo kolme vuotta. Emme ole enää nuoria, olisi ollut kiva vanhanakin soitella
No miten hän olisi anteeksi pyytänyt, jos blokkasit hänet vuosiksi vaan siksi, että hän joi laivareissulla kännit ja oli aamulla krapulassa?
Ei hän tainnut kyllä kummoista ystävää menettää.
Mulla on vähän samanlainen tilanne, huomannut selkeästi, että kaveri tekee tällaista hiljaista eroa minusta, ei olla nähty pitkään aikaan ja jos jutellaan viesteillä vastaus on aina "perus arkea kuuluu".
Joten ei tee itsekään mieli avautua omasta elämästä.
Joten tää on mun mielestä enemmän hyvän päivän tuttujen menoa nykyään.
Mun tekis mieli irtisanoutua ystävyydestä, koska mun mielestä suoraan sanominen on parempi ratkaisu kuin löysässä hirressä pitäminen.
Siltä se on ainakin tuntunut että olen löysässä hirressä, ja kun kuulee kuitenkin että muita kavereitaan näkee. Eli johtuu vain minusta nyt tämä käytös minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samanlainen tilanne, huomannut selkeästi, että kaveri tekee tällaista hiljaista eroa minusta, ei olla nähty pitkään aikaan ja jos jutellaan viesteillä vastaus on aina "perus arkea kuuluu".
Joten ei tee itsekään mieli avautua omasta elämästä.
Joten tää on mun mielestä enemmän hyvän päivän tuttujen menoa nykyään.
Mun tekis mieli irtisanoutua ystävyydestä, koska mun mielestä suoraan sanominen on parempi ratkaisu kuin löysässä hirressä pitäminen.
Siltä se on ainakin tuntunut että olen löysässä hirressä, ja kun kuulee kuitenkin että muita kavereitaan näkee. Eli johtuu vain minusta nyt tämä käytös minua kohtaan.
Itselläkin yksi tällainen ystävä. Vastaa hyvin harvakseltaan viesteihin ja ehdotuksiin. Kuitenkin tavatessa aina kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Todella raskasta. Ikäänkuin platoninen ystävyysversio seurustelusuhteesta, jossa toinen haluaa pelkkää seksiä ja etsii koko ajan parempaa. Tänään olet kiva mutta kuukauteen ei sitten kiinnostakaan. Ja koko ajan miettii, mitä on tehnyt väärin.
Pitäisi olla vaan voimia katkaista tällaiset ihmissuhteet kokonaan. Ei oikeasti arvokkaat ystävät toimi noin. Keskittyy sitten niihin, jotka tykkää ja tukee johdonmukaisesti, kun niitäkin kerran on.
Kaikista helpointa tietysti olisi, jos pystyisi itsekin siirtämään sydänystäviä sinne hälläväliä hyvänpäiväntuttu -osastolle. Itsellä se ei vaan jotenkin toimi, sattuu liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on vain ap:n näkemys asiasta. Vain hänen kertomuksensa ja tulkintansa ystävänsä käytöksestä. Mutta kyllä aloituksesta tulee vahvasti tunne, että tässä kumpikin on toiselleen ilkeä ja kuormittava, ei vain ap:n ystävä. Yleensä ihmiset selittelevät omaa tökeröä käytöstään syyttelemällä toista osapuolta.
Ap, ei tarvitse väkisin olla toisen ystävä. Mutta kyllä sinä ystävääsi loukkasit. Hienotunteisemminkin olisit voinut toimia.
Ei tarvitse väkisin olla kenenkään ystävä, mutta ei tarvitse myöskään odottaa paluuta entiseen. Ihmissuhteita ei voi laittaa yksipuolisesti paussille. Se on aina katkaisu, ja se on toisen osapuolen päätös haluaako alkaa rakentamaan katkon jälkeen uutta ihmissuhdetta. Monesti on helpompi etsiä elämäänsä vaan uusia ihmisiä, joiden kanssa ei tule tuollaista painolastia.
Ihmiset ei ole mitään leluja, jotka
Asia on just, eikä melkein näin. Jos itselleni ystävä sanoisi haluavansa pitää minusta taukoa, niin luulempa, että se ystävyys olisi sitten siinä. Ihmissuhteita ei todellakaan voi laittaa välillä hyllylle ja ottaa käyttöön taas, kun itselle sopii.
Vierailija kirjoitti:
Eli olisi pitäyt valehdella ja keksiä tekosyitä????
Kyllä, ihan satavarmasti on huomattavasti vähemmän loukkaavaa sanoa, että nyt sovi, kun toinen pyytää tapaamista, sen sijaan, että ilmoittaa haluavansa pitää "taukoa" toisesta.
Huh huh! Meinaatko että jos joku ehdottaisi taukoa, sinä et edes miettisi olisiko siihen olemassa jokin ihan ymmärrettävä syy, vaan suorilta tuomitsisit sen ihmisen ja aloittaisit kylmän sodan? Ap:n tapauksessa siihen taukoon totisesti oli olemassa syy.