Lue keskustelun säännöt.
Saako ystävyyssuhteesta pitää taukoa? - ystävä suuttui ehdotuksestani
08.03.2022 |
Minulla on ystävä, joka on pitkään kärsinyt mt-ongelmista. Olen yrittänyt tukea ja ymmärtää jo useamman vuoden ajan. Tilanne on mennyt haastavammaksi viimeisen vuoden aikana. Ystävällä on ollut vaikeaa ja hän on usein ollut pahalla tuulella ja ilkeillyt minulle. On sanonut tämän ilkeilyn johtuvan siitä, että hänellä on paha olla itsensä kanssa. Jos minulle on tapahtunut jotain hyvää, on ystävä suhtautunut asiaan ivallisesti tai jopa suoraan pilkannut asiasta. Ystävän kanssa on jo kauan saanut olla varpaillaan ja miettiä sanansa tarkkaan, kun ystävä on herkästi suuttunut. Omassa elämässäni on tapahtunut paljon, eikä minulla ollut enää tuossa hetkessä jaksamista ystävän tukemiselle. Energia on mennyt omasta elämäntilanteesta selviämiseen.
Ystävän ehdottaessa näkemistä sanoin, että kaipaisin pientä taukoa yhteydenpidosta ja näkemisestä. Ehdotin, että pitäisimme pari kuukautta taukoa yhteydenpidosta ja katsottaisiin sitten, olisiko jaksaminen molemmilla parempaa sen jälkeen. Ystävä suuttui ja tokaisi, ettei hänen kanssaan ole pakko tekemisissä jos kerta on niin vaikeaa eikä hänestä enää tuon jälkeen kuulunut. Parin kuukauden tauon jälkeen otin häneen yhteyttä ja kysyin kuulumisia. Ystävä vastasi viestiini lyhyesti, ei vastavuoroisesti kysynyt kuulumisiani eikä hänestä ole enää tuon jälkeen kuulunut.
Olinko aivan hirveä, kun ehdotin ystävyyssuhteessa tauon pitämistä? Ystävä selvästi pahoitti mielestä tuosta, kun sanoin, että tarvitsen hänestä taukoa.
Kommentit (150)
Ystävyyssuhteissa pätee mielestäni samat lainalaisuudet kuin parisuhteessakin. ”Pidetään taukoa = ero”. Et sinä kuitenkaan mitään väärin ole tehnyt, et jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa. Mutta lopeta yhteydenpito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pari kuukautta meni ja otit yhteyttä ja kaveri on hiljaa?
En minäkään sinulle enää vastaisi tuollaisen käytöksen jälkeen.
Miksi ihmeessä haluaisit palata pitämään yhteyttä ihmisen kanssa joka on ilkeä sinulle?
Ja ei, ei voi sanoa haluavansa taukoa ilman, että toisella on oikeus todeta tauon olevan pysyvä.
Onpas täällä nyt ilkeää porukkaa liikkeellä.
Tottakai saa pitää taukoa! Syystä viis. Entä jos syy olisi ollut vaikka se, että on kiire töiden parissa, olisiko se kelvannut ystävälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ystävyys ole mikään pakko, ystäviä ollaan koska viihdytään yhdessä. Näyttää siltä, että koet itsellesi velvollisuutena olla ystävä tuon epävakaan henkilön kanssa. Jatka elämääsi eteenpäin, se on nyt yhtä kivirekeä kevyempi!
Tauon sijaan olisin puhunut reilusti ja suoraan siitä ilkeilystä. Kaverilla olisi ollut mahdollisuus parantaa tapansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tauon sijaan olisin puhunut reilusti ja suoraan siitä ilkeilystä. Kaverilla olisi ollut mahdollisuus parantaa tapansa.
Kuulostaa sellaiselta kaverilta, joka olisi suuttunut tuostakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa mun emältä. Luuli että saa välit korjattua puhumalla jatkossa paskaa ainoastaan selän takana ja kun ei onnistunut niin alkoi jakamaan diagnooseja matalalla koulutuksella 🤣🤣🤣
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun emältä. Luuli että saa välit korjattua puhumalla jatkossa paskaa ainoastaan selän takana ja kun ei onnistunut niin alkoi jakamaan diagnooseja matalalla koulutuksella 🤣🤣🤣
Miten sulla on _emä_? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole ap:n asia lähteä kasvattamaan aikuista ihmistä paremmille tavoille. Ilkeily ei tapahdu vahingossa, eikä mt-haasteet ole syy käyttäytyä rumasti. Ystävyyksistä saa, ja pitääkin pitää taukoja. Ei enää olla koulussa, jossa istutaan aina samalla porukalla aina samassa nurkassa ja nähdään joka päivä. Aikuisena kaikilla on omat elämänsä, omat menonsa, ja on ihan normaalia ettei nähdä vuosiin.
Ota se tauko. Jos ystävä suuttuu, se on hänen tunteensa, ja toki hänellä on oikeus tuntea ihan mitä vain. Jos hän haluaa välit poikki vetäistä, niin hänellä toki on siihen oikeus. Voi vaan olla, että häntä alkaa kaduttaa jälkikäteen. Viime kädessä, mt-haasteet ovat ihmiset omassa kädessä. Tietenkään kaikki eivät voi parantua, mutta paljon vaikuttaa sekin, että kuinka paljon on valmis tekemään töitä itsensä kanssa. Sairaalla ihmisellä ei ole etuoikeutta olla ilkeä muita kohtaan. Ja terveillä ihmisillä on oikeus suojella omaa terveyttään.
Itselläni on mt-haasteita, ja nämä asiat on minulle olleet todella vaikeita hyväksyä. Mutta elämä on sitten helpottanut, kun olen viimein hyväksynyt, että minä en ole mikään herra ja hidalgo joka määrää muita, eivätkä muut sipsuttele varpaisillaan vaikka minulla olisi millainen päivä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa mun emältä. Luuli että saa välit korjattua puhumalla jatkossa paskaa ainoastaan selän takana ja kun ei onnistunut niin alkoi jakamaan diagnooseja matalalla koulutuksella 🤣🤣🤣
Miten sulla on _emä_? 😳
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tauon sijaan olisin puhunut reilusti ja suoraan siitä ilkeilystä. Kaverilla olisi ollut mahdollisuus parantaa tapansa.
Olen puhunut tuosta ilkeilystä, mutta ystävä ei ole muuttanut käytöstään. Hän sanoo, että hän on yrittänyt parhaansa ja hänellä on vain niin paha olla itsensä kanssa. Käytös ei kuitenkaan muuttunut.
Ap
Ilkeily johtuu enimmäkseen stressistä ja pahasta olosta. Jos kaikilla olisi lupa ilkeilyyn, kun on paha olo, niin maailma olisi sietämätön paikka! Sanokaa hyvä ihme kavereille, että paha olo pitää purkaa toisella tapaa. Jouduin itse hylkäämään mielenterveys- ja luonneongelmaisen ihmisen, joka oli anonut että ethän minua hylkää Hän rupesi kateellisuuttaan suorastaan kiusaamaan minua, sanoi joskus itsekin olevansa kateellinen. Elämäni ei ole mitenkään ihmeellistä, mutta hän koki oman elämänsä huonommaksi. Oli kateellinen, jos onnistuin seustelemaan. Hänelle itselleen ei taas kelvannut kuin kaupungin komein mies, vaikka hän oli itse hyvin ylipainoinen eikä mitenkään nätti Vielä 5v ystävyyden päättymisen jälkeen laittoi nimettömiä solvauksia - tunnistin kyllä, kellään muulla tuttavapiirissäni ei ole tarvetta moiseen.
Mun kaveri alkoi lannistaa ja sanoi, että ei johdu susta, vaikka perui kanssani 10 kertaa tapaamiset. Ei nähty 1,5 vuoteen.
Sit ku loukkaannuin noista, niin hän sanoi, että "joskus on vaan hiljasempii kausii ystävyydes"
Johon tokaisin että "jos on hiljasempi kausi, niin siitä pitäisi kertoa eikä ilkeillä toiselle"
Ei ole kuulunut sen jälkeen.
Kyllä ystävyydestä on aivan täysin hyväksyttävää ja jopa normaalia ns. kasvaa erilleen aivan kuten avioliitosta etkä ystävän kanssa ole vannonut Jumalan edessä tahtovasi! Ystävyysside on paljon löyhempi ilman mitään taloudellisia tai muita sitoumuksia eikä ystävältä tarvitse sietää mitä tahansa.
Miten ystäväsi on päätynyt siihen asemaan että kuvittelee voivansa käyttäytyä ihan miten tahansa ja sinä hyväksyt kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ystävyydestä on aivan täysin hyväksyttävää ja jopa normaalia ns. kasvaa erilleen aivan kuten avioliitosta etkä ystävän kanssa ole vannonut Jumalan edessä tahtovasi! Ystävyysside on paljon löyhempi ilman mitään taloudellisia tai muita sitoumuksia eikä ystävältä tarvitse sietää mitä tahansa.
Miten ystäväsi on päätynyt siihen asemaan että kuvittelee voivansa käyttäytyä ihan miten tahansa ja sinä hyväksyt kaiken?
Vähän off topic, mutta eihän evluteilla avioliitto ole edes sakramentti - kuten kunnon kristityillä jotka seuraavat oppia. Se on vain teatteria jumalan huoneessa. Ja kuten sanoit, siitä *kasvetaan erilleen*, kuten kaikesta inhimillisestä pelleilystä nykypäivänä.
Eiköhän se ongelma ole, että sanoit suoraan haluavasi pitää tauon. Ei kovin tahdikasta, ei ihme että pahoitti mielensä. Olisit ottanut sen tauon vaivihkaa, vedonnut kiireisiin yms. Olisit voinut myöhemmin taas tiivistää yhteydenpitoa. Nyt poltit sillat takanasi julistamalla tauon. Vaikea enää palauttaa tilannetta ennalleen.
No. mihin tarvitset hänen ystävyyttään?
Tuli suhde tiensä päähän. Jos kanssakäymisestä seuraa molemminpuolista mielipahaa, kannattaa lopettaa.
Ja lopetitte jo, huomasit varmaan.