Lue keskustelun säännöt.
Lapsen yökyläilyt mummolassa, kuinka usein
06.08.2015 |
Annatteko lapsen jäädä mummolaan yöksi aina kun sattuu haluamaan? Itellä ei huvittais aina jättää, ei innosta joka kerta mummolasta lähtiessä taistella saako jäädä yöksi..
Mummolla ja papalla muutenkin hieman villitsevä ja hemmoteltu vaikutus lapseen. Ja sokerina pohjalla mummo (oma äitini) haluaa toisinaan nostaa esiin tekemiäni "virheitä" useimmiten vääristellen sanomisiani. Puuh..
Kommentit (53)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei koskaan koska mummolaa ei ole enää.
Kerran kuukaudessa olivat yökylässä, sovitusti, ei niin, että käydessämme alettaisiin ihmettelemään ja vaatimaan. Eli kerran kuussa vanhemmillani, se on ollut hyvä tahti. Nyt teineinä eivät enää yökyläile. Muuten treffataan kyllä. Yhteisillä lomareissuilla toki on vieläkin käyty, mutta vähemmän enää.
En koskaan salli lapsen jäädä mummolaan yökylään, vaikka mummo ja pappa ja lapsi haluaisivat. Vanhempani eivät ole kehdanneet kysyä syytä, tietävät sen kysymättäkin.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:47"]
Minustaki max kerran kuussakin ois aivan riittävästi! Lapsi on nyt kolme ja ollut ehkä viisi kertaa yökylässä mummolassa. En tarvi ns 'taukoja' lapsesta! Mut jos lapsi viihtyy ja haluaa niin joskus voisin sit päästääkin. Mut en jaksais isovanhempien enkä lapsen puolelta sitä vonkaamista. Tänään mummo oikein kovaäänisesti tuli ilmoittamaan mulle kun lapsi pyysi jäädä yökylään että no äiti saa nyt päättää, että heille sopis kyllä mut äiti päättää. No en tällä kertaa sit päästänyt kun oli vasta viime viikolla. Minusta kans nää sovitaan aikuisten kesken ketään syyllistämättä..
[/quote]
Meilläkin tuo lapsen vinkuminen yökylään kyläilyn päätteeksi osui tuohon 3 vuoden tienoille. Periaatteessa olisin iihan iloiten jättänyt lapsen, mutta kun mummi otti siitä sellaisen marttyyriroolin puolin ja toisin eli lapselle sanoi, että hän ilman muuta haluaa ottaa tämän yökylään mutta nuo vanhemmat eivät varmaan anna ja sitten meille aikuisille, että kyllähän hän nyt hyysää vaikka viime voimillaan näitä lastenlapsiaan, ihan viimeiseen hengenvetoon asti, että te vanhemmat saatte levähtää mutta onhan tämä nyt rankkaa ja pitääkin soittaa naapurille, josko tulee avuksi ja siirtää sitä ja tätä menoa jne. Olisi ollut iso ilo, jos mummi olisi soittanut jo ennen kyläilyä, että ottakaa lapselle yövaatteet mukaan, saa jäädä yöksi mutta tuollainen säätäminen ja marttyyrin leikkiminen ei kyllä houkutellut yhtään jättämään lasta yökylään.
Olen myös työkaverin ja naapurin lastenlasten hoitorinkiä katsellut ja tajunnut, että vaikka isovanhemmat saavat iloa ja onnea lastenlapsistaan, niin säännöllisellä ja usein toistuvalla hoidolla pedataan pelkästään väsymystä ja peiteltyä katkeruuttakin, usein jopa pelkoa siitä, että jos jotain sanoo, niin sitten lapsia ei saa enää hoitoon koskaan. Isovanhemmat usein rakastavat lastenlapsiaan todella paljon ja kokevat syyllisyyttä siitä, että eivät jaksakaan näitä hoitaa yhtenään ja siitä syntyy kierre, jossa on pakko ottaa hoitoon näitä lastenlapsia, kun näiden melko itsekeskeiset vanhemmat automaattisesti olettavat, että homma pyörii nyt näin, kun on pyörinyt tähänkin asti ja kun isovanhempi kuitenkin ikävöi ja selvästi rakastaa lastenlapsiaan.
Ohjeeksi annankin, että kerran kuussa hoitaminen isovanhemman pyynnöstä on ihan ok, mutta kaikki sitä säännöllisempi ja varsinkin viikottain toistuva on riistämistä ja isovanhemman syyllistämistä. Ei se isovanhempi pysty eikä uskalla sanoa ei, saattaa velvollisuudesta ja jopa lastenlasten hyvinvoinnin pelossa pyytää usein kylään mutta kokeilkaapa niin päin, että itse hyysäätte sitä isovanhempaa kerran viikossa, kutsutte syömään ja annatte mahdollisuuden olla lastenlasten kanssa ilman hoitovelvoitetta ja ruokkimisvelvoitetta, niin takuulla syntyy parempi suhde kaikkien osapuolten välille eikä se isovanhempi joudu voimiensa äärirajoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 20:03"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 19:47"]
Minustaki max kerran kuussakin ois aivan riittävästi! Lapsi on nyt kolme ja ollut ehkä viisi kertaa yökylässä mummolassa. En tarvi ns 'taukoja' lapsesta! Mut jos lapsi viihtyy ja haluaa niin joskus voisin sit päästääkin. Mut en jaksais isovanhempien enkä lapsen puolelta sitä vonkaamista. Tänään mummo oikein kovaäänisesti tuli ilmoittamaan mulle kun lapsi pyysi jäädä yökylään että no äiti saa nyt päättää, että heille sopis kyllä mut äiti päättää. No en tällä kertaa sit päästänyt kun oli vasta viime viikolla. Minusta kans nää sovitaan aikuisten kesken ketään syyllistämättä..
[/quote]
Meilläkin tuo lapsen vinkuminen yökylään kyläilyn päätteeksi osui tuohon 3 vuoden tienoille. Periaatteessa olisin iihan iloiten jättänyt lapsen, mutta kun mummi otti siitä sellaisen marttyyriroolin puolin ja toisin eli lapselle sanoi, että hän ilman muuta haluaa ottaa tämän yökylään mutta nuo vanhemmat eivät varmaan anna ja sitten meille aikuisille, että kyllähän hän nyt hyysää vaikka viime voimillaan näitä lastenlapsiaan, ihan viimeiseen hengenvetoon asti, että te vanhemmat saatte levähtää mutta onhan tämä nyt rankkaa ja pitääkin soittaa naapurille, josko tulee avuksi ja siirtää sitä ja tätä menoa jne. Olisi ollut iso ilo, jos mummi olisi soittanut jo ennen kyläilyä, että ottakaa lapselle yövaatteet mukaan, saa jäädä yöksi mutta tuollainen säätäminen ja marttyyrin leikkiminen ei kyllä houkutellut yhtään jättämään lasta yökylään.
Olen myös työkaverin ja naapurin lastenlasten hoitorinkiä katsellut ja tajunnut, että vaikka isovanhemmat saavat iloa ja onnea lastenlapsistaan, niin säännöllisellä ja usein toistuvalla hoidolla pedataan pelkästään väsymystä ja peiteltyä katkeruuttakin, usein jopa pelkoa siitä, että jos jotain sanoo, niin sitten lapsia ei saa enää hoitoon koskaan. Isovanhemmat usein rakastavat lastenlapsiaan todella paljon ja kokevat syyllisyyttä siitä, että eivät jaksakaan näitä hoitaa yhtenään ja siitä syntyy kierre, jossa on pakko ottaa hoitoon näitä lastenlapsia, kun näiden melko itsekeskeiset vanhemmat automaattisesti olettavat, että homma pyörii nyt näin, kun on pyörinyt tähänkin asti ja kun isovanhempi kuitenkin ikävöi ja selvästi rakastaa lastenlapsiaan.
Ohjeeksi annankin, että kerran kuussa hoitaminen isovanhemman pyynnöstä on ihan ok, mutta kaikki sitä säännöllisempi ja varsinkin viikottain toistuva on riistämistä ja isovanhemman syyllistämistä. Ei se isovanhempi pysty eikä uskalla sanoa ei, saattaa velvollisuudesta ja jopa lastenlasten hyvinvoinnin pelossa pyytää usein kylään mutta kokeilkaapa niin päin, että itse hyysäätte sitä isovanhempaa kerran viikossa, kutsutte syömään ja annatte mahdollisuuden olla lastenlasten kanssa ilman hoitovelvoitetta ja ruokkimisvelvoitetta, niin takuulla syntyy parempi suhde kaikkien osapuolten välille eikä se isovanhempi joudu voimiensa äärirajoille.
[/quote]
Todella hyvä kirjoitus! Juuri näin!
Kerran kuukaudessa, pari kertaa kuukaudessa tai kerran kahdessa kk. Vaihtelee paljon. Yleensä silloin kun me vanhemmat halutaan viettää vapaailtaa tai on jotkut pippalot niim pyydetään ottamaan yöhoitoa :).Ottavatkin ihan mielellään.
Isompi välillä itse sopii mummon kanssa yökyläilystä ja saattaa olla useamminkin siellä, ihan ok kaikille. Mukavaahan se on kun mummolassa viihtyvät. Asutaan lähekkäin, joten nähdään paljon muutenkin kuin yökyläilyn merkeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esikoinen on yötä melkein aina kun haluaa, muuten en rajailisi yökyläilyjä koska mulla kädet täynnä pienimpien sisarusten kanssa ja esikoiselle kivaa lomailua olla se ainut ja saada huomiota koko ajan, mutta kun vanhempani syöttävät lapselle jatkuvasti jotain. Ei herkkuja, mutta oikein rasvaista ruokaa isoja annoksia ja ei ollenkaan salaattia. Itse olin lapsena ylipainoinen saman ruokavalion vuoksi. Olen yrittänyt puuttua, mutta sitten syötetään salaa. Eivät myöskään ollenkaan ulkoile. Ikäväähän se on kun isovanhemmat lapsenlapsen kyläilystä nauttivat ja samoin esikoiselle se on kuin toinen koti, mutta minkäs teet. On kuitenkin yleensä sen yhden yön viikossa siellä yötä.
Meillä yökyläillään noin kerran kuukaudessa ja 1-2 yötä kerrallaan. Yleensä meillä on miehen kanssa silloin yhtä aikaa töitä, joten yökyläilyt on lastenhoito-tarpeeseen Yökyläilyt sovitaan aina etukäteen, eikä koskaan jäädä "hetken mielijohteesta" yöksi. Ehkä sen vuoksi lapset ei koskaan vingu yöksi jäämistä, kun ei ole koskaan yllättäen jääty. Muuten kyläillään noin kerran viikossa, välimatkaa 30km. Näin on tehty noin 1-vuotiaasta asti ja lapset on nyt 6 ja 4.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paitsi että meillä mummo ei tule pyynnöstäkään kylään vain leikkimään ja kahville syömään vaan aina pitäis mennä sinne tai jos joskus suostuu tänne niin haluaisi pestä ikkunat, kitkeä kukkapenkit, tmv. En todellakaan ole pyytänyt ja toppuuttelen. Tulevat vasta sit tänne kylään jos ei oo pariin kolmeen viikkoon käyty heillä. Ja yökyläilypyyntöjä tmv lastenhoitopyyntöjä olen esittänyt harvoin, yleensä aloitteet tulee sieltä puolen.
Ap
Tuo penska haluais jäädä sinne (anoppilaan) aina yöksi (eli joka viikko kun käydään.) Ei voida jättää kuin harvoin (1-2x/v) koska lapsi menee oikeasti pilalle. Kaikki tehdään niinkuin 3v käskee, lyöminen ja haukkuminen on siellä vain naurun asia ja aamupalaksi saa jäätelöä jos pyytää. Mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua ja kaikkea saa tehdä jos haluaa. Yksi yö anoppilassa tarkoittaa minulle ja miehelle viikon työtä palauttaa lapsi ruotuun. Minun vanhempien luona on yötä useammin (1x/kk-1x/2kk) koska siellä on kuri ja järjestys siinä missä meilläkin. Toki silloin tekevät jotain mukavaa, mutta siellä ei eletä lapsen ehdoilla ja tahdoilla. Skidi viihtyy hyvin molemmissa paikoissa joten toki silloin vältellään anoppilaa ja viedään minun vanhemmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:58"]
Kun omat lapsenlapseni (2 kpl) olivat pieniä, eivät kuitenkaan enää vauvoja, olivat he luonani joka toinen viikonloppu. Hain heidät perjantaina ja kotiin palasivat sunnuntaina. Oikein odotin näitä viikonloppuja tosin myönnän, että lasten sunnuntain kotiinpaluu myös tuntui mukavalta toisella tapaa.
Meillä oli aina hauskaa, kaikki kävi helposti, yksi syy oli tietenkin se, että tunsin heidän kaikki tapansa ja rutiininsa, kun olimme niin paljon tekemisissä. Lapset eivät liioin olleet mitään "villipetoja", vaan melko rauhallisia, sanoisinko normaaleja.
Vanhemmat olivat myös tyytyväisiä, kun saivat kahdenkeskistä aikaa, win - win - tilanne.
Nykyään ovat lähestymässä teini-ikää, vkl-vierailut ovat vähentyneet, saattavat tulla yhdeksi yöksi tai käyvät päivällä piipahtamassa. Usein nähdään kuitenkin.
[/quote] Eli kun hoitajaa ei enää tarvita, ei enää mummosta välitetä. Noinhan se menee. Pari vuotta ja soitot loppuu.
[/quote]
Katkeruutta ilmassa? Pidätkö normaalina teinien käytöksenä, että ramppaisivat alituiseen isoäitinsä luona.
Mainitsin kyllä, että käyvät usein, muttahalusit kai keksiä jotain negatiivista. No, se ei ole uutta täällä.
[/quote]
Pidän normaalina sitä, että haluaa olla paljon tekemisissä itselleen tärkeän ihmisen kanssa. Nähtävästi tiivis hoitosuhde ei teillä ole tuonut sitä läheisyyttä, jonka ansiosta lapsenlapset haluaisivat kanssasi olla vielä teineinäkin.
Niin tai sit teineillä on muutakin tekemistä vaikka kuinka mummo olis tärkeä. Mä olin pienenä tosi paljon mummolassa, teininä vähemmän koska elämään tuli muutakin, silti mummo oli mulle maailman tärkein ja sitä nähtiin ku kerittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:51"]
Niin tai sit teineillä on muutakin tekemistä vaikka kuinka mummo olis tärkeä. Mä olin pienenä tosi paljon mummolassa, teininä vähemmän koska elämään tuli muutakin, silti mummo oli mulle maailman tärkein ja sitä nähtiin ku kerittiin.
[/quote]
Juuri näin: elämään tuli muutakin ja vuosikausia vapaansa uhrannut mummo sitten unohtui. Mummon olisi kannattanut sinun hoitamisesi sijaan keskittyä omiin ystäviin ja omaan elämään, jotta hänellekin olisi jäänyt jotain.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:35"]
Tuo penska haluais jäädä sinne (anoppilaan) aina yöksi (eli joka viikko kun käydään.) Ei voida jättää kuin harvoin (1-2x/v) koska lapsi menee oikeasti pilalle. Kaikki tehdään niinkuin 3v käskee, lyöminen ja haukkuminen on siellä vain naurun asia ja aamupalaksi saa jäätelöä jos pyytää. Mitään ei ole pakko tehdä jos ei halua ja kaikkea saa tehdä jos haluaa. Yksi yö anoppilassa tarkoittaa minulle ja miehelle viikon työtä palauttaa lapsi ruotuun. Minun vanhempien luona on yötä useammin (1x/kk-1x/2kk) koska siellä on kuri ja järjestys siinä missä meilläkin. Toki silloin tekevät jotain mukavaa, mutta siellä ei eletä lapsen ehdoilla ja tahdoilla. Skidi viihtyy hyvin molemmissa paikoissa joten toki silloin vältellään anoppilaa ja viedään minun vanhemmille.
[/quote]
Tosi hyvä idea. Meillä on kolme poikaa ja on miehen kanssa mietitty, että jos jokainen heistä tekaisee myös kolme lasta, niin ollaan helisemässä lastenhoidon kanssa. Ei vain jaksaisi sitä ruljanssia enää työelämän sivussa viikonloppuisin ja lomilla. Kauhulla kun jo seuraan muutaman työkaverin elämää, kun kaikki vapaat menee lapsenlapsia hoitaessa, eivätkä ehdi yhtään levätä.
Ei rajoja ja herkkuja ja annetaan elää kuin pellossa, niin eiköhän boheemeinkin miniä kiellä lastenlasten yökyläilyn :)
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:55"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:51"]
Niin tai sit teineillä on muutakin tekemistä vaikka kuinka mummo olis tärkeä. Mä olin pienenä tosi paljon mummolassa, teininä vähemmän koska elämään tuli muutakin, silti mummo oli mulle maailman tärkein ja sitä nähtiin ku kerittiin.
[/quote]
Juuri näin: elämään tuli muutakin ja vuosikausia vapaansa uhrannut mummo sitten unohtui. Mummon olisi kannattanut sinun hoitamisesi sijaan keskittyä omiin ystäviin ja omaan elämään, jotta hänellekin olisi jäänyt jotain.
[/quote]
En minäkään teininä mummolassa jaksanut notkua kun sen takia olisi pitänyt hyvät vapaaviikonloput notkua äidin ja isän mukana jossain että pääsisi samalla mummoa katsomaan. Mutta nytpä kun olen jo vanhempi niin hoidan mummoa ja mummon asioita ihan pyytämättä. Käyn silloin kun ehdin mutta n. Kerran viikossa puhutaan puhelimessa ja varmistan myös että hänen terveydenhuollon asiat järjestyvät jne. Eli jos teini ei jaksa mummolassa ravata niin ei se mikään ihme ole. Ps. Paska mummo pitää olla jos odottaa vapaaehtoisesta lapsien hoitamisesta vastapalveluksia. Minun mummoni halusi väkisin lapsenlapset kylään ja lapsenlapsien olisi siis pitänyt korvata se? Huhhuh.
Laskin kalenterista että lapset ovat olleet kesä-heinäkuussa yhteensä 15 yötä mummoloissa. Yleensä arkena tulee noin 3 yötä kuukaudessa. Kesällä oli vähän eri asia kun oli pakko saada lapset hoitoon kun itse töissä.
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:58"]Kun omat lapsenlapseni (2 kpl) olivat pieniä, eivät kuitenkaan enää vauvoja, olivat he luonani joka toinen viikonloppu. Hain heidät perjantaina ja kotiin palasivat sunnuntaina. Oikein odotin näitä viikonloppuja tosin myönnän, että lasten sunnuntain kotiinpaluu myös tuntui mukavalta toisella tapaa.
Meillä oli aina hauskaa, kaikki kävi helposti, yksi syy oli tietenkin se, että tunsin heidän kaikki tapansa ja rutiininsa, kun olimme niin paljon tekemisissä. Lapset eivät liioin olleet mitään "villipetoja", vaan melko rauhallisia, sanoisinko normaaleja.
Vanhemmat olivat myös tyytyväisiä, kun saivat kahdenkeskistä aikaa, win - win - tilanne.
Nykyään ovat lähestymässä teini-ikää, vkl-vierailut ovat vähentyneet, saattavat tulla yhdeksi yöksi tai käyvät päivällä piipahtamassa. Usein nähdään kuitenkin.
[/quote]
Kuulostaa minusta ihanalta, olisipa minullakin ollut lapsena mummola jonne mennä ja isovanhemmat joiden kanssa olisin nyt läheinen. Kaikki isovanhempani olivat ehtineet kuolla ennen kuin synnyin, joten tälläinen suhde on elämästäni jäänyt uupumaan.
Varmasti pidätte jatkossakin tiiviisti yhteyttä kun olette noin läheisesti olleet heidän elämässään lapsina, vaikka tietenkin teini-iän tullessa tulee omia menoja varsinkin viikonlopuilla. Ihanalta kuulostaa joka tapauksessa :)
T. 23v tyttö
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 22:36"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:11"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 18:01"]
[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 17:58"]
Kun omat lapsenlapseni (2 kpl) olivat pieniä, eivät kuitenkaan enää vauvoja, olivat he luonani joka toinen viikonloppu. Hain heidät perjantaina ja kotiin palasivat sunnuntaina. Oikein odotin näitä viikonloppuja tosin myönnän, että lasten sunnuntain kotiinpaluu myös tuntui mukavalta toisella tapaa.
Meillä oli aina hauskaa, kaikki kävi helposti, yksi syy oli tietenkin se, että tunsin heidän kaikki tapansa ja rutiininsa, kun olimme niin paljon tekemisissä. Lapset eivät liioin olleet mitään "villipetoja", vaan melko rauhallisia, sanoisinko normaaleja.
Vanhemmat olivat myös tyytyväisiä, kun saivat kahdenkeskistä aikaa, win - win - tilanne.
Nykyään ovat lähestymässä teini-ikää, vkl-vierailut ovat vähentyneet, saattavat tulla yhdeksi yöksi tai käyvät päivällä piipahtamassa. Usein nähdään kuitenkin.
[/quote] Eli kun hoitajaa ei enää tarvita, ei enää mummosta välitetä. Noinhan se menee. Pari vuotta ja soitot loppuu.
[/quote]
Katkeruutta ilmassa? Pidätkö normaalina teinien käytöksenä, että ramppaisivat alituiseen isoäitinsä luona.
Mainitsin kyllä, että käyvät usein, muttahalusit kai keksiä jotain negatiivista. No, se ei ole uutta täällä.
[/quote]
Pidän normaalina sitä, että haluaa olla paljon tekemisissä itselleen tärkeän ihmisen kanssa. Nähtävästi tiivis hoitosuhde ei teillä ole tuonut sitä läheisyyttä, jonka ansiosta lapsenlapset haluaisivat kanssasi olla vielä teineinäkin.
[/quote]
Meillä ei lapset ole olleet ikinä mummolassa yötä, koska isäni oli niin sairas. Olemme käyneet perheenä aina siellä kylässä ja paljon kuljin niin, että vietin lomilla lasten kanssa aikaa siellä useamman päivän. Mutta hoitovastuu oli aina minulla.
Lapsistani kaksi on jo aikuisia ja kaksi teinejä. Isäni on kuollut jo, mutta äitini kanssa nuorilla aikuisillani on todella hyvät välit. Menevät nykyään äitini luo lomilla auttamaan äitiäni pihatöissä ja siivouksissa. Soittelevat äidilleni ja yrittävät tehdä kaikkea mahdollista, että vanhalla äidilläni olisi hyvä olla.
Ei ne hyvät välit isovanhempiin sillä synny, että lapset nukkuu isovanhempien katon alla ja omat vanhemmat ovat poissa. Ihan muulla tavalla ne välit saadaan.
Minustaki max kerran kuussakin ois aivan riittävästi! Lapsi on nyt kolme ja ollut ehkä viisi kertaa yökylässä mummolassa. En tarvi ns 'taukoja' lapsesta! Mut jos lapsi viihtyy ja haluaa niin joskus voisin sit päästääkin. Mut en jaksais isovanhempien enkä lapsen puolelta sitä vonkaamista.
Tänään mummo oikein kovaäänisesti tuli ilmoittamaan mulle kun lapsi pyysi jäädä yökylään että no äiti saa nyt päättää, että heille sopis kyllä mut äiti päättää. No en tällä kertaa sit päästänyt kun oli vasta viime viikolla.
Minusta kans nää sovitaan aikuisten kesken ketään syyllistämättä..