Tahdon takaisin uskoon!!!

En oo kehannu enää mennä seurakuntaankaan kun tuntuu että kaikki näkee millanen mä oon....huono uskova.

Pahinta on että taas kiroilen ja oikeesti tuntuu että oon paholaisen otteessa.
Muutaman kerran oon pystyny vähän rukoilemaan mutta se ei enää oo auttanu...ei oo voimia palata takas enää.
T. 3

Lopetat vain kaiken älyllisen toiminnan ja kas kummaa olet uskossa.

AV - palsta ei ole oikea paikka yrittää palauttaa uskoaan. Täällä lähinnä menettää uskonsa ihmisiin ja kaikkeen muuhunkin kun näitä viestejä lukee ja ajattelee, että jopa joka kymmenes näistä saattaa ehkä olla tosissaan.

Minun, ateistin näkökulmasta uskot kovastikin. Mitä se usko on? Tietynlaista käyttäytymistä, vai tunnetta, jonka valtaan joudut??

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:28"]Minun, ateistin näkökulmasta uskot kovastikin. Mitä se usko on? Tietynlaista käyttäytymistä, vai tunnetta, jonka valtaan joudut??
[/quote]

Usko on minulle yhteys elämän mielekkyyteen ja tarkoituksellisuuteen.

-ap

25 jatkaa... "uskominen" kuulostaa kovalta, vähän vastentahtoiselta työltä ja suorittamiselta. Outoa.

Olet edelleen uskossa. Ei elämä uskossa ole pelkkää tunteenpaloa ja hallelujaa. Välillä on alamäkiä ja sitten taas ylämäkiä, niin uskossa kuin muussakin elämässä. Et sinä nyt huutaisi jumalan puoleen ja kokisi syyllisyyttä, jos et uskoisi. Rentoudu, muista että vain jumalan armo riittää, hän ei ole päästänyt sinusta irti.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:30"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:28"]Minun, ateistin näkökulmasta uskot kovastikin. Mitä se usko on? Tietynlaista käyttäytymistä, vai tunnetta, jonka valtaan joudut??
[/quote]

Usko on minulle yhteys elämän mielekkyyteen ja tarkoituksellisuuteen.

-ap
[/quote]

Miksi sitten koet sen menettäneesi? Jos se on olemassa, niin eikai se ole mihinkään kadonnut? Mikä on kadonnut? Tunne? Vai onko sinulle tullut tunne tai ajatus, ettei mitään olekaan, yhteyttä, mielekkyyttä?
25

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 23:59"]Minä uskon alkuräjähdykseen, suurenmoiseen voimaan josta sai alkunsa materiaali, josta muovautui tämä universumi ja lopulta tämä maapallo miljardeja vuosia sitten. Evoluutioon, joka satojen miljoonien vuosien aikana muovasi myös minusta tämän elävän olennon joksi synnyin ja joka olen nyt. Elämään, happeen jota hengitän. Rakkauteen, jota ilman minua ei olisi eikä mitään muutakaan ainakaan tässä muodossa. Kuolemaan, joka tulee sitten joskus, ja jonka jälkeen minua fyysisesti ei enää ole. Minä uskon. Uskotko sinä?   [/quote] Uskot siihen, että ensin ei ollut mitään, ja sitten se räjähti? Miten "ei mikään" voi räjähtää?

[/quote]

Miksi kysyt kun sinulla on vastaus. Jumalolentosi räjähti eikä vaikuta enää sen jälkeen maailmankaikkeuteen piiruakaan. Ei-jumaluskovaiset eivät sen sijaan tiedä vastausta ja pitävät kysymystä tod.näk. tietämisen ulkopuolella. Kuten sinäkin jumalolentoasi pidät(?). Perfect match - made in heaven - jos sallit.

Ei uskoa voi kadottaa. Usko tulee Jumalalta ja kun sen on saanut, ei se ikinä lähde pois. Toki se uskonelämä voi olla kuihtunutta, jos ei vietä aikaa Jumalan kanssa ja lue raamattua ja rukoile. Itsekin olen ollut tässä tilassa vuosikausia kun menin ateistin kanssa naimisiin. Mutta on minulla usko tallella, vaikka nyt onkin menossa tämä eksynyt lammas -vaihe. Ei Jumala minua mihinkään ole hylännyt, enkä minä häntä. Suhteessa on nyt vain menossa sellainen huonompi vaihe joka johtuu minusta. Jumala ottaa kyllä avosylin vastaan heti kun olen valmis palaamaan hänen syliinsä.

Jumalan sijaan löytäkää rauha itsetutkistelusta.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:04"]

Muuttaako usko tai sen puute oikeasti elämääsi? 

[/quote]

En ole ap, mutta jos muistelen itse sitä aikaa kun uskonelämä kukoisti, niin kyllä se muuttaa elämän. Jostain ihmisestä pystyy jopa näkemään, että hän on uskossa, kun hän säteilee sellaista rauhaa ja rakkautta. Ei kukaan ihminen pysty rakastamaan samalla tavalla kuin Jumala, ja kun elää siinä Jumalan rakkaudessa, niin sen hienompaa ei ole! Ja se vaikuttaa omaan elämään sitä kautta, että kun kuulee Jumalan äänen ja tekee niitä pieniä tekoja mitä hän pyytää ja tuottaa sitä kautta iloa toisille ihmisille, niin se on jotain valtavan hienoa. 

Kiitos ap. Kun otit aiheen esille.
Tänä iltana haluan tehä parannuksen ja palata takas Jeesuksen tykö.

Jotenkin oon ajatellu koko ajan että oon ainut joka on niin epäonnistunu ettei pysty enää palaamaan siihen uskon elämään, mutta tää ketju toi taas toivoa paremmasta.
T. 3

Mulla on sama ongelma. Olin varhaisnuoruudessa hyvinkin vahvasti uskossa, ja oli ihanaa elää ajatellen, että kaikella on jokin tarkoitus ja että Herra on läsnä kaikessa mitä teen. Minulla oli sellainen sisäinen rauha ja tasapaino.

No, nyttemmin olen tullut liian kyyniseksi, ja vaikka kuinka yritän "pitää itseäni" uskossa, se ei jotenkin tule enää luonnostaan. Lisäksi on alkanut ahdistaa joidenkin uskovaisten ahdasmielisyys sekä esimerkiksi homovastaisuus, mikä on ruokkinut vain lisää epäuskoani. Tästä kaikesta lopputuloksena on se, että huomaan usein olevani allapäin, valvon öitä peläten itseni ja läheisteni kuolemaa, tunnen elämäni olevan jotenkin päämäärätöntä ja valuvan hukkaan, yms. Uskossa olisi niin paljon helpompaa, mutten tiedä, pystynkö siihen enää.

Ole armollinen Herra

Kuin rukouksia ei kuultaisi

Jumala kuulee kaikki rukoukset, sanattomatkin, ja vastaa niihin siten ja silloin kun tahtoo ja Hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä. Pysy siis rukouksessa, odota kärsivällisesti ja ymmärrä että vaikka vastaus olisi eri kuin mitä odotit niin se on aina sinulle se paras ja oikea vastaus. Siunausta

[quote author="Vierailija" time="18.08.2015 klo 09:02"]Jumala kuulee kaikki rukoukset, sanattomatkin, ja vastaa niihin siten ja silloin kun tahtoo ja Hänen tahtonsa sinua kohtaan on hyvä. Pysy siis rukouksessa, odota kärsivällisesti ja ymmärrä että vaikka vastaus olisi eri kuin mitä odotit niin se on aina sinulle se paras ja oikea vastaus. Siunausta
[/quote]

Kiitos. <3

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:01"]Mulla on sama ongelma. Olin varhaisnuoruudessa hyvinkin vahvasti uskossa, ja oli ihanaa elää ajatellen, että kaikella on jokin tarkoitus ja että Herra on läsnä kaikessa mitä teen. Minulla oli sellainen sisäinen rauha ja tasapaino.

No, nyttemmin olen tullut liian kyyniseksi, ja vaikka kuinka yritän "pitää itseäni" uskossa, se ei jotenkin tule enää luonnostaan. Lisäksi on alkanut ahdistaa joidenkin uskovaisten ahdasmielisyys sekä esimerkiksi homovastaisuus, mikä on ruokkinut vain lisää epäuskoani. Tästä kaikesta lopputuloksena on se, että huomaan usein olevani allapäin, valvon öitä peläten itseni ja läheisteni kuolemaa, tunnen elämäni olevan jotenkin päämäärätöntä ja valuvan hukkaan, yms. Uskossa olisi niin paljon helpompaa, mutten tiedä, pystynkö siihen enää.
[/quote] Oletko koskaan tarkastellut lähemmin tuota "homovastaisuutta" ja miksi kristityt ajattelevat siitä toisin kuin monet muut? Kysymys ei ole ahdasmielisyydestä, vaan Jumalan luomistyön kunnioituksesta. Sen kunnioituksesta, että luotiin mies ja nainen ja heidän on määrä tulla yhdeksi. Esimerkiksi avioliitolla on nähtävästi aivan eri merkitys monelle nykyihmiselle, mitä kristitylle. Mutta se onkin jo toinen asia se.