Minkä ikäisenä on nolo asua vielä vanhemillaan?
Kommentit (25)
Itse muutin 20v kotoa, nyt 22v ja muutan joksikin aikaa ainakin 'kotiin', kuten sanottu niin elämäntilanteet muuttuu ja mulla hyvät välit perheeseen niin tää fiksuin ratkaisu :)
No ei ole noloa asua vielä 20 vuotiaana kotona. Opiskellessa voi olla jopa parempi asua kotona, jos koulu on tarpeeksi lähellä. Opiskelijan elämä ei aina ole helppoa. Monesti on kaikki rahaongelmat ja se todellisuus, että kaikki pitää hoitaa itse.
Mielestäni ei ole mitään noloa ikää, jokainen tehkööt kuten tahtoo. Itse muutin heti 18-vuotiaana, mieheni muutti 23-vuotiaana, se on ilmeisesti joidenkin mielestä jo nolo ikä?? Mielestäni täysin normaalia ja hyväksyttävää.
Itse muutin pois noin kaksvitosena ja kyllähän ne viimeiset viisi vuotta olivat äärimmäisen noloja.
Kaikkien mielestä.
Itse olen 21 ja muutin vasta omilleni opintojen perässä uudelle paikkakunnalle. Teen tosin vielä tän kuun töitä vanhempieni paikkakunnalla ja saan asua kotona. Tulen hyvin toimeen perheeni kanssa ja minulla on muutaman vuotta itseäni nuorempia sisaruksia. Vanhempani eivät ole koskaan valittaneet järjestelystä, yksiöt ovat kalliita pk-seudulla ja olen tässä saanut kerättyä mukavat säästöt opiskeluja varten niin ei tarvii mitään opintolainoja edes miettiä. Autan toki kotona sen minkä kerkeän, vuokraa eivät ole pyytäneet. Olen ollut enemmän kun tyytyväinen tilanteeseen.
Minusta silloin kannattaa muuttaa kun siltä tuntuu. Jos ei kotona oo enää mukava olla niin alkaa olla aika itsenäistyä. Olisin joka tapauksessa muuttanut tänä syksynä vaikken olisi opiskelupaikkaa saanutkaan. Reilua muulle perheelle että saavat lisää elintilaa :)
[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 22:39"]21
[/quote]
Blackjack
Ei voi sanoa mitään ikää, riippuu millainen asunto vanhemmilla on ja miksi kotona asuu.
Jos on iso talo, jossa vanhemmilla oma rauha ja 25 vuotias lapsi opiskelee ja tekee kotityöt ja hoitaa nurmikot ja lehmien aamulypsyn, niin ei ole noloa asua kotona.
Mutta tiedän yhden perheen jossa lähemmäs kolmikymppinen poika asui kotona ja äiti passas ja palveli kullannuppua ja vanhemmat kustansi pojan elämän, vaikka poika sai paremaa palkkaa töistä kun äiti. Kämppänä pieni rivitalokolmio. Kyllä hävettäis.
Ite olen muuttanut poikaystävän kanssa yhteen 18 vuotiaana ja ihan hyvä ikä. Jos olis yksin pitänyt asua, niin ei olis ollu taloudellisesti mahdollista kun asta noin 22 v. Joka sekin olis ollut ihan hyvä ikä.
Tiedän jokusen ihmisen, jotka ovat asuneet vanhempiensa luona 25-35-vuotiaina liittyen elämäntilanteeseen. Yhdellä hankala avioero, yhdellä oma sairastuminen, yhdellä vanhemman sairastuminen. Ei mielestäni noloa. Tunnen myös perheen, jossa asuu kolme sukupolvea samassa talossa. Sekään ei ole noloa. Vastaus tähän, kuten melkein kaikkeen muuhunkin kuuluu siis: kaikki on suhteellista. Ja myös: toisen nolo on toiselle ihan ok. jnejnejne
On niin monta erilaista tilannetta, että ei tuohon ole todellakaan mitään vastausta. Itse lähdin kotoa 21 vuotiaana, mutta olisin periaatteessa voinut asua siellä kauemminkin, koska tilaa oli riittämiin. Asuin talon yläkerrassa ja siellä oli kaksi isoa huonetta, vessa, kylppäri ja vain keittiötilat puuttuivat, mutta tarvittaessa ne olisi ollut helppo järjestää. En vain enää jaksanut vanhempiani ja välit heihin paranivat roimasti kotoa muuttamisen jälkeen. Näinhän sen pitää mennäkin, sitten on hyvä kun itselle on hyvä.
Sanoisin, että 30 vuotiaana se olisi ehkä noloa. 25-vuotiaana ehkä hieman outoa. 20-vuotiaan ymmärtää vielä täysin! :) HUOM ELÄMÄNTILANTEET VAIHTELEE! EI VOI YLEISTÄÄ!
Mun 22-vuotias lapsi muuttaa huomenna omaan kotiin. Olisi saanut asua täällä niin pitkään kuin haluaa, mutta lähtee muualle opiskelemaan.