en pysty tänäänkään menemään kauppaan

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:24"]

Ja kertaan vielä kysymyksen: Jos tietää pilaavansa itsemurhalla esim kahden vanhan ihmisen loppuvuodet, kumpi on silloin valittava, eläminen yhteiskunnan tuilla vai se itsemurha. Haluaisin nyt tähän vastauksen enkä mitä minämminäminä blaa blaa.

[/quote]

on vaikea kuvitella että molemmat vanhemmat olisivat niin sydämettömiä että toivoisivat oman itsensä takia että lapsi kituuttaa elämässä eteenpäin ja vasta sitten kun molemmat on haudan levossa niin lapsi saa luvan siirtyä eteenpäin? ja samaan hengenvetoon huutelisivat kuinka julmaa ja sydämetöntä on tehdä itsemurha? etkö todellakaan näe tässä ristiriitaa? eihän empatia ja oikein ja väärin asetelmat ole ikinä katsottavissa vain toiselta puolelta, yhden ihmisen näkökulmasta. kyllä siinä pitää pystyä asettumaan myös toisen asemaan ja katsella sieltä kautta. vanhempien tulisi pystyä näkemään sen oman "pilaat meidän elämän" yli ja miettiä miltä mahtaa sairaan ihmisen kamppailu tuntua
[/quote]
No nyt on taas selvitetty mitä minäninäminä kokee ja miten asioiden pitäisi sinusta olla. Ihan kiva, mutta se ei edelleenkään muuta miksikään sitä tosiasiaa että itsemurhani rikkoisi henkisesti ja fyysiisesti hauraat vanhempani täysin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa eikä sinun haavemaailmassasi, tuilla eläminen vai itsemurha?

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:25"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 00:18"]Täällä käy tosiaankin hyvin ilmi, mikä on hyvin useiden ihmisten suhtautuminen mt-ongelmiin. "Ota itteäs niskasta kiinni!" jne...

Mutta ap, kylmä fakta on silti että ainoa joka voi sinua tuossa tilassa oikeasti auttaa on sinä itse, minkä varmasti tiedätkin. Ammattiauttajat ja läheiset voivat olla tukena ja neuvoa, mutta kukaan muu ei voi tehdä työtä puolestasi.

Ja pahinta mitä voit itsellesi tuossa tilanteessa tehdä, on jäädä kotiin koska et uskalla lähteä kauppaan tms. Välttelykäyttäytyminen on se vihoviimeinen reaktio pakkoajatuksiin. Se helpottaa hetkeksi, mutta lopulta joudut tilanteeseen että et voi enää nousta sängystä, se kaventaa elinpiiriäsi jatkuvasti.

Itselläni on myös yli kahdenkymmenen vuoden ajan ollut riesana kaikki ocd:n osa-alueet. Vaikeimmaksi koen ajatuksen tasolla tapahtuvat kompulsiot jotka tosiaan aoheuttavat päässä sellaisen mylläkän että oksat pois. Minulla on myös vaikea masennus ja paniikkihäiriö, joten tiedän tasan tarkkaan sen helvetin missä elät. Yhteen aikaan sain 4-6 paniikkikohtausta joka päivä ja itsemurha on käynyt mielessä melko monta kertaa, teininä sitä yritinkin.

Tiedän siis miten raskasta se voi olla. Mutta sinulla ei ihan oikeasti ole kuin nuo 3 vaihtoehtoa: Joko alat työskennellä pakkotoimintojesi lopettamiseksi, aloittaen ihan pienistä asioista, tapat itsesi tai elät samaa helvettiä loppuikäsi. Tai "elät" koska pahan ocd:n kanssa on turha puhua mistään elämänlaadusta. Kamalaan oloon tottuu ja sitä alkaa pitää normina, ja lopulta ei edes muista mitä se tavallinen eläminen ja oleminen on.

Kuten joku jossain sanoi, voi kuitenkin olla kiitollinen että kyseessä on "vain" ocd, siitä kun on mahdollista parantua toisin kuin lukemattomista muista sairauksista.

Lopultahan ocd:n voittamisessa on kyse syvimpien pelkojesi kohtaamisesta ilman pakkotoimintoja. Kuulostaa kamalalta ja on todella raskasta, mutta ei siihen kuole. Itselläni tämä tuli mahdolliseksi vasta kun lopetin mielialalääkekoktailin nauttimisen, asiat selkeytyivät. Itselleni tuli niistä ikäviä sivuoireita kuten psykoosia ym, joista lääkärisedät välillä unohtavat varoittaa. ;) Ensin toki iski valtava shokki kun olin ollut ihan turta ja sekaisin vuosikaudet...

Sanot että sekoat jos yrität kohdata pelkosi. Siltä minustakin tuntui. Pakkoajatuksista ja niitä seuraavasta ahdistuspiikistä on ilmeisesti tullut sinulle hirveä, ylitsepääsemätön mörkö jota pakenet henkesi edestä, viimeiseen asti. Ja se on sitä juuri siksi koska pakenet sitä. Altistushoito perustuu juurikin siihen että kohtaamalla pelkosi ja hyväksymällä pakkoajatuksesi kerrot aivoillesi että hei, ei tähän kuole. Niissä ajatuksissa sinänsä ei ole mitään vikaa tai pahaa, ne ovat vain ajatuksia. Ongelma on se pakkotoiminto jolla tukahdutat tunteen joka siitä vain voimistuu ja sysää kehiin lisää pakkoajatuksia jne...

Juu, mitähän romaania tässä kirjoitan, ei ollut tarkoitus kuulostaa viisastelevalta, halusin vain sanoa että ocd on parannettavissa jos oikeasti haluat tarttua härkää sarvista ja laittaa kaiken likoon sekä kohdata itsensä ja tunteensa. :)
[/quote]
Eiköhän ap:n terapioissa ole näitä kokeiltu. Ymmärsin että ap:n tapauksessa peruste eläkkeeseen on mm se että altistettaessa ap ei koekaan helpottavaa vapautumista vaan joutuu psykoosiin.
[/quote]
Kyllä minäkin varmaan menisin taas psykoosiin jos pitäisi vaikka laulaa julkisesti. Mutta voin altistaa itseäni vähemmän vaikeille tilanteille joissa ahdistus tulee voimakkaana mutta niin että siitä selviää. Uskon että ap:llakin on tilanteita joille hän voi altistaa itseään sekoamatta. Täytyy vain aloittaa riittävän pienestä.

Kun ap on ollut ainakin kolme vuotta hoidon piirissä mitä luulette onko kenellekään tullut kertaakaan mieleen pienin askelin siedätys? On ihmisiä jotka jo pelkkä stressi saa psykoosiin, ihan ilman pakko-oireitakin. Eikö nyt kuitenkin terveydenhoitokin ole aikeellisimman luottamuksen ansainnut, ei kai siellä täysin kehareita olla...

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:24"] Ja kertaan vielä kysymyksen: Jos tietää pilaavansa itsemurhalla esim kahden vanhan ihmisen loppuvuodet, kumpi on silloin valittava, eläminen yhteiskunnan tuilla vai se itsemurha. Haluaisin nyt tähän vastauksen enkä mitä minämminäminä blaa blaa. [/quote] on vaikea kuvitella että molemmat vanhemmat olisivat niin sydämettömiä että toivoisivat oman itsensä takia että lapsi kituuttaa elämässä eteenpäin ja vasta sitten kun molemmat on haudan levossa niin lapsi saa luvan siirtyä eteenpäin? ja samaan hengenvetoon huutelisivat kuinka julmaa ja sydämetöntä on tehdä itsemurha? etkö todellakaan näe tässä ristiriitaa? eihän empatia ja oikein ja väärin asetelmat ole ikinä katsottavissa vain toiselta puolelta, yhden ihmisen näkökulmasta. kyllä siinä pitää pystyä asettumaan myös toisen asemaan ja katsella sieltä kautta. vanhempien tulisi pystyä näkemään sen oman "pilaat meidän elämän" yli ja miettiä miltä mahtaa sairaan ihmisen kamppailu tuntua [/quote] No nyt on taas selvitetty mitä minäninäminä kokee ja miten asioiden pitäisi sinusta olla. Ihan kiva, mutta se ei edelleenkään muuta miksikään sitä tosiasiaa että itsemurhani rikkoisi henkisesti ja fyysiisesti hauraat vanhempani täysin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa eikä sinun haavemaailmassasi, tuilla eläminen vai itsemurha?

[/quote]

haluatko käsittää kaiken kirjoittamani väärin? miten tämä tuilla eläminen edes liitttyy siihen onko itsemurha "oikein vai väärin"? mielestäni sinun tapauksessa koet että ongelmasi ovat kuitenkin kestettävissä ja vanhempiesi vuoksi (toivottavasti myös itsesi) sinnittelet. eikös se silloin ole hyvä merkki ja nimenomaan merkki siittä ettei elämä ole vielä lopussa? 

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:36"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:24"]

Ja kertaan vielä kysymyksen: Jos tietää pilaavansa itsemurhalla esim kahden vanhan ihmisen loppuvuodet, kumpi on silloin valittava, eläminen yhteiskunnan tuilla vai se itsemurha. Haluaisin nyt tähän vastauksen enkä mitä minämminäminä blaa blaa.

[/quote]

on vaikea kuvitella että molemmat vanhemmat olisivat niin sydämettömiä että toivoisivat oman itsensä takia että lapsi kituuttaa elämässä eteenpäin ja vasta sitten kun molemmat on haudan levossa niin lapsi saa luvan siirtyä eteenpäin? ja samaan hengenvetoon huutelisivat kuinka julmaa ja sydämetöntä on tehdä itsemurha? etkö todellakaan näe tässä ristiriitaa? eihän empatia ja oikein ja väärin asetelmat ole ikinä katsottavissa vain toiselta puolelta, yhden ihmisen näkökulmasta. kyllä siinä pitää pystyä asettumaan myös toisen asemaan ja katsella sieltä kautta. vanhempien tulisi pystyä näkemään sen oman "pilaat meidän elämän" yli ja miettiä miltä mahtaa sairaan ihmisen kamppailu tuntua
[/quote]
No nyt on taas selvitetty mitä minäninäminä kokee ja miten asioiden pitäisi sinusta olla. Ihan kiva, mutta se ei edelleenkään muuta miksikään sitä tosiasiaa että itsemurhani rikkoisi henkisesti ja fyysiisesti hauraat vanhempani täysin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa eikä sinun haavemaailmassasi, tuilla eläminen vai itsemurha?
[/quote]
Sivusta seuranneena täytyy kyl sanoa, että sulla on maailman huonoin luetunymmärtämisen taito, mitä olen koskaan joutunut todistamaan. Ja kaikenlisäksi tykkäät ihan helvetisti vääristellä toisen sanomisia. Nyt sinä jankka jankka voisit jo lopettaa. Olet varmaan myös irl todella rasittava ihminen, en jaksaisi minuuttiakaan sun seurassa.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:24"] Ja kertaan vielä kysymyksen: Jos tietää pilaavansa itsemurhalla esim kahden vanhan ihmisen loppuvuodet, kumpi on silloin valittava, eläminen yhteiskunnan tuilla vai se itsemurha. Haluaisin nyt tähän vastauksen enkä mitä minämminäminä blaa blaa. [/quote] on vaikea kuvitella että molemmat vanhemmat olisivat niin sydämettömiä että toivoisivat oman itsensä takia että lapsi kituuttaa elämässä eteenpäin ja vasta sitten kun molemmat on haudan levossa niin lapsi saa luvan siirtyä eteenpäin? ja samaan hengenvetoon huutelisivat kuinka julmaa ja sydämetöntä on tehdä itsemurha? etkö todellakaan näe tässä ristiriitaa? eihän empatia ja oikein ja väärin asetelmat ole ikinä katsottavissa vain toiselta puolelta, yhden ihmisen näkökulmasta. kyllä siinä pitää pystyä asettumaan myös toisen asemaan ja katsella sieltä kautta. vanhempien tulisi pystyä näkemään sen oman "pilaat meidän elämän" yli ja miettiä miltä mahtaa sairaan ihmisen kamppailu tuntua [/quote] No nyt on taas selvitetty mitä minäninäminä kokee ja miten asioiden pitäisi sinusta olla. Ihan kiva, mutta se ei edelleenkään muuta miksikään sitä tosiasiaa että itsemurhani rikkoisi henkisesti ja fyysiisesti hauraat vanhempani täysin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa eikä sinun haavemaailmassasi, tuilla eläminen vai itsemurha?

[/quote]

haluatko käsittää kaiken kirjoittamani väärin? miten tämä tuilla eläminen edes liitttyy siihen onko itsemurha "oikein vai väärin"? mielestäni sinun tapauksessa koet että ongelmasi ovat kuitenkin kestettävissä ja vanhempiesi vuoksi (toivottavasti myös itsesi) sinnittelet. eikös se silloin ole hyvä merkki ja nimenomaan merkki siittä ettei elämä ole vielä lopussa? 
[/quote]
No niin, nyt sitten sinnittely on hyvä merkki kun tähän asti ketjussa on haaveiltu mt-ongelmaisten eliminoinnista. Tämä on asia jossa halutaan sekä syödä kakku että pitää se. Mt-ongelmaiset eliminoidaan tai eliminoituvat tyhjiössä ja kaikilla on kivaa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:36"]

Miten miehesi jakselee? Miten olet ylipäätään saanut miehen, jos pääasiassa olet kotona? Pelkäätkö, että hän lähtee kävelemään?

[/quote]

Ennen pahinta sairastumistani olen hänet tavannut. En pelkää. ap

[/quote]

En nyt tarkoita tätä millään pahalla, mutta onko miehesikin jotenkin sairas? En tajua kukaa muu jaksaisi tuollaista, parikymppisenä omaishoitajana noin vakavasti mielisairaalle henkilölle joka ei voi poistua kodistaan, tehdä mitään kotitöitä tai harrastaa seksiä yms. Kuulostaa todella erikoiselta.

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:44"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:36"] [quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:32"][quote author="Vierailija" time="06.08.2015 klo 01:24"] Ja kertaan vielä kysymyksen: Jos tietää pilaavansa itsemurhalla esim kahden vanhan ihmisen loppuvuodet, kumpi on silloin valittava, eläminen yhteiskunnan tuilla vai se itsemurha. Haluaisin nyt tähän vastauksen enkä mitä minämminäminä blaa blaa. [/quote] on vaikea kuvitella että molemmat vanhemmat olisivat niin sydämettömiä että toivoisivat oman itsensä takia että lapsi kituuttaa elämässä eteenpäin ja vasta sitten kun molemmat on haudan levossa niin lapsi saa luvan siirtyä eteenpäin? ja samaan hengenvetoon huutelisivat kuinka julmaa ja sydämetöntä on tehdä itsemurha? etkö todellakaan näe tässä ristiriitaa? eihän empatia ja oikein ja väärin asetelmat ole ikinä katsottavissa vain toiselta puolelta, yhden ihmisen näkökulmasta. kyllä siinä pitää pystyä asettumaan myös toisen asemaan ja katsella sieltä kautta. vanhempien tulisi pystyä näkemään sen oman "pilaat meidän elämän" yli ja miettiä miltä mahtaa sairaan ihmisen kamppailu tuntua [/quote] No nyt on taas selvitetty mitä minäninäminä kokee ja miten asioiden pitäisi sinusta olla. Ihan kiva, mutta se ei edelleenkään muuta miksikään sitä tosiasiaa että itsemurhani rikkoisi henkisesti ja fyysiisesti hauraat vanhempani täysin kaikilla mahdollisilla tavoilla. Eli tässä nimenomaisessa tapauksessa eikä sinun haavemaailmassasi, tuilla eläminen vai itsemurha? [/quote] haluatko käsittää kaiken kirjoittamani väärin? miten tämä tuilla eläminen edes liitttyy siihen onko itsemurha "oikein vai väärin"? mielestäni sinun tapauksessa koet että ongelmasi ovat kuitenkin kestettävissä ja vanhempiesi vuoksi (toivottavasti myös itsesi) sinnittelet. eikös se silloin ole hyvä merkki ja nimenomaan merkki siittä ettei elämä ole vielä lopussa?  [/quote] No niin, nyt sitten sinnittely on hyvä merkki kun tähän asti ketjussa on haaveiltu mt-ongelmaisten eliminoinnista. Tämä on asia jossa halutaan sekä syödä kakku että pitää se. Mt-ongelmaiset eliminoidaan tai eliminoituvat tyhjiössä ja kaikilla on kivaa.

[/quote]

no ei kai kukaan tosissaan halua ketään mitenkään eliminoida? 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 21:07"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:40"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:36"]

Miten miehesi jakselee? Miten olet ylipäätään saanut miehen, jos pääasiassa olet kotona? Pelkäätkö, että hän lähtee kävelemään?

[/quote]

Ennen pahinta sairastumistani olen hänet tavannut. En pelkää. ap

[/quote]

En nyt tarkoita tätä millään pahalla, mutta onko miehesikin jotenkin sairas? En tajua kukaa muu jaksaisi tuollaista, parikymppisenä omaishoitajana noin vakavasti mielisairaalle henkilölle joka ei voi poistua kodistaan, tehdä mitään kotitöitä tai harrastaa seksiä yms. Kuulostaa todella erikoiselta.

[/quote]


Välittäminen :) Meissä sairaissa on muitakin puolia kuin sairaus. ap

Ei halua eliminoida ei, lyötyjen lyöminen on kansanhuvi jossa on kaksi kerrosta, hauskanpito ja aikuistenoikeesti-kerros.

Joka tapauksessa väsyttää nämä iänikuiset jos tulis sota tai ei töihin kuole -jankutukset. Jos tulisi sota olisin todellakin ensimmäisenä kuolemassa ja olen melkein kuollut töissä käymiseen jo niin monta kertaa että seuraavalla kerralla tiedän että oikeasti kuolen, en jaksa yhtään kierrosta enää.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 12:52"]

Ap, käytkö terapiassa tuosta? Entä syötkö lääkkeitä? Jos vastaat kumpaankin ei, niin sitten mars mars lääkäriin. Tiedostat itsekin ettei toi ole normaalia käytöstä. On todella epänormaalia, että kulutat tunteja aikaa suihkussa. Tai siivoat koko kämpän jonkun vuotavan pariston takia. On totta, ettet sairaudellesi voi mitään, mutta siihen on olemassa terapiaa ja lääkitystä. Oireita siis saadaan helpotetuksi hyvin ja joskus jopa kokonaan poiskin oikealla hoidolla. Jos et hakeudu edes hoitoon, niin silloin voit vain syyttää itseäsi jos elämäsi on ton taudin kourissa. Hae apua ja yritä saada itsesi kuntoon!

[/quote]


Olen ollut vuosia psykiatrisessa hoidossa, käynyt mm psykoterapiassa kolme vuotta. Sitä ei Kela tue kuin kolme vuotta ja minulla ei ole varaa maksaa sitä itse kokonaan. Käyn mielenterveystoimistossa hoitajalla, mutta he eivät tarjoa psykoterapiaa. Lääkkeitä käytän, ei vastetta kuin pikkaisen diapamista.

[/quote]

Sulle vois olla apua kilpirauhashormoni T3-hormonista eli liotyroniinista. (liothyron). Löytää vain lääkäri, joka määräisi sitä voi olla vaikeaa. 

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:48"]

Lähde jonkun tutun mökille nyt kesällä, jos mahdollista. Teette kaikenlaista mieltä virkistävää ja kehoa väsyttävää puhdetyötä, grillaatte, saunotte ja uitte. Kyllä koko päivä raittiissa ilmassa väsyttää sen verran, että ei siinä aivot jaksa enää noita "pakkoajatuksia" jankata.

[/quote]

Et tajua sairauden kuvaa. Ne ajatukset tulevat väkisin päähän ja niiden mukaan on pakko toimia. Muute  ahdistuu niin että saa kovan kohtauksen. Sitten ulkopuoliset toimittaakin jo päivystykseen. Näistä ajatuksista ei saa lepoa grillaamalla. ap
[/quote]
Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua kun saat tämän kohtauksen? Jos olet turvallisessa ympäristössä tuttujen kanssa, niin mitä oikeasti voi tapahtua?

Kun pystyt noin hyvin tätä sairauttasi täällä analysoimaan, niin varmasti pystyt myös vaikuttamaan siihen, jos haluat.

Tilaa ruoka nettikaupasta

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 21:12"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:51"][quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:48"] Lähde jonkun tutun mökille nyt kesällä, jos mahdollista. Teette kaikenlaista mieltä virkistävää ja kehoa väsyttävää puhdetyötä, grillaatte, saunotte ja uitte. Kyllä koko päivä raittiissa ilmassa väsyttää sen verran, että ei siinä aivot jaksa enää noita "pakkoajatuksia" jankata. [/quote]



Todellisuudentajun lopullinen heikentyminen, psykoosi. Altistuksia ei saa pahoissa tapauksissa tehdä omin päin. ap

Et tajua sairauden kuvaa. Ne ajatukset tulevat väkisin päähän ja niiden mukaan on pakko toimia. Muute  ahdistuu niin että saa kovan kohtauksen. Sitten ulkopuoliset toimittaakin jo päivystykseen. Näistä ajatuksista ei saa lepoa grillaamalla. ap [/quote] Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua kun saat tämän kohtauksen? Jos olet turvallisessa ympäristössä tuttujen kanssa, niin mitä oikeasti voi tapahtua?

[/quote] Psy

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 20:43"]Mitäs, jos olisit syntynyt kehitysmaahan etkä voisi läträtä vedellä ja puhdistusaineilla kaiken päivää? Sinulla ei yksinkertaisesti olisi mahdollisuutta käyttäytyä noin järjettömällä tavalla. [/quote] Jep, jännä että kaikenlaiset pakkohäiriöiset niissäkin maissa pystyy elättämään itsensä.

[/quote]

Oisko sulla faktaa tästä että pystyvät?

Inhottaa, kun täällä on näin töykeitä ihmisiä. Jos ei ole itse kokenut pakko-oireita, tuskin sitä itse ymmärtää. Se ei ole vaan mitään "pelleilyä", jonka voi vaan lopettaa (miten joku voi edes sanoa noin sairaudesta jolle ei voi mitään?), vaan ihan oikea sairaus. Pakko-oireet ovat todella inhottavia ja ahdistavia, eikä niistä välttämättä pääse eroon omin keinoin. Siitä saa kivan ahdistuksen, vaikea hengittää ja ajatella, jos et esim. pese käsiä tarpeeksi usein, jos kosket johonkin märkään, joihinkin asioihin on taas pakko koskea tietty määrä, kunnes luku on sun mielestä hyvä, jos et tee sitä ja tätä yms. Se ei ole kivaa, mutta tosi vaikeaa estää niitä. Itsellä ei ole noin paha kuin aloittajalla ja pystyn opiskelemaan sekä tekemään normaaleja asioita, mutta ymmärrän kyllä täysin häntä. Olkaa mielummin hiljaa, jos ette viitsi ottaa asioista selvää.

Terveet ihmiset ei ymmärrä millä panoksilla mielenterveysongelmaiset pelaa. Sitä voi heitellä mee lusmu töihin, ei sinne kuole -kommentteja jos isoimmat panokset on jotain tyyliin vitutus tai liian kova kiire tai tylsistyminen. Mutta entä kun panos on esim todellisuudentajun järkkyminen niin ettet sitä itse huomaa. Se on oikeasti helvetin iso pelote jonka välttämiseksi on valmis ottamaan lähes loputtomasti lusmuiluvittuilua. Tai paha dissosiaatio, yksi kamalimpia tiloja mitä voi olla kun yhtä aikaa sekä on itsessään että itsensä sivussa.

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 12:52"]

Ap, käytkö terapiassa tuosta? Entä syötkö lääkkeitä? Jos vastaat kumpaankin ei, niin sitten mars mars lääkäriin. Tiedostat itsekin ettei toi ole normaalia käytöstä. On todella epänormaalia, että kulutat tunteja aikaa suihkussa. Tai siivoat koko kämpän jonkun vuotavan pariston takia. On totta, ettet sairaudellesi voi mitään, mutta siihen on olemassa terapiaa ja lääkitystä. Oireita siis saadaan helpotetuksi hyvin ja joskus jopa kokonaan poiskin oikealla hoidolla. Jos et hakeudu edes hoitoon, niin silloin voit vain syyttää itseäsi jos elämäsi on ton taudin kourissa. Hae apua ja yritä saada itsesi kuntoon!

[/quote]


Olen ollut vuosia psykiatrisessa hoidossa, käynyt mm psykoterapiassa kolme vuotta. Sitä ei Kela tue kuin kolme vuotta ja minulla ei ole varaa maksaa sitä itse kokonaan. Käyn mielenterveystoimistossa hoitajalla, mutta he eivät tarjoa psykoterapiaa. Lääkkeitä käytän, ei vastetta kuin pikkaisen diapamista.

[/quote]

Hyvä Ap, mielenterveystoimiston kautta voi hakeutua psykoterapiaan paikkakuntasi psykiatrian poliklinikalle. Hoito on maksutonta. Juttelehan terapeutillesi, kun teillä seuraavan kerran aika. Ihmettelen suuresti, ettei tätä vaihtoehtoa ole sinulle kerrottu / tarjottu?

[quote author="Vierailija" time="05.08.2015 klo 21:14"]

Kun pystyt noin hyvin tätä sairauttasi täällä analysoimaan, niin varmasti pystyt myös vaikuttamaan siihen, jos haluat.

[/quote]


En pysty. Taas tää sama harhahuulo, että mt-potilaat olisivat tyhmiä. Mulla ei ole minkäänlaisia kognitiivisia ongelmia. Mutta aivoni eivät toimi samalla tavalla kuin normaalien ihmisten aivot. Eikä ole varaa psykoterapiaan. ap