En tiedä, mitä tekisin elämälläni
En ole työelämässä, minulla on vain vapaa-aikaa ja rahastakaan ei ole pulaa.
Silti vietän päivät enimmäkseen kotona, vähän ulkoilen ja joskus innostun lähtemään jonnekin, lähelle tai kauas.
Tuntuu vain, että kaikki on jo nähty. Olen yksin, en ole koskaan ymmrtänyt ylläpitää ihmissuhteita. Osaan olla sosiaalinenkin, siitä ei ole kiinni. Aiemmin esim. yksinreissaaminen ja -harrastaminen ei minua haitannut, mutta nyt tunnen, että tarvisin kaverin. Olen väsynyt ja kyllästynyt elämään omassa kuplassani, oman pään sisällä.
Vinkkejä, miten hankkia elämään sisältöä? Yksin tai pienessä porukassa, mutta massatapahtumat eivät ole minua varten.
Kommentit (122)
Elämäni on näköalatonta, eikä minulla ole motivaatiota opiskella. Harrastan jonkin verran erilaista liikuntaa, en sitäkään tavoitteellisesti eli pyrkisin jotenkin edistymään tai tulemaan taitavammaksi/nopeammaksi. Juuri tuommoinen on minulle vastenmielistä, pyrkiä ja tavoitella 'hampaat irvessä' jtn.
Tykkään vaan olla ja nauttia hyvistä hetkistä, hetken tunnelmasta, läsnäolosta.
En osaa ajatella, mitä muuta elämässäni voisi olla. Olen kulkenut kuin spiraalia sisäänpäin ja jäänyt sinne keskelle ahtaaseen tilaan.
Miten pääsisin avarampaan paikkaan?
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on näköalatonta, eikä minulla ole motivaatiota opiskella. Harrastan jonkin verran erilaista liikuntaa, en sitäkään tavoitteellisesti eli pyrkisin jotenkin edistymään tai tulemaan taitavammaksi/nopeammaksi. Juuri tuommoinen on minulle vastenmielistä, pyrkiä ja tavoitella 'hampaat irvessä' jtn.
Tykkään vaan olla ja nauttia hyvistä hetkistä, hetken tunnelmasta, läsnäolosta.
En osaa ajatella, mitä muuta elämässäni voisi olla. Olen kulkenut kuin spiraalia sisäänpäin ja jäänyt sinne keskelle ahtaaseen tilaan.
Miten pääsisin avarampaan paikkaan?
Tuo on siis minä, ap. 😕
Voi alkaa polttaa tupakkaa, ja kun se kyllästyttää, yrittää päästä siitä eroon. Ja ennen kuin huomaatkaan, olet lakannut olemasta. Mutta olipa jotain mielenkiintoista ja jännää tekemistä.
Voit myös tapella paino-ongelmien kanssa vastaavasti, senkin ollen jotain, jossa syöminen on kivaa, vaikka omatunto voi kolkuttaa, jos liikaa, ja sitten laihdutus kehitää luonnetta ja lopputulos voi olla jonkinaikaa ja osin pysyvästikin kivaa.
Itse yritän etsiä kaupasta jotain kivaa syötävää, jolle olisi syvälliset perusteetkin. Olen jämähtänyt kerran viikko perunalastuihin ja hedelmäkarkkeihin, enkä löydä mitään tilalle, enkä ylipäätään muutenkaan löydä kaupasta mitään syötävää; useamman vuoden ranskalaisia ja lihapiirakoita, jäätelöä, ja siinä kaikki. Pillerien lisäksi.
Vien vuosikausia suunnitelmia eteenpäin, mutten taida koskaan päästä perille, että sellaisesta ei ole erityisen paljon hyötyä, muttei kukaan tosin ole löytänyt elämälle mitään tarkoitusta, muuta kuin oma hyvinvointi, nautinto, ja että elämä päättyy, ja kuitenkin elää elämänsä tuskallisemmin, kun haluaa parempaa, jota ei sitten saa.
Elämässä on ääretön määrä tekemisiä ja tavoitteita, ja hyvin vähän aikaa, ja pian seuraa olemattomuus.
Suosittelen vapaaehtoistyötä, ystävätoimintaa, jotakin tuollaista, josta on hyötyä ja samalla saa omaan elämään sisältöä ja perspektiiviä.
Aloita ostamalla Ukrainan lapsille vaippoja ja vauvan ruokaa ja vie keräys pisteisiin...
Vierailija kirjoitti:
Aloita ostamalla Ukrainan lapsille vaippoja ja vauvan ruokaa ja vie keräys pisteisiin...
Tarjoa majapaikka ensin.
Vierailija kirjoitti:
Masennustesti tehty? Päihteiden käyttöä?
Korkeintaan tämä tilanteeni masentaa.
En ole mieli maassa, iloitsen pienistä asioista (suuria ei olekaan).
Kahvia ja kaakaota ei kai lueta päihteiksi? Ei muuta.
Alkoholi ei anna minulle hyvää oloa, nousuhumalaa. Olen kokeillut, ja tulee vain väsynyt, huono olo.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen täysin vastaavan tapauksen.
Haluaisiko hänkin muutosta elämäänsä? Muttei tiedä miten?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämäni on näköalatonta, eikä minulla ole motivaatiota opiskella. Harrastan jonkin verran erilaista liikuntaa, en sitäkään tavoitteellisesti eli pyrkisin jotenkin edistymään tai tulemaan taitavammaksi/nopeammaksi. Juuri tuommoinen on minulle vastenmielistä, pyrkiä ja tavoitella 'hampaat irvessä' jtn.
Tykkään vaan olla ja nauttia hyvistä hetkistä, hetken tunnelmasta, läsnäolosta.
En osaa ajatella, mitä muuta elämässäni voisi olla. Olen kulkenut kuin spiraalia sisäänpäin ja jäänyt sinne keskelle ahtaaseen tilaan.
Miten pääsisin avarampaan paikkaan?Tuo on siis minä, ap. 😕
Circuit treenit.
Etkö ole kiinnostunut mistään? Minkä ikäinen olet?