Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kaverin outo parisuhde.
03.08.2015 |
Tiedän ettei saisi työntää nokkaansa muiden asioihin ja yleensä en ihmettelekkään, saatikka tuomitse (mistä ei tässäkään ole kyse) muiden tekoja mutta tämä.. Taustoja sen verran että pari on ollut yhdessä jo noin 3 vuotta (kyseessä nyt siis 22v nainen ja 25v mies) ja ennen sitäkin heillä oli jotain on/off juttua jo ainakin vuoden tai jopa kaksi. Nyt he ovat asuneet yhdessä jo vähän reilun vuoden.
Mikä siis ihmetyttää on se että heidän suhteensa tuntuu vieläkin olevan samalla tasolla kun yleensä ollaan 4kk jälkeen. Kaverini esim kertoi mulle joku aika sitten että avomiehensä siskon lapsella on syntymäpäivät ja mies oli kysynyt haluaako hänkin tulla, ja hän lupautui menemään. Normaalisti mielestäni tuossa vaiheessa ei tarvitse kysyä vaan ilmoittaa että "X:n synttärit on silloin ja silloin, älä varaa siihen mitään menoa". Sain sen käsityksen että ystäväni tapaisi siis nämä miehensä siskon lapset ensimmäistä kertaa. Muutenkin hän ei ilmeisesti ole kovin läheisissä väleissä miehen vanhempien/sisarusten kanssa. Muutaman kerran vain tavannut.
No sitten nyt kesällä oli tämän ystäväni siskon valmistujaiset. Sielä ollessani ihmettelin kovasti kun tajusin ettei kukaan (kaverini vanhempia ja siskoa lukuun ottamatta) sukulaisista ollut tavannut vielä tuota miestä. Sielä mummot ja vaarit, tädit, sedät ja serkut odottivat täpinöissään koska se mies oikein tulee (tämäkin, hän tuli vieraaksi tiettyyn aikaan mikä kutsussa oli eikä suinkaan "edustanut" koko päivää kuten tyttöystävänsä) ja kieltäystyivät lähtemästä ennen kuin tapasivat hänet. Ymmärtääkseni kaikki eivät edes tienneet etukäteen tämän naisen seurustelevan.
Muutenkin kaikki rahapolitiikka (on tietysti jokaisen oma asia miten sen hoitaa, varsinkin kun eivät ole naimisissa) ynnä muu on musta hyvin omituista heidän suhteessaan. Käyttäytyvätkin toisiaan kohtaan kuin kämppikset (kaverit), ei kuten avopuolisot.
Joojoo, ei ole mun asia ja jokainen elää kuten tahtoo. Tiedän. Enkä mä nyt tällä päätäni rassaa, tänään vaan taas kävin heillä kylässä niin siksi tuli mieleen. Mitäs te olette mieltä tästä? Löytyykö muiden lähipiiristä vastaavia pareja?
Kommentit (57)
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:04"]
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja edelleenkin hän saattaa ilmoittaa, että sisko juhlii synttäreitään/uutta autoa tms. x.x., haluatko tulla mukaan eikä suinkaan ilmoita, että sinne mennään. Jopa pitkissä parisuhteissa voi olla niin, että toisella on joku harrastusmeno sovittuna tai muuten vain ei halua lähteä sukuloimaan.
Minusta olisi kamalaa, jos parisuhteeni olisi sellainen kuin ap kuvittelee parisuhtee olevan eli enemmänkin vankila kuin ihmissuhde.
[/quote]
Oho. Aika monet on olleet tätä mieltä. Minä taas itse miellän asian niin että kun on oltu noinkin kauan yhdessä ja asutaan yhdessä niin silloin ollaan jo perhettä eli vaikkei olla naimisissa niin miehen suku on tavallaan myös mun sukua ja toisin päin. En tiedä sitten mistä tämä käsitys mulle tulee (näin tää on toiminut meidän kohdalla toiminut) kun näköjään valtaosa ainakin av-mammoista on sitä mieltä että ei kuulu. Mun lapsuudessa vanhempani (olivat tietysti naimisissa) kuuluivat, ja kuuluvat tietysti edelleen, hyvin tiiviisti toistensa sukuihin ja muistan että ihan pienenä musta oli hankala edes hahmottaa kenen veli se X-setä oikein on. Tai kumpi on mulle verisukua X-setä vai hänen vaimonsa X-täti. Näin se vaan on meidän suvussa aina mennyt ja mielestäni myös mieheni suvussa. Yleensä jos on jotain juhlia heidän suvussaan mihin ei kutsukorttia lähetetä niin soittavat mulle. Minä sitten ilmottelen miehelleni koska mennään kenenkin hänen sukulaisensa juhliin.
Ehkä mä sitten tosiaan olen tässä se outo lintu :D T:ap
[/quote]
Minä taas en ole koskaan voinut ymmärtää tuollaista tapaa, jossa ei osata nähdä sitä, että puolison suku ei ole oma vaan nimenomaan sen puolison. Sinun tavallasi estät miestä olemasta osa omaa sukuaan, koska haluat pitää yhteydenpidon omissa käsissäsi ja siten saatat pitää miestä jopa tietopimennossa.
Mieheni sisko on hänen siskonsa ja toivon, että se lapsuudesta asti jatkunut ihmissuhde jatkuu edelleen eikä minusta tule mitään välittäjää vaan mieheni puhuu siskolleen ja hoitaa asiat itse. Lapsillani ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia hahmottaa, kuka on setä, kuka eno, kuka on sukua ja kuka sukuun naitu. Täytyy myöntää, että vähän häpeäisin, jos lapseni eivät tietäisi, että Marja on heidän isänsä sisko vaan luulisivat tämän puolisoa Heikkiä isän veljeksi. Pitäisin lapsiani jopa tyhminä, jos he eivät asiaa tajuaisi.
Sinun suvussasi voi olla toisin, mutta kaltaisesi ihminen aiheuttaisi meidän suvussa sen, että aika äkkiä suljettaisiin ulkopuolelle koko perhe. Ei pidä tuppautua, jos ei ole pyydetty ja jos on asiaa puolisolle, soitetaan suoraa hänelle eikä vaimolle.
[/quote]
Kamala suku, suljetaan ihmisiä ulkopuolelle ja muutenkin suhtaudutaan kylmästi. Ja tuo on mielestäsi normaalia? Mä komppaan kyllä ap:ta tässä enkä ole ikinä tajunnut että tuollaiset kylmät välit suvun ja puolisoiden kesken olis kovin yleistä, omassa lähi- ja kaveripiirissä se tuntuu olevan poikkeus. En itse asiassa osaa nimetä yhtään tapausta. :O Me ollaan jopa saunottu niin että paikalla on vanhempamme ja sisaruksemme puolisoineen. Eikä meillä ole edes mitenkään erityisen tiivis suku tuttaviini verrattuna.
Käykö av:lla erityisen kylmää porukkaa vai mitä hittoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On outoa. Kyllä tuossa ajassa luulisi parin olevan jo läheisempi. Tosin kyllä aina pitää yhdessä sopia mennääkö mihinkäkin.
Ööh, onko aloitus provo?
Miksi ihmeessä parisuhde tarkoittaisi sitä, että on toisen komenneltavissa? Tai että pitäisi pitää ikävää jonkun ventovieraan kakaran synttäreillä sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä ja vaikka menisi omiin harrastuksiinsa ja tapaisi omia kavereitaan tai vaikka tekisi omaa väitöskirjaansa? Miksi se puoliso pitäisi raahata oman suvun kekkereihin? Eihän se puoliso ole sukua, tai jos on, niin se on sairasta.
Juu, itse en ymmärrä miksi mun pitäisi suhteessa muka sulautua joksikin miehen jatkeeksi. Mulla on oma työ, omat harrastukset, omat kaverit, omat sukulaiset. Siinä on ihan tarpeeksi. Todellakaan en käyttäisi harvinaista ja kallisarvoista viikonloppua johonkin miehen sukujuhliin. Enkä tietenkään olettaisi, että mies tulisi minun sukujuhliini. Itseasiassa edellisessä 4,5 parisuhteessa en kokenut mitään tarvetta viedä miesystävää "näytille" tms. Edes vanhempani eivät häntä koskaan tavanneet. Minä olen aikuinen ihminen eikä se kenen kanssa aikaani vietän kuulu jollekin Mirjami-tädilleni ollenkaan.7
Minusta ovat säälittäviä ne yhdessä nyhjäävät pariskunnat. Yksi ollaan niin mitättömiä ettei jotenkin vaan pärjätä ja sitten kun löytyy se siippa niin ollaan kuin siamilaiset kaksoset ja vietetään pariskuntaillallisia tai käydään pariskuntana anoppilassa ja pariskuntana vietetään lomat ja juhlapyhät ja pariskuntana käydään prismassa ja pariskuntana haetaan illalla kioskilta maitoa ja pariskuntana aletaan harrastaa samoja juttuja ja pariskuntana tehdään aivan kaikki, ei mitään omaa elämää kummallakaan..yyh, itse en pystyisi.
Tuli mieleen, että ap voisi ajatella vaikkapa paria, jonka molempien osapuolien suvuissa on lukemattomat määrät moneen kertaan eronneita ja karanneita vanhemmissa polvissa. Velipuolia, siskopuolia, serkkupuolia ja ihan geneettiseti täysin vierastakin porukkaa. Riitoja, kaunaa ja salaisuuksia. Kyllä siinä alkaa kaivata jo hiukan rauhallisempia kuvioita. Ihan noin esimerkkinä, kun tämmöistäkin on paljon, eikä kaikilla semmoista pullantuoksuista ja sukurakasta yhteisöllisyyttä.
Ja kaikki nyt ei vaan niin kauheasti viihdy muiden ihmisten kanssa. Mitä en kyllä yhtään ihmettele.
Elokuvavinkki: Pleasantville- onnellisten kaupunki.
Juu ei ei ei...Ymmärrän, että jossain kohtaa käydään niinsanotusti näyttäytymässä puolison vanhemmille jos puoliso ja vanhemmat niin toivovat, mutta siinä se. Ja herranjestas, minä en todellakaan näin aikuisena sauno sisareni tai vanhempieni kanssa, enhän ole näin tehnyt sen jälkeen kun murrosikä joskus 11-vuotiaana alkoi. Enkä todellakaan haluaisi nojailla jonkun siskonmiehen alastomaan ja hikiseen kylkeen lauteilla istuessamme, ei missään tapauksessa. Minun mielestäni on nopeaa toimintaa, jos jo 2v kohdalla suhteen alusta ollaan muutettu yhteen, ja vielä noin nuorena. Eihän siinä vielä tunne toista lainkaan. En ole ikinä ymmärtänyt tuota yhteenmuuttamisintoa. Mun mielestä kun aikuisen ihmisen perustila on olla yksin ja asua omaa kotiaan. Rahanko takia niin tehdään, muutetaan koko elämä aina vaan uuden ja uuden miehen/naisen kanssa yhteen eikä koskaan eletä sitä omaa elämää? Eivätkö ihmiset keskimäärin kaipaa omaa tilaa, omaa rauhaa, sitä että saa valita asumuksensa itse ja muokata siitä itselle viihtyisän, sitä että saa katsoa telkkarista mitä haluaa, sitä että saa nukkua ja herätä milloin haluaa, sitä että voi löhötä sohvalla miten haluaa, sitä että voi ylipäätään elää niin kuin tykkää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli "ystävä", joka myös puuttui turhaan minun asiohini ja pähkäili niitä, jotta ei tarvitsisi tarttua omassa elämässä oleviin ihan oikeisiin ongelmiin. Huomaathan, että käytin sanaa oli. En tarvitse hänen kaltaisiaan ystäviä.
Suurinosa vastauksista vaan kertoo sen, ettei suomalaiset eivät ole enää perheitä. Ei ole sukuja ja yhteistä temmellys kenttää.
Vain yksilöitä ja yksiöitä. Nyt jukolauta talkootoimintaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen suhde on erilainen. Itse en voi sietää esimerkiksi mieheni ex tapaa pitää itseänsä miehen sukulaisena vaikka eivät edes olleet naimisissa. Olettaa siis edelleen että hänet kutsutaan kaikkiin juhliin, vaikka kukaan miehen äitiä lukuunottamatta ei häntä sinne halua.
Meillä ollaan pikkuhiljaa tutustuttu toistemme sukuihin, ja mennään niihin juhliin joihin meno tuntuu luontevalta. Toisaalta itse ainakin loukkaannun verisesti jos saan kutsun juhliin ja siinä on vain minun nimeni. (Eikä esim. Essi Esimerkki & Matias Mallikas tai edes Essi Esimerkki & avec)
Niihin juhliin en mene ollenkaan.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 02:35"]
Ööh, onko aloitus provo?
Miksi ihmeessä parisuhde tarkoittaisi sitä, että on toisen komenneltavissa? Tai että pitäisi pitää ikävää jonkun ventovieraan kakaran synttäreillä sen sijaan, että eläisi omaa elämäänsä ja vaikka menisi omiin harrastuksiinsa ja tapaisi omia kavereitaan tai vaikka tekisi omaa väitöskirjaansa? Miksi se puoliso pitäisi raahata oman suvun kekkereihin? Eihän se puoliso ole sukua, tai jos on, niin se on sairasta.
Juu, itse en ymmärrä miksi mun pitäisi suhteessa muka sulautua joksikin miehen jatkeeksi. Mulla on oma työ, omat harrastukset, omat kaverit, omat sukulaiset. Siinä on ihan tarpeeksi. Todellakaan en käyttäisi harvinaista ja kallisarvoista viikonloppua johonkin miehen sukujuhliin. Enkä tietenkään olettaisi, että mies tulisi minun sukujuhliini. Itseasiassa edellisessä 4,5 parisuhteessa en kokenut mitään tarvetta viedä miesystävää "näytille" tms. Edes vanhempani eivät häntä koskaan tavanneet. Minä olen aikuinen ihminen eikä se kenen kanssa aikaani vietän kuulu jollekin Mirjami-tädilleni ollenkaan.7
Minusta ovat säälittäviä ne yhdessä nyhjäävät pariskunnat. Yksi ollaan niin mitättömiä ettei jotenkin vaan pärjätä ja sitten kun löytyy se siippa niin ollaan kuin siamilaiset kaksoset ja vietetään pariskuntaillallisia tai käydään pariskuntana anoppilassa ja pariskuntana vietetään lomat ja juhlapyhät ja pariskuntana käydään prismassa ja pariskuntana haetaan illalla kioskilta maitoa ja pariskuntana aletaan harrastaa samoja juttuja ja pariskuntana tehdään aivan kaikki, ei mitään omaa elämää kummallakaan..yyh, itse en pystyisi.
[/quote]
Tottakai jokainen elää kuten itse haluaa mutta nyt tuli mieleen että onko nää Veloja jotka näin vastailee? Koska entäs sitten kun on lapsia? Lapsille kuitenkin mummot ja vaarit, serkut, jopa pikkuserkut jne on tosi tärkeitä. Jos miehesi on töissä kun on miehen puolen serkun synttärit, jääkö kemut lapsilta väliin vai heitätkö heidät sinne ja lähdet itse elämään omaa ihanaa elämääsi ja tulet kohta sitten taas hakemaan? Entä Jos miehesi äiti haluaa viedä 3 pientä lastanne linnan mäelle muttei selviydy hommasta yksin ja pyytää siksi teitä mukaan. Jääkö lapsilta reissu väliin vai lähteekö he miehesi ja anopin kanssa keskenään, sillä välin kun sinä elät omaa elämääsi? Entä kun rakas isoisäsi kuolee 20 vuoden päästä? Menetkö hautajaisiin yksin kun miehesi ei tee mieli viettää kokopäivää tekosurren miestä jota on tavannut eläessään muutaman kerran? Vai tuleeko miehesi sitten "ventovieraan" hautajaisiin tukeakseen sinua? Mitä jos sinun pitää joskus saada lapset anoppilaan hoitoon kun mies on viikon työmatkalla? Kehtaatko pyytää palvelusta naiselta johon et ole viitsinyt edes tutustua kunnolla kun kyseinen toiminta häiritsisi sinun omaa elämääsi?
Jokainen parisuhde on omanlaisensa eikä siinä mitään mutta en vain ymmärrä miten tämä av tyyli toimii lasten kanssa. Itselläni on samanlainen suku kuin ap:lla. Meidän suku on ehkä jopa aika vanhoillinen tän suhteen miten sukuun naineet on otettu osaksi sukua. Eikä se ketään "uusista sukulaisista" ole häirinnyt. Kai sitten ihmiset vaan pariutuvat saman tyylisten ihmisten kanssa ja ehkä heidän suvuissaankin on tällainen tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa, edelleen oletan, että mies kysyy, sopiiko minulle joku meno, eikä vain ilmoita, että menemme jonnekin. Mies on myös itse yhteydessä sukulaisiinsa, en minä. Ja meillä on monta lasta ja tiivis läheinen perhe. Ihmiset ovat erilaisia, eikä keskinäisen sitoutumisen astetta voi päätellä siitä, miten joku suhtautuu sukulaisiin.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:20"]
Olen ollut yli 20 vuotta naimisissa, edelleen oletan, että mies kysyy, sopiiko minulle joku meno, eikä vain ilmoita, että menemme jonnekin. Mies on myös itse yhteydessä sukulaisiinsa, en minä. Ja meillä on monta lasta ja tiivis läheinen perhe. Ihmiset ovat erilaisia, eikä keskinäisen sitoutumisen astetta voi päätellä siitä, miten joku suhtautuu sukulaisiin.
[/quote]
Joo ei niin. Aloituksessa annoin muitakin esimerkkejä. Esim minusta käyttäytyvät kaikin tavoin toisiaan kohtaan kuin kaverit tai kämppikset. Lisäksi yksi mitä en maininnut aloituksessa on etteivät he koskaan vietä MITÄÄN juhlia yhdessä. Ymmärrän että ihan hyvin voi viettää uuden vuoden poikien kesken mökillä tai juhannuksen tyttöporukalla vaikka oltaisiin oltu naimisissa 20 vuotta. Tässä ei ole mitään ihmeellistä, mitta että ihan kaikki uudet vuodet, pääsiäiset, joulut, juhannukset..... he viettävät erikseen. Viime joulunakin mies vietti mielummin jouluaaton yksin kotona kun meni ystäväni äidile syömään (vaikka äiti oli miehenkin kutsunut). Miehen vanhemmat olivat joulun reissussa.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluta parisuhdetta, jos ei ole toisen elämästä tai suvusta yhtään kiinnostunut??
Kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun mennään naimisiin, tulee sinusta osa puolisosi sukua ja hänestä osa sinun sukua.
Suku ja perhe on näinä päivinä aliarvostettu, näkee monesta vastauksesta.
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 08:40"]
Miksi haluta parisuhdetta, jos ei ole toisen elämästä tai suvusta yhtään kiinnostunut??
Kyllä viimeistään siinä vaiheessa kun mennään naimisiin, tulee sinusta osa puolisosi sukua ja hänestä osa sinun sukua.
Suku ja perhe on näinä päivinä aliarvostettu, näkee monesta vastauksesta.
[/quote]
Hyvä pointti! Mulle ainakin suku ja perhe on tärkeitä ja iso osa elämää joten musta olisi hyvin outoa jos mies ei haluaisi olla tekemisissä heidän kanssaan. Työ on jokaisen oma, kaveritkin monet harrastukset myös. Mitä yhteistä pariskunnalla sitten on lasten lisäksi jos ei suku? Jos mieheni ei haluaisi tavata sukulaisiani, olisimme hyvin paljon erillämme, itse asiassa enemmän kuin yhdessä koska minä tykkään viettää aikaa vanhempieni, isovanhempieni, tätieni ja setieni sek serkkujeni kanssa. Kyläilen usein ja kutsun meille kylään.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohoh, tekstini jossa ilmaisen haluni säilyttää itsenäisyyden parisuhteessa käy näköjään joidenkin hermoon :)
Joo olen vela. JA mulla on tosiaan se oma työ ja harastukset jne. En minä peru/lopeta harrastuksiani, jotta pääsen jonnekin miehen sukulaisten luo vierailuille, en todellakaan. Ja parisuhteessa ollessani olen osannut käydä kaupassa ihan yksin, tavata kavereitani yksin, tavata sukulaisiani yksin, käydä lenkillä yksin, no problem. Ja tietysti oletan ja odotan, että mies toimii samoin. Ei mun ole koskaan ollut vaikeaa vaikkapa mennä kaverin häihin tai leffateatteriin tai ulkomaanreissuun ilman miestä, eikä ole myöskään ollut vaikeaa päästää miestä menoihinsa.
No, ihmiset ovat näköjään perustavaa laatua olevalla tavalla erilaisia. Ei tässä ole kyse mistään katkeruudesta tms, vaan mun mielestä on ihan itsestäänselvää, että elän omalla tavalla tehden itseäni kiinnostavia asioita, käyn omissa menoissani jne olin sitten parisuhteessa tai en. En ymmärrä mikä siinä nyt on niin kumouksellista ja kuohuttavaa, että en halua lopettaa omaa elämääni siihen, että tapaan jonkun äijän. Onhan näitä nähty, vuosien varrella aina joku kokonaan kadonnut kaveripiiristä kun löytänyt poicciksen ja sitten on näitä siamilaisia kaksosia, mutta kun ei vaan sovi mulle. Mulle on ihan itsestäänselvyys, että mies/parisuhde ei ole elämän sisältö, vaan pieni osa elämää. Ja ei, naimisiin mennessä miehen sukulaisista ei tule sukulaisiani, ei tietenkään. Emme enää elä missään alkukantaisessa agraariyhteiskunnassa.
Tietääkseni ei ole mitään sääntöjä, mitään aikarajaa jolloin kumppanien on tutustuttava toistensa perheisiin. Jotkut ehkä haluavat olla ihan varma suhteestaan, ennen kuin niin tapahtuu? Ja se, milloin on varma, on jokaisen henk. kohtainen tunne ja päätös. Vanhemmat voivat myös olla tuomitsevaa tyyppiä, jonkaan takia ei halua tutustuttaa. Syitä voi olla monia. :)
8 vuotta avoliittoa takana ja häitä suunnitellaan. En ole kertaakaan tavannut mieheni yhtäkään sukulaista, en edes hänen vanhempiaan. Miksi haluaisin tavata ihmisiä jotka ovat suhdettamme vastaan ja vihaavat minua ihan tapaamattakin?
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 00:26"]
[quote author="Vierailija" time="04.08.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:14"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:04"]
Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja edelleenkin hän saattaa ilmoittaa, että sisko juhlii synttäreitään/uutta autoa tms. x.x., haluatko tulla mukaan eikä suinkaan ilmoita, että sinne mennään. Jopa pitkissä parisuhteissa voi olla niin, että toisella on joku harrastusmeno sovittuna tai muuten vain ei halua lähteä sukuloimaan.
Minusta olisi kamalaa, jos parisuhteeni olisi sellainen kuin ap kuvittelee parisuhtee olevan eli enemmänkin vankila kuin ihmissuhde.
[/quote]
Oho. Aika monet on olleet tätä mieltä. Minä taas itse miellän asian niin että kun on oltu noinkin kauan yhdessä ja asutaan yhdessä niin silloin ollaan jo perhettä eli vaikkei olla naimisissa niin miehen suku on tavallaan myös mun sukua ja toisin päin. En tiedä sitten mistä tämä käsitys mulle tulee (näin tää on toiminut meidän kohdalla toiminut) kun näköjään valtaosa ainakin av-mammoista on sitä mieltä että ei kuulu. Mun lapsuudessa vanhempani (olivat tietysti naimisissa) kuuluivat, ja kuuluvat tietysti edelleen, hyvin tiiviisti toistensa sukuihin ja muistan että ihan pienenä musta oli hankala edes hahmottaa kenen veli se X-setä oikein on. Tai kumpi on mulle verisukua X-setä vai hänen vaimonsa X-täti. Näin se vaan on meidän suvussa aina mennyt ja mielestäni myös mieheni suvussa. Yleensä jos on jotain juhlia heidän suvussaan mihin ei kutsukorttia lähetetä niin soittavat mulle. Minä sitten ilmottelen miehelleni koska mennään kenenkin hänen sukulaisensa juhliin.
Ehkä mä sitten tosiaan olen tässä se outo lintu :D T:ap
[/quote]
Oletko sattumoisin Itä-Suomesta kotoisin?
[/quote]
Kaakkois-Suomesta
[/quote]
Tarpeeksi idässä, sukujuurien merkitys selittyy helposti sillä
Alue: Aihe vapaa
mulla on takana 8 vuoden suhde josta 7 vuotta asuttu saman katon alla. Edelleenkään en oleta että mies tulisi kaikkiin juhliin edustamaan :D Jos lupaa lähteä, sitten ei peruta ilman hyvää syytä, mutta muutoin voidaan kyllä edustaa yksin. Yleensä lähisuvun isompiin juhliin mennään yhdessä, lasten syntymäpäivillekin jos päästään. Olen kyllä kerran edustanut miehen siskontytön juhlissa yksinkin :D
Raha-asioista harvemmin riidellään. Kummalla on enemmän maksaa menoja enemmän, kumpikin hurvittelee omilla rahoillaan. Jos on isompia ostoksia kohteliaasti kysäistään toisen mielipidettä :)
Parisuhteessa kaivataan omaa tilaa ja meillä saattaa olla isojakin menoja "yksin".. en ymmärrä ihmisiä jotka raahaavat toisen joka paikkaan.. itseäni ahdistaisi jos olisi rientoihin pakko lähteä.