Kaverin outo parisuhde.

Kaikki etenevät suhteissaan omalla tahdillaan. Jotkut nopeammin, jotkut hitaammin. Ei siinä ole mitään outoa.

Mä en ymmärrä yhtäkään kohtaa miksi suhde olisi outo. Aapee on outo.

Ihan normaalilta kuulostaa. Jotkut vain eivät halua (parina) olla erityisemmin tekemisissä sukujensa kanssa. Oot alkanut mielessäs tekemään kärpäsestä härkästä.

Miksi mies nyt ylipäänsä pitäisi esitellä suvulle? Tapaa sitten kun tapaa

Ai ap on niitä naisia, joiden mielestä pari sulautuu yhteen. Sukulaiset, ystävät ja kaikki on vain yhteistä.

En minäkään menisi jonnekin miehen sisaruksen lapsen juhliin. Yhdessä ollaan oltu 10 vuotta. Olen tavannut miehen sukulaisia kerran (muita kuin sisarukset ja vanhemmat) ja hän on tavannut minun sukukaisiani pari kertaa.

Mun mieheni on tavannut vanhempani vain joitakin hajanaisia kertoja, molemmat setäni erittäin nopeasti ja sattumalta. That's it. Ollaan asuttu 4 vuotta yhdessä. Ja jos tuo vaan ilmottais milloin minä olen ja missä ni ei käy. Multa kysytään, jos mut halutaan mukaan.

Sä taidat itse olla jotenkin epänormaali :D

Olisi kyllä äkkiä ex-puoliso jos mies alkaisi vain ilmoitella että minun täytisi mennä hänen sukulaistensa kissanristiäisiin.

Musta olis outoa, jos parisuhteessa vaan ilmoitettais toiselle, että juhlat tms. on "silloin ja silloin, älä varaa muuta menoa". Mielestäni toiselta tottakai kysytään, haluaako hän ylipäätään lähteä mukaan. Toinen juttu, mitä en oo koskaan ymmärtänyt, on yhteistalous. Ei toimisi omalla kohdallani...

No on tuo mielestäni vähän outoa, kun ovat olleet noin pitkään jo yhdessä. Ei kuulosta vakavalta suhteelta.

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja edelleenkin hän saattaa ilmoittaa, että sisko juhlii synttäreitään/uutta autoa tms.  x.x., haluatko tulla mukaan eikä suinkaan ilmoita, että sinne mennään. Jopa pitkissä parisuhteissa voi olla niin, että toisella on joku harrastusmeno sovittuna tai muuten vain ei halua lähteä sukuloimaan.

Minusta olisi kamalaa, jos parisuhteeni olisi sellainen kuin ap kuvittelee parisuhtee olevan eli enemmänkin vankila kuin ihmissuhde.

Olen ollut mieheni kanssa noin 15 vuotta eikä enoni tai osa serkuistani ole koskaan tavannut miestäni. En ole ikinä osannut ajatella, että tämä on joku kriteeri hyvälle ja normaalille ihmissuhteelle. Ja jotkut kaverin raha-asiat - miksi miehen rahat olisi naiset tai päinvastoin, nykyinen tasa-arvoinen aikuinen hoitaa itse omat rahansa niin ansainnan kuin tuhlaamisenkin.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:04"]

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja edelleenkin hän saattaa ilmoittaa, että sisko juhlii synttäreitään/uutta autoa tms.  x.x., haluatko tulla mukaan eikä suinkaan ilmoita, että sinne mennään. Jopa pitkissä parisuhteissa voi olla niin, että toisella on joku harrastusmeno sovittuna tai muuten vain ei halua lähteä sukuloimaan.

Minusta olisi kamalaa, jos parisuhteeni olisi sellainen kuin ap kuvittelee parisuhtee olevan eli enemmänkin vankila kuin ihmissuhde.

[/quote]

Oho. Aika monet on olleet tätä mieltä. Minä taas itse miellän asian niin että kun on oltu noinkin kauan yhdessä ja asutaan yhdessä niin silloin ollaan jo perhettä eli vaikkei olla naimisissa niin miehen suku on tavallaan myös mun sukua ja toisin päin. En tiedä sitten mistä tämä käsitys mulle tulee (näin tää on toiminut meidän kohdalla toiminut) kun näköjään valtaosa ainakin av-mammoista on sitä mieltä että ei kuulu. Mun lapsuudessa vanhempani (olivat tietysti naimisissa) kuuluivat, ja kuuluvat tietysti edelleen, hyvin tiiviisti toistensa sukuihin ja muistan että ihan pienenä musta oli hankala edes hahmottaa kenen veli se X-setä oikein on. Tai kumpi on mulle verisukua X-setä vai hänen vaimonsa X-täti. Näin se vaan on meidän suvussa aina mennyt ja mielestäni myös mieheni suvussa. Yleensä jos on jotain juhlia heidän suvussaan mihin ei kutsukorttia lähetetä niin soittavat mulle. Minä sitten ilmottelen miehelleni koska mennään kenenkin hänen sukulaisensa juhliin.

Ehkä mä sitten tosiaan olen tässä se outo lintu :D T:ap

Järkyttävän utelias suku sun kaverilla! Mummot ja vaarit kyttää, että koska se meidän Maijan naimatatti oikein tulee näytille. Ei voi olla totta!

Niin mikä tuossa aloittajan kaverin parisuhteessa oli outoa?

Siis ole kyllä itse sitoutumiskammoinen. Mutta miksi pitäisi vartavasten puolison kaukaisempia sukulaisia tavata? Mä olen nähnyt miehen sukulaisia lähinnä hautajaisissa (serkkunsa ja enonsa). Ja mies on kerran ollut lomareissulla mun ja lasten kanssa mun kotiseudulla sekä veljeni synttäreillä. Viistoista vuotta asuttu yhdessä, omat rahat ja itsenäiset menot.

Ap:n ystävän suhde on outo tai se mies on outo. Kyllähän sen kaikki tajuaa, mutta koska kyttääjistä ei tykätä, ap pitää haukkua maanrakoon.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:14"]

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:04"]

Olen ollut mieheni kanssa 25 vuotta ja edelleenkin hän saattaa ilmoittaa, että sisko juhlii synttäreitään/uutta autoa tms.  x.x., haluatko tulla mukaan eikä suinkaan ilmoita, että sinne mennään. Jopa pitkissä parisuhteissa voi olla niin, että toisella on joku harrastusmeno sovittuna tai muuten vain ei halua lähteä sukuloimaan.

Minusta olisi kamalaa, jos parisuhteeni olisi sellainen kuin ap kuvittelee parisuhtee olevan eli enemmänkin vankila kuin ihmissuhde.

[/quote]

Oho. Aika monet on olleet tätä mieltä. Minä taas itse miellän asian niin että kun on oltu noinkin kauan yhdessä ja asutaan yhdessä niin silloin ollaan jo perhettä eli vaikkei olla naimisissa niin miehen suku on tavallaan myös mun sukua ja toisin päin. En tiedä sitten mistä tämä käsitys mulle tulee (näin tää on toiminut meidän kohdalla toiminut) kun näköjään valtaosa ainakin av-mammoista on sitä mieltä että ei kuulu. Mun lapsuudessa vanhempani (olivat tietysti naimisissa) kuuluivat, ja kuuluvat tietysti edelleen, hyvin tiiviisti toistensa sukuihin ja muistan että ihan pienenä musta oli hankala edes hahmottaa kenen veli se X-setä oikein on. Tai kumpi on mulle verisukua X-setä vai hänen vaimonsa X-täti. Näin se vaan on meidän suvussa aina mennyt ja mielestäni myös mieheni suvussa. Yleensä jos on jotain juhlia heidän suvussaan mihin ei kutsukorttia lähetetä niin soittavat mulle. Minä sitten ilmottelen miehelleni koska mennään kenenkin hänen sukulaisensa juhliin.

Ehkä mä sitten tosiaan olen tässä se outo lintu :D T:ap

[/quote]

Minä taas en ole koskaan voinut ymmärtää tuollaista tapaa, jossa ei osata nähdä sitä, että puolison suku ei ole oma vaan nimenomaan sen puolison. Sinun tavallasi estät miestä olemasta osa omaa sukuaan, koska haluat pitää yhteydenpidon omissa käsissäsi ja siten saatat pitää miestä jopa tietopimennossa.

Mieheni sisko on hänen siskonsa ja toivon, että se lapsuudesta asti jatkunut ihmissuhde jatkuu edelleen eikä minusta tule mitään välittäjää vaan mieheni puhuu siskolleen ja hoitaa asiat itse. Lapsillani ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia hahmottaa, kuka on setä, kuka eno, kuka on sukua ja kuka sukuun naitu. Täytyy myöntää, että vähän häpeäisin, jos lapseni eivät tietäisi, että Marja on heidän isänsä sisko vaan luulisivat tämän puolisoa Heikkiä isän veljeksi. Pitäisin lapsiani jopa tyhminä, jos he eivät asiaa tajuaisi.

Sinun suvussasi voi olla toisin, mutta kaltaisesi ihminen aiheuttaisi meidän suvussa sen, että aika äkkiä suljettaisiin ulkopuolelle koko perhe. Ei pidä tuppautua, jos ei ole pyydetty ja jos on asiaa puolisolle, soitetaan suoraa hänelle eikä vaimolle.

Yhdessä 4v, avoliitossa 1,5v. Todellakin kysytään, haluaako tulla jonkin sukulaisen juhliin tai jopa häihin. Itse jopa lähtökohtaisesti oletan, ettei mies halua tulla jos on hänelle vieraampaa porukkaa, ja se on minulle ihan ok, mitä turhaan kiusaamaan introverttiä rakastani. Tullaan mukaan minne huvittaa, toistemme perheistä kyllä pidämme kovasti. Isoon osaan sukua ei olla tutustuttu puolin eikä toisin.
-
Minusta on tuhoisaa ja kontrolloivaa olettaa tuollaisia ihme asioita suhteelta, ja siltä miten pitäisi olla. Ainoa mitä pitäisi tehdä, on se, mikä kummastakin tuntuu hyvältä ja mennä omaan tahtiin yhdessä tunnustellen. Kaverisi ovat jopa fiksuja, kun eivät nuorella iällä päätä pahkaa ryntää rakentamaan jotain muka-aikuista elämää. Vaikuttaa myös, että he kunnioittavat toistensa toiveita ja omaa elämää, mikä osoittaa mielestäni kypsyyttä. Parisuhde ei ole mikään sarja suoritettavia velvollisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:49"]

Tiedän ettei saisi työntää nokkaansa muiden asioihin ja yleensä en ihmettelekkään, saatikka tuomitse (mistä ei tässäkään ole kyse) muiden tekoja mutta tämä.. Taustoja sen verran että pari on ollut yhdessä jo noin 3 vuotta (kyseessä nyt siis 22v nainen ja 25v mies) ja ennen sitäkin heillä oli jotain on/off juttua jo ainakin vuoden tai jopa kaksi. Nyt he ovat asuneet yhdessä jo vähän reilun vuoden.

Mikä siis ihmetyttää on se että heidän suhteensa tuntuu vieläkin olevan samalla tasolla kun yleensä ollaan 4kk jälkeen. Kaverini esim kertoi mulle joku aika sitten että avomiehensä siskon lapsella on syntymäpäivät ja mies oli kysynyt haluaako hänkin tulla, ja hän lupautui menemään. Normaalisti mielestäni tuossa vaiheessa ei tarvitse kysyä vaan ilmoittaa että "X:n synttärit on silloin ja silloin, älä varaa siihen mitään menoa". Sain sen käsityksen että ystäväni tapaisi siis nämä miehensä siskon lapset ensimmäistä kertaa. Muutenkin hän ei ilmeisesti ole kovin läheisissä väleissä miehen vanhempien/sisarusten kanssa. Muutaman kerran vain tavannut.

No sitten  nyt kesällä oli tämän ystäväni siskon valmistujaiset. Sielä ollessani ihmettelin kovasti kun tajusin ettei kukaan (kaverini vanhempia ja siskoa lukuun ottamatta) sukulaisista ollut tavannut vielä tuota miestä. Sielä mummot ja vaarit, tädit, sedät ja serkut odottivat täpinöissään koska se mies oikein tulee (tämäkin, hän tuli vieraaksi tiettyyn aikaan mikä kutsussa oli eikä suinkaan "edustanut" koko päivää kuten tyttöystävänsä) ja kieltäystyivät lähtemästä ennen kuin tapasivat hänet. Ymmärtääkseni kaikki eivät edes tienneet etukäteen tämän naisen seurustelevan.

Muutenkin kaikki rahapolitiikka (on tietysti jokaisen oma asia miten sen hoitaa, varsinkin kun eivät ole naimisissa) ynnä muu on musta hyvin omituista heidän suhteessaan. Käyttäytyvätkin toisiaan kohtaan kuin kämppikset (kaverit), ei kuten avopuolisot.

Joojoo, ei ole mun asia ja jokainen elää kuten tahtoo. Tiedän. Enkä mä nyt tällä päätäni rassaa, tänään vaan taas kävin heillä kylässä niin siksi tuli mieleen. Mitäs te olette mieltä tästä? Löytyykö muiden lähipiiristä vastaavia pareja?

[/quote]

Se että on naimisissa toisen kanssa ei tarkoita että haluaa olla missään tekemisissä toisen suvun kanssa. Eikä hänen kavereiden.

Mikä rahapolitiikka? Kumpikin maksaa omat kulunsa itse ja yhteiset kulut maksetaan puoliksi. Ainoa järkevä tapa.

[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:14"]
Mun lapsuudessa vanhempani (olivat tietysti naimisissa) kuuluivat, ja kuuluvat tietysti edelleen, hyvin tiiviisti toistensa sukuihin ja muistan että ihan pienenä musta oli hankala edes hahmottaa kenen veli se X-setä oikein on. Tai kumpi on mulle verisukua X-setä vai hänen vaimonsa X-täti.
[/quote]

Tavallaan ihan ihana tuo teidän sukunne tapa, voin kuvitella että on sellaista lämpöä ja yhteisöllisyyttä. Tuollaisten standardien asettaminen muita kohtaan voi kuitenkin olla hyvin ahdistavaa - kuten aina, jos joku tulee sanomaan, että elät jotenkin "väärin". Etpä onneksi ole tainnut mitään sanoakaan?