Ensikertalaisuuskiintiöt. Ahdistaa nuoren puolesta. Taktikointi?
Eli miten kannattaa nyt tehdä, jos haluaa vaikkapa oikikseen, jonne on suuri ensikertalaisuuskiintiö?
Kannattaako hakea vain sinne, jotta on ensikertalainen seuraavanakin vuonna?
.
Mutta entä välivuosi, jollei töitäkään saa. Ei saa työkkärikorvaustakaan, kun ei ole hakenut kolmeen paikkaan. Sittenkö vaan lukee pääsykokeisiin koko vuoden vanhempien avulla?
.
Ennen vanhaan olis pyritty vaikka tradenomiopintoihin ja sitä.suorittaessa samalla vuosittain oikikseen. Osa jäi tradenomiksi, kun ei päässyt sinne oikikseen koskaan. Mutta siinä odotellessa tuli hyvä alempi tutkinto suoritettua.
.
Miten te olette ajatelleet toimia? Miten nuorenne toimii?
Kommentit (70)
Mielestäni tämä on huono uudistus. Sinnikäs pyrkiminen pitää palkita. Myös parempi olisi käyttää luppoaika opiskellen jotain toista alaa. Nykyäänhän sitäpaitsi joutuu aikuisetkin vaihtamaan alaa, kun vanha työ loppuu. Nyt ei sitten pääsekään lukemaan uutta alaa.
Harvinaisen syvältä tuo uudistus. Kouluttaminen on kallista, kyllä. Toisaalta hemmetin kallista on myös se, jos joku "pakotettuna" väärälle alalle ahdistuu, masentuu ja menettää työkykynsä. Harva tietää juuri lukiosta päässeenä, mitä oikeasti haluaa tulevaisuudeltaan. Minä luulin tietäväni, hain yliopistoon alalle X. Kokemus osoitti, että työelämä tällä alalla on aivan toisenlaista kuin maallikko saattaisi kuvitella, minun onnekseni se on jopa enemmän mieleeni kuin ennakkoajatuksiltani luulin. Moni opiskelukaveri sen sijaan tuskailee, kun tässä vaiheessa maisteriopintoja alkaa jo töiden tekeminen olla ajankohtaista eikä se työelämä vastaa sitä mitä opiskelemaan lähtiessä kuviteltiin, harvoin edes sitä mitä varsinaisesti opiskeltiin.
Tiedostan kyllä, että on ongelmallista jos esimerkiksi lastentarhanopettajiksi ei saada ihmisiä siksi, että koulutukseen hyväksytyt katoavat pian luokanopettajakoulutukseen. Silti tuollaiset kiintiöt eivät mielestäni ole ratkaisu, koska ne ovat hemmetin tylyjä niille aikuisille hakijoille, jotka ovat jo muutenkin mm. taloudellisen tilanteensa tai perheellisyytensä vuoksi eri asemassa kuin abit. Helppohan se on pääsykokeisiin lukea kun saa vanhemmiltaan täysylläpidon, monille vanhemmat piffaavat valmennuskurssitkin. Huomattavasti hankalampaa, kun pitää itse maksaa kaikki elämässä välttämätön, mahdollisesti elättää lapsetkin, käydä töissä jotta saa sitä rahaa ja silti pitäisi raapia aikaa pääsykoeprosessille.
Kaikkea vapautta rajoitetaan nykyään ankarasti. Ennen oli esimerkiksi akateeminen vapaus. Sai opiskella niin kauan kuin halusi. (Vain opintotukikuut oli rajattu)
.
Tämä on nyt ihmeellistä holhousta, että kerralla 18-vuotiaana on muka pakko valita ammatti loppuelämäkseen. Työelämä muuttuu, ammatteja katoaa ja voi tulla terveydellisiä rajoitteita. Kauheaa, kun ei pääsekään sitten enää opiskelemaan uutta alaa.
.
Esim tuttuni "paloi loppuun" psykiatrina. Hänellä alkoi oma pää pahasti vipata. Oli ollut psykiatrina 15 vuotta. Onnekseen pääsi sitten lukemaan toista alaa yliopistoon ihan pääsykojeen kautta.
Itse jotenkin toivoisin, että eri aloja pääsisi lukemaan he, jotka oikeasti ovat pääsykokeiden parhaimmistoa, eli pelkkä pääsykoe ratkaisisi.
Aiempi opiskemumenestys ratkaisisi toki sitten sen, että kuka pääsykokeisiin kutsutaan.
Minusta pelkkä pääsykoe saisi ratkaista kaikki opiskelupaikat. Selkeää, tasapuolista ja mittaisi motivaatiota kyseiseen alaan.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 23:45"]
Itse jotenkin toivoisin, että eri aloja pääsisi lukemaan he, jotka oikeasti ovat pääsykokeiden parhaimmistoa, eli pelkkä pääsykoe ratkaisisi. Aiempi opiskemumenestys ratkaisisi toki sitten sen, että kuka pääsykokeisiin kutsutaan.
[/quote]
No jaa, mielestäni yliopistoissa nyt käytössä oleva systeemi on kyllä reilumpi kuin se, että jatkossa sielläkin ovet sulkeutuisivat ihan automaattisesti jo ennen pääsykokeita, jos ei ole LLEE-rivistöä ja ysipuolen keskiarvoa. Nythän vähän tutkinto-ohjelmasta riippuen noin puolet pääsevät pelkällä pääsykokeella ja puolet yhteispisteillä. Monilla aloilla vaatimukset aiemmasta koulumenestyksestä kohoaisivat tosi korkeiksi, vaikkei se todellakaan aina määrittele sitä, kenestä tulee hyvä lääkäri, luokanopettaja tai yhteiskuntatieteilijä.
Miksei voisi olla vain se pääsykoe. Ei ylioppilastutkinto vaikuttaisi ollenkaan.
.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:43"]
Miten se on yhtään sen parempi olla vuoden lukemassa jotain turhaa, mistä ei aio edes valmistua kuin olla vuosi lukemassa pääsykokeisiin ja töissä, jos saa töitä?
[/quote]
Mietipä sitä. Tässä viiden pisteen vihje: En käynyt yhtään pääaineeni kurssia sinä vuonna kun aloitin opinnot.
[/quote]
Miten pääsit vaihtamaan alaa? Pääainee vaihtaminen saman yliopiston sisällkään ei ole helppoa, ja esim. Hgissä ei edes onnistu jos aine on toisessa tiedekunnassa. Ei siis todellakaan kannata laskea mitään sen varaan.
Kannattaa hakea alalle, joka oikeasti kiinnostaa ja jos ei heti tärppää, niin seuraavana vuonna uudelleen (ei ne välivuodet ole aina pahasta, voi tehdä töitä ja matkustella jne.). Jos ei tokalla kerralla onnistu, sitten kannattaa alkaa miettiä myös muita vaihtoehtoja.
Kaikki kiintiöt vaan vääristävät ja monimutkaistavat systeemiä. Entä aikuiset alanvaihtajat. Väliinputoajia.
Ensikertalaisuuskiintöt on pepusta! Nuoria ohjautuu nyt pakkohaussa aloille, joille heillä ei ole motivaatiota. Ja kukapa noin nuorena edes varmaan tietää, mikä olisi se itselle sopiva ala.
Erehtyä ei saa, kun on vaan yksi mahdollisuus valita.
Tämä suosii poikia. Heillä on mahdollisuus mennä armeijaan välivuodeksi. Ei ole pakko ottaa kiinnostamatonta pakkopaikkaa vastaan.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:29"]
Ei saa työkkärikorvaustakaan, kun ei ole hakenut kolmeen paikkaan.
[/quote]
Mikä estää hakemasta näön vuoksi kahteen sellaiseen paikkaan, joihin ei pääse kun saa pääsykokeesta 0 pistettä?
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:39"]
Tämä suosii poikia. Heillä on mahdollisuus mennä armeijaan välivuodeksi. Ei ole pakko ottaa kiinnostamatonta pakkopaikkaa vastaan.
[/quote]
Nyt eletään vuotta 2015. Kyllä tytötkin voi mennä armeijaan.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:39"]Tämä suosii poikia. Heillä on mahdollisuus mennä armeijaan välivuodeksi. Ei ole pakko ottaa kiinnostamatonta pakkopaikkaa vastaan.
[/quote]
Tytöillä on kyllä myös _mahdollisuus_ mennä armeijaan!!
Miten se on yhtään sen parempi olla vuoden lukemassa jotain turhaa, mistä ei aio edes valmistua kuin olla vuosi lukemassa pääsykokeisiin ja töissä, jos saa töitä?
Minä suosittelisin hakemaan (jos on realistiset mahdollisuudet päästä 1-3 v aikana) sinne, minne todella haluaa ja sitten tekemään töitä niin paljon, että ovet aukeavat viimeistään 3. kerralla. Sen jälkeen vasta varasuunnitelmat käyttöön. Eli muiksi vaihtoehdoiksi sellaiset, joihin ei takuulla pääse (esim taikka ja liikuntatieteellinen).
Jos menee vuodeksi lukemaan jotain läheltä liippaavaa mielenkiintoista alaa (esim kauppakorkeaan haluava tradenomiksi), se vuosi ei mene hukkaan ja jos sitten ei ikinä pääse siihen ykköstoiveeseen, saa kuitenkin yhden tutkinnon. Sitten voi vielä valita jonkun toisen ykköstoiveen ja pyrkiä sinne ja päästä (vaikka oikikseen, jonne myös on tradenomiopinnoista hyötyä)
.
Niin, voishan sitä tahallaan hakea kahteen muuhun, johon ei varmuudella pääse, mutta tuntuu jotenkin pahalta ohjata nuori ikään kuin huijaamaan.
.
Ap
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 20:43"]
Miten se on yhtään sen parempi olla vuoden lukemassa jotain turhaa, mistä ei aio edes valmistua kuin olla vuosi lukemassa pääsykokeisiin ja töissä, jos saa töitä?
[/quote]
Mietipä sitä. Tässä viiden pisteen vihje: En käynyt yhtään pääaineeni kurssia sinä vuonna kun aloitin opinnot.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 22:03"]
[quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:22"][quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:19"] [quote author="Vierailija" time="03.08.2015 klo 21:13"] Väärän aineen opinnot ei mene hukkaan. Moni saa vuodessa kasaan pari sivuainetta, käy kielikursseja ja muuta hyödyllistä. [/quote] Niin, jos on yliopistossa. AMK-opinnot menevät täysin hukkaan, edes kielikursseja harvemmin hyväksiluetaan yliopistossa. [/quote] Tradenomiksi 3,5 vuotta, töissä 2 vuotta ja siitä maisteriohjelmaan yliopistolle. KA valmistuttua 4,3 ja alan työkokemusta yli 2 vuotta alla eikä pelkistä kesätöistä. Suosittelen! :) -KTM 2014
[/quote]
Maisteriohjelmiin ei pääse enää AMK-pohjalta ilman pitkää työkokemusta, se tulee tässä uudistuksessa mukaan siksi, että maistereiden tutkintomääriä pyritään vähentämään ja kandit on etusijalla.