Millainen mummo aiot itse olla?

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 22:54"]Mummo -ohjelman mummo. Vähän räävittömämpi, luulisin, mikäli mikään ei pääse kolauttamaan persoonaani niin, että kovin muuttuisin.
[/quote]

Muistan toivoneeni lapsena että se mummo olisi ollut omani. Sellainen veikeä ja iloinen toivoisin itsekin olevani, mutta kuitenkin myös sellainen jonka kanssa haluttaisiin ja uskallettaisiin puhua vaikeistakin asioista. Turvallinen ja luotettava mummo.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:46"]Mä olen vm 59 ja kahden energisen pojan mummi. Iät 9v ja 11v. Heti alusta saakka olen toivonut saavani olla mukana heidän elämässään, silti tunkeilematta ja täysin heidän vanhempiensa, ja tietenkin lasten ehdoilla.

Olen kannustava, innostava ja osallistun aktiivisesti kaikkeen mihin vain pystyn. Olen vienyt harkkoihin, ollaan shoppailtu porukassa, käyty jalkapalloa potkimassa, vierailtu eläintarhassa, Muumimaailmassa, metsäretkellä, sirkuksessa ym. Meillä ollaan yökylässä, saunotaan, leivotaan, tehdään kotiruokaa, pelaillaan, vedetään karkkiöverit, katsellaan leffoja ja ihan vain ollaan ja höpistään, se on tärkeetä :) Ja sydäntäkin saa avata, mummi kuuntelee.

Haluaisin antaa lapsille eväitä tulevaan elämään ja aineksia hyvään ja terveeseen itsetuntoon. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että kiusaaminen on tyhmää, varastaa ei saa, heikompaa pitää auttaa jne. hyviä arvoja mietitään.

On ollut todella hienoa katsella heidän kehittymistään. Paljon olen saanut. Toivottavasti myös jotain elämän eväitä on lapsille tarttunut hihaan. Toivon myös, että saisin nähdä heidät aikuisina. Elämän tarkoitus? Oisko se osittain tässä?
[/quote]

Ihana mummo, onnenpojat! :)

Itse puhuin siinä toisessa ketjussa kunnon mummulasta, mutta ei mun mummo ollut kyllä mikään huivimummu, näyttikin vanhukselta vasta kuolinvuoteellaan 92-vuotiaana. Haluaisin olla samanlainen, iloinen, lämmin ja pyöreä kuin isänäitini oli. Äidinäitiin taas on aika etäiset välit kuten lapsillani mun äitiini.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 23:13"]

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:46"]Mä olen vm 59 ja kahden energisen pojan mummi. Iät 9v ja 11v. Heti alusta saakka olen toivonut saavani olla mukana heidän elämässään, silti tunkeilematta ja täysin heidän vanhempiensa, ja tietenkin lasten ehdoilla. Olen kannustava, innostava ja osallistun aktiivisesti kaikkeen mihin vain pystyn. Olen vienyt harkkoihin, ollaan shoppailtu porukassa, käyty jalkapalloa potkimassa, vierailtu eläintarhassa, Muumimaailmassa, metsäretkellä, sirkuksessa ym. Meillä ollaan yökylässä, saunotaan, leivotaan, tehdään kotiruokaa, pelaillaan, vedetään karkkiöverit, katsellaan leffoja ja ihan vain ollaan ja höpistään, se on tärkeetä :) Ja sydäntäkin saa avata, mummi kuuntelee. Haluaisin antaa lapsille eväitä tulevaan elämään ja aineksia hyvään ja terveeseen itsetuntoon. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että kiusaaminen on tyhmää, varastaa ei saa, heikompaa pitää auttaa jne. hyviä arvoja mietitään. On ollut todella hienoa katsella heidän kehittymistään. Paljon olen saanut. Toivottavasti myös jotain elämän eväitä on lapsille tarttunut hihaan. Toivon myös, että saisin nähdä heidät aikuisina. Elämän tarkoitus? Oisko se osittain tässä? [/quote] Ihana mummo, onnenpojat! :)

[/quote]

Kiitti! Ihanat pojat! :) Pienempi sanoi viimeksi meillä käydessään:"Kuule mummi, kyllä me voidaan ihan hyvin muuttaa tänne teille, mutta äiti tulee sit kans mukaan"! :)

Toivoisin että saisin olla vanhana terve ja hyväkuntoinen. Täten voisin olla mahdollisille lapsenlapsilleni se pullantuoksuinen ihana mummu joka kaivelisi villatakin taskusta heille nameja, leipoisi herkullisia sämpylöitä, jaksaisi sylitellä ja lukea satuja. :)

Eipä tule minusta mummia, kumpikaan lapsistani ei ole saanut/halunnut lapsia. Suren asiaa joskus, mutta eipä tälle mitään voi.

Läheiset välit meillä on, joten en usko olleeni huono äiti.

Kun tässä äidiksi nyt ryhtyisin ensin ja suorittaisin sen kunnialla.

Minä tulen olemaan samanlainen mummo kuin oma äitini. Antelias, rauhallinen, rento. Leipoa en osaa, mutta voin tarjota lapsille muuta. Autan, missä voin, mutta olen sen ikäinen, että lapsenlapset ehtinevät aikuisiksi ennen kuin minä eläkkeelle. Mikä muuten pätee näihin 1950-luvulla syntyneisiinkin mummoihin. Ovat vielä työelämässä, joten turha kuvitella, että ehtisivät lapsenhoitajiksi.

Pyöreä, kuten mummon kuuluukin. Juuri sanottiin poikaystävä äidille, että kunhan joskus yritetään lapsia, niin hän saa alkaa lihottamaan itseään. :D

Enköhän minä ole aika etäinen. Lapset asuvat todennäköisesti silloinkin Lontoossa ja jossain päin Aasiaa suurkaupungeissa, joten ei tule ongelmia siitä, että yhtäkkiä kutsutaan lapsenpiiaksi.

Musta varmaan tulee just sellainen klassinen huovipäinen pullantuoksuinen mummo. Taidan olla sellainen jo vähän nytkin, äitinä.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:34"]Musta varmaan tulee just sellainen klassinen huovipäinen pullantuoksuinen mummo. Taidan olla sellainen jo vähän nytkin, äitinä.
[/quote]
Huivipäinen siis

Viisas. Viisaampi kuin vanhempansa. Myös kädentaitoinen ja kiireetön.

Dementia iskee, vihaat lastasi kun ajattelet että se varastelee sulta, miehesi puhuu rivoja hoitajille ja esittelee vehjettään. Haaveilet pullantuoksusta mutta kihti estää leipomisen, istut päivät masentuneena pyörätuolissa.

[quote author="Vierailija" time="02.08.2015 klo 17:34"]

Enköhän minä ole aika etäinen. Lapset asuvat todennäköisesti silloinkin Lontoossa ja jossain päin Aasiaa suurkaupungeissa, joten ei tule ongelmia siitä, että yhtäkkiä kutsutaan lapsenpiiaksi.

[/quote]

Kiitos, tajusin, että voihan se tosiaan olka noinkin. Terveisin laspsenlapsettomaksi jäänyt, nro 2.

Tulen olemaan samantapainen kuin äitinä olen: lapsesta kiinnostunut, kulttuurielämyksiä ja hyvää ruokaa tarjoava. Luen mielelläni lapsille, matkustan mielelläni lasten kanssa. Ostan mieleläni lastenvaatteita tai lähden lapsen kanssa jätskille tai lelukauppaan. Olen kiva äiti, ja varmasti olen kiva mummokin, jos mummoksi suhteellisen tervepäisenä pääsen. Olen ammatiltani opettaja, joten ainakin kesäisin minulla on jo työelämässä ollessani paljon aikaa lapsenlapsille.

Varmaan sellainen pragmaattinen joka opettaa asioita ja vie kulttuuririentoihin.

Mä olen vm 59 ja kahden energisen pojan mummi. Iät 9v ja 11v. Heti alusta saakka olen toivonut saavani olla mukana heidän elämässään, silti tunkeilematta ja täysin heidän vanhempiensa, ja tietenkin lasten ehdoilla.

Olen kannustava, innostava ja osallistun aktiivisesti kaikkeen mihin vain pystyn. Olen vienyt harkkoihin, ollaan shoppailtu porukassa, käyty jalkapalloa potkimassa, vierailtu eläintarhassa, Muumimaailmassa, metsäretkellä, sirkuksessa ym. Meillä ollaan yökylässä, saunotaan, leivotaan, tehdään kotiruokaa, pelaillaan, vedetään karkkiöverit, katsellaan leffoja ja ihan vain ollaan ja höpistään, se on tärkeetä :) Ja sydäntäkin saa avata, mummi kuuntelee.

Haluaisin antaa lapsille eväitä tulevaan elämään ja aineksia hyvään ja terveeseen itsetuntoon. Yhdessä ollaan sitä mieltä, että kiusaaminen on tyhmää, varastaa ei saa, heikompaa pitää auttaa jne. hyviä arvoja mietitään.

On ollut todella hienoa katsella heidän kehittymistään. Paljon olen saanut. Toivottavasti myös jotain elämän eväitä on lapsille tarttunut hihaan. Toivon myös, että saisin nähdä heidät aikuisina. Elämän tarkoitus? Oisko se osittain tässä?

Minä odotan jo kovasti tulevaa mummouttani vaikka vanhin lapseni täyttää vasta 11. Haluaisin olla juuri se huivipäämummo joka opettaa mm. puutarhanhoitoa ja omalta Karjalan evakko mummolta opittua piirakantekotaitoa. Kudon jo nyt villasukkia ja lapasia, sitä varmasti tulen jatkamaan. :)
Oma v. 45 synt äitini, ja lasteni mummo on kaupunkilainen "nykymummo". Hyvä mummo hän on, ei valittamista, mutta ei lainkaan tämän "huivimummon" kaltainen. :)

Kun olitte lapsia, kuvittelitte olevanne maailman parhaita äitejä. Nyt äiteinä olette menettäneet harhaluulot äitiydestä, mutta aiotte sen sijaan olla maailman parhaita mummoja. Minulla on työelämää edessä vielä 15 vuotta, ja nuorin lapsi asuu toistaiseksi kanssani. Rakastan tänä vuonna syntynyttä ensimmäistä lapsenlastani, joka asuu 200 kilometrin päässä. Minulla ei ole autoa ja teen hyvin vaativaa työtä. Perjantai-iltaisin olen aivan loppu työviikon päätyttyä. Haluaisin auttaa enemmän rakasta vauvaperhettä, mutta voimani ovat rajalliset. Minulla on myös se toisessa ketjussa mainittu ja halveksittu miesystävä. Teen parhaani näissä raameissa. Yritän auttaa edes vähän, hoitaa työni ja elää myös omaa elämääni. Olin tarpeeksi hyvä äiti, nyt yritän olla tarpeeksi hyvä mummo.