Nainen: oletko turvannut taloutesi?
Miten olet turvannut taloutesi? Mietitkö raha-asioitasi?
Useimmiten naisilla on pienempi palkka kuin miehillä. Jaatteko puolisosi kanssa menot tulojen mukaan? Vai maksatteko tuloistanne huolimatta 50 % menoista.
Teetkö niin kuin suomalaiset naiset perinteisesti, että mies maksaa ne asiat, jotka erossa on helppo todentaa (auton, asunnon jne) ja nainen perheen ruuan, lastenvaatteet ja harrastukset sekä muut arjen kulut, joista ei jää todistusaineistoa. Eli mies kartuttaa omaisuuttaan ja nainen kuluttaa.
Mies kartuttaa omaisuuttaan, ostelee moottoripyöriä ja kallista elektroniikkaa. Nainen kituuttaa pienemmillä tuloillaan ja jos rahaa jää, hän hemmottelee perheen lapsia.
Avoliitossa pahimmassa tapauksessa nainen osallistuu miehen omaisuuden kartuttamiseen esim. maksamalla remontteja miehen omistamaan asuntoon. Erossa nainen ei tietenkään saa mitään, koska avoliitossa omaisuus on sen, kuka sen omistaa.
Jätätkö raha-asioista huolehtimisen miehellesi?
Jos perheesi sijoittaa, niin ovatko perheen osakkeet miehen nimissä?
Kulutatko äitiys- ja perhevapailla omia säästöjäsi ja mies sen kuin porskuttaa?
Oletteko tehneet avioehdon? Miltä tuntuisi, jos mies uuden naisystävänsä kanssa omistaisikin eron jälkeen sinun perinnöksi saamasi kesämökkisi ja viettäisi siellä perheineen aikaa. Mies kuolee ja sinun perintömökkisi jää uudelle vaimolle.
Mihin käytät ylimääräiset rahat, jos sinulle sellaista jää? Kiinalaisessa hikipajassa valmistettu luksuskäsilaukku tai merkkikengät eivät ole sijoitus.
Ostatko osakkeita? Sijoitatko rahastoihin?
Koska naisilla on yleensä pienempi palkka, myös eläke on pieni. Eläkkeellä ollaan pitkään, koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Naiset elävät pidempään kuin miehet, joten todennäköisesti taloudessa on jossain vaiheessa vain yksi maksaja maksamassa elämisen kustannuksia. Miten olet varautunut eläkevuosiin?
Kommentit (70)
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:04"]
Olen. Olen perijätär. Todella helppoa.
[/quote]
Vähän sama. Toki oon töitä ehtinyt tehdä oman osuuteni, ikinä saamatta pennin hyrrää mitään avustuksia verorahojeni vastineeksi. Nyt kotona, eikä mitään aikomusta mennä enää töihin. Perintöä on tullut, ja tulee lisää sen verran että varmaan loppuikäni pärjään niillä + omilla aiemmilla säästöillä. Avioliitossa, avioehto, omat rahat.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:18"]
Valitettava tosiasia on, että useimpien ihmisten koko perheen tlot menevät ihan siihenjokapäiväiseen elämää.n, tästä päivästä selviämiseen, jolloin tulevaisuutta on jokseenkin turha pohtis. Sille kun ei pelkästään stressaamalla kuitenkaan mitään voi. Kun tulot ovat pienet, myös eläkkeet tulevat olemaan pienet ja sitten ei auta kun yrittää pitää menot yhtä pieninä. Tämä koskee sekä naisia että miehiä ihan yhtä lailla.
ja voin kertoa, ettei se mmiesten elektroniikkakaan mikään pitkäntähtäimen sijoitus ole. Vanhaksihan se menee parissaa vuodessa.
[/quote]
Totta, sijoittaminen koskee vain niitä, joilla oikeasti jää rahaa yli jokapäiväisen elämisen.
Niinpä, elektroniikkakin on hankinta, ei sijoitus.
[/quote]
Niin, tekoripset, geelikynnet, Guessin laukut , Gina Tricotin rytkyt ja tähtityynyt ovat huikeita sijoituskohteita?
[/quote]
En omista yhtäkään mainitsemistasi asioista. Typerää yleistämistä.
T. Nainen
Meillä on yhteiset rahat, minä hoidan kaikki raha-asiat. Mies on ainoa joka meillä tienaa tällä hetkellä. Talo on maksettu ja puoliksi molempien nimissä. Auto on minun nimissä, maksettu sekin. Osakkeita on miljoonan arvosta tällä hetkellä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:49"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:22"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:18"]
Valitettava tosiasia on, että useimpien ihmisten koko perheen tlot menevät ihan siihenjokapäiväiseen elämää.n, tästä päivästä selviämiseen, jolloin tulevaisuutta on jokseenkin turha pohtis. Sille kun ei pelkästään stressaamalla kuitenkaan mitään voi. Kun tulot ovat pienet, myös eläkkeet tulevat olemaan pienet ja sitten ei auta kun yrittää pitää menot yhtä pieninä. Tämä koskee sekä naisia että miehiä ihan yhtä lailla.
ja voin kertoa, ettei se mmiesten elektroniikkakaan mikään pitkäntähtäimen sijoitus ole. Vanhaksihan se menee parissaa vuodessa.
[/quote]
Totta, sijoittaminen koskee vain niitä, joilla oikeasti jää rahaa yli jokapäiväisen elämisen.
Niinpä, elektroniikkakin on hankinta, ei sijoitus.
[/quote]
Niin, tekoripset, geelikynnet, Guessin laukut , Gina Tricotin rytkyt ja tähtityynyt ovat huikeita sijoituskohteita?
[/quote]
Ei ole yhtäkään mainitsemaasi, mutta satojen tuhansien arvoinen nettovarallisuus huoneistoissa ja osakkeissa.
t. Sinkkunainen
P.S. Ottaako päähän?
Turvattu on, ei ole miestä elättinä eli ei ole pelkoa erosta eikä ole muitakaan elätettäviä.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:59"]
Onneksi ei tuollaista tarvitse miettiä. Meillä on sama koulutus ja rahat ovat yhteisiä.
[/quote]
Tarkoitatko, että tulonne ovat samansuuruiset? Entä, jos mies kuolee?
Tajusin juuri, että oman puolisoni asiat ovat tavallaan aika heikosti. Olemme nimittäin avoliitossa, ja kaikki säästöt ovat minun nimissäni, ne on myös maksettu minun palkastani, miehen palkasta taas juoksevat menot. Mies myös tienaa melkein tonnin vähemmän kuussa kuin minä, ja hän on luultavasti tulevaisuudessa pidempään vanhempainvapailla. No, onneksi ei ole aikomustakaan erota, ja säästöt häviävät pian asunnon käsirahaksi.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:03"]
Meillä on yhteinen laina talosta miehen kanssa,mies maksaa koko lainan mutta minä maksan muita asumiskuluja ja ruuat yms.
[/quote]
Onkohan tällaisesta järjestelystä haittaa erossa? Tietääkö joku?
En ole turvannut. Omia (eikä juuri yhteisiäkään) säästöjä ei ole. Mies tienaa tällä hetkellä kaikki perheemme rahat, jotka siis ovat yhteisiä. Minä opiskelen, mutta löytyy kyllä toinenkin ammatti, jolla luultavasti saa melko hyvin sijaisuuksia jos nyt yllättäen mies ottaisi ja lähtisi. Kuoleman varalle meillä on henkivakuutus, jonka turvin voisin opiskella loppuun. Lapsia kolme.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:34"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 16:59"]
Onneksi ei tuollaista tarvitse miettiä. Meillä on sama koulutus ja rahat ovat yhteisiä.
[/quote]
Tarkoitatko, että tulonne ovat samansuuruiset? Entä, jos mies kuolee?
[/quote]
En ole tuon lainaamasi jutun kirjoittaja, mutta en ymmärtänyt, mitä tarkoitat tuolla: Entä, jos mies kuolee?
Takuu-Säätiön "tyypillinen naisasiakas on 45–59-vuotias. Monen velkakierteeseen joutuneen naisen taustalla on avioero, jonka takia menot ovat kasvaneet ja nainen on joutunut ottamaan kulutusluottoa arjen kuluihin."
"Asiakkaamme ovat usein keskituloisia, osin jopa hyvätuloisia. He ovat usein olleet ylioptimistisia oman talouden suhteen, Takuu-Säätiön viestintäpäällikkö Minna Mattila sanoo."
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:39"]
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:03"]
Meillä on yhteinen laina talosta miehen kanssa,mies maksaa koko lainan mutta minä maksan muita asumiskuluja ja ruuat yms.
[/quote]
Onkohan tällaisesta järjestelystä haittaa erossa? Tietääkö joku?
[/quote]
Näin meilläkin eiikä siitä mitään haittaa ole, koska talo on molempien nimissä 50/50. Sama se kuka sitä oikeasti maksaa.
Asunto ja mökki omistetaan 50/50 samoin sijoitusasunto, jossa on vielä paljon velkaa. Kummallakin on osakerahasto, johon laitetaan sama summa joka kuukausi. Yhteiset rahat, joista vähennetään kaikki menot.
Puolison kuolema yleensä pienentää perheen tuloja. Ja varsinkin miehen kuolema, jos naisella on tyypilliseen tapaan pienemmät tulot. Siksi pahanpäivän varalle kannattaisi aina varautua, tavalla tai toisella.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:51"]
Puolison kuolema yleensä pienentää perheen tuloja. Ja varsinkin miehen kuolema, jos naisella on tyypilliseen tapaan pienemmät tulot. Siksi pahanpäivän varalle kannattaisi aina varautua, tavalla tai toisella.
[/quote]Jos naisella on pienet tulot ja kuolleella miehellä suuret, niin nainen saa leskeneläkettä. Sisareni palkka on 2.800(sh) ja hänen kuollut miehensä oli DI. Sisko saa leskeneläkettä 1.800 euroa.
Leskeneläkettä saavat vain avioliitossa olleet.
En ole varautunut mitenkään kuin menemällä naimisiin. Minä olen ollut suuren osan aikuiselämääni työttömänä, olin muutaman vuoden yrittäjänä ja maksan siitä pankkilainaa vielä kauan ja luottotiedot ovat vielä negatiiviset liki viisikymppiseksi.
Kaikki rahat menevät, eikä riitäkään, sekä mun että miehen. Mies ei osta koskaan mitään, korkeintaan jotain varaosaa ikivanhaan autoonsa ja jonkun muutaman kympin kännykän kun edellinen on liian huono. Minä ostan miehelle kenkiä myöden kaiken, yleensä miehen korttia käyttäen. Talo ja velka siitä on miehen nimissä, myös asunto-osake oli, minä tein siinä remonttia ja sitten myin sen kun haluttiin siirtyä omakotitaloon, ja hyvin tuli voittoa kämpästä jossa asuttiin 7 vuotta. Jos ero tulee, on talosta puolet mun, ja mun vanha auto jää mulle, miehelle jää vielä vanhempi, ja kun mies kuolee, meidän lapset perivät hänet jokatapauksessa. Esikoinen on huonommassa asemassa, hänellä kun ei isältään ole mitään perittävää, eikä juuri multakaan, mutta onneksi esikoiseni on älykäs tyttö, pääsee varmasti elämässä pitkälle, eikä perintöjä tarvi, eikä edes huoli kenenkään miehen rahoja.
[quote author="Vierailija" time="10.09.2015 klo 17:40"]
En ole turvannut. Omia (eikä juuri yhteisiäkään) säästöjä ei ole. Mies tienaa tällä hetkellä kaikki perheemme rahat, jotka siis ovat yhteisiä. Minä opiskelen, mutta löytyy kyllä toinenkin ammatti, jolla luultavasti saa melko hyvin sijaisuuksia jos nyt yllättäen mies ottaisi ja lähtisi. Kuoleman varalle meillä on henkivakuutus, jonka turvin voisin opiskella loppuun. Lapsia kolme.
[/quote]
Sain muutaman alapeukun ja sinänsä ymmärrän ne, sillä näinhän ei periaatteessa pitäisi päästää naisena käymään. Miten eri tavalla olisitte toimineet minun tilallani? Olisitteko antaneet opiskeluhaaveiden olla ja kitkutelleet töissä, josta ette niin pidä?
Paljon kysymyksiä, mutta onneksi voine avoliitottoni osalta vastata lyhyesti.
Meillä on yhteinen tili, josta maksamme kaiken. Meillä on yhteinen budjetti. Mies juuri tarvitsi koneen, ja yhdessä katsoimme säästöjä ja laskimme paljon palkoista tulee ja huomattiin, että kyllä meillä on pelitietokoneeseen varaa. Minä maksan laskut, koska miehellä ei ole verkkopankkitunnareita, mutta siis yhteisistä rahoista.
On ihanaa kun ei tarvitse miettiä mitään ihmeempää, kaikki rahat ovat yhteisiä. Ja ei en harrasta kalliiden vaatteiden yms ostelua enkä opiskelijana sijoita, me matkustellaan paljon. 18 kk aikana oltu yhdessä yhdeksässä eri maassa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:12"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 12:04"]
Niinpä. Avoliitto ja ero tulee. Nainen on "sijoittanut" lastenvaatteisiin, meikkeihin, kenkiin, laukkuihin ja kivoihin tapetteihin, mies rahastoihin ja osakkeisiin. Nainen muuttaa lapsineen vuokralle ja miehelle jää mukava omaisuus.
[/quote]
Niin? Kumpi onkaan siis tarinassa se tyhmempi osapuoli? Laukut, pakko-ostaa taas Jessica-Petterille uusia vaatteita, itselle kenkiä ja uusia tapetteja?
Kulutushysteria vaivaa naisia, se ei ole millään tapaa miesten vikaa.
[/quote]
Ei olekaan miesten vikaa, vaan ongelma on se, että JOTKUT naiset ajattelevat, että raha-asiat eivät kuulu naisille. Talous on kuin uusi "miesten työ", kun ei kaupungeissa kauheasti halonhakkuuta tai muutakaan tällaista perinteistä miestenhommaa ole.
Ja olisi hyvä, jos naiset ihan itse alkaisivat miettimään, että hetkinen, mitenkäs minun asiani ovatkaan.
[/quote]
Tällaiset kommentit tuntuvat niin absurdeilta, kun itse tuntee ainoastaan naisia, jotka tienaavat omat rahansa ja hoitavat raha-asiansa hyvin. Taitaa muutenkin olla melko harvinainen ajattelutapa nykyään, että mies vastaisi raha-asioista.