Lue keskustelun säännöt.
Nainen: oletko turvannut taloutesi?
01.08.2015 |
Miten olet turvannut taloutesi? Mietitkö raha-asioitasi?
Useimmiten naisilla on pienempi palkka kuin miehillä. Jaatteko puolisosi kanssa menot tulojen mukaan? Vai maksatteko tuloistanne huolimatta 50 % menoista.
Teetkö niin kuin suomalaiset naiset perinteisesti, että mies maksaa ne asiat, jotka erossa on helppo todentaa (auton, asunnon jne) ja nainen perheen ruuan, lastenvaatteet ja harrastukset sekä muut arjen kulut, joista ei jää todistusaineistoa. Eli mies kartuttaa omaisuuttaan ja nainen kuluttaa.
Mies kartuttaa omaisuuttaan, ostelee moottoripyöriä ja kallista elektroniikkaa. Nainen kituuttaa pienemmillä tuloillaan ja jos rahaa jää, hän hemmottelee perheen lapsia.
Avoliitossa pahimmassa tapauksessa nainen osallistuu miehen omaisuuden kartuttamiseen esim. maksamalla remontteja miehen omistamaan asuntoon. Erossa nainen ei tietenkään saa mitään, koska avoliitossa omaisuus on sen, kuka sen omistaa.
Jätätkö raha-asioista huolehtimisen miehellesi?
Jos perheesi sijoittaa, niin ovatko perheen osakkeet miehen nimissä?
Kulutatko äitiys- ja perhevapailla omia säästöjäsi ja mies sen kuin porskuttaa?
Oletteko tehneet avioehdon? Miltä tuntuisi, jos mies uuden naisystävänsä kanssa omistaisikin eron jälkeen sinun perinnöksi saamasi kesämökkisi ja viettäisi siellä perheineen aikaa. Mies kuolee ja sinun perintömökkisi jää uudelle vaimolle.
Mihin käytät ylimääräiset rahat, jos sinulle sellaista jää? Kiinalaisessa hikipajassa valmistettu luksuskäsilaukku tai merkkikengät eivät ole sijoitus.
Ostatko osakkeita? Sijoitatko rahastoihin?
Koska naisilla on yleensä pienempi palkka, myös eläke on pieni. Eläkkeellä ollaan pitkään, koska ihmiset elävät yhä vanhemmiksi. Naiset elävät pidempään kuin miehet, joten todennäköisesti taloudessa on jossain vaiheessa vain yksi maksaja maksamassa elämisen kustannuksia. Miten olet varautunut eläkevuosiin?
Kommentit (70)
Jokaisen parisuhteessa elävän pitäisi tavalla tai toisella varautua siihen, että joutuukin yksin tuomaan tuloja perheeseen. Toinen voi kuolla, sairastua tai joutua työttömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava kirjoitus. Tätä jokaisen naisen tulee pohtia osaltaan.
Hyvä kirjoitus. Olen 30v. Meillä tosiaan mies tuhlaa rahansa elektorniikkaan ym j mä maksan ruuat. Siihen tulee nyt stoppi. On mulla onneks parikyt tuhatta pankissa säästössä, joista mies on tietty kateellinen ja yrittää päästä niihin käsiksi :)
Tästä lähtien alankin ihan keskittyä näihin Omiin sijoitusasioihini. Kuulostaa kyllä mun elämässä utopialle et joitain naisia kutsutaan lompsassa loisijoiksi :D
Olen turvannut talouteni. Olen sinkku ja melko pienituloinen.
Olen jo aikaisin ostanut oman asunnon, joka on ollut paras sijoitus.
Olen hoitanut raha-asiani jopa niin hyvin, että muiden on vaikea uskoa, että minä pienituloinen nainen olen kerryttänyt sellaisen omaisuuden kuin minulla nyt on ja talouteni kestää jonkin verran työtttömiä ajanjaksoja. Pahat epäilevät jopa minun vetäneen jostakin välistä. Huvittavia nuo tuollaiset. Heillä ei taida olla ihan kovasti älliä, jos eivät osaa laskea ja ymmärtää miten pienilläkin tuloilla voi saada talousasiat kuntoon. "Kaikki heti mulle nyt..." ei taida olla se tapa.
Kyllä se on mahdollista, jos ei ole tuhluri ja ymmärtää hieman numeroiden ja talouden päälle. Ravintolassa vesilasi maksaa 50senttiä ja limu usein viisinkertaisen määrän.... Pienillä valinnoilla voi vaikuttaa menoihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hahah.
Naisilla on ihan samat oikeudet luoda uraa ja opiskella kuin miehilläkin.
Lompakolla loisiminen ilman avioehtoa ei ole ura.
Jos olet valinnut kontillaan olon , ei se ole miesten vikaa.
Nainen on aina uhri! UHRI!
Ai tällänen alotus tarvittiin et muijat alkaa tosiasioita miettii??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kumpikin maksaa omat menonsa, ei mitään 50/50 -systeemiä. Yhteisiä menoja on kovin vähän, sähkölasku ja kotivakuutus tulevat nyt mieleen, mutta esim. kaiken taloon liittyvän mies maksaa omaista rahoistaan jätemaksusta alkaen (se kun on ihan samansuuruinen oli meitä 2 tai 5). Lapsista koituvat menot jaetaan puoliksi vain välttämättömien menojen osalta eli jos haluan osta tytölle täysin turhan prinsessamekon, niin sen maksan itse samoin kuin mies maksaa oman + pojan harrastuksiin kuluvat rahat. Minä maksan kaiken sijoitusasuntoihini liittyvän.
Ap:n esimerkki perintömökin joutumisesta puolisolle on aika outo, koska ei erossa voi päättää, mitä toisen omaisuudesta haluaa itselleen. Kyllä se tasinkoa maksava ihan itse päättää, antaako mökin vai rahaa.
Omistan 60 % talostamme, koska maksankin sitä enemmän. Säästöt ovat molempien nimissä, sijoitukset minun. Meillä on tainnut pikemminkin käydä niin, että koska miestäni ei kiinnosta raha-asiat niin hän on jäänyt taloudellisesti turvattomampaan asemaan. On vielä pienituloisempikin kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä olen. Olen koulutettu, hyvin ansaitseva ja älykäs nainen. Avioehto tehtiin, kun naimisiin mentiin. Molemmilla oli omaisuutta. Naimisissa ollaan oltu jo 15 vuotta ja hyvin menee:). Jos ero tulisi, ei mitään ongelmia taloudellisesti.
Onneksi ei tarvi tuommosia miettiä. T. aviovaimo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
8: Oliskohan kirjoituksen ydin siinä, että kun on avioehto, niin sitä perintömökkiä ei edes oteta huomioon tasingossa.
Eli se uusi vaimo ei mitenkään voi päästä käsiksi sinun perintöösi, kun on avioehto.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:45"]Loistava kirjoitus. Tätä jokaisen naisen tulee pohtia osaltaan.
[/quote]
Ups, vahingossa yläpeukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki hallussa, ollut ja tulee olemaan. T. Totaaliyksinhuoltaja
[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:57"]
8: Oliskohan kirjoituksen ydin siinä, että kun on avioehto, niin sitä perintömökkiä ei edes oteta huomioon tasingossa.
Eli se uusi vaimo ei mitenkään voi päästä käsiksi sinun perintöösi, kun on avioehto.
[/quote]
Käytännössä se ei pääse avioehdottakaan, ellei nainen vapaaehtoisesti luovuta kesämökkiä miehelle. Mikä puolestaan on ihan omaa typeryyttä.
Niinpä. Avoliitto ja ero tulee. Nainen on "sijoittanut" lastenvaatteisiin, meikkeihin, kenkiin, laukkuihin ja kivoihin tapetteihin, mies rahastoihin ja osakkeisiin. Nainen muuttaa lapsineen vuokralle ja miehelle jää mukava omaisuus.
Olen pohtinut osaltani, mutta valintani ovat toiset kuin tekstissä.
minä ansaitsen noin kolme kertaa sen, mitä mieheni, ja maksan kolminkertaisen osan meidän jokapäiväisestä elämästämme ja sijoituksistamme. Meillä ei ole avioehtoa, kaikki omaisuus hankitaan 50%-50%, ja avioliiton päättyessä se myös jaetaan noin. Tämä siksi, että vaikka mieheni ei maksa rahassa yhtä paljon, hän tekeee taloutemme eteen yhtä paljon tai enemmänkin töitä. Sukukesämökkini ei kuitenkaan päädy mahdollisen eron jälkeen miehen nyxälle, koska meillä on sen verran jaettavaa, että mies saa osuutensa jostain muusta.
Osittain kyllä. Tienaan tälllä hetkellä paremmin kuin mieheni ja talousmenot jaetaan tulojen suhteessa. Talo omistetaan puoliksi samoin kuin laina. Säästän kuukausittain pariin eri rahastoon. Iso osa "omista" rahoista menee kalliiseen harrastukseen. Tämän päivän arvolla säästöjä yhteensä 55t€ mutta lainaosuus 72 t€. Asunnonarvo noin 250t€. Pärjäisen joten kuten jos ero tulisi
Hyvä esimerkki.. Mieheni haluaisi että minä sisustan asuntoa. Pari kertaa olen vienyt sen huonekalukauppaan ja kysynyt että mitä ostetaan. Seurauksena hirveä raivokohtaus, että hän haluaa helvettiin täältä, en varmasti osta mitään, en tarvitse tällaista..
Juu eli mun pitäisi käyttää tuhansia johonkin helevtin sisustukseen. Juu. Eletään sitten kierrätyskeskuksen kamojen ja kuormalavojen keskellä. :)
Olen yksinhuoltaja. Käyn töissä, en pitänyt pitkää hoitovapaata, jotta tulot ja myöhemmin eläketulot eivät laskisi. En myöskään ole tästä syystä lyhentänyt työaikaani. (Miksi muuten miehet eivät harvemmin lyhentävät lapsen vuoksi työaikaansa? Naiset vapaaehtoisesti pienentävät tulojaan ja eläkkeitään.)
Olen säästänyt tavoitteellisesti. Ensin ostin oman asunnon, käsirahan osuus oli minulla aika iso. Pääkaupunkiseudulla ei kannata asua vuokralla, vuokrat nousevat koko ajan. Päinvastoin kuin taantuvilla paikkakunnilla, joilla asunnoilla on pelkkä käyttöarvo.
Nyt olen saanut säästöön jo sen verran, että 3 kk: vararahaston (joka kaikilla pitäisi olla!) lisäksi olen sijoittanut indeksirahastoihin ja osakkeisiin. Ne on helppo muuttaa käteiseksi, jos rahaa johonkin tarvitsen.
Jos asuntojen hinnat kääntyisivät laskuun pk-seudulla, ostaisin sijoitusyksiön eläkepäiviä varten velkavivulla, vuokralainen maksaisi asunnon velan pois.