Hölmö riita autosta vanhempieni kanssa

Olen 18-vuotias ja asun tällä hetkellä vielä vanhempieni luona. Olen autokoulussa vasten tahtoani, vanhempani pakottivat minut ilmoittautumaan enkä jaksanut pistää vastaan ja kuunnella heidän nälvimistään.

Suoraan sanottuna autokoulu on ollut yksi elämäni kamalimpia ja stressaavimpia asioita, edes ylioppilaskirjoitukset eivät saaneet minua näin hermoraunioksi. Inhoan ajamista, se on vaikeaa, eikä keskittymiskykyni riitä liikenteessä pärjäämiseen. Ajo-opettaja joutuu usein tarttumaan rattiin, painamaan jarrua ym. En yksinkertaisesti osaa ajaa ollenkaan, eikä minulla ole mielenkiintoa siihen.

Olen useasti kertonut vanhemmilleni, kuinka kamalaa minulla on autokoulussa. He eivät ole kuunnelleet minua ollenkaan, vähättelevät vain. Olen kertonut myös sen, ettei minulla olisi käyttöä autolle tai ajokortille jos ihme tapahtuisi ja pääsisin inssistä läpi.

Tulevan asuntoni läheltä menee bussilinja suoraan ammattikorkeani luo, joten autoa en ainakaan koulumatkoihin tarvitse. Kotikaupungissani kuukauden bussikortti maksaa reilu kolmekymmentä euroa, ja väitän että bensoihin menisi paljon enemmän rahaa jos kulkisin koulumatkani autolla. Taloyhtiön alakerrassa on pieni ruokakauppa, vähän matkan päässä toinen ja lähimpään hypermarketiin menee pyörällä vartissa. Harrastukseni ovat sellaisia, ettei minun tarvitse lähteä varta vasten pois kotoa. Ylipäätään auto jäisi todella vähäiselle käytölle, enkä näe sellaisen omistamisessa mitään järkeä.

Kuitenkin vanhempani menivät ostamaan minulle auton, ja he suuttuivat kun en iloinnut siitä. Mietin vain, kuinka paljon rahaa siihen kotteroon on turhaan laitettu. Ostohinta, vakuutukset, uudet renkaat... Perusteluna auton ostolle oli se, että minun pitää päästä harjoittelemaan ajamista jotta pääsisin inssistä läpi. Pihallamme on nyt neljä autoa. Tämä neljäs oli kuulemma "pakko hankkia", koska yksi autoista on automaatti, toisessa on huonot jarrut ja kolmas sammuu kuulemma liian helposti. Vanhempani eivät vain ajatelleet, että tarpeen vaatiessa olisin voinut mennä jonkun sukulaisen, kaverin tai vaikka poikaystäväni autolla pyörimään pellolle. Ei ei ei, mulle oli pakko ostaa oma.

Äskettäin tuli riitaa tästä autosta. Äitini valitti kiittämättömyyttäni. Tiedän olevani sellainen, mutta kun en halunnut mitään autoa eikä se ollut millään tavalla järkevä ostos. Monta tuhatta euroa on mennyt siihen, että ajoin kerran pienen metsätien pätkän päästä päähän ja kerran peruutin pihallamme. Äiti vain haukkuu minua enkä kestä enää. Mitä ihmettä sanon hänelle?