**********Kyllä oli huono kirja!! - MInkä sinä jätit kesken? *********

Puhelinluettelo. Aivan liikaa henkilöitä eikä minkäänlaista juonta.

Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi.

Ei jumalauta mitä paskaa. Tekotaiteellista ja ah, niin puhuttelevaa.

Spoiler alert!:

homomies ottaa hoteisiinsa _peikon_ (kirjaimellisesti). Ja haluaa alkaa panna tätä. "Purkautuu kuin tulivuori", kun peikon karvainen selkä osuu vatsaansa. Ihan oikeesti voi vittu. Ja tottakai on ollut pakko änkeä suomalaisen miessian thaimaan seksuaalisesti (ja muutenkin) alistettu tuliainen tuohon (mm. valjaat ja tuplapenetraatio). Ja lopussa se homomies meni jonnekin peikkoyhteiskuntaan, jossa niillä peikoilla oli konekiväärejä tms.? Ja kappaleiden väliin oli rva Sinisalo päästään heittänyt faktaa peikoista.

Mä en ole koskaan lukenut noin paskaa kirjaa. Jätin kesken, mutta koulutehtävänä (lukiossa) oli pakko lukea loppuun. Ei enää IKINÄ!

Vierailija kirjoitti:

Anna Karenina. Yritin monta kertaa lukea sitä, mutta sivutolkulla kuvauksia jostain helvetin viljapelloista... ei vaan jaksanut.

Minä sain Anna Kareninan loppuun asti vasta kolmannella kerralla. Kun pääsin tarpeeksi pitkälle niin vei mukanaan. En muista enää mikä sai yrittämään sen kolmannen kerran.

Kesken jäi n. s. 400. kirjoitti:

Stephen King: Tukikohta. Eikö tätäkään olisi voinut kirjoittaa mitenkään lyhyemmin?

Kingin Tukikohta on yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista. Mitä pitempi kirja, sitä enemmän nautin elämyksestä. Täytyykin lukea tuo uudelleen, kun viimeksi luin sen 1993 tai 1994.

Vierailija kirjoitti:

Taru sormusten herrasta elokuvat oli jo niin tylsiä etten ole kuvitellutkaan lukevani. Jane Austinin kirjoista tehdyistä elokuvista olen yleensä tykännyt, ja yritin lukea jotain kirjaa, olisko ollut Kotiopettajattaren romaani tai jotain, mutta ei, ei millään pystynyt. Stephen King on ollut ihan mahtava kirjailija yleensä, kirjat ovat olleet suorastaan pelottavan todentuntuisia lukiessa, mutta muutama vuosi sitten ilmestynyt kirja on jäänyt väkisin kesken, olen yrittänyt, todella yrittänyt moneen kertaan, mutta kun ei siinä tunnu olevan mitään järkeä.

Puhdistuksesta kyllä tykkäsin, se oli aika järkky, mutta silti hyvä.

Kotiopettajattaren romaani on Charlotte Bronten kirja. Luin se hiljattain ja se on paikoitellen ideatasolla ihan mielenkiintoinen, mutta hieman vanhahtava. Kun miettii mihin tarpeeseen kirjoja on aikoinaan kirjoitettu - siis viihteeksi, ajankuluksi ym. niin ymmärtää sen, että samaan teokseen on ympätty kauhuromantiikkaa, jännitystä, rakkaustarinaa. Heijastellen sitä mitä sisarukset itse olivat lukeneet. Nykylukijan vinkkelistä kirjassa kaipaisi tiivistystä, toisaalta tekstin vahvuus on nimenomaan se maailma ja tunnelma, johon lukija voi uppoutua. Brontet elivät ulkoisesti aika ahdistavan puuduttavaa ja eristynyttä elämää, jossa jo lähtökohtaisesti ei ollut ihan itsestäänselvää, että nainen ylipäätään pääsi naimisiin (mikä oli sen ajan naisille melkein se ainoa hyväksyttävä vaihtoehto tulevaisuudelle). Niistä lähtökohdista voi ymmärtää kirjan puutteet.

Kamasutra, liian härskejä ja aivan liikaa kuvia.

Onko kukaan lukenut loppuun saakka Juha Ritalan kirjaa Taivaankapseli? Itse en siihen pystynyt. Aiheen puolesta olisin halunnut lukea tämän jännärin, mutta teksti oli niin luokattoman huonoa, etten voinut lukea sitä kuin 64 sivua, ja niistäkin suurin osa oli liikaa.

http://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/http%253A%252F%252Fwww.btj.fi%252Fat_…

Jari Tervon jokin "teos", no ainakin Myyra jai kesken.

Suomalaiset "dekkarit", Varekset ja vastaavat, en koske pitkalla tikullakaan. Leena Lehtolainen on ainoa valopilkku.

Sofi Oksasen Stalinin lehmat oli hyva, mutta sen jalkeen ilmestyneet, voi voi.

Kyllähän niitä kirjoja on tähän ikään mennessä ehtinyt lukea ja toisaalta myös jättää kesken. Monet maailmankirjallisuuden helmet, mm. venäläiset klassikot, ovat uuvuttaneet lukijansa jo noin 50-100 sivun kuluttua. Sen henkilötulva on ihan mahdoton ja kerronta liiankin perusteellista. Osin sama koskee myös joitakin saksalaisia romaaneja.

Uudemmista mainitsen Susanna Alakosken Sikalat (ei uponnut ruotsiksi eikä suomeksi!). Myöskään kiitetyt Liza Marklundin dekkarit ovat jääneet kesken. Kotimaisista mm. Kinnusen Neljantienristeys, jota on ylistetty. Ei vaan napannut. Nykyään olen jo monen vuoden ajan jättänyt omaan arvoonsa Finlandia-palkintoehdokkaat ja -voittajat. Jo pelkkä ehdokkuus tuntuu olevan takuu siitä, että kirja on kirjoitettu nirppanokkaisille kriitikoille, ei tavalliselle kirjojenrakastajalle. Tekotaiteellisuus puistattaa.

Olen jättänyt kesken lukemattomia kirjoja, koska en viitsi tuhlata aikaani väkisin lukemiseen, kun maailma on täynnä kiinnostavia ja kiehtovia kirjoja, joiden lukemisesta saa monenlaista nautintoa. Yksi kesken jäänyt on ollut Knausgårdin Taisteluni - tolkuttoman tylsää ja pitkäveteistä itsekeskeistä minä-minä-jaarittelua. Odotin vain koko ajan, milloin kirja alkaa, kunnes tajusin että ei se alakaan, vaan se on tätä samaa alusta loppuun. Kesken jäi myös Anni Kytömäen Kultarinta, jolta odotin todella paljon, mutta joka osoittautui valitettavasti ihan liian verkkaisesti eteneväksi minun makuuni. Lisäksi siinä häiritsi se paljon mainostettu rikas kieli: en minä tykkää sellaisesta kielestä, jota lukiessa joudun arvailemaan, mitähän kirjailija on milloinkin tarkoittanut itse keksimillään sanoilla.

Minulla ihan sama - tuo Puhdistus jäi lukematta (olen lukion äidinkielenopettaja...)

Sinuhe ei ollut missään nimessä HUONO, vaan LOISTAVA, mutta en vaan JAKSANUT loppuun! Luin ekat 300-350 sivua ja sitten ärsyynnyin ja aloin saamaan paniikkioireita lukiessa.

Me, Keisarinna oli tylsä jo alkusivuilla, jätin kesken.

Hobitti on yksi tylsimmistä ikinä, kamalaa jahkailua sivulta toiselle.

Saatanalliset säkeet ja Stephenie Meyerin Vieras. En päässyt kummassakaan paria sivua pidemmälle, yritin jopa lukea ääneen. En ymmärtänyt kummastakaan yhtään mitään.

Olisi helpompaa luetella ne jotka olen lukenut loppuun. Kesken ovat jääneet esim. kaikki Laila Hirvisaaret ja Kaari Utriot. Samoin Jane Austenit (hän sanoi, minä sanoin, hän sanoi, minä sanoin...). Joku jo mainitsi Anna Kareninan, se jäi myös kesken. En jaksanut edes kuunnella näitä äänikirjoina muun askartelun ohessa.

Sarasvuon Sisäinen sankari.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on Sinuhe jäänyt kesken. Eikä vain kerran, vaan varmaan kuusi kertaa. Mutta aion yrittää vielä joskus seitsemännen kerran...

Kuuntele äänikirjana.

Umberto Econ Ruusun nimi. Kaksi kertaa olen yrittänyt. Nyt pääsin jo pitkälle, mutta kun tajusin lukeneeni toisen kerran saman pitkän pätkän huomaamattani, luovutin. En siis muistanut mitään siitä, mitä olin lukenut viisi minuuttia sitten.