En jaksasi enää lapsen yöllisiä kauhukohtauksia :(

Mulla nyt 17-vuotias poika alkoi nukkua huonosti jo alle vuoden ikäisenä ja sai lisäksi epileptistyyppisiä "poissaolokohtauksia" silloin tällöin, sekä kuumekouristuksia. Myöhemmin alkoivat kauhukohtaukset. Ja voin sanoa, että ovat paljon pelottavampia kuin unissakävely tai joku tavallinen unissapuhuminen tai jopa -huuto. Kyseessä on siis todella KAUHUkohtaus, jossa sydän lyö sataa ja lapsi karjuu tai sopertaa hikisenä ja kauhuissaan " ei, älä tule, nyt se tulee!! mene pois!" jne. Silmät ovat auki, mutta edes suihkussa lapsi ei herää oikeasti. Se on juuri pelottavaa, kun tulee tunne, että herääkö se ollenkaan. Kohtaus tuli aina tietyssä univaiheessa alkuyöstä, jos oli tullakseen. Ja tulin siihen tulokseen, että väsymys ja jännitys (koulun alku syksyllä tms.) lisäsivät niitä. Murrosikään tullessa ne muuttuivat unissapuhumiseksi ja -kävelyksi, nyt on vain levotonta unta ja joskus poika herää kuulemma lattialta. Toivon vain, että tämä loppuu ennen kuin hän lähtee asumaan yksin opiskelupaikkakunnalla. Onko täällä ketään, jolla olisi ollut tällainen lapsi ja joka asuisi nyt yksin? PS. Kävin lapsen kanssa neurologilla, sain ajan neuvolan kautta. Otettiin aivosähkökäyrää ja sydänkäyrää ja todettiin, ettei aivoissa ole nähtävissä mitään sellaista, joka aiheuttaisi oireet. Poika on muuten ihan normaali, pärjää erittäin hyvin koulussa ja harrastuksissa.

Meillä vähensi kohtauksia ja niistä on päästy melkein kokonaan eroon sillä, että lapsi alkoi nukkua vieressäni joka yö. Jos kohtaus meinaa alkaa, silittelen ja rauhoitan hänet heti ennen kuin kohtaus menee päälle.

Kuorsaako tai hengittääkö lähinnä suun kautta? Meillä syyksi toistuviin ja pitkäkestoisiin kauhukohtauksiin löytyi kookas kitarisa jota ei osattu epäillä koska lapsella ei ollut korvatulehduksia tai flunssakierrettä. Terveyskeskuslääkärin kautta pääsimme neurologiselle unitutkimuksiin ja kun siellä ei löytynyt mitään poikkeavaa, laittoi neurologi lähetteen korva-nenä-kurkkulääkäriin.  Sielläkään ei aluksi löytynyt mitään mutta sitten tarkistettiin vielä nenän kautta ja saman tien leikkausjonoon koska risa oli niin suuri että vaikeutti hengittämistä. Leikkauksen jälkeen kohtaukset loppuivat, muutamia satunnaisia kertoja lukuunottamatta. Leikkauksesta on nyt aikaa kuusi vuotta. 

Tiedän miten raskasta on kuunnella toistuvasti huutoa jolle ei löydy syytä tai kun lapsi vahingoittaa itseään esim. lyömällä päätään  lattiaan... Se on tosi pelottavaa koko perheelle. Itse pidin terveyskeskuksen pyynnöstä "päiväkirjaa" kohtausten tiheyksistä ja kestoista kahden viikon ajan koska näin oli helppo todentaa ettei kyse ole vain satunnaisesti tapahtuvista kohtauksista. Ensimmäisellä käynnillä todettiin että nämä kohtaukset nyt vain kuuluvat "tuohon ikään" ja menevät itsestään ohi, mutta kun näytin toisella käynnillä listan ja sanoin etten mielelläni poistu ilman apua, niin saimme lähetteen eteenpäin. Pyydä ihmeessä apua, kaksi vuotta on todella pitkä aika. Toivottasti tilanne ratkeaa. 

Kuulostaa pelottavalle. Jotenkin creepyä jos lapsi kuljeskelee pitkin huoneita ilman että oikeen saa yhteyttä!:/ Toivottavasti pian löytyy syy tai muuten vaan loppuu ja saatte yönne rauhallisemmiksi :)!

Meillä auttoi se, kun lapsi havahdutettiin ennen kohtausta (kohtaushan tulee yleensä 1-2 h nukahtamisesta). Luin tämän jostain nettilinkistä, mutten enää muista mistä. Enkä muista edes missä vaiheessa piti herättää :( Mutta löytyy siis varmaan edelleen netistä, jos jaksaa etsiä.

Tuleeko lapsen kauhukohtaus yleensä suurinpiirtein samaan aikaan? Meillä 4,5-vuotiaalla tulee noin 1,5 tuntia nukahtamisesta ja olen ottanut tavaksi herättää lapsen vähän yli tunti nukahtamisen jälkeen ja kysyä vaikka tarvitseeko hänen käydä pissalla, tämän jälkeen kauhukohtaukset ovat käytännössä loppuneet.

Kauhukohtaushan ei siis joillekin kommentoijille tiedoksi todellakaan ole mikään normaali painajainen, vaan aivojen kehittymiseen liittyvä vaihe, jossa lapsi ei siirry ortounen vaiheesta eteenpäin seuraavaan vaiheeseen vaan jää univeiheiden väliin, ikään kuin unen ja valveen välille. Lapsella on yleensä silmät auki ja hän puhuu ja saattaa vastata kysymyksiin, mutta katse ei kohtaa ja vastaukset ovat usein irrationaalisia. Kohtaus ei ole lapselle vaarallinen, mutta vanhemmille 5-30 minuuttia kestävä jopa joka yö toistuva kohtaus on pelottava ja raskas kokemus.

Toivon ap:lle voimia lapsen unihäiriön kanssa. Onneksi kauhukohtaukset menevät lähes aina ohi lapsen kasvaessa.