En jaksasi enää lapsen yöllisiä kauhukohtauksia :(

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:48"]

Ottakaa tavaksi lukea iltarukous.

[/quote]

Ja tämä auttaa unihäiriöön miten? Kyseessä ei ole painajainen. Jos rukouksen voisi kuvitella painajaisia hillitsevän? Sekö tässä oli ideana?

Ja mistä tiedät miten uskonnollinen perhe AP:lla on?

Erityisherkät ihmiset näkevät lapsena kaikenlaisia asioita tuonpuoleisesta. Olin itsekin lapsena sellainen, tosin opin nopeasti pitämään näistä seuralaisista, enkä saanut enää paniikkikohtauksia. Muistaakseni 11-12 vuotiaana tyyppien näkeminen väheni ja lopulta loppui kokonaan. 

Oletko jutellut paljon tyttäresi kanssa aiheesta? Millaisia asioita hän kokee? Olisi mielenkiintoista tietää, onko hän kokenut samanlaisia juttuja kuin minä.

Onko minkä ikäisenä siirtynyt omaan huoneeseen? Liian aikaisella itsenäistämisellä ja kauhukohtauksilla sekä painajaisilla voi olla yhteys.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 00:16"]Meillä usean kuukauden jatkuneisiin painajaisia/ kauhukohtauksiin aikoinaan auttoi piirtäminen. Neuvolasta saatiin ohje, piirtää päivällä niitä sen yön unia paperille. Lapsi piirsi ne kerran ja sihen loppu kaikki. Teidän tilanne toki kuulostaa hankalemmalta mutta kannattaa yrittää ..
[/quote]
Se lapsihan ei muista niitä kauhukohtauksia, niin mitäs piirrät. Mun kuopuksella oli niitä ja jäivät vähitellen kouluiässä pois. Yhä kaksikymppisenä joskus unissakävelyä, saattaa esim mennä olohuoneen sohvalle nukkumaan, eikä aamulla ymmärrä mitä on tapahtunut.

Kun vauva syntyy, voisi isä väliaikaisesti siirtyä pojan huoneeseen? Hyvällä tuurilla poika nukkuisi paremmin eikä työssäkäyvän isän tarvitse herätä yöimetysten vuoksi itkevään vauvaan.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 14:55"]

Erityisherkät ihmiset näkevät lapsena kaikenlaisia asioita tuonpuoleisesta. Olin itsekin lapsena sellainen, tosin opin nopeasti pitämään näistä seuralaisista, enkä saanut enää paniikkikohtauksia. Muistaakseni 11-12 vuotiaana tyyppien näkeminen väheni ja lopulta loppui kokonaan. 

Oletko jutellut paljon tyttäresi kanssa aiheesta? Millaisia asioita hän kokee? Olisi mielenkiintoista tietää, onko hän kokenut samanlaisia juttuja kuin minä.

[/quote]

Höpöhöpö. Nämä ovat unihäiriötiä, niissä ei ole kyse mistään henkimaailman asioista. Meillä esim lapsi saattaa joskus kysellä, että miksi kaikkialla on niin paljon kanoja. Ei lapset näe mitään kummituksia ja mörköjä ympärillään.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 15:04"]Onko minkä ikäisenä siirtynyt omaan huoneeseen? Liian aikaisella itsenäistämisellä ja kauhukohtauksilla sekä painajaisilla voi olla yhteys.
[/quote]
En usko että on näin. Se on jokin aivojen ominaisuus, vrt käyttöjärjestelmän kaatuminen. Ei liity mihinkään mitä voi ulkopuolinen ymmärtää.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 15:06"]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 14:55"]

Erityisherkät ihmiset näkevät lapsena kaikenlaisia asioita tuonpuoleisesta. Olin itsekin lapsena sellainen, tosin opin nopeasti pitämään näistä seuralaisista, enkä saanut enää paniikkikohtauksia. Muistaakseni 11-12 vuotiaana tyyppien näkeminen väheni ja lopulta loppui kokonaan. 

Oletko jutellut paljon tyttäresi kanssa aiheesta? Millaisia asioita hän kokee? Olisi mielenkiintoista tietää, onko hän kokenut samanlaisia juttuja kuin minä.

[/quote]

Höpöhöpö. Nämä ovat unihäiriötiä, niissä ei ole kyse mistään henkimaailman asioista. Meillä esim lapsi saattaa joskus kysellä, että miksi kaikkialla on niin paljon kanoja. Ei lapset näe mitään kummituksia ja mörköjä ympärillään.

[/quote]

Unihäiriöt liittyy olennaisesti näihin "henkimaailman" juttuihin. En ole mikään hihhuli, uskonnollinen ihminen tai muuten typerä. Satun vain olemaan ihminen, joka on kokenut paljon tuollaisia asioita. Tiedän, että epäempaattisesta ja epäherkästä ihmisestä kaikki tälläinen tuntuu todella trollaamiselta tms. Ymmärrän sen.

Aikuisiällä nuo näkemiset vaihtui sitten lähes täydelliseksi insomniaksi. Toivottavasti aloittajan lapselle ei käy samalla tavalla. 

Voimia!
Meilläkin tyttärellä oli muutaman vuoden, mutta nyt on alkanut helpottaa. Kopkop

Onko teillä ap monta lasta?

Tää on just tätä että vilkkaat on nykyään adhd potilaita, yksin haluavat olevat masentuneita ja riivattu lapsi kokee muka kauhukohtauksia. Mieti järjellä.

Siis älä puhu potaskaa, kun et asiasta tiedä. Melatoniini on toki luontainen aine, mutta useat tutkimukset osoittavat että synteettisen melatoniinin käyttö kannattaa rajata pariin viikkoon. Se vähentää omaa melatoniini tuotantoa.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo
23:25"]Melatoniini on täysin vaaraton sillä ihmisen oma keho tuottaa sitä. Käpyrauhanen erittää melatoniinia ja se saa ihmisen lopulta nukahtamaan. Melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä.
[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 14:44"][quote author="Vierailija" time="01.08.2015 klo 11:48"]

Ottakaa tavaksi lukea iltarukous.

[/quote]

Ja tämä auttaa unihäiriöön miten? Kyseessä ei ole painajainen. Jos rukouksen voisi kuvitella painajaisia hillitsevän? Sekö tässä oli ideana?

Ja mistä tiedät miten uskonnollinen perhe AP:lla on?
[/quote]

Jeesus nimessä on vaan voimaa. Kunhan ehdotin, jos kerran on kokeiltu jo kaikkea ja mikään ei auta.. Myös epäjumalien kuvat buddha, hindu ym. voi poistaa asunnosta.

Meillä myös kauhukohtauksia aiheutti iso kitarisa, mikä aiheutti uniapneaa. Kauhukohtaukset loppuivat leikkaukseen.

Siskon pojan kohtaukset aiheutti epilepsia..tuli vain aina yöllä nukkumisen aikana.Voisko poissulkea.Olivat hänellä epätyypillisiä oireita kuulemma.

Hei. Kokeilin lapselle tuota huoneen viilentämistä ja paksun täkin otin pois. Nukkui pelkällä pussilakanalla. Ja yllätys oli suuri: nukkui rauhallisesti koko yön. Vielä en lähde hurraamaan, sillä nämä kohtaukset tulleet satunniasesti ja koskaan vielä en ole niitä pystynyt ennakoimaan. Rauhallisen ja mukavasti sujuneen päivän jälkeen on heräillyt, kun taas toisinaan hektisen ja kiireisen päivän jälkeen kohtauksia ei ole tullut. Ei siis ole sidonnaisia päivän tapahtumiin ainakaan niin selkeästi. Katsotaan, miten ensi yö menee.

Lapsi siirtyi omaan huoneeseen n.10kk ikäisenä, kun muutimme isompaan asuntoon. Ei ollut mitään ongelmia asian kanssa ja nukkui hyvin. Joku kun tuota asiaa täällä kyseli.

Meillä lapsia kaksi ja molemmat nukkuvat samassa huoneessa, joten yksin ei tarvitse lasten nukkua.

-ap-

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 23:19"]Uskaltaako noita rohtoja ja melatoniinia antaa ominpäin? Haluaisin kyllä jonkun asiantuntijan mielipiteen.

-ap-
[/quote]

Eihän lääketiede tiedä näistä asioista mitään - turha yrittääkään. Haluavat korkeintaan rahasi, sen vuoksi edes vaivautuvat. Mikäli insinöörit olisivat yhtä saamatonta porukkaa, niin ei hyvä heilahtaisi. Jos silta romahtaa, niin syy on insinöörissä, eikä sillan käyttäjissä. Jos lääke ei toimi, tai syytä potilaan ongelmiin ei löydetä, niin syy on potilaan, eikä lääkärin tai lääketieteen.

Joka kerta kun joku hoito ei toimi, eikä syytä vaivoihin ole voitu löytää, niin lääkäri on EROTETTAVA.

Vastaanotolla: "Hyvää päivää - olen lääkäri Tietämätön, voitte erottaa minut, mikäli en löydä syytä ongelmiinne".

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 23:19"]

Meillä kaksi poikaa (7v ja 4v) joilla molemmilla noita kauhukohtauksia. Mun mies ja hänen sisko puhuu ja kävelee välillä unissaan. Mun isällä ja veljellä on edelleen aikuisena välillä yöllisiä kauhukohtauksia, heräävät omaan huutoonsa. Eli meillä ainakin nämä parasomniat kulkee vahvasti suvussa.

Ihan selkeästi liittyy meillä joihinkin kehitysvaiheisiin. Aivot myllää kasvavilla lapsilla niin tuhatta ja sataa. Samoin usein alkava infektio laukaisee sellaisen, jos on ollut pitkään rauhallista ja yht't äkkiä taas ilmaantuu, olen melko varma että "jaahas, joku räkätauti tai oksennustauti taitaa olla tulossa...". Myös liiallinen tv:n katselu meillö altistaa, tai jos on ollut joku tosi jännä päivä ja lapset on superväsyneitä (lintsi, särkänniemi, hoplop tms). 

Tulee aina n. 1,5h nukahtamisesta, sen jälkeen ei lähes koskaan. Joskus selvästi toisen lapsen kohtaus havahduttaa toisenkin tietyssä unisyklin vaiheessa, ja sitten ne kauhistelee molemmat. Hiestämärkinä ja sydän takoo tuhatta ja sataa. Aamulla eivät ikinä muista mitään.

Vaaratonta, melko yleistä ja vain aika auttaa. Tsemppiä ap, tiedän että tuntuu tosi kurjalta.

[/quote]

Yritin eilen illalla kirjoittaa sulle vielä tuosta herättämisestä, mutta palsta herjasi huoltokatkoa eikä pitkä kirjoitukseni tullut läpi... Mutta muutkin ovat siis nyt herättämisvinkin antaneet. Meillä se ei toiminut, usein lapsi sai kohtauksen herätyksestä vaikka se tehtiin niin rauhallisesti kuin vaan mahdollista. Tyyliin vähän silitettiin tai yritettiin korjata tyynyn asentoa. Niinä kertoina kun ei saanut kohtausta herätyksestä, tilanne ikäänkuin nollaantui ja kohtaus tuli kuitenkin 1,5h kuluttua tästä herätyksestä. Niinpä luovuimme siitä. Mutta teidän kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos saisitte avun.

Meillä usein vieraat ihmettelee, kun meillä on itkuhälytin avoinna lastenhuoneen ja olohuoneen välillä. "Eikö teidän lapset ole jo aika isoja, miksi muka tarvitsette itkuhälytintä?". Ovat sitten ihan ihmeissään, kun sanon että pakko olla että osaamme miehen kanssa reagoida ajoissa alakerrassa, jos kohtaus tulee päälle. Pojat nukkuvat yläkerrassa, eikä itku ym. alkumainingit kuulu lainkaan alakertaan. Vasta askelten jytinä kuuluu katon läpi, ja silloin on vaarana että tulevat pää edellä portaat alas kun lähtevät kauhuissaan päättömänä säntäilemään. Näinollen onkin hyvä, että heti kun hälyttimestä alkaa kuulua tihentynyttä paniikkihengitystä ja ensimmäiset valittavat "Äitiiiiiiii"-äänet, meistä aikuisista jompi kumpi siirtyy kiireesti yläkertaan. 

Jos tilanteeseen pääsee pian paikalle, meidän lapsille tehoaa rauhallinen puhe ja kosketus. Eivät varmasti tajua varsinaisesti sanoja tms, mutta ääni ja turvallinen ote kehosta saattavat joskus auttaa. Alkuvaiheessa voin siis mennä lapsen sängynviereen ja hokea hyvin rauhallisella äänellä että "ei hätää, äiti on tässä. Nyt pää tyynyyn". Ja painan lasta rauhoittavasti makuulle. Silitän pitkin hitain vedoin. Lopulta kehosta tuntee kun kohtaus menee ohi, lapsi rentoutuu ja on taas normaalissa unessa. 

Jos taas emme ennätä ottaa kyllin nopeaa sprinttiä yläkertaan, kosketus saattaa ajaa lapsen entistä pahempaan paniikkiin. Silloin vain käskytän "rauhoitu, ei hätää. Nyt nukutaan. Ei hätää" jne sen sata kertaa. Jos yrittää lähteä pois sängystä, kiellän ja ohjaan takaisin petiin. Ja lapsi toljottaa minua silmillään jotka ovat saman näköiset kuin nurkkaan ajetulla eläimellä, ja niistä näkee ettei hän tunnista minua. 

Onneksi ajan myötä kohtaukset tuntuvat meillä lievittyneen, yhä harvemmin on niin pahoja ettei äänellä ja kosketuksella saisi laukeamaan. 2-vuotiaana oli sellaisia, että oli todella piteleminen ettei satuttanut itseään. Silloin niiden kesto oli helposti yli 20 minuuttia, nykyään n. 5 minuuttia. Toivottavasti teilläkin koittaa jo pian se yö, kun kohtausta ei tulekaan. Ja toivotaan että rauhalliset yöt seuraavat sen jälkeen toisiaan :) 

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 23:25"]

Melatoniini on täysin vaaraton sillä ihmisen oma keho tuottaa sitä. Käpyrauhanen erittää melatoniinia ja se saa ihmisen lopulta nukahtamaan. Melatoniinia saa apteekista ilman reseptiä.

[/quote]Melatoniinia ei ole tutkittu lapsilla. Eläinkokeissa rotanpoikasissa melatoniini sai aikaan kasvun hidastumaa ja kehityksen viivästymää. 

Ottakaa tavaksi lukea iltarukous.