Lue keskustelun säännöt.
Olisi kiva, jos elämässä olisi jotakin muutakin kuin arkea ja työtä
04.03.2022 |
Ei paljon viikonloputkaan lämmitä, koska nekin vain kotona kökkimistä. Korona-aika vain pahentanut asioita, mutta eipä ilman koronaakaan mitään ilotulitusta ole.
Siis ihan oikeasti, ma-pe aamuna ylös umpiväsyneenä klo06 ja päähän jysähtää heti ajatus, että "eih en jaksa". Siitä sitten hieman 07 jälkeen töihin jossa pelkkää hektisyyttä ja riittämättömyyden tunteita ja tympääntyneisyyttä ymv tautiriskeissä ja kotiin klo16-17.
Kotona kotitöitä ja sohva, ei mitään muuta.
Eipä sillä, ei minulla intoa eikä mielenkiintoa eikä jaksamista kummoiseen olisikaan, ihan jo pelkkä hammaslääkärin varaaminen tai mikä muu tahansa tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta, kun evvvk.
Minä en enää jaksa tätä!!!!!!! Ja ei ole vaihtoehtoja, elämä maksaa ja on velvoitteita ja velvollisuuksia. En näe enää valoa missään, en näkisi sitä vaikka joku tuikkaisi halon palamaan naaman edessä. Ja kohta on taas ma-aamu.
Plaaaaaaaaaaaah😢😢😢
Kommentit (29)
Pitäisi vaan muuttaa elämäntavat, terveellinen ruokavalio ja liikuntaa riittävästi, silloin alkaa jaksaa paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ohho, sullahan menee tunteisiin ettei kaikilla olekaan elämä ruusuista ja niihin tunteisiin jopa oikeus ja syynsäkin vaikkei Ukrainassa asuisi.
Muuten, termiä "hullu" ei käytetä, ei ole olemassa hulluja ihmisiä.
Purkauksestasi päätellen se avun tarvitsija on ihan muualla, mietipäs sitä.
Sinä olet masentunut. Käy puhumassa voinnistasi työterveydessä. Asiaa voidaan parantaa.
Joo, näin se menee. Asutko yksi, vaikuttaa siltä. Onko kavereita, harrastatko mitään, esim. urheilua, siitä saa aika hitosti energiaa, syötkö oikein. Oletko oikeassa ja mielekkäässä, sinun arvoihin sopivassa työssä. Jotenkin vaikuttaa, että olet ehkäpä väärässä duunissa, vaihtaminen voi olla tie parempaan ja sitten, oletko masentunut tai viekö arki vaan kaiken mehun, kiusataanko sinua. Aivan hirveesti kaikki vaikuttaa kaikkeen, jos elämä on vsin kyntämistä, on kuvio selvä. Hei muuten, koeta keksiä, mikä oikeesti nyppii ja poista se tekijä, olkoon se mikä vaan. Kaikkee hyvää! T: Mä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aika samassa pisteessä vielä kun olin töissä, tuntui ettei elämässä ole mitään muuta. Työpaikan pippaloihinkaan ei huvittanut osallistua. Sitten napsahti ja otin loparit, kuvittelin että nyt on hyvä kun saa vaan olla. Löysin jostain aikaa ja motivaatiota nettideittailuun ja syntyikin joku tapailuntapainen, tunteeni ehtivät jo lämmetä kovin. Sitten se lässähti ja oli tosi karu palautus taas siihen "ei mitään"-tilaan. Yritin uusia deittejä, mutta tuntuu kuin jotain olisi nyt sillä osastolla särkynyt, ei onnistu deittailukaan enää. Olo on todella ankea ja masentunut ajoittain ja tuntuu että tulisipa jo loppu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan se. Ulkomaan matkat olleet jäissä keväästä 2020, nyt sodan uhka. Matkailu on ainoa harrastukseni, joten nyt alkaa jo todenteolla vituttaa.
Arki ja rauha kun ei kelpaa kun vaaditaan aktiviteettiä ja ohjelmaa. Ihmekään että suhteet ei kestä kuin muutaman vuoden kun mikään ei riitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se. Ulkomaan matkat olleet jäissä keväästä 2020, nyt sodan uhka. Matkailu on ainoa harrastukseni, joten nyt alkaa jo todenteolla vituttaa.
Ollut itsellä jäissä vuodesta 2015.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Arki ja rauha kun ei kelpaa kun vaaditaan aktiviteettiä ja ohjelmaa. Ihmekään että suhteet ei kestä kuin muutaman vuoden kun mikään ei riitä
No mikä siinä arjessa nyt on niin ihanaa et pitäisi riemuita siitä että ainoa elämä kuluu tylsän työpaikan ja lähimarketin väliä rampatessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Arki ja rauha kun ei kelpaa kun vaaditaan aktiviteettiä ja ohjelmaa. Ihmekään että suhteet ei kestä kuin muutaman vuoden kun mikään ei riitä
No mikä siinä arjessa nyt on niin ihanaa et pitäisi riemuita siitä että ainoa elämä kuluu tylsän työpaikan ja lähimarketin väliä rampatessa?
Niinpä🤔😐
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on sellaista, joksi sen itse tekee. Tietenkin se on paljolti arkea ja työtä mutta siihen arkeenkin mahtuu kaikenlaista. Kun on kiinnostunut asioista niin löytää arkeenkin mielekkyyttä. Kirjastosta katsomaan vaikka tietokirjojen osastolta asioita joista voisi kiinnostua esim. käsityöt, ruoka, luonto, puutarha, kielet, historia, kaikesta löytyy kirjoja ja kirjojen avulla aukeaa maailma ihan uusiin asioihin, joista voi löytää uuden harrastuksen. Sitten on ihan vaan ulkoilu päivittäin. Vapaaehtoistyö. Taidenäyttelyt. Luonto, nyt keväällä vaikka lintujen tunnistaminen. Kyky innostua jostakin ja uteliaisuus asioista pitää mielen virkeänä. Oman hyvinvointinsa eteen pitää ihan itse yrittää tehdä jotakin.
Samanlaista täällä. Haluaisin jonkun aikaa vievän harrastuksen, niin olisi edes jotain vastapainoa työlle. Urheilen kyllä, mutta ei siihenkään saa kulutettua kuin max 1h/päivä, enkä kyllä jaksa edes joka päivä urheilla. Vielä en ole keksinyt mikä harrastus olisi hyvä ja tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta sitä jaksaisi.
Kavereita minulla on, mutta kaikki heistä seurustelevat, joten ei heitä näe kuin muutaman kuukauden välein ja ovat kuulemma tyytyväisiä siihen näkemistahtiin. Itse en usko enää koskaan seurustelevani, joten tällaista tämä varmaan sitten on tulevatkin vuosikymmenet.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on sellaista, joksi sen itse tekee. Tietenkin se on paljolti arkea ja työtä mutta siihen arkeenkin mahtuu kaikenlaista. Kun on kiinnostunut asioista niin löytää arkeenkin mielekkyyttä. Kirjastosta katsomaan vaikka tietokirjojen osastolta asioita joista voisi kiinnostua esim. käsityöt, ruoka, luonto, puutarha, kielet, historia, kaikesta löytyy kirjoja ja kirjojen avulla aukeaa maailma ihan uusiin asioihin, joista voi löytää uuden harrastuksen. Sitten on ihan vaan ulkoilu päivittäin. Vapaaehtoistyö. Taidenäyttelyt. Luonto, nyt keväällä vaikka lintujen tunnistaminen. Kyky innostua jostakin ja uteliaisuus asioista pitää mielen virkeänä. Oman hyvinvointinsa eteen pitää ihan itse yrittää tehdä jotakin.
Entäpä jos ei jaksa? Jos tuntuu, että puuttuu se jokin joka saa viitsimään ja jaksamaan. On kuin taapertaisi jossakin saatanan tahmeassa ja paksussa suossa polviaan myöten, askel eteen ja kaksi taakse, päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Ei vain ole energiaa mihinkään, juuri ja juuri siihen "arkeen" ja välttämättömään, kulissien ja naamarin yllä pitämiseen. Ei mihinkään muuhun. Joten ei, silloin ei todellakaan innosta/u mistään taidenäyttelyistä tms.
Ap
Jos ei jaksa mitään niin pitää hakea apua. Jonkinlainen masennus ehkä kyseessä. Siihen on apua. Sen verran kuitenkin pitäisi jaksaa että myöntää tarvitsevansa apua ja hakee sitä ja ottaa avun vastaan. Auttavia tahoja mm. terveyskeskus, työterveysasema, auttavat puhelimet. Hae itsellesi apua mahdollisimman nopeasti kun vielä olet toimintakykyinen. Ansaitset iloa ja valoa elämääsi.
Uupumus+ jonkinasteinen masennus, itsellä sama vika
Jos menisin työterveyteen tästä, se tarkoittaisi naamarin tippumista ja minä en halua, että esimerkiksi työpaikalla saadaan tietää olostani ja niin siinä kävisi ainakin jos sairaslomaa tulisi, todistus, tai siis diagnoosi, on näytettävä pomolle ennenkuin se lähtee palkkoihin.
Ap
Sun ongelma ei ole siinä että et jaksa muuta kuin töitä ja niitä kotihommia, vaan se, että et ole sosiaalinen ihminen. Voi tulla lapsuudesta - emme voi tietää. Sinulla ei ole suhteita sukuusi, ei kavereita, eikä - ihme kyllä - pitkän työpäiväsi ansiosta edes rahaa tehdä mitään innostavaa kuten harrastus. Et käy työkavereiden(kaan) kanssa missään, edes ilmaiskonserteissa, et kiinnostu kirjastoista. Et tee edes iltakävelyä ja jotain on perkeleellisesti pielessä jos heräät umpiväsyneenä klo 6 aamulla. Mistä olet väsynyt muka? Olet selvästi hullu ja tarvitset apua joten älä tänne kirjoittele vaan hanki apua!!!