Voiko jehovan todistajan ja ateistin parisuhde kestää?

Hyvän ystäväni mies kääntyi jehovaksi aikuisella iällä, kun olivat jo naimisissa ja lapsia. Vaimo yritti pitkään. Hän ei kääntynyt, mutta suostui siihen että koko perhe kävi joka sunnuntai heidän seuroissaan. Mies kävi käännyttämässä ja heidän tuloista se tietty osa meni seurakunnalle.

Valitettavasti seurakunta ei hyväksy sellaista että vain yksi perheestä kuuluu siihen. Miestä painostettiin vuosia, että vaimon pitää kääntyä. Lapset kasvatettiin uskoon, koska muu ei tullut kyseeseen. Kaikkia vieraita käännytettiin kun heillä kävi, joten ystävyyssuhteiden pitäminen kävi vaimolle aika raskaaksi. Tavalliset perhejuhlat menivät vaikeaksi, kun esim. joulua ei juhlita.

Vaimo ei kääntynyt, ja heille tuli ero. Mies löysi uuden vaimon seurakunnasta. Heillä ei tietenkään ollut seksiä ennen avioliittoa. Nyt ovat onnellisia uskossa.

Ellet aio kääntyä siihen uskoon, ei kannata mennä naimisiin tai hankkia lapsia, ennen kuin hän on luopunut siitä seurakunnasta. Siinä ei voi valita rusinoita pullasta.

Mun on kyllä ateistina aivan äärimmäisen vaikeaa käsittää ap:n aivoituksia..en oikein edes usko että hän on ateisti. Kaikille tuntemilleni ateisteille deal breaker no.1 parisuhteessa on uskovaisuus (jos puhutaan ihan muuten normityypeistä). Ei siinä mitään, mutta itselleni olisi täysin sula mahdottomuus olla sellaisen ihmisen kanssa, jolla on aivan päinvastainen maailmankuva kuin minulla. Luullakseni suurin osa uskovaisista kokee näin myös.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2015 klo 13:43"]

Tuo on täysin vanhauskoista ja stereotyyppistä. Ihan samanlailla on niitäkin perheitä todistajissa missä todellakin nainen päättää. kaikesta.

[/quote]Ei oo, tunnen monia jehovia ja kaikilla mies on perheen pää aina.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 13:03"]

Tunteeko kukaan tälläistä pariskuntaa tai onko kellään omaa kokemusta?? Mulla jehovan todistaja mies "kiikarissa" :)

[/quote]

Tunnen tälläisen pariskunnan, joten kai se toimii. Ei ne kaikki jehovat täysin sekaisia ihmisiä ole. Ne rasittavimmat vain sattuvat myös näkymään eniten.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 14:16"]Hankala tilanne. Nyt tiedän että mies ei haluaisi olla järjestössä, on samanlainen kuin itse aikoinani. Minut pakotettiin mukaan niin kuin jt-lapsille tapahtuu aina. Ei ole oma valinta käydä kokouksissa, kentällä tai konventeissa. Lapsi kasvaa alituisen Harmagedonin pelon alla. Se on niin eri maailma kuin muilla ihmisillä ettei sitä ulkopuolinen voi koskaan kokonaan ymmärtää. Sitä uskoo ja luottaa vanhempiinsa ja ainoaan oikeaan totuuteen kunnes jossain vaiheessa silmät alkavat avautua ja itsenäinen ajattelu lähtee liikkeelle. Itse erosin uskonnosta nuorena aikuisena.   [/quote] Minä pelkäsin vielä aikuisenakin harmagedonia monta vuotta, vaikka olin jo eronnut. Ap, todennäköisesti miehen perhe, suku ja ystävät tulee hänet täysin hylkäämään. Joudut olemaan todella paljon miehesi tukena jos päätätte olla yhdessä.

[/quote]

Ymmärrän sen faktan kyllä, että rankkaa on jos aiomme yhdessä vanheta ja perustaa perheen. Lähinnä vain eniten kiinnostaa että uskallanko heittäytyä tähän täysillä mukaan? Mikä on lopulta hänelle tärkeintä.. Hän on myös väläytellyt sellaista, että mikäli hän takaisin menisi niin me emme voisi jatkaa yhdessä... Todella vaikea tilanne...

Ap

Miehen pitää vaan päättää kummin valitsee.

Ei pidä paikkaansa!! Se on jokaisen oma valinta!

Mun parhaalla ystävällä on jehova-mies, ja ystävä itse on kiihkoateisti. Seurustelivat ensin pari vuotta salaa miehen tutuilta, ja kun mies lopulta kertoi suhteesta vanhemmilleen, hänet erotettiin seurakunnasta eikä sen jälkeen ole voinut olla missään tekemisissä sukunsa ja kavereidensa kanssa. Ystävääni ei ole kyllä yrittänyt käännyttää. He menivät hiljattain naimisiin, ja mies aikoo liittyä takaisin seurakuntaan (naimisissa olevana on kuulemma taas kelpo jehova ja vanhat jutut painetaan villaisella). Heille uskonto ei ole ollut ainakaan mikään jättisuuri ongelma, mutta toki ero vanhemmista painaa miestä. Aavistelen myös että lasten kasvatuksesta voi tulla ongelmia, koska mies haluaa kasvattaa heistä jehovia ja ystäväni ei missään nimessä halua lapsiaan kokouksiin. Toistaiseksi ovat kuitenkin lapsettomia. Heillä on siis ainakin toistaiseksi onnistunut, mutta helppoa ei ole ollut. Kannattaa siis miettiä ainakin sitä, onko mies oikeasti valmis hylkäämään sukunsa ja perheensä vuoksesi ja miten aiotte kasvattaa lapsenne uskonnon suhteen.

Jos on Jehovan todistajalla lapsia heidät kasvatetaan siihen uskontoon, toinen vanhempi ei voi estää. Jos vaikka kokouksiin ei päästäisi aivopesu tapahtuu kotona. Lapsia jopa kielletään kertomasta toiselle vanhemmalle että toinen opettaa heille uskontoaan, salassa tehdään.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 22:02"]

Mun parhaalla ystävällä on jehova-mies, ja ystävä itse on kiihkoateisti. Seurustelivat ensin pari vuotta salaa miehen tutuilta, ja kun mies lopulta kertoi suhteesta vanhemmilleen, hänet erotettiin seurakunnasta eikä sen jälkeen ole voinut olla missään tekemisissä sukunsa ja kavereidensa kanssa. Ystävääni ei ole kyllä yrittänyt käännyttää. He menivät hiljattain naimisiin, ja mies aikoo liittyä takaisin seurakuntaan (naimisissa olevana on kuulemma taas kelpo jehova ja vanhat jutut painetaan villaisella). Heille uskonto ei ole ollut ainakaan mikään jättisuuri ongelma, mutta toki ero vanhemmista painaa miestä. Aavistelen myös että lasten kasvatuksesta voi tulla ongelmia, koska mies haluaa kasvattaa heistä jehovia ja ystäväni ei missään nimessä halua lapsiaan kokouksiin. Toistaiseksi ovat kuitenkin lapsettomia. Heillä on siis ainakin toistaiseksi onnistunut, mutta helppoa ei ole ollut. Kannattaa siis miettiä ainakin sitä, onko mies oikeasti valmis hylkäämään sukunsa ja perheensä vuoksesi ja miten aiotte kasvattaa lapsenne uskonnon suhteen.

[/quote]