Valehteleeko muiden miehet pikku asioista?

Anyone? Ja mitä mä teen ton kanssa? Just sanailtiin asiasta ja sanoin et tästä eteenpäin, minäkin aiom valehdella. Tästä eteenpäin hän ei voi koskaan tietää puhunko totta vai en.

..

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:29"]Miehet? Ei, koska monilla on ihanat miehet jotka jakavat asioita ja hoitavat oman osuutensa. Miehet eivät ole samanlaisia kuten eivät naisetkaan.
[/quote]
Minun mieheni on oikein ihana ja jakaa asioita mutta valehtelee myös. Ihan vaan syystä että "ei halua riidellä." On se prkl että pitää mennä sitten tekemään jotain sellaista että sillä pahoittaa toisen mielen.

Eikö ne ymmärrä että riitahan siitä tulee kuitenkin??? Selviää joko heti tai myöhemmin, paaaljon pahempi riita kuin että olis myöntänyt heti!
Ap

Ei valehtele. Alkaisin niin hirveän mäkätyksen jos huomaisin että se ei haluais valehdella uudestaan plus että se mäkätyskin ois vaan ensireaktio, koska luultavasti jättäisin. Pakkohan se ois, en ala elämääni rakentamaan valehtelijan kanssa.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:24"]Asiaa puhutte naiset. Ja harmi että näinkin monella sama tilanne. Asiaa kun mietin, miehen äiti on samanlainen. Ehkä se on sitten opittu tapa. Ja lapsuudessa on tapahtunut paljon.. Jos pelkää menettävänsä jos ei miellyyä koko ajan tms? Mutta en muista että aina olisi ollut näin. Tai ehkä en vain alkuvuosina huomannut/ tajunnut..
Ja ei, en itse valehtele. Miksi valehtelisin? Voin jättää asioita sanomatta esim tuo jonkun parturissa käynti. Enkä sano suoraan päin naamaa asioita jotka loukkaa. Mutta ei. En valehtele. Minuun voi luottaa. Jos jonkun asian lupaan tehdä, sen myös teen. Jos en kykene, sanon etten pysty siihen. Liikaa se olisi varmaan vaadittu mieheltäkin. Tai ettei joudu tilanteisiin jossa joutuu turvautumaan siinä tai jälkikäteen valkoisiin valheisiin.
ap
[/quote]
Mulla on sama. Ajattelenkin ehkä niin jyrkästi mieheni valehtelusta koska en itse valehtele. Mieheni saattaa sanoa välttääkseen riitaa mitä vaan, jos minä taas olen tehnyt jotain ja mies on loukkaantunut niin pahoittelen asiaa ja otan kritiikin vastaan. Mies ei näin tee koska on helmpompi keksiä valhe ja päästä kuin koira veräjästä. Ja siis mieheni on ihana. Todella ihana, mutta valehtelee. Hän muuten valehtelee konfliktin välttämisen lisäksi sellaisista asioista mitkä tekee hänestä huonomman ihmisen kuin minusta, esim. poltti salassa tupakkaa. Sanoi että hävetti niin paljon ettei voinut kertoa. Kun hänen vanhempansa kysyivät että vieläkö poltat niin valehteli että ei! Minä korjasin heti että "älä v*ttu kehtaa, kyllähän poltat!" En ole siis ainoa jolle valehtelee ettei tulisi paha mieli, mutta tässä asiassa minä olen ollut sitä mieltä että koska itse sain kamalasti kehuja ja tsemppiä kun pääsin tupakoinnista eroon niin hänkin halusi - poltteli vain salassa että sai KAIKEN, niin tupakan kuin kehutkin.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 15:17"]

Ai luoja en kohta enää jaksa tuota! "Veitsä ne roskat kun mä tein ruuan?" -Joo vein. (Roskapussi keittiössä) "Katoksä pornoa?" -En kato. (Näen olan yli et on just kattomassa.) (Ei sillä et haittais. Katon itsekkin välillä) Mutta WTF???!!! Miks vitus pitää valehella?!!!

[/quote]

Sä et vaan ymmärrä, mies puhuis joistan aiemmista roskista jotka on vienyt. ja porno on suhteellista, jos se on sinusta pornoa niin se ei välttämättä ole miehestäsi pornoa ;)

Ei, ei ole mitään tarvetta.

Ex oli juoppo, ja jos hän sanoi että ompa ulkona kaunis ilma, katsoin ikkunasta ja tarkistin että kuinka paljon sataa. Sitä en tiedä miksi piti aina valehdella kaikesta mahdollisesta ilman mitään syytä, kai se oli joku mielisairaus.

Entä onko vastaan tullut salaamista tai puolitotuuksien kertomista? Se ei kuulemma ole valehtelua, jos jättää jotain kertomatta. Ei kuitenkaan kerro asiaa kokonaisuudessaan ja jään väärään luuloon tilanteesta. Joku voisi sanoa kusettamiseksi. Koska se on juuri sitä. Ja luotto, siellä se menee..

Se tässä paskinta onkin kun ei voi luottaa! Ja sitä tuo jästipää ei tajua. Se on just noin et hänen mielestään on ok valehdella, jos ei kellekkään tule paha mieli. Ei se nyt vaan mene niin!
Ap

Yksi eksä oli tuollainen. Valehteli aivan kaikesta. Isoista ja maailman pienimmistäkin asioista. Ei saatana. Suututtaa kun muistelee kuinka raivoissani olin aina siitä epärehellisyydestä! Aargh!

Yksi juttu on ylitse muiden ja aina jos puhun siitä niin nauran vedet silmissä.
Opiskellessani vietin paljon aikaa miehen kotona. Mies asui vanhempiensa kanssa, ei ikinä asunut omillaan. Oli jättänyt amiksen kesken ja 2 kertaa potkittu pois,sieltä. Hän oli 100% renttujen renttu.
No, yhdessä vaiheessa olin loukannut jalkani ja kepeillä kevelyä 2kk. Sairaslomalla olin ja hengasin miehen porukoiden tykönä. Yhtenä päivänä halppiksessa oli vanukastarjous, että sai jonkun 12 kidius vanukasta tiettyyn hintaan. Mies haki itselleen 12 ja toi mulle 12. Mies oli helvetinmoinen herkkusuu ja hän söi hetkessä omat pois. (kaakaojauhot ja mitkään herkut ei kauaa kestänyt vaan hän mänttäsi kaiken kerralla) Minäkin annoin muutaman vanukkaan hänelle koska omansa loppui. No, lopussa tilanne oli se, että mulla oli yks vanukas jäljelllä. Sanoin nukkumaanmennessä että ei koske siihen vanukkaaseen, että se on mun oma ja mä syön sen ku nousen ylös. Mies heräsi aamulla ja oikeasti vittu mä kuulin kuinka se vanukaspurkki aukes ja se lappas suuhunsa sen! Huusin makkarista miehen nimeä yms mutta hän luikki äkkiä ovesta ulos. Jalkani kun oli paskana niin olin hidas nousemaan sängystä. Menin pitkän äherryksen jälkeen keittiöön ja vanukas oli kadonnut kaapista. Kihisin kiukusta. Tyhjää purkkia ei löytynyt mistään, mutta aloin kaivamaan roskista ja,sinne se oli pohjalle tungettu. Kun mies tuli kotiin niin kysyin tästä. Valehteli ja valehteli että eikä syönyt sitä. Vaikka sanoin että kuulin kyllä sen aamulla että söi sen, niin ei tunnustanut. Hän sanoi että äitinsä on varmaankin syönyt sen ennen töihin lähtöä. Ei saatana ::::D Kun mies toi vanukkaat, tarjosin omistani miehen vanhemmille, niin sanoivat kumpikin että eivät tykkää vanukkaista yhtään. Maustamatonta jugurttia sen olla pitää niin maistuisi. Kerroin miehelle mitä hänen vanhempansa sanoivat ja SILTI väenvängällä valehteli siitä! "En mä tiedä kuka sen sitten söi. En minä ainakaan!" Totesin että jaa, mä tiedän totuuden mutta jos haluat valehdella niin sitten valehtelet ja se on paskamaista.
2 viikkoa tapahtuman jälkeen mies tulee tunnustamaan että oli syönyt sen.

Aloin riehumaan että miksi pitää valehdella!?!? Sata kertaa sen suhteen aikana sanoin että mielummin inhottava totuus, kuin se että valehtelee päin naamaa. Mies vaan aina sanoi että pelkää niin kovaa että suutun. Vittu enemmän suututtaa se valehtelu kuin se itse teko.

Joo. Kuulostaa vitun naurettavalta tapella jostain vanukkaasta... :Dd Mutta tuohon mennessä mies oli valehdellut kaikesta niiin niiin paljon, että pienet valkoset valheetkin olivat mulle sietämättömiä... :Dd

Miettikää ny... 24v mies syyttää OMAA VANHAA ÄITIÄ omasta virheestä!? Uskomatonta! :D

Suhde kaatui lopulta siihen valehteluun ja miehen pettämiseen ja siitäkin valehtelun. Hohhoi.

Kyllä ihmisellä, jonka on pakko valehdella "välttääkseen konfliktia" tai koska "häpeää" omia tekemisiään, on mielestäni paljon vikaa henkisellä puolella. Jos ei pysty olemaan itselleen rehellinen ja sitten lähimmäiselleen, niin ei ole todellakaan kaikki asiat hyvin.

Laittaisin miehen terapiaan tai ainakin antaisin selvät rajat: eka vale ja ero.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 16:16"]

Ongelma on, että sitten ei enää usko mitään, mitä mies on sanonut. Esim suhteen alussa kysyin, onko ikinä pettänyt ketään. Sanoi etyä ei ole. Luotin siihen ja olin iloinen, kun löytyi niin luotettava hyvä mies. No jos nyt huomaankin, että valehtelee pakoillakseen vastuuta pienissä asioissa, niin sehän muuttaa koko asian. Jos kaikki mihin on uskonut onkin mahdollisesti kaunisteltua totuutta, niin koko todellisuus, missä elän, saattaakin kääntyy päälaelleen. Siitä tulee tuo epäilys, että onko hullu ja kuvitteleeko turhia.

[/quote]

Tämä! Ketju voisi kertoa myös mun miehestäni, kaikki täsmää. Meillä totuus paljastui vähitellen siitä alkaen kun olimme olleet yhdessä noin 2v. Nyt jo 14 vuotta yhdessä ja olen melko varma, että tuo on pettänyt mua useammankin kerran. Päätin yhdessä vaiheessa jatkaa tämän miehen kanssa, koska entiset olivat vielä pahempia narsisteja, jollaisiin aina "osun" koska molemmat vanhempani ovat sellaisia. Päätin kuitenkin, että lapsia en hänen kanssaan tee.

Ymmärrän täysin tämän vanukastarinan :D Voisi niin tapahtua meillekkin..
Sitä tässä nyt vähän pelkäänkin että pettääkö, onko pettänyt kauan, mistä kaikesta valehtelee jne jne.. Pää hajoaa! Ja mä vaan kuvittelen kaiken. Yeah right. Kirkkaik silmin väittää vaikka nyt tuosta pornon katsomishommastkin et ek kato. Vittu kun mä näin et katot!!!! Mitä helvettiä!!
Ja jotenki mua hävettää. 12 vuotta yhdessä ja kuunnellu tota valehtelua. Mikä nyt on sit se suurin vale joka sais mut lähtemään? Ja kun mietin ystäviäni, YKSIKÄÄN ei antais itseään kohdella näin. Miksi mä annan? En ennen olis antanu. Eikä tuo jätkä nyt mikään kultakimpale kyllä ole. Mutta ilman näitä valkosia valheita meillä sujuu hyvin. Silloin meillä on hauskaa yhdessä, jaetaan samanlainen huumorintaju. Mutta sitten taas, hän ei ymmärrä minua naisena ollenkaan. Aina väärä äänensävy, suutun väärin, riitelen väärin, loukkaannun vääristä asioista jne jne. En kohta enää tiedä kuka ja mikä olen.......
ap

Ja kuinka pitäisi olla missäkin tilanteessa. Täällä ei saa henkeä!!
Ja jotenkin olen rakastunut siihen ihmiseen jota hän oli pari ensimmäistä vuotta. Koko ajan odotan koska hän tulee takaisin...Ihan pimeetä... :O
ap

Miehet valehtelee. Isoista ja pienistä asioista. Miehiin ei vaan voi luottaa.

Alkuaikoina en kiinnittänyt huomiota miehen 'vähän absurdeihin' epäloogisiin tarinoihin ja selityksiin, aluksi varmaan uskoinkin osan jutuista koska en tuntenut tätä miestä ollenkaan, 'valkoiset valheet' jätin omaan arvoonsa, en pitänyt niitä merkityksellisinä tai haittaavina(VIRHE!) enkä kehdannut alkaa tivaamaan asiasta tai mukamas nolaamaan toista päin naamaa valehdellessa(mitä ihmettä..) Oppi kai että jaahas tätä naista voi kusettaa miten vaan sillä valehtelu muuttui yhä härskimmäksi ajan kuluessa. Itse ajattelin varmaan että kyllä se ton lopettaa kun tajuaa että mua ei tarvi kusettaa(en ole räjähdysherkkä ja mulle voi puhua asiat niin kuin ne on). Toisaalta saatoin osoittaa miehelle 'tyhmyyttä'?olemalla noista jutuista hiljaa vaikka päässä raksutti kellot.

Pienistä valheista tuli sitten muutamassa vuodessa iso ahdistava riippakivi mulle takaraivoon etten lopulta voinut ottaa koko miestä enää tosissaan kun mitään mitä se suustansa päästi ei voinut ottaa tosissaan, valehteli ihan mistä vaan..

Väittää osaavansa/tietävänsä aivan vtusti siitä ja tästä, paljastuu sitten pitkän ajan päästä vahingossa että puoletkaan ei ole totta eikä edes sinne päin ja totuus on se että asettanut kusettamisellaan hengen vaaraan ihmisiä toiminnallaan..Kamalaa ajatella että ilman hyvää tuuria olisi voinut käydä huonosti, oltaisiin molemmat kuolleita, linnassa etc. Huh

Mitä vähemmän sitä ihmistä enää kunnioitin, sitä huonommin meillä meni. Lopulta näin koko kaavan miten selitykset kerta toisensa jälkeen toistui ja lopulta meni huumori.

Valhe tulee aina lopulta esiin. Aikamoista energian tuhlausta leikkiä satusetää omien etujen tavoitteluun varsinkin kun on ihmissuhteesta kyse. Rehellisyys vain saa multa arvostusta jatkossakin..

Tämmönen lyhyt ja kevyt avautuminen :D

Harvoin se valehtelee. Ehkä joskus on niitä tilanteita kun suusta lipsahtaa valkoinen valhe :D Esim. toi roskien vieminen: Hän saattaisi sanoa vieneensä ne jo ja heti sen sanottuaan kiiruhtaisi niitä viemään etten saisi häntä kiinni siitä, että hän on unohtanut koko asian ;D Mutta haha mitäpä tuollaisesta suuttumaan jos kuitenkin ne roskat vie (Y)

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 08:57"]Kiitos nro.41 pitkästä avautumisesta! Pelottavan tutulta kuulostaa... :/
Ette siis enää ole yhdessä vai?
Ap
[/quote]

Ei, mitta tuli täyteen. Toinen vaan jatkoi vaikka kertoi 'ymmärtävänsä' puhe ja tekeminen isossa ristiriidassa siis. Ei olis oma mielenterveys pysyny kunnossa enää kun ajoittain joutui miettimään onko itse hullu ja nähnyt unta, ihan arkisissa jutuissa. Sössi sitten viimeisimpänä mun rahatilanteen ja kohta muutto puolet halvempaan asuntoon mulla koska se ei pystynyt maksamaan takaisin lainojaan.
Noh, pääsee ainakin pois eikä tarvi olla tekemisissä.

Ei. Miehesi kuulostaa sekopäältä. Patologinen valehtelija? Miten voit luottaa isommissa asioissa?