Lue keskustelun säännöt.
Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?
"Pelkäättekö omakotitalossa"-keskustelun innoittamana! Pelottavinta mitä teille on tapahtunut yksin ollessanne?
Kommentit (1931)
Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.
Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.
Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.
Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.
Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.
Oliko se pakastin? Ei kai jostain leivänpaahtimesta tulis semmoista säkäriä? En tiedä sähköstä mitään mutta ihmettelen
Joku oli liimannut kontaktimuovilla salamisiivun ikkunaani. En ole nukkunut sen jälkeen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.
Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.
Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.
Oliko se pakastin? Ei kai jostain leivänpaahtimesta tulis semmoista säkäriä? En tiedä sähköstä mitään mutta ihmettelen
Ei ollut. Mutta kyseessä oli perintönä saatu, vähintään 20 vuotta vanha keittiön pienkone. Ehkä niissä ei ole samanlaisia vikavirtasuojia tms mitä nykylaitteissa. Ihmettelin itsekin, mutta näin kuitenkin kävi.
Muutin takaisin synnyinkaupunkiini ja vielä takaisin lähiöön olin asunut lapsuuteni. Oli elokuun alkupuolen ilta ja join yksin viiniä sekä kuuntelin musiikkia. Mieleeni tuli teinivuosien hengailupaikka jossa on paljon lämpimiä muistoja,nousuhumalaista iloista nuoruutta. Paikka sijaitsee keskellä metsää ja sinne kulkee noin 2km pitkä polku pururadalta ja nyt nousuhumalassa sain idean ottaa fillarin ja lähteä sinne fiilistelemään. En olisi löytänyt polkua ilman puussa olevaa grafiittia,pururata oli hämärä ja hiljainen ja tuolloin mielessä viivähti että onko tässä järkeä mutta olin jo siellä joten pyörä lukkoon ja menoksi. Polku oli kasvanut lähes umpeen,tuntui ettei siitä oltu juuri kuljettu. Lopulta tuttu kallio ja suuri puu, jonka juurien päällä olin istuskellut tulivat näkyviin ja lämmin tunne valtasi rintani. Laitoin kännykästä musiikkia soimaan,avasin siiderin ja katselin järveä jossa oli joskus tullut pulahdettua vaikka äkkiäjyrkkä kallio ja vesikasvit eivät houkutelleekaan uimaan mutta se nuoruus,se nuoruus..
Ja silloin tunsin ensi kerran että minua katsotaan. En nähnyt ketään ja koetin sivuuttaa tunteen, mutta se vain palasi. Aurinko oli häipynyt ja oli niin pimeää kuin elokuun iltana keskellä metsää vaan voi. Satunnaistoistolla päälle lähtenyt MIljoonasateen "Olkinainen" ei varsinaisesti helpottanut oloa ja päätin että tämä nostalgiareissu loppuu nyt. Kun lähdin kulkemaan kohti suuntaa jossa oletin polun olevan,kuulin vaimeita rasahduksia ja napsahduksia metsästä kuin joku koettaisi kulkea hiljaa samaa tahtia kanssani. Näytin kännykän taskulampulla sinne ja selvästi joku vetäytyi puun taan piiloon! Juoksin aivan hemmetin lujaa ja kuin vauhkoontunut hirvi suoraan puskien läpi kun en löytänyt polkua, ihme kyllä päädyin kotini lähellä olevan kioskin pihaan mutta fillari jäi metsään,hain sen päivänvalossa.
Kaksi päivää myöhemmin lehdessä oli uutinen miehestä joka oli käynyt naisen kimpuun siinä pururadalla,ei tarkemmin kerrottu millä tavalla kimppuun mutta arvaahan sen.. ja ellei joku Wendigo roikkunut perässäni niin tuo mies lienee varteenotettava ehdokas. Olin oikein hemmetti vie tarjottimella :(.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin tukehtua porkkanan palaan, taju meinasi lähteä, mutta sain yskittyä pois.
Liukastuin suihkusta tullessa, löin pääni kynnykseen, virkosin jonku ajan päästä takaraivo verilammikossa.
Olin teininä yksin kotona ja näin painajaista jossa sänkyni alta ryömi Klonkun näköinen hahmo hurjasti irvistellen. Säpsähdin hereille ja melkein samantien katolla alkoi kuulua kopinaa, kuin joku otus olisi juossut siellä. Mikä lie harakka ollut, mutta kyllä silloin pelotti 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran yksin asuessani kaks huppupäätä tuli oven taakse pimpottamaan keskellä yöllä. Soitin häkeen ja poliiseilla kesti vartti tulla paikalle ja ovikellon soitto jatkui. Ulko-ovessa on tosiaan sellanen ikkuna niin pelkäsin että hajottavat ja tulevat sisälle
Istuin kädet ristissä paskahyyssissä ja tunsin käden perseessäni....
N24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Istuin kädet ristissä paskahyyssissä ja tunsin käden perseessäni....
N24
Lapsena kesäleirillä peloteltiin Arpi-Erkillä, joka teki juuri tuollaista.
Viisi miestä kolkutti mökkini oven takana. Ei ollut kännykkää millä soittaa apua, mutta onneksi mökkinaapuri kuuli ja ajoi miehet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin viimeisilläni raskaana ja yksin kerrostalon 8. kerroksen pyykkituvalla. Sinne tuli samaan aikaan ulkomaalainen mies joka alkoi juttelemaan. Lähtiessäni hän tuli eteeni seisomaan ja pyysi halausta. Kieltäydyin jolloin hän jatkoi vaatimista ja pakotti lisäämään hänet kaveriksi facebookiin ja tarkisti puhelimestani, että olin varmasti laittanut kaveripyynnön.
Jälkeenpäin ajattelin että onneksi ei tehnyt mitään sen pahempaa, vaikka olikin ahdistava. Samoihin aikoihin oli uutisissa että vanhus oli r*iskattu pesutuvassa.
En enää mennyt pyykkitupaan yksin.
Järkyttävä tapaus. Turha noiden on haukkua eurooppalaisia naisia, kun itse ovat pakottaen tyrkyllä. Ei mitään kunnioitusta edes raskaana olevaa naista kohtaan. Hyvä, ettet mennyt pesutupaan enää yksin.
Olut loppuu ja keskiyöhön on pitkä matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin yksin kotona, kerrostalon 3. kerros, mies lähti kalareissulle. Keskellä yötä herään, kun olohuoneesta kuuluu selkeästi, kun kaksi miestä keskustelee.
Peiton alla kauhusta jäykkänä ainakin puolituntia, ennekuin tajusin, että miehen se joku ula-radio tmv oli jäänyt kirjahyllyyn ja siellä jotkut rekkamiehet höpisi keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Heräsin 25 v. sitten lattialaudan narahdukseen, kun joku seisoi makuuhuoneen ovella. Katuvalo heijstui sisään ja äin vain hahmon ääriviivat hämärässä. Rupesin huutamaan, henkilö juoksi ovesta ulos, alas viisi kerrosta portaita ja takaovesta ulos. Soitin poliisit paikalle, sormenjäljistä ei löytynyt poliisin tuttuja, vaikka sormenjälkiä olikin paljon = asunnossa oli oli näyttö muutamia päiviä aiemmin kun olin muuttamassa alle kuukauden päästä ulos.
Vuokranantaja ei suostunut tilaamana lukkoseppää, mutta soitin isännöitsijälle ja kerroin, että tällaista oli talossa tapahtunut. Hän tilasi taloyhtiö laskuun lukkosepän.
Lukkosepän mukaan lukkoa ei ollut tiirikoitu, mutta se oli sen verran jäykkä , vuosikymmeniä vanha "möhkälelukko", että se oli saattanut vain jäädä auki. Epäilen, että aamulehden jakaja oli uteliaisuuttaan havainnut tämän ja tullut sisälle. Aika sopi lehden normaaliin jakeluaikaan ja lehti oli eteisen lattialla.
Ei siitä painajaisia kuitenkaa jäänyt. Loppuyöt nukuin ovi takalukossa ja ketju päällä, hankin takin taskussa kannettavn hälyttimen, josta lähti kamala ääni, mutta sitäkään en muutettuani jaksanut kantaa mukana kuin pari viikkoa. Äskettäin löysin sen laatikon perältä.
Yksi tuttu on nuorena humalapäissään mennyt juuri tällä tavoin väärään asuntoon (päässyt sisään asti, vanha talo) ja juossut pakoon, kun sängyssä onkin nukkunut joku ja alkanut rääkymään :D
Ollut niin kännissä, että ei ole tajunnut heti olevansa väärässä asunnossa.
Otin suuren tabletin magnesiumia ja sepä ei mennytkään kurkusta alas. Naama oli varmaan jo punainen siinä vaiheessa, kun se päätti alkaa sulaa. Onneksi oli magnesiumia, eikä jokin muu laji, mikä hajoaa hitaammin.
Alkoi tuntua, että taju lähtee.
Mä elän ja oon yksin 24/7 paitsi kun olen töissä oon monesti ajatellut että jos saisin kämpilläni vaikka sairauskohtauksen niin eipä olis kukaan auttamassa. Joskus oli hassu tilanne että päässä tuntui oudolta ihan kuin jotakin olis valunut päätä pitkin mut sisäpuolelta ja puhe tuntui hassulta ja puuroutuneelta kaveri joka asuu toisella paikkakunnalla puhelimessa juteltaessa luuli että olin kännissä ja mulla oli vaikea muodostaa sanoja sit se tunne meni ohi. Toivottavasti ei enää tulis tuota juttua
Vierailija kirjoitti:
Muutin takaisin synnyinkaupunkiini ja vielä takaisin lähiöön olin asunut lapsuuteni. Oli elokuun alkupuolen ilta ja join yksin viiniä sekä kuuntelin musiikkia. Mieleeni tuli teinivuosien hengailupaikka jossa on paljon lämpimiä muistoja,nousuhumalaista iloista nuoruutta. Paikka sijaitsee keskellä metsää ja sinne kulkee noin 2km pitkä polku pururadalta ja nyt nousuhumalassa sain idean ottaa fillarin ja lähteä sinne fiilistelemään. En olisi löytänyt polkua ilman puussa olevaa grafiittia,pururata oli hämärä ja hiljainen ja tuolloin mielessä viivähti että onko tässä järkeä mutta olin jo siellä joten pyörä lukkoon ja menoksi. Polku oli kasvanut lähes umpeen,tuntui ettei siitä oltu juuri kuljettu. Lopulta tuttu kallio ja suuri puu, jonka juurien päällä olin istuskellut tulivat näkyviin ja lämmin tunne valtasi rintani. Laitoin kännykästä musiikkia soimaan,avasin siiderin ja katselin järveä jossa oli joskus tullut pulahdettua vaikka äkkiäjyrkkä kallio ja vesikasvit eivät houkutelleekaan uimaan mutta se nuoruus,se nuoruus..
Ja silloin tunsin ensi kerran että minua katsotaan. En nähnyt ketään ja koetin sivuuttaa tunteen, mutta se vain palasi. Aurinko oli häipynyt ja oli niin pimeää kuin elokuun iltana keskellä metsää vaan voi. Satunnaistoistolla päälle lähtenyt MIljoonasateen "Olkinainen" ei varsinaisesti helpottanut oloa ja päätin että tämä nostalgiareissu loppuu nyt. Kun lähdin kulkemaan kohti suuntaa jossa oletin polun olevan,kuulin vaimeita rasahduksia ja napsahduksia metsästä kuin joku koettaisi kulkea hiljaa samaa tahtia kanssani. Näytin kännykän taskulampulla sinne ja selvästi joku vetäytyi puun taan piiloon! Juoksin aivan hemmetin lujaa ja kuin vauhkoontunut hirvi suoraan puskien läpi kun en löytänyt polkua, ihme kyllä päädyin kotini lähellä olevan kioskin pihaan mutta fillari jäi metsään,hain sen päivänvalossa.
Kaksi päivää myöhemmin lehdessä oli uutinen miehestä joka oli käynyt naisen kimpuun siinä pururadalla,ei tarkemmin kerrottu millä tavalla kimppuun mutta arvaahan sen.. ja ellei joku Wendigo roikkunut perässäni niin tuo mies lienee varteenotettava ehdokas. Olin oikein hemmetti vie tarjottimella :(.
Vittukun ei saa edes nostalgisoida rauhassa:(
Aika paljon kaikkea pelottavaa on sattunut, mutta pahin on ollut ehdottomasti se, kun olin lähellä sortua huumeisiin useiden kuivillaolovuosien jälkeen. Minulla ei ole oikein kunnon muistikuvaa siitä, miten kaikki tapahtui, vaan minulla on täysi katko parin päivän tapahtumista. Muistan olleeni kotona ja sitten seuraavan kerran havahdun viereisessä kaupungissa hotellihuoneessa kädessäni huumeet ja tarvittavat välineet.
Se paniikki tajutessani tilanteen oli ihan helvetillinen.
Ei saakeli. Hohto elävässä elämässä.