Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

Naapuri yritti kirveellä tulla oveni läpi. oli huumepäissään ja vankilassakin ollut. Olisin ampunut sitä jos olisi päässyt oven läpi. Poliisi ehti tulemaan.

Ei saakeli. Hohto elävässä elämässä.

Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.

Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.

Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.

Vierailija kirjoitti:

Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.

Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.

Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.

Oliko se pakastin? Ei kai jostain leivänpaahtimesta tulis semmoista säkäriä? En tiedä sähköstä mitään mutta ihmettelen

Joku oli liimannut kontaktimuovilla salamisiivun ikkunaani. En ole nukkunut sen jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leikkasin terävällä leipäveitsellä erään kodinkoneen sähköjohtoon, joka oli jäänyt leipäpussin alle piiloon. En laiskuuksissani jaksanut etsiä leikkuulautaa. Onneksi veitsessä oli pehmeähkö muovinen kahva ja en ollut ottanut sillä kertaa tapani mukaan etusormella tukea metalliosasta.

Hirveä pamahdus ja valokaari. Veitsen terään suli pyöreä kolo. Veitsi oli ruostumatonta terästä. Katsoin netistä, että ruostumattoman teräksen sulamispiste on välillä 1375 C ja 1530 C. Varmaan olisi henki lähtenyt, jos iho olisi koskettanut veitsen metalliosaa. Olin ik järkyttynyt tuosta pitkän aikaa.

Nykyään en leikkaa mitään ilman sitä leikkuulautaa ja kädet koskettaa visusti vain niitä muoviosia, vaikka ei olisi johtoja mailin säteellä.

Oliko se pakastin? Ei kai jostain leivänpaahtimesta tulis semmoista säkäriä? En tiedä sähköstä mitään mutta ihmettelen

Ei ollut. Mutta kyseessä oli perintönä saatu, vähintään 20 vuotta vanha keittiön pienkone. Ehkä niissä ei ole samanlaisia vikavirtasuojia tms mitä nykylaitteissa. Ihmettelin itsekin, mutta näin kuitenkin kävi.

Muutin takaisin synnyinkaupunkiini ja vielä takaisin lähiöön olin asunut lapsuuteni. Oli elokuun alkupuolen ilta ja join yksin viiniä sekä kuuntelin musiikkia. Mieleeni tuli teinivuosien hengailupaikka jossa on paljon lämpimiä muistoja,nousuhumalaista iloista nuoruutta. Paikka sijaitsee keskellä metsää ja sinne kulkee noin 2km pitkä polku pururadalta ja nyt nousuhumalassa sain idean ottaa fillarin ja lähteä sinne fiilistelemään. En olisi löytänyt polkua ilman puussa olevaa grafiittia,pururata oli hämärä ja hiljainen ja tuolloin mielessä viivähti että onko tässä järkeä mutta olin jo siellä joten pyörä lukkoon ja menoksi. Polku oli kasvanut lähes umpeen,tuntui ettei siitä oltu juuri kuljettu. Lopulta tuttu kallio ja suuri puu, jonka juurien päällä olin istuskellut tulivat näkyviin ja lämmin tunne valtasi rintani. Laitoin kännykästä musiikkia soimaan,avasin siiderin ja katselin järveä jossa oli joskus tullut pulahdettua vaikka äkkiäjyrkkä kallio ja vesikasvit eivät houkutelleekaan uimaan mutta se nuoruus,se nuoruus..

Ja silloin tunsin ensi kerran että minua katsotaan. En nähnyt ketään ja koetin sivuuttaa tunteen, mutta se vain palasi. Aurinko oli häipynyt ja oli niin pimeää kuin elokuun iltana keskellä metsää vaan voi. Satunnaistoistolla päälle lähtenyt MIljoonasateen "Olkinainen" ei varsinaisesti helpottanut oloa ja päätin että tämä nostalgiareissu loppuu nyt. Kun lähdin kulkemaan kohti suuntaa jossa oletin polun olevan,kuulin vaimeita rasahduksia  ja napsahduksia metsästä kuin joku koettaisi kulkea hiljaa samaa tahtia kanssani. Näytin kännykän taskulampulla sinne ja selvästi joku vetäytyi puun taan piiloon! Juoksin aivan hemmetin lujaa ja kuin vauhkoontunut hirvi suoraan puskien läpi kun en löytänyt polkua, ihme kyllä päädyin kotini lähellä olevan kioskin pihaan mutta fillari jäi metsään,hain sen päivänvalossa.

Kaksi päivää myöhemmin lehdessä oli uutinen miehestä joka oli käynyt naisen kimpuun siinä pururadalla,ei tarkemmin kerrottu millä tavalla kimppuun mutta arvaahan sen..  ja ellei joku Wendigo  roikkunut perässäni niin tuo mies lienee varteenotettava ehdokas. Olin oikein hemmetti vie tarjottimella :(.

Olin tukehtua porkkanan palaan, taju meinasi lähteä, mutta sain yskittyä pois.

Liukastuin suihkusta tullessa, löin pääni kynnykseen, virkosin jonku ajan päästä takaraivo verilammikossa.

Olin teininä yksin kotona ja näin painajaista jossa sänkyni alta ryömi Klonkun näköinen hahmo hurjasti irvistellen. Säpsähdin hereille ja melkein samantien katolla alkoi kuulua kopinaa, kuin joku otus olisi juossut siellä. Mikä lie harakka ollut, mutta kyllä silloin pelotti 😅

Kerran yksin asuessani kaks huppupäätä tuli oven taakse pimpottamaan keskellä yöllä. Soitin häkeen ja poliiseilla kesti vartti tulla paikalle ja ovikellon soitto jatkui. Ulko-ovessa on tosiaan sellanen ikkuna niin pelkäsin että hajottavat ja tulevat sisälle 

Istuin kädet ristissä paskahyyssissä ja tunsin käden perseessäni....

N24