Pelottavinta, mitä sinulle on tapahtunut yksin ollessasi?

Sain vakavan sairauskohtauksen enkä pystynyt heti sen alussa hälyttämään apua. Meni ehkä 5 Min ja oireet sitten lievenivät sen verran että sain otettua 112.

Löytyi nahalla päällystetty kirja joka oli sidottu piikkilangalla kiinni.

No, mulla on arkinen: koira alkoi haukkua ja säntäsi ovelle. Avasin sen, mutta ketään ei näkynyt. Kyllä se silti säikäyttää. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näitä kummitusjuttuja, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Muutimme parikymmentä vuotta sitten kerrostaloon, jossa oli aikoinaan murhattu talon kellarissa nainen.

Kellarissa oli painostava tunnelma.

Jopa mieheni aisti sen ja valitteli ettei tykkää käydä talon saunassa kun tuntuu että joku tarkkailee.

Hän oli jo tuolloin paatunut ateisti ja suhtautunut aina huumorilla uskomuksiin henkimaailman asioista.

Kerran pyykkituvassa aistin inhottavan painostavan tunnelman.

Käytävältä kuului askelia ja raollaan oleva pyykkituvan ovi painautui kinni.

Seisoin paikoillaan kauhusta kankeana noin 5 sekuntia, jonka jälkeen uskaltauduin kurkistamaan kellarin käytävälle.

En nähnyt ketään, mutta uskottelin itselleni että joku asukas sielä oli ja sulki syystä tai toisesta oven. Ei kyllä todellisuudessa tainnut olla, eikä talossa asunut tuolloin lapsiakaan, joiden pelleilyn piikkiin olisi tuon voinut laittaa.

Pakokauhuinen olo kuitenkin oli ja pysyi koko pyykivuoron ajan ja tämän jälkeen totesin miehelle että nyt se pesukone ostetaan.

Mies ei ihme kyllä vastustellut huonosta rahatilanteestamme huolimatta ja pesukone hankittiinkin pian.

Mies oli lopettanut saunassa käynnin tai saunoi kaverin luona. Ei ikinä talossa asuessamme myöntänyt että ihan oikeasti pelkäsi saunoa kellarissa, mutta muutettuamme muualle, puheli olevansa helpottunut, kun "ei enää se rouva vaeltele".

Tällä tarkoitti siis ilmeisesti tätä huhuttua kellarin kummitusta.

En ole edelleenkään varma, oliko kokemamme seurausta siitä että tiesimme talon synkästä historiasta jo kun muutimme sisään ja mielikuvitus teki tepposet, mutta jotain järjellä selittämätöntä sielä kuitenkin oli.

Ehkä murhapaikalle jää aina tietynlainen paha karma tai energia joka vaikuttaa tunnelmaan pakostikin, tai sitten tämän rouvan henki tosiaan asui sielä.

Tiedä häntä, mutta varsinkin tuo pesutupa-episodi jäi ikuisesti mieleen.

Kutkuttava ajatus, että murhattu nainen olisi jäänyt kummittelemaan.

Mutta todennäköisesti kellarissa oli hometta. Homehan voi aiheuttaa hallusinaatioita.

Myrsky, yksin mökillä (+koira). Miehen piti tulla seuraavana päivänä perässä. Pieni mökki järven ympäröimä kapeassa harjussa. Ensin pieni tuuli ja sade mutta sitten kun isot männyt alkoi kaatua ympärillä ja sähköt meni tuli pienimuotoinen paniikki. Se rytinä ympärillä kun ne puut kaatuu, ulos et näe mitään ja mietit koska tulee mökin katosta läpi runkoa. Koko yön vietin nurkassa koira sylissä odottaen koska kuolema tulee. Noh aamu ja kirkas auringonpaiste tuli eikä puuta osunut mökkiin mutta ulos mennessä ympäriltä oli kaatunut kaikki puut ja ne oli sikinsokin päällekkäin, se maisemanmuutos oli aika shokki. Yksi puu roikkui sähköjohtojen varassa auton päällä. Kesti toisen päivän ennenkuin tiet oli raivattu auki ja pääsin pois.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:27"]

Katottiin joskus nuorina The Ring leffaa, kaveri oli yökylässä ja oltiin sillä hetkellä kahestaan. Oli oikein kliseisen synkkä ja myrskyinen yö. Otin varmuuden vuoks vanhempien lankapuhelimesta johdon irti, kun tiesin mistä leffa kattoo. Jossain jännittävässä kohdassa puhelin alko piristä ja se huuto mikä meistä lähti, kumma kun ei naapurista poliiseja soitettu! :D olin vahingossa pimeässä napannutkin jonkun ihan toisen johdon irti.

Mulla syttyi saman leffan aikaan puhelimeen vaan valot. Siis ihan yksikseen pöydällä oli kännykkä. Ei tulleita puheluita eikä tekstiviestiä, ei akku lopussa ei mitään järkevää selitystä. Jäi leffa sillä kertaa katsomatta loppuun :)

Mulle on sattunut sama monesti, että puhelimeen syttyy valo itsestään, vaikka ei tule viestiä tai puhelua.

Taitaa olla joku puhelimen häiriö ? Sekä Huawein, että Nokian puhelimissa on tapahtunut näitä.

Saamarin pelottavaa oli kun oli jo pimenevää ulkona, olin keittiössä syömässä ruokaa kun silmäkulmassa vilahti musta... menin paniikkiin aatellen mustaa murhamiehen housunpuntiksi! Jähmetyin kauhusta, mietin kuumeisesti otanko leipäveitsen vai harjan..

Otin harjan ja lähin kohti olkkaria.. täristen kauhusta.. se olikin musta kissa joka oli tullu pihaoven raosta tutkimusmatkalle, en voinut kuin ihaillen katsoa miten taitavasti kulki ikkunalautaa pitkin jossa kasveja..saattelin kissan ulos.

Olen joskus väsyneenä nähnyt varjoihmisii ne pelottaa niin paljon ettei uskalla mennä ees nukkumaan.

Aiemmin pelkäsin pimeää, että piti sytyttää valoja jos vaik joutu yöllä veskiin. Aina pala kurkussa menin.

Olen työstänyt asiaa niin etten enää pelkää pimeää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on näitä kummitusjuttuja, mutta kerronpa nyt kuitenkin.

Muutimme parikymmentä vuotta sitten kerrostaloon, jossa oli aikoinaan murhattu talon kellarissa nainen.

Kellarissa oli painostava tunnelma.

Jopa mieheni aisti sen ja valitteli ettei tykkää käydä talon saunassa kun tuntuu että joku tarkkailee.

Hän oli jo tuolloin paatunut ateisti ja suhtautunut aina huumorilla uskomuksiin henkimaailman asioista.

Kerran pyykkituvassa aistin inhottavan painostavan tunnelman.

Käytävältä kuului askelia ja raollaan oleva pyykkituvan ovi painautui kinni.

Seisoin paikoillaan kauhusta kankeana noin 5 sekuntia, jonka jälkeen uskaltauduin kurkistamaan kellarin käytävälle.

En nähnyt ketään, mutta uskottelin itselleni että joku asukas sielä oli ja sulki syystä tai toisesta oven. Ei kyllä todellisuudessa tainnut olla, eikä talossa asunut tuolloin lapsiakaan, joiden pelleilyn piikkiin olisi tuon voinut laittaa.

Pakokauhuinen olo kuitenkin oli ja pysyi koko pyykivuoron ajan ja tämän jälkeen totesin miehelle että nyt se pesukone ostetaan.

Mies ei ihme kyllä vastustellut huonosta rahatilanteestamme huolimatta ja pesukone hankittiinkin pian.

Mies oli lopettanut saunassa käynnin tai saunoi kaverin luona. Ei ikinä talossa asuessamme myöntänyt että ihan oikeasti pelkäsi saunoa kellarissa, mutta muutettuamme muualle, puheli olevansa helpottunut, kun "ei enää se rouva vaeltele".

Tällä tarkoitti siis ilmeisesti tätä huhuttua kellarin kummitusta.

En ole edelleenkään varma, oliko kokemamme seurausta siitä että tiesimme talon synkästä historiasta jo kun muutimme sisään ja mielikuvitus teki tepposet, mutta jotain järjellä selittämätöntä sielä kuitenkin oli.

Ehkä murhapaikalle jää aina tietynlainen paha karma tai energia joka vaikuttaa tunnelmaan pakostikin, tai sitten tämän rouvan henki tosiaan asui sielä.

Tiedä häntä, mutta varsinkin tuo pesutupa-episodi jäi ikuisesti mieleen.

Kutkuttava ajatus, että murhattu nainen olisi jäänyt kummittelemaan.

Mutta todennäköisesti kellarissa oli hometta. Homehan voi aiheuttaa hallusinaatioita.

Home ei niin nopeasti aiheuta hallusinaatioita, täytyy olla altistunut jo kauan sille.

Näitä tapauksia on paljon, että jos taloissa on tapahtunut ikäviä asioita ihmisille, niistä jää jonkunlainen paha energia ja sen kyllä aistii selvästi. Ei niin vahvaa ja painostavaa tunnetta voi itse kuvitella.

Eri asia on sitten, onko se kuolleen ihmisen henki, vai demoni (joka on aiheuttanut alunperinkin ne pahat asiat). Uskon jälkimmäiseen. En usko, että esim. murhatun ihmisen henki jäisi vaeltamaan johonkin rakennukseen, sehän olisi epäreilua viattomalle uhrille.

Vierailija kirjoitti:

Asutaan yli satavuotiaassa talossa maalla. Aavistelin jo ennen muuttoa että täällä varmaan "vähän kummittelee", mutta paikka tuntui kutsuvalta ja kodikkaalta, joten päätin että mahdollisten outojen ilmiöiden kanssa pärjää ottamalla kylmähermoisen "hmm mielenkiintoista" -asenteen.

Aavistukseni osui ihan oikeaan ja vuosien varrella olemme miehen kanssa saaneet ihmetellä yläkerrasta kuuluvia yöllisiä askeleita ja huonekalujen siirtelyä (mies on noussut välillä katsomaan mikä siellä rymyää, jolloin tulee hiljaista ja kaikki on paikallaan) sekä itsekseen liikkuvia esineitä. Ei mitään suurta tai särkyvää, kerran katselimme kun sohvan istuinosalla lojunut kirja liukui siitä lattialle ja toisinaan joltain hyllyltä, pöydältä tai takanreunalta on yksittäinen esine tipahtanut ilman näkyvää syytä. Naureskelemme yhdessä näille "kotikummituksemme" tempauksille.

Yksin ollessani pisti kerran kuitenkin jännittämään kun myöhään illalla ulkoeteisen ovesta kuului koputus. Siihen ei pääse kulkematta ensin ulko-ovesta, joka oli lukittuna. En avannut. Vähän ajan kuluttua tästä alakerran toisesta päästä kuului ääntä joka muistutti kaukaista miesäänen puheensorinaa. Marssin huoneeseen josta ääni kuului ja jännittyneen kiukustuneena karjaisin että "Ja nyt sitten loppuu tämä mun pelottelu, kiitos!!". Sain olla rauhassa siitä eteenpäin. Vastaavia pelotteluja ei ole myöskään sen koommin tapahtunut. Jälkikäteen naurattanut ajatus kuinka hullulta olisin varmaan ulkopuolisen silmiin näyttänyt huutaessani yksin tyhjälle talolle 😅

Kuulostaa tutulta. Mekin asuimme kerran 100 vuotiaassa talossa pikkukaupungissa.

Samoin kuului vintiltä ääniä, kuin tavaroita olisi raahattu pitkin lattioita, vaikka siellä ei ollut ketään.

Eräs esine kaapin päällä kääntyi täysin ympäri, vähitellen päivä päivältä. Järjellistä syytä ei ollut.

Lukitulta kuistilta siirtyi yön aikana ulos nukke, joka oli ollut vielä illalla kuistin penkillä. Aamulla nuken jalkapohjissa oli ruohoa ja se istui ulko-oven vieressä pihalla maassa. Kukaan ihminen ei sitä siirtänyt.

Nämä asiat eivät pelottaneet silloin, mutta muista syistä emme asuneet siinä kauaa. Jälkeenpäin ajatellen hyvä niin.

Olin teini ja katsonut telkasta samana iltana ensin Salaiset kansiot ja sitten jonkun kauhuleffan. Menin  sitten nukkumaan, olin yön kotona yksin. Heräsin pissahätään kun kaikki illan aikana juomani limsa pyrki läpi ja lähdi valoja tekemättä suunnistamaan vessaan . Äkkiä kuului kopsahdus ja sitten  kahisevaa kuiskaavaa ääntä! Jähmetyin kauhusta mutta sain napsautettua valokatkaisijaa kun ajattelin, että kummitukset ei tykkää valosta.

Se oli veljeni karkuteille lähtenyt kilpikonna :D Piti kahisevaa ääntä eteiskäytävän matolla edetessään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli todella älykäs koira, jonka kanssa kävin telttailemassa usein. Koira varotti jos joku tuli lähellekään telttaa tai esim polulla vastaan. Se oli luonto-oppaani.

Yhden kerran olin koiran kanssa Sallassa telttailemassa ja vähän pelotti, koska alueella oli nähty karhu(ja).

Menin nukkumaan ja koira käpertyi jalkoihini. Keskellä yötä koira teki täyshälyytyksen. Ajattelin, että nyt se karhu saamari tulee ja raatelee meidät. Menin ulos puukko kädessä ja toisessa kädessä taskulamppu. Täysin pomminvarma koira oli tehnyt täyshälyn sammakon takia :-)

Koira ei erehtynyt tämän jälkeen enää koskaan, mutta tuon kerran muistan kyllä aina.

Koirasi oli oikeassa. Kyseessä oli mitä ilmeisimmin sallalainen tappajasammakko!

Heräsin omasta sängystä unessa ja sängyn vierellä oli jotain todella pahaa. En ole koskaan ollut niin kauhuissaan ja pelkäsin täristen siinä peiton alla. Heräsin ja olin edelleen kauhuissaan enkä vieläkään voi mennä mennä nukkumaan ilman pientä pelkoa sen pahan paluusta. Mitään raajoja ei pysty roikottamaan sängyn laidalta pelosta, että joku tarttuu kiinni. Voi olla uusi lääke voxra ja keskivaikea uniapnea syynä?

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin yksin kotona, 10-vuotias jo. Oltiin muutettu vanhempien erotessa huonolle alueelle, jolla paljon pultsareita. Leikkipihallakin oli ensimmäisinä päivinä joku aikuisten sekakäyttäjien joukkotappelu, missä joku jälkeenpäin ajatellen olisi voinut kuollakin. Se vähän säikäytti kun kesken leikkien sinne vaan tuli jostain lähigrilliltä, joku nainen kiljui ja provosoi ja muutama mies alkoi hakata toisiaan, monta muuta mölysi... ensivaikutelmani alueesta...

Yhtenä päivänä olin yksin kotona aamulla ennen kouluunmenoa, vanhemmat lähteneet töihin (muutettiin aluksi samaan osoitteeseen vaikka oli se ero vireillä), pikkusisarukset viety päiväkotiin. Joku soitti ovikelloa ja ajattelin, että iskä kun monesti käväisi kotona, en yltänyt katsomaan ovisilmästä. Avasin oven ja sieltä yksi örisevä, pelottava mies yritti tunkea sisään. Oli yksi tunnistettavimmista spurguista siellä, ei ikinä edes selviämäänpäin vaan lähes puhekyvytön, örisi, silmät tuijotti, haisi, tosi rähjäisen, melkein 2-metrinen mies kuin zombi. Onneksi sain paiskattua oven kiinni! Se jäi jotain raapimaan ovea ja uikuttamaan ja örisemään ja mua pelotti aivan helvetisti! Juoksin soittamaan isälle, joka vei sitten minut kouluun ja illalla ajettiin sen spurgun ohi autolla, sen löysi lämpimällä helposti pihapiiristä, isä uhkaili sitä sen verran vakavasti, ettei helposti unohtaisi. Ilmeisesti se oli oikeasti ollut matkalla ylemmän kerroksen asuntoon kaverilleen.... no, toi oli kyllä pelottavinta, mitä onneksi on tapahtunut, säikähdin vaan ja kyllä itkinkin sen ikäisenä.

Voitte ehkä kuvitella kuinka paljon sitten säikähdin ja pelkäsin kun olin yksin kotona ja makuuhuoneen ovenkahva alkoi rymistä kuin joku hakkaisi sitä ja yrittäisi saada auki. Asunnossa oli makkarin ikkuna ja parvekkeen ovi auki ja veto sai vanhan ovenkahvan hakkaamaan ihan täysillä, mutta se nyt ei käynyt ekana mielessä lapsena...

Kerran oltiin isän ja pikkusisarusten kanssa yö kotona. Ikkunan alla joku spusseporukka alkoi juhlia ja piti kovaa ääntä. Aivan aineissa kaikki tietysti, ettei mölinässä ollut mitään järkeä. Isä käytti meidän koiraa ulkona ja ilmeisesti porukan miehet oli kiusanneet jotain ulkopuolista ihmistä, joten isä jäi käskemään niitä. Asuttiin alakerroksessa, joten kuultiin suljetusta ikkunastakin kun eivät lähteneet ja se meni tappeluksi. Piiloteltiin sisarusten kanssa sängyssä kun tilanne meni tappeluksi. Pelotti oikeasti, että tappaako ne isän siellä vaikka jollain teräaseella tai muuten kun oli ylivoima. Kostain syystä veljeä ei pelottanut yhtään, se sanoi vaan että iskä pistää ne häipymään. Meni ihan hiljaiseksi kun isä tuli takaisin ilman naarmuakaan, oli yksin pelotellut ne pois. Oikeastaan tosi onnekasta, että oli fyysisesti vahva isä kuvioissa, koulukaverit sielläpäin oli moni yksinhuoltajaäitien lapsia. Ainiin, tuossahan en ollut yksin ollenkaan...

Jaoin myös mainoksia myöhemmin sillä alueella veljen kanssa ja joskus piti vaan jättää mainokset sinne rapun eteen löydettäväksi kun rappukäytävissä oli jotain housuihinsa kusseita narkkareita, jotka ei päässeet asuntoihinsa sisään, eihän niistä tiedä ja parissa asunnossa oli jotain tappajakoiria, mitkä tuntui tulevan ovesta läpi enkä uskaltanut niiden pahimmin räyhäävien koirien rapuissa lopulta kulkea. Ei kukaan kyllä koskaan valittanut, tosin aika usein ne ovelle jätetyt lehdet oli meitä vastassa vielä seuraavalla kierroksella. Mutta pelotti varsinkin ne narkkarit siellä rapuissa.

Todella hyvä, että kirjoitit lapsen näkökulmasta asuinalueen turvattomuudesta.

Näitä tarinoita ei paljoa missään näy.

Vuokranantajien pitäisi sijoittaa alkoholistit eri taloihin, eikä sinne missä asuu lapsiperheitä.

Ilmeisesti siinä ajatellaan, että tasa-arvoisuuden vuoksi he saavat asua muiden ihmisten joukossa, mutta lasten turvallisuus täytyy olla ensisijainen asia. Aikuisilla on aina mahdollisuus hallita omaa juomistaan, mutta lapset ovat avuttomia.

Inhottavaa, että lasten leikkipaikka ei ole sekään turvallinen lapsille.

Sydämen rytmihäiriö 20-vuotiaana. Sairastin sillon anoreksiaa.

Tämä on erilainen juttu, mutta liittyy vanhaan taloon.

Tampereen keskustassa on historiallinen, sinänsä ihana vanha puutalo.

Kävelin kadulla kohti sitä taloa ja näin ikkunaheijastumassa vanhan miehen ja naisen. Miehellä oli ruutupaita. Kun katsoin niitä heijastumia, he molemmat hymyilivät minulle.

Verhot olivat niiden heijastumien takana, ihmishahmot eivät siis näkyneet talon sisältä. Jokainenhan tietää miltä näyttää, kun ikkunoista esim. puunoksat heijastuvat, se on erilainen näkymä kuin sisältä näkyvä hahmo.

Jokin aika sitten se asunto oli myytävänä, mikä ei välttämättä liity näihin näkyihin. Kaunis asunto sisältäkin kuvien perusteella.

Hmp kirjoitti:

Heräsin omasta sängystä unessa ja sängyn vierellä oli jotain todella pahaa. En ole koskaan ollut niin kauhuissaan ja pelkäsin täristen siinä peiton alla. Heräsin ja olin edelleen kauhuissaan enkä vieläkään voi mennä mennä nukkumaan ilman pientä pelkoa sen pahan paluusta. Mitään raajoja ei pysty roikottamaan sängyn laidalta pelosta, että joku tarttuu kiinni. Voi olla uusi lääke voxra ja keskivaikea uniapnea syynä?

Klassinen unihalvaus. Pahuuden tuntu on todella voimakas, mutta tosiaan vain harhaa. Tyypillistä on myös nähdä se olento ja jopa tuntea sen paino peiton päällä, eikä itse voi liikkua. Kerran olento veti peittoa pois mun päältä, se oli tosi creepyä. Hyvin mahdollisesti voi lääkitys vaikuttaa. Itselle tulee unihalvauksia silloin kun on monta yötä nukkunut huonosti.

Olin ysiluokalla kun opettaja pisti meidät uskontotunnilla katsomaan opetusvideon nimeltä "Saa tana kutsuu minua", 90-luvun nuoret varmaan tietää kyseisen pätkän. Oli aika ahdistava.  Yöllä  sitten heräsin kun Sentencedin cd oli mennyt päälle ja soi täysillä, olin pas kat housussa vaikka Sentenced ei edes ole black metallia. Heitin kaikki hevilevyni pois, koska pelotti.  Todennäköisemmin  syyllinen yölliseen musiikkiin oli  kuitenkin cd-soittimen päällä hyppinyt  kissa eikä pimeyden voimat!

Tämä tapahtui 1980 rakennetussa betonisessa kerrostalossa, vuonna 2010 ja sen jälkeen.

Aluksi siinä oli ihan normaalia asua 3 vuotta. Sitten molemmille puolin asuntoani samaan kerrokseen muutti riitelevät pariskunnat, jotka molemmat heittelivät tavaroita seiniin, huusivat ja rikkoivat oman asuntonsa ikkunan. Sen jälkeen alkoi omassa asunnossani tapahtua poltergeist ilmiöitä.

- Keittiön seinäkello putosi lattialle, mutta seinäkoukku ei irronnut, eikä kellon kannatin ollut rikki.

- Kylpyhuoneen katossa ollut kierrettävä plafondi tippui alas kun olin siellä. Ensin kuului iso pamaus kuin lappua olisi lyöty harjan varrella ja sitten kupu tippui kolisten lattialle. En ollut irrottanut plafondia kertaakaan siihen mennessä ja se oli ollut paikoillaan vuosia. Hehkulampulle ei käynyt kuinkaan. Tuollainen kupu ei itsestään voi irrota, kun se kierretään kiinni.

- Makuuhuoneen kattolamppu putosi alas kun olin siellä. Jälleen kerran kannattimessa ei mitään vikaa, eikä lampussakaan, enkä koskenut siihen.

- Makuuhuoneen seinässä näkyi miehen kämmenen kokoinen varjo monta päivää oven pielen uudessa tapetissa ja sitten katosi yhtäkkiä noin 10 minuutin sisällä. Tarkistin, ettei varjo lankea mistään esineestä. Ei langennut.

- Makoilin hereillä sängyssä ja tunsin kuin vatsan päälle laskeutui raskas paino. Ensin patja notkui vasemmalla puolen, kuin joku nelijalkainen olisi kiivennyt sänkyyn. En nukkunut -olen siitä varma- mutta silmäni sulkeutuivat väkisin ja en saanut niitä auki vaikka yritin. Näin silmien raosta todella kirkasta valoa, mutta se ei tullut ikkunasta eikä lampusta. Lamppu ei ollut päällä ja ikkuna oli eri suunnassa. Yritin huutaa, etten saanut happea kun paino vatsan päällä oli raskas, mutten saanut ääntäni kuuluviin. Sen jälkeen paino keveni ja patjan oikealla puolen keinunta tuntui siltä, kuin taas jokin nelijalkainen olisi liikkunut siinä ja hypännyt pois patjalta. Sen jälkeen avasin silmäni ja huone oli normaali, oli iltapäivä.

- Kerran taas levähdin hereillä ollessa samalla sängyllä, kun näin huoneessa kuin hologrammina hoikan  ihmisen näköisen hahmon, joka oli hyvin ylpeän ja korkea-arvoisen näköinen, sillä oli beige kaapu ja ruskeat pitkät hiukset. Oli vaikea määrittää sen sukupuolta, mutta saattoi olla mies. Se liukui sängyn oikealta puolelta sängyn päädyn kautta vasemmalle puolelle, kuin tarkistaakseen minut joka puolelta.

- Saman sängyn päällä levähdin taas kerran ja olin hereillä. Tunsin, kuin leijuisin ylös patjalta vaakatasossa ilmaan ja kun katsoin alas sängylle, siinä samalla paikalla makasi selällään keski-ikäinen, vatsakas tumma mies, jolla oli valkoinen paita. Aistin, että hahmo ei hengittänyt. Laskeuduin alas eikä huoneessa tietysti ketään ollut. En tunne sen näköistä ihmistä.

- Kerran tulin suihkusta ja en uskaltanut avata kylpyhuoneen ovea, kun tuntui niin vahvasti, että olohuoneessa on jotain vaarallista ja uhkaavaa. Ajattelin, että onko joku murtautunut sisään. Hetken päästä avasin oven, eikä siellä ollut ketään.

Muutin siitä pois uuteen asuntoon, missä ei ole tapahtunut mitään vastaavaa.

Eräässä TV-ohjelmassa näiden tapahtumien jälkeen kerrottiin, että poltergeist ilmiöt alkavat esiintyä, jos asunnossa tai talossa riidellään. Minä en riidellyt, mutta naapurissa kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Hmp kirjoitti:

Heräsin omasta sängystä unessa ja sängyn vierellä oli jotain todella pahaa. En ole koskaan ollut niin kauhuissaan ja pelkäsin täristen siinä peiton alla. Heräsin ja olin edelleen kauhuissaan enkä vieläkään voi mennä mennä nukkumaan ilman pientä pelkoa sen pahan paluusta. Mitään raajoja ei pysty roikottamaan sängyn laidalta pelosta, että joku tarttuu kiinni. Voi olla uusi lääke voxra ja keskivaikea uniapnea syynä?

Klassinen unihalvaus. Pahuuden tuntu on todella voimakas, mutta tosiaan vain harhaa. Tyypillistä on myös nähdä se olento ja jopa tuntea sen paino peiton päällä, eikä itse voi liikkua. Kerran olento veti peittoa pois mun päältä, se oli tosi creepyä. Hyvin mahdollisesti voi lääkitys vaikuttaa. Itselle tulee unihalvauksia silloin kun on monta yötä nukkunut huonosti.

Näinhän tiede sen selittää. Ehkä se pitää joissakin tapauksissa paikkaansa, mutta miten tiede selittää sen, että tällaisia 'unihalvauksia' tapahtuu vain tietyissä paikoissa tai asunnoissa ?

Kun muuttaa pois siitä paikasta, tapahtumat loppuvat omalta kohdalta, kunnes joku muu kokee niitä samoja asioita samassa paikassa. Yleensä näille tapahtumille on monia eri todistajia ja ja ne liittyvät aina tiettyihin taloihin tai paikkoihin.

En ole koskaan kuullut tällaisista 'unihalvauksista', että ne olisivat tapahtuneet uudessa, vasta rakennetussa talossa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä tapahtui 1980 rakennetussa betonisessa kerrostalossa, vuonna 2010 ja sen jälkeen.

Aluksi siinä oli ihan normaalia asua 3 vuotta. Sitten molemmille puolin asuntoani samaan kerrokseen muutti riitelevät pariskunnat, jotka molemmat heittelivät tavaroita seiniin, huusivat ja rikkoivat oman asuntonsa ikkunan. Sen jälkeen alkoi omassa asunnossani tapahtua poltergeist ilmiöitä.

- Keittiön seinäkello putosi lattialle, mutta seinäkoukku ei irronnut, eikä kellon kannatin ollut rikki.

- Kylpyhuoneen katossa ollut kierrettävä plafondi tippui alas kun olin siellä. Ensin kuului iso pamaus kuin lappua olisi lyöty harjan varrella ja sitten kupu tippui kolisten lattialle. En ollut irrottanut plafondia kertaakaan siihen mennessä ja se oli ollut paikoillaan vuosia. Hehkulampulle ei käynyt kuinkaan. Tuollainen kupu ei itsestään voi irrota, kun se kierretään kiinni.

- Makuuhuoneen kattolamppu putosi alas kun olin siellä. Jälleen kerran kannattimessa ei mitään vikaa, eikä lampussakaan, enkä koskenut siihen.

- Makuuhuoneen seinässä näkyi miehen kämmenen kokoinen varjo monta päivää oven pielen uudessa tapetissa ja sitten katosi yhtäkkiä noin 10 minuutin sisällä. Tarkistin, ettei varjo lankea mistään esineestä. Ei langennut.

- Makoilin hereillä sängyssä ja tunsin kuin vatsan päälle laskeutui raskas paino. Ensin patja notkui vasemmalla puolen, kuin joku nelijalkainen olisi kiivennyt sänkyyn. En nukkunut -olen siitä varma- mutta silmäni sulkeutuivat väkisin ja en saanut niitä auki vaikka yritin. Näin silmien raosta todella kirkasta valoa, mutta se ei tullut ikkunasta eikä lampusta. Lamppu ei ollut päällä ja ikkuna oli eri suunnassa. Yritin huutaa, etten saanut happea kun paino vatsan päällä oli raskas, mutten saanut ääntäni kuuluviin. Sen jälkeen paino keveni ja patjan oikealla puolen keinunta tuntui siltä, kuin taas jokin nelijalkainen olisi liikkunut siinä ja hypännyt pois patjalta. Sen jälkeen avasin silmäni ja huone oli normaali, oli iltapäivä.

- Kerran taas levähdin hereillä ollessa samalla sängyllä, kun näin huoneessa kuin hologrammina hoikan  ihmisen näköisen hahmon, joka oli hyvin ylpeän ja korkea-arvoisen näköinen, sillä oli beige kaapu ja ruskeat pitkät hiukset. Oli vaikea määrittää sen sukupuolta, mutta saattoi olla mies. Se liukui sängyn oikealta puolelta sängyn päädyn kautta vasemmalle puolelle, kuin tarkistaakseen minut joka puolelta.

- Saman sängyn päällä levähdin taas kerran ja olin hereillä. Tunsin, kuin leijuisin ylös patjalta vaakatasossa ilmaan ja kun katsoin alas sängylle, siinä samalla paikalla makasi selällään keski-ikäinen, vatsakas tumma mies, jolla oli valkoinen paita. Aistin, että hahmo ei hengittänyt. Laskeuduin alas eikä huoneessa tietysti ketään ollut. En tunne sen näköistä ihmistä.

- Kerran tulin suihkusta ja en uskaltanut avata kylpyhuoneen ovea, kun tuntui niin vahvasti, että olohuoneessa on jotain vaarallista ja uhkaavaa. Ajattelin, että onko joku murtautunut sisään. Hetken päästä avasin oven, eikä siellä ollut ketään.

Muutin siitä pois uuteen asuntoon, missä ei ole tapahtunut mitään vastaavaa.

Eräässä TV-ohjelmassa näiden tapahtumien jälkeen kerrottiin, että poltergeist ilmiöt alkavat esiintyä, jos asunnossa tai talossa riidellään. Minä en riidellyt, mutta naapurissa kyllä.

Niinhän sanotaan, että ihmisten aggressiivinen käyttäytyminen ja sen energia voi vetää puoleensa lisää samanlaista ja voi ikään kuin päästä läpi jotain outoa. Onneksi ei pahempaa tullut, vaikka pelottavalta kuulostaa!