Mikä kylässä syömäsi tarjottava sai oksennuksen nousemaan kurkkuusi?

Muutaman mainitakseni, appipuolen tekemä lintukeitto, eli jotain metsälintua keitettynä luineen päivineen ja perunoita.. Ei se maku, mutta ne luunpalat :X Muuan vierailin erään mummelin luona, hän teki jossain aataminaikaisessa peltivuokassa jonkinlaista lättänää pannukakkua, johon tarttui metallinen maku vuuasta.. Oli sitten keittänyt kahvit termariin valmiiksi, oli ehtineet jäähtyä, ja minä kun lorautin vielä kosolti maitoa sekaan. Että peltipannaria ja kylmää kahvia, huhhyh. Joskus teininä olin kaverilla kylässä, otin salaattia, ja vasta otettuani tajusin, että hitto siinä oli paljon purjoa, ykä kävi kurkussa joka nielaisulla, mutta en kehdannut jättääkään.

Niiin, ja kerran laitoin paprikajauheen sijaan vahingossa kanelia jauhelihaan, jäi syömättä..

Alkoholisti-isäni kokkaama munakas.
Munakasta siinä paistoi ja kaljaa joi. Kesken kokkaamisen alkoi isiä oksettamaan, jolloin laittoi käden suun eteen, ja oksennusta lensi sormien välistä paistinpannulle munakkaaseen. Hetken vielä paisteltuaan tarjosi munakasta. Jäi munakkaat syömättä.
Teille, jotka valitatte "nirppanokista" , jotka ei arvosta ruokaa. Olisitteko itse syöneet isäni valmistaman munakkaan?

Olin kolmansilla treffeillä ja mies oli luvannut kokata meille. Oli vielä etukäteen kysynyt, että tykkäänkö kesäkurpitsasta. Mutta sitä kauheutta kun lautasella oli puolikas kesäkurpitsa ja päällä vain ihan hiukan juustoa ja jotain supersuolaisia meetvurstikuutioita. Kesäkurpitsa oli aivan mauton ja koostumus hirvittävän sitkeä, ihan kuin olis kengänpohjaa syönyt. Ja kyytipojaksi oli vain muutama salaatinlehti. En kehdannut miehelle mitään sanoa kun olin niin toivottoman ihastunut ja kovasti yritin tehdä vaikutusta joten melkein itku silmässä sitä nieleskelin ja koitin hukuttaa makua viiniin. Viimeisellä haarukallisella tuli sitten raja vastaan ja oksennus nousi suuhun ja oli pakko juosta vessaan oksentamaan.

Mutta ei siinä mitään, nyt ollaan melkein viiden vuoden jälkeen edelleen yhdessä ja miehestäkin on kuoriutunut todella oivallinen kokki. :)

Sissijuustoa :D

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 05:35"][quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 00:32"]Italiassa ollessani vaihto-oppilaana perheen äiti teki minulle joka päivä evääksi sämpylän. Leipä olisi muuten ehkä ollut ihan hyvää, mutta väliin oli tungettu jotain niin järkyttävän kitkerää valkoista töhnää! Vaikea kuvailla sitä makua, mutta ihan järkyttävää.
[/quote]

Mitä se mahtoi olla. Selvisikö koskaan?
[/quote]

Sissijuustoa :D

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 12:23"]Eräissä häissä oli hääkakkuna jotain hyytelökakkua. Niitä oli kaksi, toinen vihreä ja toinen oranssi(?!). Näyttivät juustokakuilta, maku oli... Siis no maistuivat kermalta, jota oli jatkettu vedellä.
Muuten oli oikein hyvät tarjoilut.
[/quote]

Haa :D ollaan oltu samoissa häissä. Oli kyllä oksettavinta kakkua ikinä. Väritkin jo oli niin törkeät että odotin äklömakeaa, totuus olikin juuri tuo vedellä jatkettu kerma. Koko elämyksen kruunasi runsas liivatteen käyttö, hyi helkkarit. Kuin olisi superpalloa jauhanut suussa.

14 vuotiaana oli kauhia darra ku piti salaa ryypiskellä ja seuraavana aamuna isä teki ilosena mulle överi rasvaista munakasta.. ainut kerta ku pitäny väkisin syödä jotai eihä sitä ny voinu krapulaa näyttää. Puolet tukin taskuu ja pihalle oksentaan:D enpä jääny kiinni

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 02:27"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 23:56"]Meidän mummun ystävä tarjosi kahvilla jäätelöä. Sanoi sitten kesken herkuttelun, että "rotta oli vähän pureskellut jätskipaketin kulmasta, mutta leikkasin röpelöt kohdat pois!" :x

Myös ihan mummuni itse sanoi joskus lättyjä paistettuaan, että "jauhot oli pari vuotta vanhoja, mutta ne oli Sunnuntaita, niin ei ne siitä pahane!".

Pula-ajan kasvatit <3
[/quote]

Sitkeä rotta, kun pakastimessa elelee...
[/quote]

Jos tuolloin olikin talvi ja mummon kaverilla oli tapana pakastaa elintarvikkeet ulkona :D

Terveisin true-av-mamma

Eräs kaveri oli tehnyt valkosuklaavaahtoa syntymäpäiville.
Ihastelin herkullisen näköistä annosta. Mutta kun maistoin niin hyi helkkari! Koko hoito maistui eltaantuneelle, vaahto oli vetistä ja kovasti sai käyttää mielikuvitusta että sen valkosuklaan maistoi.
Muutenkin ällöttää "ei miltään" maistuvat herkut - tulee turhia kaloreita eikä edes maistu miltään!

Toi oli niin tuttua toi Helmi-täti. Mun lapsuudessa vietettiin useu lomia ja kesiä erilaisten serkkujen ja tätien luona. Sitten oli pakko syödä jossei muuta ollut tarjolla. Mun ex-anoppini kauhein ruoka oli munuaimuhennos. Se oli liikaa maustettu valkopippurilla ja se haisi tietysti ihan kuselle. Me nuoret yritettiin piilottaa suuhun ja käydä sitten räkimässä se vessassa pois. Ei sopinut haukkua kun anoppi oli hienon ravintolan kokki . Muuten oli mukavaa , asuttiin silloin miehen kotona, mutta ruokia ei sopinut arvostella.  Olen myöhemmin elämässäni huomannut ettei ne ravintolaruuat ole ollenkaan minun makuuni. Jopa kerran hienoilla illallisilla Tukholman kaupungintalolla ruoka oli niin kuvottava pateeta ym . sotkua että väkisin jöi nälkä. Pakko oli yöllä hotelli Sheratonissa vielä syödä kolmen aikaan aamulla. Tunnustan olen nirso ja otan sukulaisiin omat eväät.

Up

Käyn tosi harvoin ravintolassa ja kun kerrankin menin niin sain jotenkin tosi epämääräistä lihaa. Luulin annoksessa olevan pihvin, mutta se olikin hiutalemaista, keoksi koottua naudanlihaa joka maistui voimakkaasti lihasnesteeltä ilman mausteita. Lisukkeena oli vetistä juurepyrettä. Maksoin n. 30 eur annoksesta jota en pystynyt syömään. Jonkun sivistyneemmän mielestä olisi varmaan ollut hyvääkin.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 13:39"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 11:34"]

[quote author="Vierailija" time="30.07.2015 klo 10:03"]

Anoppilassa jouluna länsirannikon salaatti. Kaikille oli katettu kipot eteen valmiiksi. En syö mitään kalaa enkä äyriäisiä. En kuitenkaan kehdannut jättää syömättä, joten siinä yritin hitaasti nieleskellä tonnikalaa, katkarapuja, taskurapua ja simpukoita. Kun viimein sain kipon tyhjäksi, tuli anoppi viereen mukanaan ämpärillinen sitä salaattia ja kyseli "ottaako x lisää". Eikö se nähnyt mikä kärsimys se oli? Tuosta viisastuneena en enää lähtenyt anoppilaan jouluksi.

Tokaluokalla meillä oli opettaja, joka saarnasi Afrikan nälkää näkevistä lapsista. Tämän vuoksi keittäjän annostelemat lautaset piti syödä tyhjäksi. Siinä sitten istuin välitunninkin kaalikeittolautasen ääressä.

Yhtenä uutena vuotena kaveri tarjosi karpalolonkeron. Aivan älyttömän pahaa! Ulkona vaivihkaa kaadoin sen hankeen.

[/quote]

Länsirannkon salaatti on todella hyvää. Saisi tulla muotiin uudelleen.

[/quote]

Saa sitä tehdä ja syödä, vaikka ei olisikaan muotia, herranjestas sentään!!

[/quote]

Herranjestas sentään sitä ei kuitenkaan voi tilata ravintolassa.

Suolasienet ovat inhokkini. Paistetut sienet ovat hyviä, mutta esim. sienisalaatti on kammotus.

En pysty syömään tölkkitonnikalaa, vaikka pidän tuoreesta versiosta todella paljon. Yllätyksiä on tullut vastaan muutaman kerran, esim.  kerran uuden poikaystävän luona ilahduin aivan mielettömästi (mulla on aina nälkä!), kun hänen äitinsä teki meille pizzaa. Otin oikein ison slicen, ja jouduin sitten nielemään pikkupalasia cokiksen kanssa - syöminen kesti siis _tosi_ pitkään... 

Lapsena en voinut sietää tuorepuristettua omenamehua (jotenkin ne hituset ja sakeus olivat mulle aivan liikaa), ja sitä oli sitten tietenkin oikein suurena herkkuna tarjolla mummulassa joka syksy. 

Hyytelökakut ovat myös jotakin aivan järkyttävää: jokin siinä suutuntumassa ällöttää :-( 

Puolustuksekseni haluan kertoa, että syön etanoita, vahvoja juustoja ja vaikka minkälaisia eksoottisia makkaroita!

up

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 09:56"]

Teitä ei ole sota-aika koskettanut, siksi kehtaatte suutanne soittaa. T; mummo 85.v

[/quote]

ETkä sinä ole kärsinyt 1800 luvun nälkävuosia! T; Vaari 185 v.

[quote author="Vierailija" time="31.07.2015 klo 14:06"]

Läskiset ja sitkeät lihanpalat lihakeitossa/-kastikkeessa, hrrr. Täytyy piilotella irvistystä kun niitä yrittää saada pureksittua, ja lopulta nielen melkein kokonaisena ettei tarvisi tuntea sitä koostumusta... :D Ehkä oon tottunu liian hyvään, meillä kotona lapsuudessa kun käytettiin aina laadukasta lihaa.

[/quote]

Sitkeät lihapalat johtuvat vain surkeasta kokista. Sitkeistä lihanpaloista tulee ne kaikkein herkullisimmat palat, kunhan ne pehmentyvät. Niitä juuri käytetään lihakeitoissa .. 

Luulin jotain suolaisenkitkerää, vaahtomaista kastiketta lapsena mummolassa kermavaahdoksi ja kuopaisin sitä ison kasan lättyjen päälle. Muistan vieläkin sen järkytyksen, kun maistoin sitä.