Lue keskustelun säännöt.
En vaan saa kerrottua poikaystävälleni, että mut on raiskattu
29.07.2015 |
Ollaan seurusteltu 5 vuotta. Raiskaus tapahtui parisuhteemme aikana. Siis ei ollut mikään "kännissä ja läpällä, morkkis jälkikäteen" - tapaus vaan ihan perinteinen ns. puskaraiskaus näin yksityiskohtiin menemättä. Tein tietysti rikosilmoituksen, kävin lääkärissä, ei siitä sen enempää.
Aluksi en uskaltanut kertoa asiasta seurustelukumppanilleni, koska pelkäsin, että hän jättää mut. Ei hän ole sellainen ihminen, kai se oli aika epärationaalinen pelko. Mutta kuitenkin, olin paniikissa. Ja mitä pidempään aikaa meni niin sitä korkeammaksi kynnys nousi.
Lieveilmiönä tuli mm. vastenmielisyys ja inho seksiä kohtaan. Olen kuitenkin yrittänyt pitää seksielämää yllä, mutta jotenkin kaikki ne tunteet ja kuvotus kärjistyivät noin viikko sitten kun harrastimme seksiä. Se meni muuten ihan hyvin, mutta heti seksin jälkeen purskahdin itkuun ja aloin hyperventiloida, en pystynyt mitenkään kontrolloimaan sitä. Mies meni tietysti hämilleen ja ehkä vähän paniikkiinkin, että tekikö hän jotain väärin. Pistin homman hormonien ja stressin piikkiin, että ei todellakaan hänen syytään.
Hän kuitenkin tuli myöhemmin kyselemään ja ihmettelemään asiaa ja kysyikin sitten, että onko mulle tapahtunut jotain tai onko joku tehnyt mulle jotain. Siinä olisi ollut loistava hetki kertoa. Eihän tollaiseen tunnustukseen varsinaisesti ole mitään aasinsiltaa normaalissa keskustelussa, nyt olisi ollut se tuhannen taalan paikka kertoa. Mutta mä vaan pudistelin päätäni ja hymyillen vakuuttelin, että oli vaan huono hetki.
Nyt se kynnys on sitten ihan pilvenpiirtäjän kokoinen kun hän on suoraan kysynytkin ja olen asian kieltänyt. Harmittaa ihan hirveästi. Haluan kuitenkin hänen kanssaan olla niin pitkään kuin mahdollista ja tiedän, että hän tukisi mua ja että asian on tultava esille jossakin vaiheessa, koska se tulee vainoamaan mua vielä todella pitkään. Jotenkin sen kertomisen lisäksi jännittää niin paljon se jälkipuintikin. Jos hän alkaa kysellä kysymyksiä; kuka, missä, miten, häh, mitäh. En halua puida asiaa. Mä olen käynyt sitä niin paljon läpi. Ja varmasti hän haluaa tietää KUKA, tottakai. Ja mitä siitä syyllisen mahdollisesta nimeämisestä seuraisi, en mä halua kenenkään tekevän mitään kostoretkiä. Mä haluaisin vaan antaa asian olla, että koko homma vaan pikkuhiljaa haihtuisi.
Onko kohtalontovereita, neuvoja, mitään?
Varmasti tähän(kin) keskusteluun tulee provoja kertomaan mikä tautinen huora olen ja spekuloimaan kuinka raiskaus oli omaa syytäni. Jos se auttaa teitä pääsemään eteenpäin paskassa päivässänne ja olemaan purkamatta huonoa oloanne läheisiinne niin go for it, mä en mene rikki oikeastaan enää mistään.
Kommentit (8)
Apua? Neutraali neuvoja ja kuuntelija saatavilla. Olisi hyvä mahdollisuus kirkastaa ensin omia ajatuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:53"]
Ei sitten poikaystäväsi ihmetellyt, kun pidättäydyit seksistä 3 kuukauden ajan HIV-testin varmistumisen ajaksi? Vai harrastatteko myös suuseksiä kondomin kanssa?
Provo! Todella, todella mauton sellainen.
[/quote]
OT, mutta raiskaaminen ei aina tarkoita yhdyntää tai minkäänlaista limakalvokontaktia.
Järjestä joku rauhallinen hetki, jolloin ei ole kiire mihinkään, ja pakota itsesi sanomaan se. Raiskaus ei KOSKAAN ole uhrin syytä, älä edes ajattele niin. Oletko kenellekään puhunut tuosta raiskauksesta?
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:55"]
Järjestä joku rauhallinen hetki, jolloin ei ole kiire mihinkään, ja pakota itsesi sanomaan se. Raiskaus ei KOSKAAN ole uhrin syytä, älä edes ajattele niin. Oletko kenellekään puhunut tuosta raiskauksesta?
[/quote]
Olen mä käynyt sen läpi poliisien kanssa ja lääkärinkin, sain myös pari kertaa käydä psykologin juttusilla. En mä ole erityisemmin ystävien tai läheisten kanssa jutellut. Oli ehkä turvallisempi puhua noiden ammattilaisten kanssa, jotka suhtautuivat asiaan tarpeeksi kiihkottomasti. Varsinkaan silloin alkupaniikin ja shokin aikana en todellakaan olisi kaivannut ketään kaveria siihen panikoimaan mukaan ja lietsomaan omaa pahaa oloani, vaikka hyväähän he tietysti olisivat tarkoittaneetkin.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:55"]
Järjestä joku rauhallinen hetki, jolloin ei ole kiire mihinkään, ja pakota itsesi sanomaan se. Raiskaus ei KOSKAAN ole uhrin syytä, älä edes ajattele niin. Oletko kenellekään puhunut tuosta raiskauksesta?
[/quote]
Olen mä käynyt sen läpi poliisien kanssa ja lääkärinkin, sain myös pari kertaa käydä psykologin juttusilla. En mä ole erityisemmin ystävien tai läheisten kanssa jutellut. Oli ehkä turvallisempi puhua noiden ammattilaisten kanssa, jotka suhtautuivat asiaan tarpeeksi kiihkottomasti. Varsinkaan silloin alkupaniikin ja shokin aikana en todellakaan olisi kaivannut ketään kaveria siihen panikoimaan mukaan ja lietsomaan omaa pahaa oloani, vaikka hyväähän he tietysti olisivat tarkoittaneetkin.
[/quote]
sano poikaystävällesi, että olet käynyt asiaa läpi psykologin kanssa ja et halua että se vaikuttaa teidän suhteeseen. Sano että halusit kertoa jo aiemmin, mutta olit ja olet vieläkin niin järkyttynyt tapahtumasta ettet ymmärrä sitä vieläkäään kunnolla itse. Siis jos sinusta tuntuu siltä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 12:07"]
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 12:00"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 11:55"] Järjestä joku rauhallinen hetki, jolloin ei ole kiire mihinkään, ja pakota itsesi sanomaan se. Raiskaus ei KOSKAAN ole uhrin syytä, älä edes ajattele niin. Oletko kenellekään puhunut tuosta raiskauksesta? [/quote] Olen mä käynyt sen läpi poliisien kanssa ja lääkärinkin, sain myös pari kertaa käydä psykologin juttusilla. En mä ole erityisemmin ystävien tai läheisten kanssa jutellut. Oli ehkä turvallisempi puhua noiden ammattilaisten kanssa, jotka suhtautuivat asiaan tarpeeksi kiihkottomasti. Varsinkaan silloin alkupaniikin ja shokin aikana en todellakaan olisi kaivannut ketään kaveria siihen panikoimaan mukaan ja lietsomaan omaa pahaa oloani, vaikka hyväähän he tietysti olisivat tarkoittaneetkin. [/quote] sano poikaystävällesi, että olet käynyt asiaa läpi psykologin kanssa ja et halua että se vaikuttaa teidän suhteeseen. Sano että halusit kertoa jo aiemmin, mutta olit ja olet vieläkin niin järkyttynyt tapahtumasta ettet ymmärrä sitä vieläkäään kunnolla itse. Siis jos sinusta tuntuu siltä :)
[/quote]
Musta vaan tuntuu, että toi vaikuttais väkisinkin. En halua, että hän tuntee jatkossa syyllisyyttä seksistä tai suhtautuu muhun mitenkään säälivästi. Olen miettinyt, että helpointa olisi ehkä kirjoittaa kirje tjsp niin mies saisi miettiä vähän aikaa itsekseen miten reagoida asiaan.
Kirjoita hänelle kirje! Tai näytä tämä ketju! Voimia ap, sinun olisi kyllä nyt hyvä kertoa asiasta. Päätä, että tänään kerrot. Ja ota yhteys tuonne tukinaiseen.
Ei sitten poikaystäväsi ihmetellyt, kun pidättäydyit seksistä 3 kuukauden ajan HIV-testin varmistumisen ajaksi? Vai harrastatteko myös suuseksiä kondomin kanssa?
Provo! Todella, todella mauton sellainen.