Lue keskustelun säännöt.
Asuuko 5-henkisiä perheitä kolmiossa? Miten mahdutte?
28.07.2015 |
Otsikossa tulikin jo kysymys. Asutaan nyt isommassa, mutta paikkakunnan vaihto tulossa ja tarjolla olisi kolmio 75 neliötä kivalta alueelta. Mietitään mitä tehdä.
Lapsia on kolme: 15-, 14- ja 7-vuotiaat. Yksi saisi oman huoneen ja kaksi jakaisi yhden. Vanhemmat olkkariin. Miten te muut mahdutte? Tavaraa ja huonekaluja pitäisi ainakin karsia... Toimisiko joku parvi olohuoneessa?
Isompaan ei välttämättä oikein ole varaakaan (Helsingissä).
Kommentit (84)
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 23:02"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:58"][quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:52"]
Meillä on n.90neliötä (keittiö,pesutilat,olohuone,makuuhuone ja alko ovi). Meitä on tällä hetkellä 4lasta ja 2aikuista +1sekä keväällä tulee 1lisää.. Kyllä tämä meidän asumisjärjestely on ihmetyksiä saanut aikaa mutta hyvin mahdutaan. Väliseiniä ja parvia ja kerrossänkyjä rakennettu.
[/quote]
Minussa sinun kirjallinen ilmaisusi saa ihmetystä aikaan, ei niinkään asumisenne.
[/quote]
Mitäs hassu mä nyt kirjoitin??
[/quote]
Alko ovi, mikä vittu se on? Alkon ovi, eli teillä on oma alko vai? Joo, no se siitä. Se kirjoitetaan ALKOVI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää hyvät ihmiset tunkeko niitä lapsianne tuollaisiin soppeihin! Sain itse ihan kamalat traumat siitä kun asuimme juurikin jossain 80 neliön asunnossa kaunpungissa kolme lasta ja vanhemmat :(
Varmasti osasyy kärsimyksiini nyt aikuisena. Olen nyt todella tarkka omasta tilastani, ja tuntuu tämä 78 neliön asuntokin pieneltä kahdelle.
Saatatte oikeasti pilata lastenne mielenterveyden lopullisesti, jos ette anna heille omia huoneita!
Ja miten vanhemmatkaan voivat harrastaa mitään kahdenkeskistä noin pienissä tiloissa ilman että lapset saattavat kuulla/ nähdä jotain ja traumatisoitua loppuelämäkseen. Miettikää tätäkin.
Ja se häpeä kun lapsi joutuu tuomaan kavereita kotiinsa mikä on ahdas, eikä omaa huonetta ole.
N25
Kukin tavallaan.. Itse en tuohon pystyisi. Mun opiskelukämpässä oli jo 60 neliötä ja ensiasunnossa miehen kanssa 80. Nyt neliöitä on 140 ja neljä henkeä, enkä voisi kuvitella yhtään pienempää kotia. Enkä ole mikään rikas, mutta asumismukavuus on se, mihin haluan rahani käyttää.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 23:58"]Älkää hyvät ihmiset tunkeko niitä lapsianne tuollaisiin soppeihin! Sain itse ihan kamalat traumat siitä kun asuimme juurikin jossain 80 neliön asunnossa kaunpungissa kolme lasta ja vanhemmat :(
Varmasti osasyy kärsimyksiini nyt aikuisena. Olen nyt todella tarkka omasta tilastani, ja tuntuu tämä 78 neliön asuntokin pieneltä kahdelle.
Saatatte oikeasti pilata lastenne mielenterveyden lopullisesti, jos ette anna heille omia huoneita!
Ja miten vanhemmatkaan voivat harrastaa mitään kahdenkeskistä noin pienissä tiloissa ilman että lapset saattavat kuulla/ nähdä jotain ja traumatisoitua loppuelämäkseen. Miettikää tätäkin.
Ja se häpeä kun lapsi joutuu tuomaan kavereita kotiinsa mikä on ahdas, eikä omaa huonetta ole.
N25
[/quote]
Onpa elitististä.
Teidän teinit saattavat muuttaa kotoa jo muutaman vuoden kuluttua. Jos kaikki olisi pieniä, niin en suosittelisi asumista noin pienessä asunnossa.
Te huutelijat, joilla on isot asunnot ja talot, ette taida olla pk-seudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä näkee että sieltä periferiasta kuitenkin ääni kantaa kauas. Olisiko parempi olla työttömänä maalla isossa talossa, kuin työssä pk-seudulla ja asua ahtaasti? Valitsisin jälkimmäisen. Siinä ainakin antaa lapsilleen mallin työnteosta.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 22:16"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 21:27"]Meillä on 85 neliötä rivarikolmio. Lapset 1,3 ja 5v ja hyvin mahdutaan. Meillä on sohvasänky alhaalla, ylhäällä lastenhuoneet. [/quote] Aha, mistäs alapeukku? :D
[/quote]
Ärsyttää nämä alapeukkujen kyselijät. Varmaan vahinkopeukkuja - nuo jotka ylöspäin. Idioottimaiset huonejärjestelyt eikä teidän perhe ole viisihenkinen. Vai onko vanhempia 3?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tässä ketjussa näkee, että suomalaisten asumismukavuus on surkea. Pieniin koppeihin tungetaan ihmisiä ja kerrossänkyjä kuin venäläisiin vankiloihin. Sitten kirkkain silmin selitetään, että hyvin mahdutaan...?
Taitaa kuulua sarjaan, ettei osaa kaivata kun ei paremmasta tiedä. Itse ahdistuisin tunnissa moisesta kolhoosielämästä. Meillä oli 80 neliön kolmio kun lapsemme syntyi ja jouduimme asumaan siinä puolisen vuotta kunnes 260 neliöinen talomme valmistui. Haluan ja kaipaan tilaa ja avaruutta ympärilleni.
Ei mahduttais. Meitä on neljä kolmiossa( tyttö 3 ja poika 7) ja kummallakin omat huoneet. Vanhemmat siirtyi suosiolla olkkariin nukkumaan kun nuorimmainen paljastui tytöksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:12"]Kyllä tässä ketjussa näkee, että suomalaisten asumismukavuus on surkea. Pieniin koppeihin tungetaan ihmisiä ja kerrossänkyjä kuin venäläisiin vankiloihin. Sitten kirkkain silmin selitetään, että hyvin mahdutaan...?
Taitaa kuulua sarjaan, ettei osaa kaivata kun ei paremmasta tiedä. Itse ahdistuisin tunnissa moisesta kolhoosielämästä. Meillä oli 80 neliön kolmio kun lapsemme syntyi ja jouduimme asumaan siinä puolisen vuotta kunnes 260 neliöinen talomme valmistui. Haluan ja kaipaan tilaa ja avaruutta ympärilleni.
[/quote]
Kerro sinä, mihin päin syrjäseutua olet asettunut? Te maalaiset ette vaan tajua.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 07:59"]
Tässä näkee että sieltä periferiasta kuitenkin ääni kantaa kauas. Olisiko parempi olla työttömänä maalla isossa talossa, kuin työssä pk-seudulla ja asua ahtaasti? Valitsisin jälkimmäisen. Siinä ainakin antaa lapsilleen mallin työnteosta.
[/quote]
Lisään vielä tähän, että asuimme Helsingin keskustan tuntumassa (Ullanlinna) vanhempieni itsekkyyden takia (työt lähellä). Asunnon hinnalla olisi saanut huomattavasti suuremman asunnon vähän kauempaa. Me lapset toivoimme muuttoa edes hieman kauemmaksi, jotta saataisiin omaa tilaa. Heti kun täytimme 18, on kukin muuttanut pois juuri tuon ahtauden takia. Ja kyllä sitä muuttamista odotettiin vuosia...
joo tiedän että asunnon arvo on noussut 30 vuoden aikana, mutta ei se minua lohduta :( mielummin olisin asunut vaikka Nummelassa isossa omakotitalossa. Ne keskustan koulut on täynnä elitistä paskasakkia, jos et ole todella rikkaasta perheestä niin jäät ulkopuoliseksi ihan kaikessa.
se joka traumatisoitui pienessä asunnossa, N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:12"]Kyllä tässä ketjussa näkee, että suomalaisten asumismukavuus on surkea. Pieniin koppeihin tungetaan ihmisiä ja kerrossänkyjä kuin venäläisiin vankiloihin. Sitten kirkkain silmin selitetään, että hyvin mahdutaan...?
Taitaa kuulua sarjaan, ettei osaa kaivata kun ei paremmasta tiedä. Itse ahdistuisin tunnissa moisesta kolhoosielämästä. Meillä oli 80 neliön kolmio kun lapsemme syntyi ja jouduimme asumaan siinä puolisen vuotta kunnes 260 neliöinen talomme valmistui. Haluan ja kaipaan tilaa ja avaruutta ympärilleni.
[/quote]
Kerro sinä, mihin päin syrjäseutua olet asettunut? Te maalaiset ette vaan tajua.
[/quote]Merenrannalle vartin ajomatkan päähän eräästä Suomen suurimmasta kaupungista. Kaupunkikolmiomme jätimme sijoitusasunnoksi ja vuokrasimme ketjun kaltaiselle lapsiperheelle.
Itse en haluaisi asua noin ahtaasti. Meitä on minä ja teini, kummallakin omat, tilavat huoneet. Lisäksi tietysti olohuone ja keittiö sekä terassilla "varaolohuone", jossa kesäaikaan kestitään vieraita ja itsekin viihdytään paljon. Vietän elämästi suuren osan aikaa kotonani, joten sen pitää olla mieluinen. Ihmisiä kuitenkin on erilaisia, toisille ei se oma tila ole niin tärkeää kuin minulle ja silloin ahtaasti asuminen on ihan ok ratkaisu. Meiltä pääsee junalla Helsinkiin 45 minuutissa, mikä on ihan normi työmatka-aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 23:58"]
Älkää hyvät ihmiset tunkeko niitä lapsianne tuollaisiin soppeihin! Sain itse ihan kamalat traumat siitä kun asuimme juurikin jossain 80 neliön asunnossa kaunpungissa kolme lasta ja vanhemmat :(
Varmasti osasyy kärsimyksiini nyt aikuisena. Olen nyt todella tarkka omasta tilastani, ja tuntuu tämä 78 neliön asuntokin pieneltä kahdelle.
Saatatte oikeasti pilata lastenne mielenterveyden lopullisesti, jos ette anna heille omia huoneita!
Ja miten vanhemmatkaan voivat harrastaa mitään kahdenkeskistä noin pienissä tiloissa ilman että lapset saattavat kuulla/ nähdä jotain ja traumatisoitua loppuelämäkseen. Miettikää tätäkin.
Ja se häpeä kun lapsi joutuu tuomaan kavereita kotiinsa mikä on ahdas, eikä omaa huonetta ole.
N25
[/quote]Miettikää, miten ahtaasti ennen asuttiin, kun pienessä pirtissä saattoi olla 10 lasta ja vanhemmat kamarissa. kesällä maalla sitten aitat antoivat lisätilaa.
Kyllä sopu sijaa antaa.
Älkää kerätkö sitä rojua nurkkiin, niin ihmisille riittää tilaa ja rahat säästyy muuhun kuin rihkaman ostoon.
Toisille ok toisille taas ei. Sinä tunnet perheesi ja lasten ja vanhempien tilantarpeen. Isompien lasten mielipidettä kannattaa jo kuunnella.
[quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:19"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:15"][quote author="Vierailija" time="29.07.2015 klo 08:12"]Kyllä tässä ketjussa näkee, että suomalaisten asumismukavuus on surkea. Pieniin koppeihin tungetaan ihmisiä ja kerrossänkyjä kuin venäläisiin vankiloihin. Sitten kirkkain silmin selitetään, että hyvin mahdutaan...?
Taitaa kuulua sarjaan, ettei osaa kaivata kun ei paremmasta tiedä. Itse ahdistuisin tunnissa moisesta kolhoosielämästä. Meillä oli 80 neliön kolmio kun lapsemme syntyi ja jouduimme asumaan siinä puolisen vuotta kunnes 260 neliöinen talomme valmistui. Haluan ja kaipaan tilaa ja avaruutta ympärilleni.
[/quote]
Kerro sinä, mihin päin syrjäseutua olet asettunut? Te maalaiset ette vaan tajua.
[/quote]Merenrannalle vartin ajomatkan päähän eräästä Suomen suurimmasta kaupungista. Kaupunkikolmiomme jätimme sijoitusasunnoksi ja vuokrasimme ketjun kaltaiselle lapsiperheelle.
[/quote]
Muahahhahha! Haiskahtaa Oululta.
Itsellä isoin huoli tuossa tilanteessa olisi lapsien koulumenestys. Miten onnistuu vaikka yo-kirjoituksiin luku ilman omaa rauhaa? Itselläni oli lukioaikana vaikka mitä projektia joiden järjestämiseen tarvitsin useamman neliön vapaata lattiapinta-alaa ja paperit ja materiaalit veivät valtavasti tilaa. Vaikka oli oma huone niin meteli vaivasi silti välillä.
En oikein tajua tuota iänikuista "kyllä ennenvanhaankin" -argumenttia. Ennen oli muutama muukin asia hieman eri tavalla kuin nyt. Nyt ei esimerkiksi kenenkään ole pakko hankkia 10 lasta sinne pieneen pirttiin, jos isompaan ei ole varaa. Itse jaoin huoneen siskoni kanssa aikanaan ja kyllä se oli kiusallista välillä, kun vaikka kavereita tuli kylään tai muuten olisi kaivannut omaa rauhaa. Toinen saattoi vaikka näpytellä koneella aamuyöhön, kun toisella oli aamulla töitä ja olisi pitänyt saada nukkua. Poikaystäviä nyt ei voinut kylään kutsua ellei sisko ollut poissa. Muutin heti pois kun täytin 18.
Asuttiin pitkään kolmiossa, yksi aikuinen ja kolme lasta. Kellään ei oikeastaan ollut ikiomaa huonetta, vaihdeltiin aika usein huoneita. Yleensä joku oli äidin kanssa samassa huoneessa ja kaksi sai oman. Sitten taas vaihdettiin. Välillä äiti ja siskokset olivat samassa huoneessa ja ylimääräistä huonetta käytettiin varastona. Murkkuiän pukatessa päälle yksi muutti olohuoneeseen, jolloin kaikilla oli oma huone ja sai nukkua ilman muiden kuorsausta. Ihan hyvin mahduttiin :)
Hyvinpä mahdutte. Meillä 6 poikaa nukkui yhdessä huoneessa, oli 2 kolmikerrossänkyä. Me vanhemmat toisessa makkarissa ja olihan vielä olkkari, keittiö sekä 2 vessaa. Vaatii vain järjestelmällisyyttä. Olipa vaan naapureilla kovasti ihmeteltävää että kuinka mahdutaan...