Tyttöystäväni haluaa jatkuvasti osoittaa, että pärjää ilman miehen apua.
Olen varsin tuoreessa suhteessa erään tytön kanssa. Itseasiassa kummankin eka seurustelusuhde, olemme 20 -vuotiaita. Ärsyttää jotenkin se, ettei tyttöystävä koskaan halua arjessa apuani, vaan toitottaa pärjäävänsä yksin. Avulla tarkoitan esim. painavan asian nostamista/kantamista tai muuta vastaavaa. Tänäänkin reväytti selkänsä, kun halusi väkisin yksin kantaa kaksi painavaa puukoria saunalle, josta puut loppu. Tarjosin apua edes toisen kantamisessa, mutta tiuskaisi "kyllä mä pärjään!". Sitten yritti nostaa koreja lähteäkseen kantamaan niitä, mutta reväytti jotain selästään ja nyt ei pysty suorastaan selkäänsä. Miksi ihmeessä pitää jatkuvasti osoittaa, että ei tarvitse toista? Onko huono itsetunto? En kuitenkaan halua muuta kuin auttaa, koska jotkin asiat vaan ovat helpompia tehdä minulle kun pienikokoisen naisen. Huoh...
Kommentit (27)
Tuo on sitä miehen logiikkaa. Hyvin monet aikuiset miehet toimivat juuri samoin, en tiedä tekevätkö he sen tahallaan vai ovatko vaan niin tautisen typeriä.
Tuo toimii ihan missä arkisessa tilanteessa tahansa, mennään mökille, mökillä saunotaan, sauna on puulämmitteinen, sinne pitää kantaa puita, nainen ajattelee näin sekunnissa ja toimii. Mies huomaa että hei munhan kuuluu AUTTAA ja tarjoutuu kantamaan puukorin. Ei, miehen kuuluu ajatella ja toimia ennen kun ollaan puita kantamassa. Toimia ennen kuin ruoka on valmista ja pöytä katettu muuten kuin haarukat puuttuu, siinä vaiheessa on turha enää kysellä voinko auttaa. Toimia ennen kuin vauvalla on kakka polttanut pyllyn jne.
Eli syy miksi nainen suuttuu tuollaisessa tilanteessa ja loukkaa selkänsä on miehen kykenemättömyys ajatella hetkeäkään pidemmälle kuin kaksi sekuntia tai laiskuus kun tietää että nainen tekee tai odottaminen että pyydetään tekemään kuin 5v lasta. Ap ainakin on vain ajattelematon, mies sukukunnan puolesta toivon että se on kaikilla samaa eikä vain laiskuutta niinkuin usein epäilen.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:39"]
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:25"]
Minua ärsyttää se, että mies tarjoaa apua sen sijaan että tekisi itse oman osuutensa. Kun on päivänselvää, että pitää kantaa puita tai vettä tai tiskata, niin miksi mies ei tee niitä yksinkertaisia töitä, miksi se odottaa, että minä teen ja tulee sitten apuun! En helvetissä kaipaa apua vaan tasavertaisen kumppanin.
Miten iso yllätys ap:lle oli, että saunasta oli puut loppu?
[/quote]
tasavertainen kumppani? Et saa auttaa...minä itte teen!!!
onko se tasavertaista?
[/quote]
Tasavertaista on tehdä heti, kun huomaa, että pitää tehdä eikä odottaa, että toinen saa kaiken valmiiksi ja mennä sitten hövelisti apuun. Tuskin se veden kantaminen on ainoa työ tälle päivälle, löytyy varmasti ruuanlaittoa, siivoamista jne., jonka mies olisi voinut tehdä.
Tunnistan myös itseni.Kannan itse saunapuut ja sytytän saunan,katsastan autoni itse,vaihdan siihen talvirenkaat ja jarrupalat,remontoin,maalaan ja huollan omakotitaloamme,kesällä leikkaan ruohon,maksan laskut ja hoidan kaikki kotityöt ja vielä kaksi lasta,ja käyn töissä.Mies paljon poissa kotoa,ja silloin kun hän on,haluan että hän osallistuu oma-aloitteisesti,ilman että mun pitää sitä erikseen pyytää,tai että itse olen ostanut kaupasta maalit ja pensselit,suojannut lattian ja rajannutkin seinän,ja sitten siihen tullaan"muka auttamaan".Ymmärrätkö pointin?
Tasavertainen kumppani on minun mielestä sellainen, että molemmat pärjää ihan hyvin omillaan. Sitten kun tehdään jotain yhdessä, niin keskustellaan siitä mitä pitää tehdä ja sitten sovitaan että kuka tekee mitä. Se lähtee hyvin siitä liikkeelle, kun alkaa löytyä ne asiat missä kumpainenkin on hyvä, ja toinen enempi oppilaana.
Ap ei nyt kerro että kenen saunaa siellä lämmitettiin. Ehkä se oli tytön sauna jota hän oli lämmittänyt viimeiset viisi vuotta ihan hyvin itsekseen, ja sitten tulee joku nuorimies päsmäämään, luullen että ei tytöt tiedä saunan lämmityksestä mitään. Sellainen alentuva asenne voi saada järkevänkin ihmisen kiukuspäissään tempaisemaan niin että selkä nitkahtaa.
Tää oli opettavainen ketju, kiitos siitä. :) Hyviä pointteja noi että voi yrittää ettei siihen tilanteeseen et tarvii auttaa ni jouduta, tai jos joudutaan ni sit ainaski ilmasee sen sillai ettei se autettava tuu vähätellyks tai mitää.
Hienoa että yrität ymmärtää. Keskinäinen kunnioitus ja arvostus on kaikkein tärkeintä. Jos voit ajatella että tyttöystäväsi on aikaansaava ja kykenevä ihminen, joissakin asioissa taitavakin, osoita se hänelle sanoilla. Jos et vielä ole osannut ennakoida että mitä kaikkea esimerkiksi siellä mökillä pitikään tehdä, niin kun pidät silmät auki ja kysyt häneltä mitä voisit tehdä, luulisin että suhtautuminen voisi olla aika myönteinen. Niinhän ystäväkin tekisi, kysyisi emännältä että mitäs voisin tässä tehdä, kannanko vettä tai hakkaanko halkoja. Teidänkin suhteessa lähtee sitten se yhteistyö ja arkiaskareiden jakaminen kauniisti käyntiin.
[quote author="Vierailija" time="28.07.2015 klo 20:30"]
Ooh, oikein tarjosit apuasi! :D Vaikutat aika vitunmoiselta marttyyrilta huokailuinesi.
[/quote]
marttyyri kirjoittaa noin. Tarjosi apua...kun toinen jo kantoi. Ei kai käsistä vedä. Tappeluks?
on täällä palstalla näitä, joita ei ole autettu eikä siksi saa auttaa... Voi opetella ottamaan apua vastaan. Kyllä niitä hetkiä tulee, että toinen on vahva ja toinen on heikko. Niitä ehtii tulla. Ei tarvi näyttää.