Lue keskustelun säännöt.
70-luvun kasvatus ja vihamielinen suhtautuminen lapsiin
28.07.2015 |
Tää liittyy vähän siihen 70-luvun äidit ketjuun mutta näkökulma on yleinen, ei yksilökohtainen. Tunnistitteko muut 70-luvun lapsetseuraavia asenteita:
- lapsiin suhtauduttiin vihamielisesti, siis esim aina jos lapsi teki jotain väärin niin huudettiin jotain tyyliin "taasko tyhmä teit väärin", "ikinä et osaa", "senkin idiootti", "susta ei tule koskaan mitään"
- lapselle naurettiin ivallisesti, pilkattiin, naurettiin jos lapsi tosissaan hritti jotain, tai kommentoitiin halveksivasti että onpa lapsellista. Lapsellisuus oli siis paheista suurin, lapsen piti olla looginen ja analyyttinen pikkuaikuinen
- lapsen saavutukset mitätöitiin (samaa tehdään aikuiselle lapselle)
- lapsen epäonnistumisella retosteltiin ja naurettiin/ivattiin ("sanoinhan ettet onnistu")
- isompana lapseen suhtauduttiin kilpailijana eli lapsi ei saa saavuttaa samoja asioita kuin vanhempansa (esim suhtaudutaan kaunaisesti jos lapsi saakin oaremman koulutuksen tai elintason)
- lasta kuritettiin fyysisesti ja usein, ja aivan mitättömistä asioista (unohtaa sulkea oven, unohtaa maitopurkin pöydälle).
Oma lapsuus oli järkyttävän kurja, keskiluokkaiset vanhemmat olivat täysin tunnekylmiä hirviöitä ja v***umaisia lapsilleen. Aloin miettimään että mikä ihme tuota vuosikymmentä vaivasi? Lisäksi omat vanhemmat lähes heittivät lapsen pihalle kun 18v tuli täyteen ja missään ei ole autettu koskaan. Ei opiskelussa, ei rahapulassa, ei lastenhoidossa, ei kriisi tai hätätilanteessa. Penniäkään rahatukea tai yhtään henkistä tukea ei tullut. Ja aina olin kiltti, hiljainen lapsi joka vain yritti miellyttää vanhempiaan.
Suuret ikäluokat ovat kummallisia. Tiedän rttä kaikilla ei ollut tällaista, oli hyviäkin perheitä, mutta aika järkyttävän monella meno oli tätä. Ja ne vanhemmat....ne oli hirviöitä sillon, ja samanlaisia nyt. Itsekkäitä, aina ajattelivat omaa etuaan, ei koskaan lapsen. Surullista.
Kommentit (211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jos vanhemmilla ei ole tarjota muuta rangaistusta kuin satuttaminen ja nöyryyttäminen, kuinka paljon tahansa.
Nykyään kotiintuloajat ovat aika lailla menettäneet merkitystään muutenkin, kun lapsi on puhelimella kuitenkin tavoitettavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä? Niin ja ennenhän lapsilla nimenomaan oli kello melkein aina. Nykyisin niitä harvoin on, kaiketi siksi että kotiintuloaikojen sijaan mieluummin vaan soitetaan lapselle eikä lapsen siis tarvitse seurata mitä kello on.
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmilla ei ole tarjota muuta rangaistusta kuin satuttaminen ja nöyryyttäminen, kuinka paljon tahansa.
Näin juuri kasvatetaan lapsia jotka eivät tottele mitään eivätkä ketään, koska mitään tuntuvaa ei heille seuraa, tekivät he mitä tahansa. "Humaanilla" kasvatuksella on hintansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kohdat ap:n listalta ovat tuttuja. Ja silti vanhemmat edelleen odottavat "kiitollisuutta" eli mielistelyä, nöyristelyä ja matalemista. Ei kiitos, en rupea. Lisänä mun kohdalla sopassa vielä se, että vanhemmat eivät tajua kuolla ajallaan, että jäisi vielä jotain perintöäkin jaettavaksi.
Minulle myös tuttua touhua vanhemmilta mitä ap kirjoittaa. Julmaa. Tosin olen synt. 1950 ja kyllä sai selkäänsä joka asiasta, lannistettiin ja remmiä ja huusivat, että kyllä minä s-tana sinun tahtori murran. Eivät murtaneet. Mitään traumoja en omasta mielestäni saanut, sisulla menin eteenpäin ja katkaisin välit vanhempiini. Toivottavasti ovat kiirastulessa ja helvetissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vanhemmilla ei ole tarjota muuta rangaistusta kuin satuttaminen ja nöyryyttäminen, kuinka paljon tahansa.
Näin juuri kasvatetaan lapsia jotka eivät tottele mitään eivätkä ketään, koska mitään tuntuvaa ei heille seuraa, tekivät he mitä tahansa. "Humaanilla" kasvatuksella on hintansa.
Palstalla on joka päivä ketjuja missä joku äiti tai isä valittaa, että ei mahda mitään lapsensa käytökselle. Tulee mieleen, että se entisaikojen remmi taisi sittenkin olla toimivampi kasvatuskeino kuin nykypäivänä käytetty "sanoitus".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olin kiltti lapsi, mutta en täydellinen. Joskus tuli tehtyä jotain, joka oli kielletty, kuten sotkettua vahingossa vaatteet tai tuli huudettua pihalla. Kerran tokaluokan syksyllä luokka teki jonkun retken, vessaa ei ollut ja kotiin kävellessä minulla tuli pissat housuun. Muistan, miten itkin kotona ulko-oven edessä ja pelkäsin sisälle menoa niin, että vatsaan sattui.
Omat lapset taisi olla kummallisia, kun heille ei tarvinnut keksiä pelottavia rangaistuksia vaan asiat saatiin hoidettua puhumalla. Tuntisin itseni epäonnistuneeksi vanhemmaksi, jos omien lasteni olisi pitänyt pelätä minua.
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kiltti lapsi, mutta en täydellinen. Joskus tuli tehtyä jotain, joka oli kielletty, kuten sotkettua vahingossa vaatteet tai tuli huudettua pihalla. Kerran tokaluokan syksyllä luokka teki jonkun retken, vessaa ei ollut ja kotiin kävellessä minulla tuli pissat housuun. Muistan, miten itkin kotona ulko-oven edessä ja pelkäsin sisälle menoa niin, että vatsaan sattui.
Omat lapset taisi olla kummallisia, kun heille ei tarvinnut keksiä pelottavia rangaistuksia vaan asiat saatiin hoidettua puhumalla. Tuntisin itseni epäonnistuneeksi vanhemmaksi, jos omien lasteni olisi pitänyt pelätä minua.
Niillä vanhemmilla jotka julistavat, että pelkkä puhuminen riittää on yleensä joko poikkeuksellisen kiltit lapset tai sitten he soveltavat laajasti periaatetta "valitse taistelusi" eli joustavat aina jos lapsen kanssa meinaa tulla konflikti sääntöjen noudattamiseen liittyen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kasvattaa voi tiukastikin, vaikkei käytä lapsen häpäisyä ja nöyryyttämisestä.
Näin juuri. Itse olen sulkeutunut, en mielelläni puhu sukulaisille valinnoistani. Suojelen itseäni epäasialliselta käytökseltä. Olen ollut yleinen vitsailun kohde valintojeni takia. Olen ilmeisesti se musta lammas. On parempi olla, kun otan ja pidän etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Saattaisi pelottaa jos poliisilta saisi selkäänsä,mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Saattaisi pelottaa jos poliisilta saisi selkäänsä,mietipä sitä.
Jos saisi valita vaikka muutaman kymmenen remminlyönnin ja päiväsakkojen väliltä, niin luulenpa että aika moni valitsisi sen remmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olin kiltti lapsi, mutta en täydellinen. Joskus tuli tehtyä jotain, joka oli kielletty, kuten sotkettua vahingossa vaatteet tai tuli huudettua pihalla. Kerran tokaluokan syksyllä luokka teki jonkun retken, vessaa ei ollut ja kotiin kävellessä minulla tuli pissat housuun. Muistan, miten itkin kotona ulko-oven edessä ja pelkäsin sisälle menoa niin, että vatsaan sattui.
Omat lapset taisi olla kummallisia, kun heille ei tarvinnut keksiä pelottavia rangaistuksia vaan asiat saatiin hoidettua puhumalla. Tuntisin itseni epäonnistuneeksi vanhemmaksi, jos omien lasteni olisi pitänyt pelätä minua.
Niillä vanhemmilla jotka julistavat, että pelkkä puhuminen riittää on yleensä joko poikkeuksellisen kiltit lapset tai sitten he soveltavat laajasti periaatetta "valitse taistelusi" eli joustavat aina jos lapsen kanssa meinaa tulla konflikti sääntöjen noudattamiseen liittyen.
Tai sitten lapsille on selitetty etukäteen, miksi asia x pitää tehdä ja miksi asia y ei ole sallittu. Omasta lapsuudesta muistan lukemattomat kiellot ja säännöt, mutta mitään ei koskaan selitetty, miksi niin on. Lasten kanssa voi myös sopia mitä seuraamuksia mistäkin tulee, ei ne tyhmiä ole.
Omat vanhemmat muistivat aina sanoa, että jos teet niin tai noin, lennät pihalle kuin leppäkeihäs. Miehen äiti taas muistutti, että tapahtui mitä tahansa, kotiin saa aina tulla. Kasvatustyyleillä on eroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Minulla ei ole sakottavasta poliisista kokemuksia, mutta ainakin Poliisit-sarjassa poliisit ei huuda, solvaa eikä käy käsiksi vaan ihan asiallisesti sanovat, että nyt oli ylinopeutta, tuletko käymään tuossa poliisiautossa, niin kirjoitetaan sinulle sakko. Lopuksi toivottavat vielä hyvää päivänjatkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Minulla ei ole sakottavasta poliisista kokemuksia, mutta ainakin Poliisit-sarjassa poliisit ei huuda, solvaa eikä käy käsiksi vaan ihan asiallisesti sanovat, että nyt oli ylinopeutta, tuletko käymään tuossa poliisiautossa, niin kirjoitetaan sinulle sakko. Lopuksi toivottavat vielä hyvää päivänjatkoa.
Eikö vanhempi sitten voi rangaista lastaan ilman huutoa ja solvauksia?
70-luvun kasvatus oli lähinnä sitä että pääasia että lapsi pitää turpansa kiinni eikä ole tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Minulla ei ole sakottavasta poliisista kokemuksia, mutta ainakin Poliisit-sarjassa poliisit ei huuda, solvaa eikä käy käsiksi vaan ihan asiallisesti sanovat, että nyt oli ylinopeutta, tuletko käymään tuossa poliisiautossa, niin kirjoitetaan sinulle sakko. Lopuksi toivottavat vielä hyvää päivänjatkoa.
Eikö vanhempi sitten voi rangaista lastaan ilman huutoa ja solvauksia?
Näköjään ei voi, jos lapsen pitää pelätä vanhempiaan ja tulevaa rangaistusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Minulla ei ole sakottavasta poliisista kokemuksia, mutta ainakin Poliisit-sarjassa poliisit ei huuda, solvaa eikä käy käsiksi vaan ihan asiallisesti sanovat, että nyt oli ylinopeutta, tuletko käymään tuossa poliisiautossa, niin kirjoitetaan sinulle sakko. Lopuksi toivottavat vielä hyvää päivänjatkoa.
Eikö vanhempi sitten voi rangaista lastaan ilman huutoa ja solvauksia?
Näköjään ei voi, jos lapsen pitää pelätä vanhempiaan ja tulevaa rangaistusta.
Jos huuto ja solvauksen ovat noin tehokas pelote, niin mihin itse rangaistusta sitten tarvitaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löperö kasvatus kirjoitti:
70-luvullahan oli vapaa kasvatus. Lapset saivat tehdä mitä vain, toisin kuin aiemmin. Se näkyy kyllä nyt ihmisten käytöksessä.
Minä en muista mitään vapaata kasvatusta. Sen sijaan muistan kavereita, joilla oli pelko katseessa, kun olivat tehneet jonkun naurettavan pienen lapsimokan (lenkkarien kastelu lätäkössä, kotiavaimen unohtaminen, myöhästyminen 10 minuuttia kotiintuloajasta tms.) ja pelotti mennä omaan kotiin omien vanhempien luo, kun siellä saattoi siitä seurata aivan mitä tahansa.
Oma kasvatukseni ei ollut niin hirveää kuin monilla täällä on ollut (tosin joitakin pieniä poikkeuksia tästä jouduin itsekin kokemaan). Mutta tunnistan todella hyvin sen yleisen ilmapiirin lapsiin suhtautumisessa jota monet ovat kuvanneet.
Sitä yleistä ilmapiiriä kutsuttiin kuriksi. Lapsi ei saanut rikkoa sääntöjä ja vanhempia piti totella.
Se ei ole mikään "sääntö", että lapsi ei saa tehdä virheitä, ja virheitä ei saa anteeksi edes pyytämällä anteeksi. Sekään ei ole mikään "sääntö", että jotain alle 10-vuotiasta vaaditaan käyttäytymään kuin aikuinen. Ei kukaan lapsi pysty sellaiseen vaikka haluaisikin.
Kuinka paljon kotiintuloajalta pitää saada myöhästyä ilman, että tulee rangaistusta?
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.
Rangaistuksen tulee siis olla kiva juttu jota ei saa pelätä?
Ei. Vaan omien vanhempien tulee olla ihmisiä joita ei saa pelätä.
Kyllä minä itsekin sain rangaistuksia vanhemmiltani, mutta minua ei silti ikinä pelottanut mennä omaan kotiini, koska sekä ne rangaistukset itse että ne tilanteet joissa niitä annettiin, olivat sellaisia että ne eivät hävittäneet tunnetta että minusta välitetään.
T: 133
Jos rangaistus on yhtään tuntuva, niin tietenkin lasta pelottaa se, että jää kiinni kielletystä asiasta (eli siis pelkää vanhempaansa) tai pelottaa mennä kotiin koska siellä on tiedossa rangaistus.
Siis ihan niin kuin autolla ylinopeutta ajavaa aikuista pelottaa poliisin kohtaaminen ja pelottaa se että saa sakon.
Minulla ei ole sakottavasta poliisista kokemuksia, mutta ainakin Poliisit-sarjassa poliisit ei huuda, solvaa eikä käy käsiksi vaan ihan asiallisesti sanovat, että nyt oli ylinopeutta, tuletko käymään tuossa poliisiautossa, niin kirjoitetaan sinulle sakko. Lopuksi toivottavat vielä hyvää päivänjatkoa.
Eikö vanhempi sitten voi rangaista lastaan ilman huutoa ja solvauksia?
Näköjään ei voi, jos lapsen pitää pelätä vanhempiaan ja tulevaa rangaistusta.
Jos huuto ja solvauksen ovat noin tehokas pelote, niin mihin itse rangaistusta sitten tarvitaan?
Taas päästään siihen, että jotain on pahasti pielessä, jos lapsen pitää pelätä vanhempiaan. En tiedä mikä sinussa on pielessä, kun et tuota asiaa tunnu ymmärtävän.
Jotain on pahasti pielessä, jos lasta pelottaa rangaistus. Jostain kymmenestä minuutista nipottamninen on käsittämätöntä varsinkin silloin, jos lapsella ei ole kelloa, mistä seurata aikaa.